Mua niin pelottaa millaset muistot meidän tytölle jää lapsuusajastaan.

["harmaa"]

Meillä on 10v. pojan kanssa samanlaista On todella todella jästipää ja ei anna periksi ei sitten miiläkään, ennenkuin on pakko. Joka tarkoittaa , a) meillä menee hermot B) joutuu jäähylle c) pelikieltoa tms.
Ja me ollaan koitettu puhua pojan kanssa mikä mättää jne. Ja kerrottu että eikö kaikilleolisi mukavampaajos toimittaisiin erilailla... Ja ei meistä vanhemmistakaa ole aina "kiva" hermostua niin että joutuu karjumaan kun mikään ei suju:/
Poika on myös useimmiten todella tyytymätön kaikkeen. Kaiken pitäisi sujua kuten hän haluaa tai sitten ns. repee...
Joten ymmärrän AP.:n fiiliksiä tosi hyvin.

Kuulsotaa tutulta juu, mut AINOA VAIHTOEHTO ON ET VANHEMMAT OPETTELEE OLEEN KUNNOLLA.
Jos sitä vikaa ei nää itsessään, ni turhaa sitä etsii lapsestakaan.
Pyytäkää apua niin ammattilainen kertoo ne epäkohdat teille.

 

["vieras"]

Mun mielestä taas vanhemman tehtävä on huolehtia, että lapsi on tarpeeksi ulkona jos ei muuten mene ulos. Kyse on vasta 8-vuotiaasta, ei sen ikäiselle tee hyvää nököttää sisällä päivästä toiseen. Voisko lapselle järkätä vaikka kaverin ulos?

Meillä on tehty voimakastahtoisen 7veen kanssa niin, että pistetän ulos, mutta saa valinnanvapautta milloin menee. Sitten voi itse järjestellä kaverin pihalle johonkin aikaan tai mennä muuten vaan ulos jossakin vaiheessa. En mä ainakaan pysty perustelemaan kouluikäiselle, miksi ulkona pitäisi olla tietyllä kellonlyömällä kun ei sen ikäistä tartte valvoa ulkona Pääasia on, että menee jossain välissä. Jos halua alojua pyjamassa klo 12 asti niin lojukoon.

Monessa muussakin jutussa saatu näin hyvä tulos aikaiseksi. Lapsi tietää, että tietyt jutut on tehtävä, mutta saa itse päättää missä kohti ne tekee. Ei tartte riidellä ja lapsi pitää sopimuksesta kiinni kun tietää, ettei periksi anneta. Annetaan siis raamit, mutta jätetään turha määräily ja kontrollointi pois. Tuon ikäisen on tärkeä jo päättää asioita vähän itsekin.

 

[kohde]

[QUOTE="vieras";24973283]Ettekä ole tajunnut hakea apua vaan alistatte tyttöä ja vaikutatte kenties hänen tulevaisuuteensa.
Surettaa tyttönne puolesta ja tekee oikein pahaa.
Olis jo lastensuojelun paikka tuollainen kohtelu.[/QUOTE]

Minusta on niin helvetin kummallista, että tämmöisistä perheistä ei ole lastens. ilmoitusta tehty.
Pidän normaalina sitä, että ääntä korottaa ja huutakin, vaikka ei se hyväksyttävää ole, niin vaan tuntuu valtaosa vanhemmista tekevän ja ainakin kun keskustelee livenä äitien kanssa, se ymmärretään koska siihen tuntuu "syyllistyvän " - kaikki (paitsi palstamammat)

Mutta se että lapsen kanssa ollaan aivan hukassa eikä tiedetä miten toimia ja sitten käytetään pakottamista, alistamista, väkivaltaa ja sitä huutamista kasvatuskeinona, jotta lapsi tekisi just niin kuin vanhempi haluaa - miksi tällaisista perheistä ei tehdä lastens.ilmoituksia? Mikä on se suojamuuri, asema, paikkakunta, kaveripiiri, ettei kukaan Huolestunut Lähimmäinen
soita tai laita kirjettä sossuun.

Tässä taas todistetaan se, miten sattumanvaraista on tämä kenestä ilmoitellaan ja kenestä ei. Oikeisiin kohteisiin ne eivät mene, ihan hakuammuntaa.

 

["heh"]

Minusta on niin helvetin kummallista, että tämmöisistä perheistä ei ole lastens. ilmoitusta tehty.
Pidän normaalina sitä, että ääntä korottaa ja huutakin, vaikka ei se hyväksyttävää ole, niin vaan tuntuu valtaosa vanhemmista tekevän ja ainakin kun keskustelee livenä äitien kanssa, se ymmärretään koska siihen tuntuu "syyllistyvän " - kaikki (paitsi palstamammat)

Mutta se että lapsen kanssa ollaan aivan hukassa eikä tiedetä miten toimia ja sitten käytetään pakottamista, alistamista, väkivaltaa ja sitä huutamista kasvatuskeinona, jotta lapsi tekisi just niin kuin vanhempi haluaa - miksi tällaisista perheistä ei tehdä lastens.ilmoituksia? Mikä on se suojamuuri, asema, paikkakunta, kaveripiiri, ettei kukaan Huolestunut Lähimmäinen
soita tai laita kirjettä sossuun.

Tässä taas todistetaan se, miten sattumanvaraista on tämä kenestä ilmoitellaan ja kenestä ei. Oikeisiin kohteisiin ne eivät mene, ihan hakuammuntaa.

Tuliko
vähän väritettyä totuutta? Et selvästi tiedä oikeita ongelmaperheitä. Vielä kuormittasit lastensuojelun työtä lisää, sillä näin siellä olis jokatoinen perhe, myös sun
perhees!

 

[kohde]

[QUOTE="heh";24974283]Tuliko
vähän väritettyä totuutta? Et selvästi tiedä oikeita ongelmaperheitä. Vielä kuormittasit lastensuojelun työtä lisää, sillä näin siellä olis jokatoinen perhe, myös sun
perhees![/QUOTE]

No kuule kun siellä selvityksen alla me ollaankin. Ja miksi? Siksi, että naapurin mielestä meillä on perheväkivaltaa ja lapsia hakataan ja uhtaan lyödä. Siksi, että meistä, lapsiperhe kun ollaan, lähtee ääntä ja se, että minä korotan ääntäni ja huudan, on aivan kamalaa ja lastens.asia. Huudanko poikkeuksellisen usein tai kovaa? Tuskin, kun tätä aloitustakin lukee.
Ollaan jopa kerran miehen kanssa riidelty iltamyöhällä ja huudettu toisillemme (aikajana 3 kk, jolloin tuo tapahtui,
edellinen kerta olikin vuosi aikaisemmin, tosin silloin asuttiin eri paikassa, ei siinä talossa).

Ja mitä ap.n perheessä tapahtui ja tapahtuu? Vanhemmat hermostuvat riitelemään ja huutamaan lapselle, tänään myös riitelemään keskenään ja isä satutti lasta fyysisesti, lapsi itki, ei suinkaan kiukutellakseen tai siksi ettei saanut periksi vaan siksi, että isä satutti ja pakotti.
Jos meistä, niin sitten ap:stakin sietäisi soittoa ja kirjettä lähteä.

Ja todettakoon lopuksi, että meillä EI ole perheväkivaltaa! Mihin naapuri sen perustaa, en tiedä. Ketään ei ole hakattu sairaalakuntoon tai sairaalahoitoa saamaan, vaikka tuo naapuri-ilmoittaja niin väiittääkin ilmoituksessaan. Sen voimme todistaa valheeksi, mutta millä todistamme, ettei meillä ole sitä väkivaltaa, jota aloittajalla on ja jota ilmoittajan mielestä meillä on. Ja ilmoitushan on ja pysyy, eikä vanhene ikinä.

 

["heh"]

No kuule kun siellä selvityksen alla me ollaankin. Ja miksi? Siksi, että naapurin mielestä meillä on perheväkivaltaa ja lapsia hakataan ja uhtaan lyödä. Siksi, että meistä, lapsiperhe kun ollaan, lähtee ääntä ja se, että minä korotan ääntäni ja huudan, on aivan kamalaa ja lastens.asia. Huudanko poikkeuksellisen usein tai kovaa? Tuskin, kun tätä aloitustakin lukee.
Ollaan jopa kerran miehen kanssa riidelty iltamyöhällä ja huudettu toisillemme (aikajana 3 kk, jolloin tuo tapahtui,
edellinen kerta olikin vuosi aikaisemmin, tosin silloin asuttiin eri paikassa, ei siinä talossa).

Ja mitä ap.n perheessä tapahtui ja tapahtuu? Vanhemmat hermostuvat riitelemään ja huutamaan lapselle, tänään myös riitelemään keskenään ja isä satutti lasta fyysisesti, lapsi itki, ei suinkaan kiukutellakseen tai siksi ettei saanut periksi vaan siksi, että isä satutti ja pakotti.
Jos meistä, niin sitten ap:stakin sietäisi soittoa ja kirjettä lähteä.

Ja todettakoon lopuksi, että meillä EI ole perheväkivaltaa! Mihin naapuri sen perustaa, en tiedä. Ketään ei ole hakattu sairaalakuntoon tai sairaalahoitoa saamaan, vaikka tuo naapuri-ilmoittaja niin väiittääkin ilmoituksessaan. Sen voimme todistaa valheeksi, mutta millä todistamme, ettei meillä ole sitä väkivaltaa, jota aloittajalla on ja jota ilmoittajan mielestä meillä on. Ja ilmoitushan on ja pysyy, eikä vanhene ikinä.

Eli se koira älähtää..älä tuu huutelemaan tänne mitään ap;n perheen väkivallasta ettei mee herjauksen puolelle!!

 

[kohde]

Tässä mitään älähdetä, kun ei olla mihinkään syyllistyttykään. Ihmettelen vaan, että miksi meistä on tehty ilmoitus, miksi ap.n perheestä ei, ja jos meistä, niin sitten heistäkin pitäisi.
Jos lasta lyödään ja satutetaan, oikeasti, se olisi ilmoituksen paikka, jos kerran sekin on, että KUVITELLAAN JA OLETETAAN että lasta on lyöty ja satutettu.
Ja sitten tämäkin: miten just tämä on herjaamista ap.ta kohtaan, kun miettii mitä kaikkea tälläkin palstalla mammat heittää toistensa niskaan.

Olen keskustellut ilmoituksen tehneen henkilön kanssa. Häntä ei kiinnosta totuus tai se, mitä meillä oikeasti on. Hän olettaa, ja se riittää hänelle. Hänen mielestään lapsemme on joutunut sairaalahoitoon väkivallan takia, ja lapsi ei ole väitetyssä hoidossa ollut koskaan. esim. jos lapsi putoaisi jumppatunnilla puolapuilta tai kaatuisi fillarilla ja loukkaantuisi,ja sitten olisi puoli päätä mustelmilla tai ranne kipsissä tms., mutta kun ei tämmöistäkään loukkaantumista ole ollut, koskaan, saatikka sitten että meidän vanhempien väkivaltaisuuden takia olisi vammoja ja vikoja lapsella. Mutt tällä tavalla ilmoittaja on väittänyt ja kun kysyin häneltä asiaa, hän oli sitä mieltä, että lapsella on ollut vammat. (noin 3-kymppinen koulutettu, fiksun oloinen ja työssäkäyvä lapseton ihminen. ei siis mikään mielenterveyspotilas, mutta silti tämmöisiä väittää. )

Ap.n kohdalla ei ole kysymys olettamuksesta, vaan siitä, että lasta kohdellaan ap.n itsensäkin mielestä huonosti, vanhemmat eivät selviä vahvatahtoisen lapsen kanssa, ja isä vahingoitti lasta fyysisesti. Jos se ei ole lastensuojeluilmoituksen asia, ei silloin pidä tehdä ilmoitusta perheestä, jossa lapsista lähtee ääntä ja meteliä ja vanhemmat komentaa tarvittaessa, mutta jossa ketään ei pakoteta ap.n kertoman tapaan eikä vahingoiteta ap.n kertomalla tavalla.

 

[voi pientä]

Tulipas kurja olo teidän tytön puolesta.
Olisihan se hyvä käydä välillä ulkonakin, mutta ei minusta ulkoilu ole sellainen asia tai siitä kieltäytymine,n josta pitäisi ketään rangaista. Minusta rangaistuksia saadaan vain sellaisista asioista, jotka on tahallisesti tehty ja joista on toisille haittaa tai että on kiusattu toisia tai oltu tahallisesti ilkeitä toisille.

Tulipas kyllä kurja olo tytön puolesta jota viedään nurkkaan jos ei halua ulos. varsinkin jos ulkona ei ole tekemistä, niin ei sinne huvita lähteä.

 

[piina]

Aika paljon tuli neuvoja, että lasta ei saa käskä ja hänelle pitää antaa vaihtoehtoja yms. Mä en osaa sanoa, että mikä on oika ratkaisu siihen, että jääräpäisimmätkin ulkoilisivat, liikkuisivat, nukkuisivat tarpeeksi ja söisivät terveellisesti.

Itse olen aina antanut vaihtoehtoja. Meillä on pojilla ollut helppo vaatia ulkoilua ja huoneen siivousta, jotta saavat pelata. Mutta ongelma on meillä se, että kotona yleensä hommat sujuvat, mutta koulussa ei. Koulussa pitää tehdä tehtävät silloin sillä minuutilla eikä niitä voi tehdä viikonpäästä tai jättää tekemättä. Tunnilla on pakko olla, vaikka sielä kaikki kiukuttaisi. Eli mä en ole yhtään varma, että mun vaihtoehtoinen kasvatus olisi ollenkaan hyvä, koska se ei toimi koulu- eikä työmaailmassa.

 

[piina]

[QUOTE="harmaa";24974196]Kuulsotaa tutulta juu, mut AINOA VAIHTOEHTO ON ET VANHEMMAT OPETTELEE OLEEN KUNNOLLA.
Jos sitä vikaa ei nää itsessään, ni turhaa sitä etsii lapsestakaan.
Pyytäkää apua niin ammattilainen kertoo ne epäkohdat teille.[/QUOTE]


Ammattilaisissakin on montaa eri sorttia. Esim. meillä aikanaan käynyt perhetyöntekijä oli mun kanssa eri mieltä siitä, voiko lapsille antaa vaihtoehtoja. Hänen mielestään lapsi on vain pakotettava sinne ulos. Kun taas josku käytiin pari kertaa kavatusja perheneuvolassa juttelemassa toisen ihmisen kanssa, niin hän taas oli sitä mieltä ettei sen lapsen tarvitse tehdä, kannatti vain palkitsemista hyvistä asioista. Toisinsanoen, jos tässä tapauksessa ap saisi tytön päivittäin ulos, tyttö saisi palkinnon. Mutta jos tyttö päättää olla menemättä ulos, niin tyttö ei sitten välttämättä ulkoile ollenkaan.

 

[piina]

Ongelmalapsi vai ongelmavanhemmat?

Ehkä on kyse siitä, että kyseisen lapsen ja kyseisen vanhemman kemiat eivät mene yksiin tai ehkä he ovat vain niin samanlaisia, etteivät tule toimeen keskenään. Monilla perheillä on niin, että osan lasten kanssa ei ole ongelmia ja osan on. Voi olla että isä ei tule toimeen yhden lapsen kanssa, joka on kuin enkeli äidilleen tai toisin päin. Mielestäni nyt ei puhuta ongelmavanhemmista vaan siitä, että heillä ja kyseisellä lapsella ei vain homma suju niinkuin pitäisi ja siksi ap kyseleekin täältä apua.

 

[Keskustelua?]

Kun on noinkin iso lapsi kyseessä, mä ottaisin kunnon jutteluhetken ja käytäisiin tuo tilanne läpi. Myös sen, että isä teki väärin, mutta myös tuon teidän turhautumisen, kun näistä tulee taistelu. Eli selittäisin tytölle, miksi pidän niin tärkeänä ulkoilua ja kysyisin häneltä, miksi sinne lähteminen on niin vastenmielistä? Myös mikä olisi sellainen asia, että houkuttelisi sinne lähtemään? Tosiaan oma kokemuksen mukaan erilaiset porkkanat toimii hyvin - tyyliin lähdeppä/lähdetään (mielummin jälkimmäinen) kävelylle/pulkkamäkeen jne, niin sen jälkeen on mukava keittää kaakaot jne. Pakottamalla, varsinkaan fyysisesti, en tosiaankaan tuon ikäiselle alkaisi, se tosiaan tekee asian vaan vastenmielisemmäksi.

 

["vieras"]

Minä inhosin alakouluikäisenä syksyistä pihaulkoilua. Oikeasti ei mitään tekemistä. Lapselle voi olla kehittävämpää ja rentouttavampaa puuhata jotain sisällä. Taiu voihan sitä lähettää tuonikäisen vaikka maidonhakureissulle lähikioskille tai jotain.

Ainoa hyvä asia ap:n kirjoituksessa on otsikko: hän siis itsekin jollain tasolla tiedostaa tallaavansa pienen lapsen tahdon, sielun ja omanarvontunnon lattianrakoon. Toivottavasti alkaa myös tehdä jotain tälle asialle.

Minä olen työssäni sellaisessa asemassa, että mulla on johdettavia mutta ei juurikaan mitään valtuuksia (ei mahdollisuuksia palkita, pakottaa tai sanktioida). Olen huomannut, että tässä tilanteessa voi johtaa vain viestinnällä. Ja olen muuten kokenut, että sama metodi toimii lastenkin kanssa.

 

[rouvaliini]

Ehkä on kyse siitä, että kyseisen lapsen ja kyseisen vanhemman kemiat eivät mene yksiin tai ehkä he ovat vain niin samanlaisia, etteivät tule toimeen keskenään. Monilla perheillä on niin, että osan lasten kanssa ei ole ongelmia ja osan on. Voi olla että isä ei tule toimeen yhden lapsen kanssa, joka on kuin enkeli äidilleen tai toisin päin. Mielestäni nyt ei puhuta ongelmavanhemmista vaan siitä, että heillä ja kyseisellä lapsella ei vain homma suju niinkuin pitäisi ja siksi ap kyseleekin täältä apua.

Todellakin apua läksin hakemaan, mutta en muistanu että täältä saa vain kakkaa niskaansa. Onneksi on sentään muutama jotka ymmärtää tilanteen.

 

[rouvaliini]

Kun on noinkin iso lapsi kyseessä, mä ottaisin kunnon jutteluhetken ja käytäisiin tuo tilanne läpi. Myös sen, että isä teki väärin, mutta myös tuon teidän turhautumisen, kun näistä tulee taistelu. Eli selittäisin tytölle, miksi pidän niin tärkeänä ulkoilua ja kysyisin häneltä, miksi sinne lähteminen on niin vastenmielistä? Myös mikä olisi sellainen asia, että houkuttelisi sinne lähtemään? Tosiaan oma kokemuksen mukaan erilaiset porkkanat toimii hyvin - tyyliin lähdeppä/lähdetään (mielummin jälkimmäinen) kävelylle/pulkkamäkeen jne, niin sen jälkeen on mukava keittää kaakaot jne. Pakottamalla, varsinkaan fyysisesti, en tosiaankaan tuon ikäiselle alkaisi, se tosiaan tekee asian vaan vastenmielisemmäksi.

Hieman yritin jo keskustella eilen asiasta, mutta se jäi lyhyeksi. Isä tunnusti tehneensä väärin ja molemmat pyysi anteeksi käytöstään. Ton tytön kanssa kun on erittäin vaikea keskustella, sitä on yritetty vähän joka asiasta kerran jos toisenkin. Häneltä jos yrittää kysyä jotain niin vastaukseksi saa hiljaisuuden tai esim."en tiedä". Sellaisen kanssa on erittäin vaikea keskustella mistään. Ja meidän ongelmat ei koske pelkästään ulkoilua vaan oikeastaan ihan kaikkea mitä sanotaan/pyydetään tekemään josta neiti on päättänyt ettei suostu. Me vanhemmat aletaan olla niin neuvottomia ja turhautuneita tähän tilanteeseen.

 

[Tönt]

mä ymmärrän sua täysin ap. kun on kaikki keinot kokeiltu, kysytty ja käsketty, ja silti mikään ei toimi niin alkaa jo epätoivo iskeä. mulla on samaikäinen tyttö ja todellakin sitä joutuu välillä pakottaa tekee jotain. uhkailut ja arestit kun ei tunnu miltään. aina ollut vaikee ja tulee aina olemaan. pistää vastaan vaan sen takia että haluaa tehdä päinvastoin. on saanut enemmän palkintoja ja hemmottelua kuin muut vaan senkin takia että saisi innostumaan tekee asioita mutta sekään ei auta. kunpa tää helpottuisi ajan kanssa. onneks koulu on joustava ja opettaja järkevä.

 

[Keskustelua?]

Voisko olla että tyttö jotenkin pelkää tuoda mielipiteensä? Miten koulussa, uskaltaako tuoda näkemyksensä esille? Jos sen keskustelutilanteen saisi jotenkin mukavaksi ja vähän epävirallisemmaksi, vaikka just äitin kans leipoessa/kauppareissulla/elokuvareissulla. Toisit esille että olet oikeasti huolestunut ja siksi, koska hän on niin tärkeä ja rakas. Että toivoisit löytävän ratkaisun näihin ristiriitoihin.

 

["vieras"]

Hieman yritin jo keskustella eilen asiasta, mutta se jäi lyhyeksi. Isä tunnusti tehneensä väärin ja molemmat pyysi anteeksi käytöstään. Ton tytön kanssa kun on erittäin vaikea keskustella, sitä on yritetty vähän joka asiasta kerran jos toisenkin. Häneltä jos yrittää kysyä jotain niin vastaukseksi saa hiljaisuuden tai esim."en tiedä". Sellaisen kanssa on erittäin vaikea keskustella mistään. Ja meidän ongelmat ei koske pelkästään ulkoilua vaan oikeastaan ihan kaikkea mitä sanotaan/pyydetään tekemään josta neiti on päättänyt ettei suostu. Me vanhemmat aletaan olla niin neuvottomia ja turhautuneita tähän tilanteeseen.

Alistettu ja "näkymätön" lapsi (henkisellä, tarpeidensa tasolla) ei uskalla sanoa mielipidettään.

 

["vieras"]

Meillä hieman vanhempi tyttö, ja aika samanlaisia kokemuksia tuosta tottelemisesta.
Meillä ei auttanut lelujen poisottaminen tms, ja olin ihan neuvoton.
Sitten aloin kohdella lasta kuin 2-vuotiasta. Sanoin et tee näin, jos ei tehnyt, laitoin nurkkaan jos ei mennyt, kannoin sinne jne. Selitin lapselle et näin tehdään siksi et hän käyttäytyy kuin uhmaikäinen 2-vuotias, kun osaa käyttäytyä fiksummin, homma muuttuu.
Meillä siis monta lasta ja oli helppo osoittaa missä asioissa hän käyttätyi samoin kuin meidän taapero.

Tää auttoi, toki on edelleen aika haastava tapaus mutta perushommat menee ihan mukavasti jo. Vähän "valitsen taisteluni" eli ihan joka asiasta en jaksa alkaa vääntää, tekee lapsellekin hyvää kokea et saa välillä tehdä oman halunsa mukaan.
Tsemiä!! Mustakin tuntui monesti etten enää mitään keksi ja koko perheen elämä menee ihan mutkalle, nyt tyttö on useimmiten ihan iloinen ja reipas, ja mikä ihaninta, meillä on oikeasti tosi mukavaa yhdessä, pelaillaan, ulkoillaan ja touhutaan vaikka välillä tuntui et aamusta iltaan vaan taistellaan.

 

[Jaska-]

Hieman yritin jo keskustella eilen asiasta, mutta se jäi lyhyeksi. Isä tunnusti tehneensä väärin ja molemmat pyysi anteeksi käytöstään. Ton tytön kanssa kun on erittäin vaikea keskustella, sitä on yritetty vähän joka asiasta kerran jos toisenkin. Häneltä jos yrittää kysyä jotain niin vastaukseksi saa hiljaisuuden tai esim."en tiedä". Sellaisen kanssa on erittäin vaikea keskustella mistään. Ja meidän ongelmat ei koske pelkästään ulkoilua vaan oikeastaan ihan kaikkea mitä sanotaan/pyydetään tekemään josta neiti on päättänyt ettei suostu. Me vanhemmat aletaan olla niin neuvottomia ja turhautuneita tähän tilanteeseen.

En tiedä oliko hyvä idea isän pyytää anteeksi kyseiseltä tytöltä.
Viimeinenkin auktoriteetti kärsii siinä.