Morkkis mitä tein lapselle eilen..

[Kaikkea sitä kuulee!]

Poika 4v kiipeilee nuissa ikkunalaudoilla ja pudottelee sieltä tavaroita. Yhen koriste pullon jo eilen siivosin ku hajos lattiaan ja sanoin tiukasti että nyt loppuu se kiipeily tai äiti suuttuu ihan tosissaan. Siinä illemmasta oli pojalla jo sovittu juttu unohtunut.. Kuului KRÄKS kun valokuva kehys lenti lattiaan ja meni rikki (kiipeili taas siellä ikkunassa).

Muistelen nyt ketjua johon vastasin miksi olen hyvä äiti. "En koskaan kajoa lapseeni fyysysesti "satuttaakseni""..Se on mun periaate ollut AINA. Lapsia voi komentaa huutamalla, uhkailemalla,perumalla karkkipäivän jne, mutta koskea ei saa.. Sain lapsena usein selkään ihan remmillä, meitä nipisteltiin naamasta ja lyötiin luunapilla/tukistettiin. Muistan miltä se tuntuu ja omiani en niin kurita koskaan..

Jotain napsahti päässä, Taasko se PERKL siellä keikkuu!! Nappasin pojan alas ikkunalta kädestä,"nakkasin" sängylle selälleen ja löin nyrkillä siihen pojan viereen sänkyyn huutaen et anna jo saatana olla kiipeemättä sinne!!!!!

Ei se lapsi ees itkeny..Se ilme naamalla. Pelkoa silmissä ja hiljaa kysy et nytkö sinä lyöt minua, elä lyö kovasti..Huusin et mene pois ja poika meni itkemään sitte sänkyyn..Pistin kengät jo jalkaan ja ootin eteisessä et mies ajo pihaan. Nappasin siltä auton ja ajelin pari tuntia..Tulin ni poika jo melkein nukku. Kävin pyytää anteeksi. sanoin et siellä ei enää keikuta ja äiti ei ois saanu sua niin kovasti ottaa kiinni..

Mulla on morkkis morkkis morkkis.. :headwall: Tää työttömyys tilanne ja jatkuvat kivut alkaa syödä naista ja periaatteita kasvatuksessa.. Miehen kans juteltiin et poika menee syksyllä päiväkotiin ja mä teen vaikka vapaaehtostyötä, kuha pääsen pois tästä kuleksimasta ympäri kämppää..

Mietin näitä äitejä/isejä jotka lapsiaan lyö kovaakin, kuristaa, tappaa. Jostain se tilanne on lähtenyt.. Tuskin kukaan laitoksella päättää sen vastasyntyneen nyytin kanssa et tähän mä sitten väsyn parin vuoden päästä ja laitan sen arkkuun..

Oonko mä draama queen, vai onko nää ensi merkkejä siitä että tilanteen pitää kotona muuttua. Siis että äiti alkaa väsyä liikaa?

 

[Samala]

No tuntematta/tietämättä perhettänne ja tilannettanne enempää sanoisin että merkit ovat ilmassa. Neuvola? Perheneuvola? Joku paikka nyt sinulle jossa saisit puhua. Käyttäytymistä enemmän kertoo sinun tunteesi tilanteen jälkeen, tunnet ja tiedät että teit väärin ja ehkä pelkäät mitä tapahtuu jatkossa. Se on hyvä tiedostaa ja siitä on hyvä avoimesti puhua.

 

[fqqw]

Et mun mielestäni oo drama queen, vaan on erittäin hyvä, että olet itsekin havainnut tilanteen kotona olevan vääränlainen. Kyllähän jokainen toisinaan lastensa kanssa hermot menettää, mutta kyllä tuo kertomasi tilanne ainakin näin ulkopuolisesta, tästä luettuna, kuulosti uhkaavalta. Ja niinhän sinä ja lapsesikin tilanteen koitte; näkihän sen jo lapsesi reaktiosta, samoin omastasi.

Ihan oikeilla jäljilla olette, kun mietitte ratkaisua tilanteeseen.

 

[noooh]

Sehän pn positiivista että tunnet huonoa omatuntoa tapahtuneesta. Se tarkoittaa että olet hyvä äiti!

 

[Maira]

Se on merkki juurikin siitä.

Mut tervettä on se et ite älyät tehnees väärin ja että asioiden pitää muuttua, nyt vaan jotan muuta sisältöä päiviin. Kyllä se siitä.

 

[samis]

Kiitos kun kerroit tilanteen rehellisesti. Aikoinaan nakkasin itsekin lapsen piruudentekemisen jälkeen sänkyyn ja näytin nyrkkiä. Lapsi huusi että älä lyö, älä lyö. Omani oli tuolloin n. 3 v. En ollut koskaan lyönyt ja vaivaamaan jäi mistä tiesi että lyönti voisi olla tulossa. Morkkis on vieläkin vuosien jälkeen. Tilanne sinullakin varmasti helpottaa kun pääset pois kotoa/ei tarvitse olla jatkuvasti lapsen kanssa kahdestaan. :hug:

 

[heih]

Olen joskus tukistanut lasta kun olen suuttunut ja päätin lopettaa, pari kertaa olen myös heittänyt lapsen sängylle. Häntä ei ole sattunut, mutta olen oman malttini selvästi menettänyt, ei hyvä. Tunsin pitkään huonoa omatuntoa asiasta, mutta päätin että nyt me jatketaan ja sellaisen on loputtava.

Nykyään jos hermo pettää, menen vessaan hetkeksi istumaan ja ovi kiinni. Lapsi saa hetken itkeä oven takana mutta näin on parempi. Näille asioille on tehtävä jotain. En ikinä pääsisi yli siitä jos löisin lastani esim nyrkillä tai muuta OIKEASTI vakavaa! Siihen se ei saa mennä, missään nimessä.

Onneksi tapauksenne on vielä varsin lievä ja nyt nimenomaan kannattaa ottaa ohjat käsiin kun tilanne ei ole pahasti riistäytynyt käsistä, äidille lepoa!

Hyvää jatkoa!

 

[ihme otus]

Ihmiset mokailevat, myös vanhemmat. psykologian ammattilaiset sanovat ettei kerta pari vielä lasta pitkällä tähtäimellä mitenkään vammauta jos asiat käsitellään tilanteen jälkeen ja lapselle selitetään asiat.

Jos itse on ihan loppu niin ei lastenkaan kanssa meinaa jaksaa. Kannattaa miettiä miten omaa jaksamista voisi parantaa, niin luistaa taas lastenkin kanssa ja jaksaa niiden hölmöilyjä paljon paremmin. tsemppiä.

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

Kiitos kun kerroit tilanteen rehellisesti. Aikoinaan nakkasin itsekin lapsen piruudentekemisen jälkeen sänkyyn ja näytin nyrkkiä. Lapsi huusi että älä lyö, älä lyö. Omani oli tuolloin n. 3 v. En ollut koskaan lyönyt ja vaivaamaan jäi mistä tiesi että lyönti voisi olla tulossa. Morkkis on vieläkin vuosien jälkeen. Tilanne sinullakin varmasti helpottaa kun pääset pois kotoa/ei tarvitse olla jatkuvasti lapsen kanssa kahdestaan. :hug:

Kyllä itsekkin mietin et mistä se osas pelätä lyömistä? kait ne lapset vaistoaa ja tajuaa paljon enemmän mitä luulis..Valitettavasti.. Miehellä alkaa onneksi huomenna loma, on kaks aikuista paikalla ja on auto-päästään liikkumaan. Pääsis nyt kahden viikon ajan yksikseenkin lenkille tai uimaan tai kaverille.. Mutta syksyä en enää kotona ole. se on ihan varma!! oon ollu lasten kansa kotona (pieniä pätkiä välillä työkokeilussa) nyt 7vuotta. Tää on nyt tullu tiensä päähän. Tilanteesta ei enää nauti, sen kestää..

 

[Minni:)]

Tuli melkein itku kun luin kirjoituksesi. Osittain pojan pelon takia, osittain kun itselläni on lähes samanikäinen poika ja hermot toisinaan menee. Pahimmassa tapauksessa joutunut menemään toiseen huoneeseen ja sanomaan et "nyt älä tule lähelle, anna äidin olla hetki rauhassa", siitäkin jo morkkis kun poika itkee ja haluaisi syliin.

Luulen kyllä et auttaa kun pääsisit jotain tekemään ja poika menisi hoitoon jonnekin. Saisit vähän sitä etäisyyttä lapseen ja sitten senkin kanssa jaksaisi paremmin ja hallitsisi hermonsa paremmin.

Hyvä että asia herätti miettimään. Lapsen ei kuuluisi kärsiä vanhempien huonosta olosta, mutta lapsen on silti hyvä nähdä että äiti/isä voi olla joskus väsynyt tai surullinen ja että pinna voi palaa jos ei tottele. Tietysti se pinnan palaminen ei oikeuta fyysiseen väkivaltaan.

Itekin sain lapsena muutaman kerran tukkapöllyjä ja ainakin kerran vitsaa (ei mitenkään superkovaa). Näistä mulle ei ole jäänyt mitään traumoja. Traumaattisempaa on ollut se, että on kokenut tulleensä kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti eli rangaistu väärin perustein.

Tosiaan hyvä että tiedostat tilanteet ja yrität vaikuttaa siihen. Ja kyllä noissa lapsentappojutuissa on taustalla yleensä ollut jotain muuta kuin hetkellinen hermojen menetys. Ei kannata niitä ajatella. :hug:

 

[fdas]

Mitään peruuttamatonta ei ole onneksi tapahtunut (olet ottanut lasta napakasti kiinni ja paiskannut pehmeään sänkyyn ja lyönyt lapsen viereen).

Mutta selvästikin tilanne on eräänlainen varoitusmerkki. Jos suutut noin suunnattomasti, niin mitä jos seuraavan kerran alla ei olekaan sänky??? Mitä jos nyrkki seuraavan kerran osuisikin lapseen???

Ehdottomasti sinun on pysähdyttävä ja keskusteltava miehesi kanssa jaksamisestasi ja siitä mitä sen parantamiseksi voitaisiin tehdä. Ja miettiä keinoja miten reagoit seuraavan kerran, kun oikein suututtaa...

 

[KiiajaVille]

Varmaan jokaisella keittää joskus ja reaktio siihen sitten joskus ajattelematta ensin.
Nyt ei onneksi käynyt kovin pahasti.

Mutta siirrä nyt ne tavarat siten ettei tipu ja mene rikki vaikka vähän kiipeilisikin.
Tai muista, se on vain materiaa vaikka tunnearvoakin olisi mielettömästi, se on vain tavara. Paljon paljon arvokaampi on se lapsi.

 

["höh"]

eikö tuossakin tilanteessa se tukkapölly olisi ollut PALJON pienempi paha kuin heittää ja uhkailla nyrkillä?

Tukistus ja lapsi tietää mitä on tullut tehtyä. Mielestäni tuo sinun kertomus oli tosi paha, verrattuna tukkapöllyyn.

 

[Minni:)]

Varmaan jokaisella keittää joskus ja reaktio siihen sitten joskus ajattelematta ensin.
Nyt ei onneksi käynyt kovin pahasti.

Mutta siirrä nyt ne tavarat siten ettei tipu ja mene rikki vaikka vähän kiipeilisikin.
Tai muista, se on vain materiaa vaikka tunnearvoakin olisi mielettömästi, se on vain tavara. Paljon paljon arvokaampi on se lapsi.

Ihan harmittaa kun en ite tota keksinyt, parempaa neuvoa ei vois antaa. Eli minimoi tilanteet missä hermot menee ja tee niistä vähemmän pahoja juurikin siirtämällä tavarat. Ja mikään materia maailmassa ei ole sen väärti että lasta menisi oikeasti kunnolla lyömään.

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

No, voihan tän kämpän käydä läpi ja laittaa kaiken kielletyn pois, mutta ongelma ei taida olla se taavara kuitenkaan. Oma jaksaminen taitaa olla koetuksella, se hermo ois voinu mennä vaikka uhmakkaasta päivästä muuten. Lapsi ei suostu syömään,pukemaan,sylkee päälle tms.. Jospa tämän morkkiksen voimalla menis kesä ilman uusia "romahduksia" ja elokuussa jo hoidon aloitus ja itselle pitää vielä jotain kehittää..

 

["isä"]

huokaus! Mitenhän tähänkin ketjuun olisi vastattu jos tuon tempun olisi tehnyt ISÄ? Heti turvakotiin olisi neuvottu, äkkiä pois väkivaltaisen miehen luota, äkkiä lapsi pois väkivaltaisen isän luota....äiti saa tehdä mitä tahansa ja täällä saa hyväksyntää. Vittu kun te olette OUTOJA

 

[Minni:)]

No, voihan tän kämpän käydä läpi ja laittaa kaiken kielletyn pois, mutta ongelma ei taida olla se taavara kuitenkaan. Oma jaksaminen taitaa olla koetuksella, se hermo ois voinu mennä vaikka uhmakkaasta päivästä muuten. Lapsi ei suostu syömään,pukemaan,sylkee päälle tms.. Jospa tämän morkkiksen voimalla menis kesä ilman uusia "romahduksia" ja elokuussa jo hoidon aloitus ja itselle pitää vielä jotain kehittää..

En mä tarkoittanut et se ois se ongelma ja kaikki ois jees vaan keräämällä rikkoontuvat esineet pois. Mut tietyillä pienillä jutuilla voi joskus edes vähän helpottaa elämää. Toivotaan et nyt tosiaan kun miehesikin on lomalla niin on helpompaa, ja kyllä se varmasti lähtee paremmin menemään kun lapsi menee hoitoon ja löydät itsellesi jotain mielekästä tekemistä.

Omasta jaksamisesta kannattaa yrittää pitää niin hyvää huolta kun vaan suinkin pystyy.

 

[Minni:)]

[QUOTE="isä";26371604]huokaus! Mitenhän tähänkin ketjuun olisi vastattu jos tuon tempun olisi tehnyt ISÄ? Heti turvakotiin olisi neuvottu, äkkiä pois väkivaltaisen miehen luota, äkkiä lapsi pois väkivaltaisen isän luota....äiti saa tehdä mitä tahansa ja täällä saa hyväksyntää. Vittu kun te olette OUTOJA[/QUOTE]

No eiköhän se riipu siitä miten ja kuka asiat kertoo. Jos ap ois ollut mies ja kertonut tapahtumat ja omat fiilikset kutakuinkin kuten ap niin ihan samalla tavalla olisin sanonut.

 

["moi"]

Itse en lähtisi tuohon että ottaisin tavaroita pois näkösiltä/piiloon/kaappiin/ylemmäs. Kyllä lasten täytyy jo pienestä pitäen oppia olemaan koskematta tavaroihin, joihin ei saa koskea. Neljä vuotiaan tulee jo hyvinkin ymmärtää tämä. Luulenpa että lapsellakin on tylsää ja hakee jonkinlaista huomiota koskemalla ja rikkomalla tavaroita joiden tietää olevan kiellettyjen listalla. Hieno päätös laittaa päiväkotiin syksyllä, auttaa varmasti paljon asiaa. Tsemiä koko perheelle!

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

Omasta jaksamisesta kannattaa yrittää pitää niin hyvää huolta kun vaan suinkin pystyy.

Sehän se aina unohtuu. lapset on maailman napa ja ensin alkaa rakoilla parisuhde, sitten "oma itse".. Monesti nää erot ja perhedraamat saa alkunsa juurikin siitä että mennään äärirajoille jaksamisen suhteen. Pitää olla siistiä ja ihanaa ja rahaa ja sen tulee näkyä ja pitää olla niiiin kaikkea, koskaan ei saa näyttää väsymystä/pettymystä..

Omalla kohdalla kivut vetää piippuun. Huomenna onneksi taas lääkäri aika ja saan purkaa tätä pahaa sinne kipujen osalta. Ehkä jo pääsis "järeempiin hoitoihin"..

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

Luulenpa että lapsellakin on tylsää ja hakee jonkinlaista huomiota koskemalla ja rikkomalla tavaroita joiden tietää olevan kiellettyjen listalla.

KYLLÄ, ihan selvästi niillä alkaa olla tylsää kotona. sen huomasin jo joku aika sitten. Sitten tapellaan keskenään, vingutaan ja valitetaan ja tehdään sitä piruutta. Onneks alkaa se miehen loma ni päästään reissuun ja mökille touhuumaan. On tivolia sun muuta extra kivaa.

 

[vicy]

Mua jäi ihmetyttämään noi pojan sanat. Miten poika voi edes olettaa että sä löisit sitä? Onko lapsi kohdannut/nähnyt väkivaltaa jonkun muun taholta?

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

minäkin ihmettelin ihan samaa! Ei ole kokenut, eikä tietääkseni edes nähnyt livenä. Telkkarista varmaan nähnytkin kun tuo toosa on päällä iltasin ja ei aina niin tuu katottua mitä siellä menee. Ainakin talvella käytiin keskustelua salkkareista kun siinä joku otti pataan.. Varmaan muitakin sarjoja joissa lyödään nähnyt..Emmerdale tms ainakin tulee mieleen.. Ei olla miehen kaa kumpikaan räiskyviä tappelemaan, eli tavarat ja uhkaukset ei lentele.. Mökötttää kyllä sitten osataan senki eestä..