Mua ahdistaa ja pelottaa, että lapselle sattuu jotain :(

[Kippuravarvas]

Varmaan nää raskaushormoonit on sekoittanut mun pään totaalisesti..kun päivittäin mä kattelen pientäni ja mietin että mä tulisin hulluksi jos sille jotain sattuis.
Ja jotenkin on niin paljon nyt lähellä ja uutisissa jne sellasia jotka joutuvat oman lapsensa hautaamaan..ja se on väärin..ja mua pelottaa..
:'(

 

[Veera-81]

Vähän samaa vikaa täällä... enkä ole edes raskaana. Tulee jopa mun uniin nuo ajatukset ihan kamalina. Maailman hirveimmät unet näin just alkuviikosta parina yönä... :x

 

[Lunatic]

Samoja pelkoja mullakin. Nyt ollu tosi usein.

 

[Kerttu-Kyllikki]

Mä ymmärrän sua NIIN hyvin, ja mä en edes oo raskaana.

En voi lehdistä edes lukee mistään onnettomuuksista tms, ku tuntuu niin kamalalta ajatella niiden läheisten surua, ja väkisinki tulee mieleen, että miltähän musta tuntuis, jos jotain sattuis mun pienelle.

 

[Tinakenkätyttö]

Ihan samat tuntemukset täällä ja en oo myöskään raskaana! oon ihan hiton ylisuojeleva noita lapsia kohtaan..varmaan johtuu kaikki tää kun nyt on ollu taas uutisissa niin paljon onnettomuuksia sattunu pienille :'(

 

[Kippuravarvas]

Ihan samat tuntemukset täällä ja en oo myöskään raskaana! oon ihan hiton ylisuojeleva noita lapsia kohtaan..varmaan johtuu kaikki tää kun nyt on ollu taas uutisissa niin paljon onnettomuuksia sattunu pienille :'(

Mä en tiedä voiko nykyään olla edes ylisuojeleva...on vaan aika paha paikka tää maailma :/

 

[Ultramariini]

:hug: niitä tunteita on vain tietoisesti torjuttava. Toki on syytä varjella lastaan, niin hyvin kun pystyy. Mutta minä ainakin yritän, olla antamatta pelolle ja möröille valtaa, tosin aina en siinä onnistu.

 

[ViVa]

täällä sama juttu.. tein alotuksenkin joku päivä sitten. mullakin varmaan hormonit vaikuttaa,en oo raskaana mutta nuorempi 3,5kk..
ei oo kiva pelätä kokoajan! :ashamed:

 

[Kippuravarvas]

:hug: niitä tunteita on vain tietoisesti torjuttava. Toki on syytä varjella lastaan, niin hyvin kun pystyy. Mutta minä ainakin yritän, olla antamatta pelolle ja möröille valtaa, tosin aina en siinä onnistu.

Niin se kai on..tuntuu vaan että viime aikoina ne pelot on ottanut vallan minusta :ashamed:

 

[Kotiäiti Narniasta]

täällä sama juttu.. tein alotuksenkin joku päivä sitten. mullakin varmaan hormonit vaikuttaa,en oo raskaana mutta nuorempi 3,5kk..
ei oo kiva pelätä kokoajan! :ashamed:

Mitä juttuja sinä pelkäät? Mulla kans kaikkia pelkoja. Usein pelkään jotain kauheaa sairautta itselläni tai lapsilla. Mutta sitten huomaan, että toisinaan joku ihan mitätönkin juttu saattaa nousta ihan järjettömiin mittasuhteisiin. Siis, että alan tehdä kaikkia kauhuskenaarioita päässäni ihan uskomattoman pienestä asiasta.

Meillä oli esim. kihomatoja alkukesällä niin se homma meinasi paisua käsistä täysin. Vaikka siinä kohdalla en sentään joutunut pelkäämään, että ne kihomadot veisivät hengen, mutta järjen ne meinasivat viedä. Selvää ylikäyntiä tuli päässä ja olin todella stressaantunut. Ihan tiedostaen piti lopulta katkaista se rinki päässäni.

 

[ViVa]

täällä sama juttu.. tein alotuksenkin joku päivä sitten. mullakin varmaan hormonit vaikuttaa,en oo raskaana mutta nuorempi 3,5kk..
ei oo kiva pelätä kokoajan! :ashamed:

Mitä juttuja sinä pelkäät? Mulla kans kaikkia pelkoja. Usein pelkään jotain kauheaa sairautta itselläni tai lapsilla. Mutta sitten huomaan, että toisinaan joku ihan mitätönkin juttu saattaa nousta ihan järjettömiin mittasuhteisiin. Siis, että alan tehdä kaikkia kauhuskenaarioita päässäni ihan uskomattoman pienestä asiasta.

Meillä oli esim. kihomatoja alkukesällä niin se homma meinasi paisua käsistä täysin. Vaikka siinä kohdalla en sentään joutunut pelkäämään, että ne kihomadot veisivät hengen, mutta järjen ne meinasivat viedä. Selvää ylikäyntiä tuli päässä ja olin todella stressaantunut. Ihan tiedostaen piti lopulta katkaista se rinki päässäni.

anteeksi,tää vastaaminen nyt kesti kun nyt vasta katselin näitä vanhoja viestejä
Mä pelkään eniten että tuo 3v esikoinen tukehtuu.. en tiedä mistä se pelko johtuu,ei ole ollut mitään läheltä-piti-tilannetta tms..
ja just nuo mitä lehdistä lukee aina pahentaa pelkoja :ashamed:
oonkin nyt lopettanut niiden lukemisen,mutta otsikot näkee pakosti jos missään liikkuu.
nyt vauvan synnyttyä myös kätkyt-kuolemaa pelkään..
kokoajn ramppaan lapsia tarkistamassa kun nukkuvat. :ashamed:
ja jos en tarkista,alkaa päässä itsesyytökset että "mitä jos jotain nyt just käviskin.."
ja juu,itseni puolesta myös käynyt pelkäämään. että sairastun tai kuolen.. varsinkin sellanen että jos kuolisin kun ollaan lasten kans kotona niin vois mennä monta päivää ennenkuin kukaan ees ihmettelis. hui kamalaa kun tota ajattelee lasten kannalta.. pitäs lopettaa tällänen turha pelkääminen,ihankuin siitä olis mitään hyötyä,mutta ei ole helppoa vaan..

Kyllä välillä käy mielessä että onkohan sitä ihan terve. mutta kai tää tässä vaiheessa menee vielä hormonien piikkiin
Meillä muuten kans oli noita kihomatoja keväällä,ja tulivat uudestaan.. nyt jännään että tuleeko taas. |O
Niistä ei näy pääsevän kovin helpolla vaikka aina olen puunannut lääkkeitten jälkeen asunnon sun muuta. Inhottavia tuollaset!!

 

[hysteerikko äiti]

täällä sama juttu.. tein alotuksenkin joku päivä sitten. mullakin varmaan hormonit vaikuttaa,en oo raskaana mutta nuorempi 3,5kk..
ei oo kiva pelätä kokoajan! :ashamed:

Mitä juttuja sinä pelkäät? Mulla kans kaikkia pelkoja. Usein pelkään jotain kauheaa sairautta itselläni tai lapsilla. Mutta sitten huomaan, että toisinaan joku ihan mitätönkin juttu saattaa nousta ihan järjettömiin mittasuhteisiin. Siis, että alan tehdä kaikkia kauhuskenaarioita päässäni ihan uskomattoman pienestä asiasta.

Meillä oli esim. kihomatoja alkukesällä niin se homma meinasi paisua käsistä täysin. Vaikka siinä kohdalla en sentään joutunut pelkäämään, että ne kihomadot veisivät hengen, mutta järjen ne meinasivat viedä. Selvää ylikäyntiä tuli päässä ja olin todella stressaantunut. Ihan tiedostaen piti lopulta katkaista se rinki päässäni.

anteeksi,tää vastaaminen nyt kesti kun nyt vasta katselin näitä vanhoja viestejä
Mä pelkään eniten että tuo 3v esikoinen tukehtuu.. en tiedä mistä se pelko johtuu,ei ole ollut mitään läheltä-piti-tilannetta tms..
ja just nuo mitä lehdistä lukee aina pahentaa pelkoja :ashamed:
oonkin nyt lopettanut niiden lukemisen,mutta otsikot näkee pakosti jos missään liikkuu.
nyt vauvan synnyttyä myös kätkyt-kuolemaa pelkään..
kokoajn ramppaan lapsia tarkistamassa kun nukkuvat. :ashamed:
ja jos en tarkista,alkaa päässä itsesyytökset että "mitä jos jotain nyt just käviskin.."
ja juu,itseni puolesta myös käynyt pelkäämään. että sairastun tai kuolen.. varsinkin sellanen että jos kuolisin kun ollaan lasten kans kotona niin vois mennä monta päivää ennenkuin kukaan ees ihmettelis. hui kamalaa kun tota ajattelee lasten kannalta.. pitäs lopettaa tällänen turha pelkääminen,ihankuin siitä olis mitään hyötyä,mutta ei ole helppoa vaan..

Kyllä välillä käy mielessä että onkohan sitä ihan terve. mutta kai tää tässä vaiheessa menee vielä hormonien piikkiin
Meillä muuten kans oli noita kihomatoja keväällä,ja tulivat uudestaan.. nyt jännään että tuleeko taas. |O
Niistä ei näy pääsevän kovin helpolla vaikka aina olen puunannut lääkkeitten jälkeen asunnon sun muuta. Inhottavia tuollaset!!

mulla kans tukehtumisen pelko, kuopus meinasi tukehtua lihapullan palaan vuosi takaperin, ihan hirveetä oli.
nytesikoinen viimeviikolla löi naamansa todella lujaa hyllyn kulmaan ja mua ahdisti kaksi päivää tuo tapahtunut.
ihan hirvee tosiaan aatella et kuinka pienestä elämä voi ola kiinni. olen hysteerinen äiti, pidän laspiani kädestä kiinni vilkkaiden teiden läheisyydessä ja parkkipaikoilla, kuljen kuopuksen perässä pihalla niin että näen hänet koko ajan, en siis ole hänessä kiinni mutta näköyhteys on säilyttävä.kylpyhuponeessa meillä käytetään liukuestesukkia koska kaakelilattiamme on aivan mielettömän liukas, kiipeilytelineillä olen varmistamassa etteivät he putoaisi, siis seison lähellä ,en swntään kiinni heistä pidä. varoitan lapsia jos huomaan että jokin tapaturma voisi sattua, esim jos juoksevat ja on kivistä tai kantoista aluétta, ktona meillä myös on kielletty juokseminen siitä syystä että meillä on pari lipastoa missä on terävät kulmat.

 

[Pamppelsson]

Samoja ajatuksia mulla
Alkoivat kun odotin kuopusta ja jatkuvat edelleen. Olen myös hullun huolissani miehestä, että hälle jotain sattuu.. Tai meille molemmille, ja lapset jäisivät orvoiksi :|

 

[ViVa]

ja mä aina päässäni perustelen tota hysteerisyyttä sillä että "jos jotain sattuiskin kun en oo tarkistanut/pitänyt kädestä/vahtinut.." niin miten hirveetä se olis.. :ashamed:
ikinä ei vois antaa itelleen anteeksi. Mutta kyllä se on myös aika kuluttavaa tuollanen jatkuva huoli.

 

[Glow]

sama täällä. aina olen pelännyt että lapselle käy jotain. en mä nyt väitä että oisin ylisuojeleva ihan normaalissa arjessa, muta ajattelen asioita. vältän pahojen uutisten lukemista, koska niistä oma ahdistus ja pelko vaan kasvaa. joinakin päivinä saatan olla ajattelmatta asioita ja toisina taas pelkään aivan kamalasti. etenkin kun poika on isänsä luona, enkä voi olla itse vahtimassa... tiedän, että isä huolehtii lapsesta kyllä. eikä joillekin vahingoille voi mitään. se on se menettämisen pelko.
nyt raskaana ollessa nää tunteet on voimistunut. pelkään myöskin että mun miehelle käy jotain. :/
tai siskolle tai jollekin läheiselle.
näistä asioista ei hirveesti ääneen kellekään koskaa kehtaa puhua.

 

[Kippuravarvas]

sama täällä. aina olen pelännyt että lapselle käy jotain. en mä nyt väitä että oisin ylisuojeleva ihan normaalissa arjessa, muta ajattelen asioita. vältän pahojen uutisten lukemista, koska niistä oma ahdistus ja pelko vaan kasvaa. joinakin päivinä saatan olla ajattelmatta asioita ja toisina taas pelkään aivan kamalasti. etenkin kun poika on isänsä luona, enkä voi olla itse vahtimassa... tiedän, että isä huolehtii lapsesta kyllä. eikä joillekin vahingoille voi mitään. se on se menettämisen pelko.
nyt raskaana ollessa nää tunteet on voimistunut. pelkään myöskin että mun miehelle käy jotain. :/
tai siskolle tai jollekin läheiselle.
näistä asioista ei hirveesti ääneen kellekään koskaa kehtaa puhua.

No ei oikein kehtaa niin...sitä aattelee et muut pitää hulluna, vaikka aika monella kai samanlaisia ajatuksia on.

 

[Kippuravarvas]

Samoja ajatuksia mulla
Alkoivat kun odotin kuopusta ja jatkuvat edelleen. Olen myös hullun huolissani miehestä, että hälle jotain sattuu.. Tai meille molemmille, ja lapset jäisivät orvoiksi :|

Toi miehestä huolehtiminen on mulla kans, vaikka melki kokoajan tiiän missä on..niin silti jos vaikka 5 min myöhässä kun on töistä tulossa niin heti alan aatteleen kaikkia mahdollisia kolareita tms :/

 

[PääLyöTyhjää]

Samoja ajatuksia mulla
Alkoivat kun odotin kuopusta ja jatkuvat edelleen. Olen myös hullun huolissani miehestä, että hälle jotain sattuu.. Tai meille molemmille, ja lapset jäisivät orvoiksi :|

Toi miehestä huolehtiminen on mulla kans, vaikka melki kokoajan tiiän missä on..niin silti jos vaikka 5 min myöhässä kun on töistä tulossa niin heti alan aatteleen kaikkia mahdollisia kolareita tms :/

Täällä myös yksi, joka on välillä miehestään huolissaan. On pitkä työmatka ja varsinkin talviaikaan huoli on kova :/ yhtälailla se huoli on välillä lastenkin puolesta, jos esim. ovat mummulasssa yökylässä ( todella harvoin) niin mietin mitä siellä voi tapahtua. Mummu on kyllä superhyvä hoitaan lapsia, mut silti tuo 4v kun niin nopea liikkeissään et mielessä käy aina, et jos kuitenki juoksee johki auton alle tms. siinä kun menee tie vieressä :ashamed: ja tuon pienimmän kohdalla aina huolehdin, ettei laita suuhunsa mitään mihin vois tukehtua :/ kaipa nää huolehtimiset menee vielä normaalin rajoissa, eikös :snotty: