Mua niin ärsyttää, kun kaveri pyytää aina kaikkeen, vaikka tietää että ollaan köyhiä:(

[raivoissaan]

Olen 29 vuotias kahden pienen lapsen äiti ja kaveri samanikäinen lapseton. On kiva olla tekemisissä, mutta hän ei tunnut tajuavan, että ei mulla ole rahaa kaikenmaailman turhuuksiin, kun on kaksi suuta elätettävänä ja olen kotiäitinä, miehen palkka pieni ja mä en voi mennä töihin, kun pienet lapset ja mulla ei varsinaisesti ole koulutusta ja esim. siivoushommia tehdessäni mun palkka oli melkein pienempi kuin kaikki tällä hetkellä saamamme tuet yhteenlaskettuna. Että ei kauheesti järkeä mennä töihinkään takas.

Kaveri on just sellainen miss täydellinen, yliopistosta valmistunut ja hyväpalkkaisessa työssä. Eli ihan vastakohtia ollaan. Ei vaan mene jakeluun että ei mulla ole varaa kahvitella viikottain tai käydä lounailla tai leffassa. Ylinmääräistä kun ei ole, ei kaikki ole niin hiton rikkaita ja tätä se ei tajua. Mä ymmärrän että voi olla vaikeeta tajuta, että mä en mielelläni tuhlaa päiväbudjettiani jossain hienossa kahvilassa juomalla 4 euron latten tai muuta, mulle se on tosi iso raha. Tai en voi lähteä leffaan tai uimaan tuosta noin vaan, tai shoppailemaan. Ne maksaa!

Katoaako ihmisiltä aina suhteellisuuden taju rahan mukana?

 

["mää"]

Totta kai katoaa suhteellisuudentaju. En mä ainakaan aina jaksa miettiä onko mun ystävillä rahaa lähteä jonnekin. Kyllä ne ihan itse osaa kieltäytyä ja ehdottaa vaikka kahveja jomman kumman kotona. Miksi sen jolla on enemmän rahaa pitäisi aina miettiä, että ketähän nyt loukkaa jos pyytää kahville tai leffaan. Eihän tässä mitään ylilyöntejä ole kuitenkaan sattunut.

 

["vieras"]

Minä olen myös opiskeleva yhden lapsen äiti ja kädestä suuhun eletään.
Minullakin on paljon paremmin toimeentulevia ystäviä ja kavereita, mutta ero on siinä että osaan itse sanoa ettei minulla ole varaa/on huono rahatilanne ja ehdottaa jotain edullisempaa tai ilmaista tekemistä.
En minä siitä loukkaannu että joku ystäväni ei heti hoksaa ettei minulla ole varaa ravata kahvilla/ravintoloissa joka viikko, miksi loukkaantuisin?
Sanon vain ettei ole varaa ja/tai ehdotan kahvittelua jommankumman kotona.

 

[Hilus]

Silloin kun on itsellä vara ostaa "kaikkea", ilman että tarvitsee kituuttaa ja laskeskella joka senttiä, on tosiaankin vaikea ymmärtää, ettei jollain köyhällä ole laittaa nyt vaikka sitä säälittävää neljää eruoa kahvikupposeen.

 

["vieras"]

Niin ja etkö voisi harkita esim. opiskelevasi(jos nyt mukulat ei aivan vastasyntyneitä ole) ettei tarvisi olla noin peeaa ja saisit joskus sitä rahaa ihan kunnolla?
Kuulostaa melko huolestuttavalta että olet jo 29 v., kahden lapsen äitikin eikä minkäänlaista koulutusta ole?

 

["kohtalotoveri"]

Kun jäin yksinhuoltajaksi vauvan kanssa, olin usean vuoden ajan samantyyppisessä tilanteessa. Ehkä vielä syvemmin, koska en juuri päässyt mihinkään ilman lasta.

Eipä tuossa auta muu kuin keskustella ystävän kanssa. Kertoa hänelle, että arvostat hänen ystävyyttään ja siksi tuntuu pahalta, kun et voi lähteä yhdessä kahvittelemaan kaupungille yms mikä maksaa. Tilanteesi on nyt sellainen siihen asti kunnes palaat taas töihin/mies tienaa enemmän tms.

Toinen asia, mitä sinun kannattaa tehdä on se, että siirryt tavallaan ystävyysasioissa askeleen eteenpäin. Panosta niihin ystäviin, joiden kanssa sinulla on varaa olla. Tutustu ihmisiin, jotka ovat tällä hetkellä vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Heitä löytyy lasten leikkipaikoilta, kirkon/mll:n tms lapsi-vanhempitoiminnasta jne.

Minä menetin monta ystävää erotessani ja joutuessani elämään niukasti. Aikaisempi ystäväpiirini, kuten minäkin ennen eroa, käytti paljon rahaa vapaa-aikaan, vaatteisiin, matkustamiseen, ulkona syömiseen, asumiseen ns hyvillä alueilla.. Moni heistä onkin menestynyt loistavasti yhteiskunnassa. Putosin tuosta joukosta pois juuri siinä vaiheessa kun muut aloittivat loistavia uriaan ja minä köyhäilin kotona pienen lapsen kanssa.

Noilta ajoilta minulle on jäänyt yksi ystävä, josta on tullut niin läheinen, että tunnetasolla hän voisi olla siskoni. Lisäksi solmin köyhyysvuosina uusia ystävyyssuhteita kaltaisteni kanssa

 

["vieras"]

Ja sit jos ei pyydetä minnekään, niin palstalla valitetaan, et kuinka lapsettomat ystävät hylkää eikä ole enää yhtään kaveria jäljellä kotiin linnottautuneiden vuosien jälkeen.

 

["vieras"]

Kerro ihmeessä kaverillesi, ettei ylimääräistä rahaa ole. Kaveri ei varmaan ole tullut ajatelleeksi, ettei rahaa ole tuhlattavaksi turhuuksiin. Jos et ota asiaa puheeksi, niin hän ei voi tietää, mistä on kyse.