Toggle sidebar

Mua niin raivostuttaa vanhemmat jotka eivät pidä lapsiaan kurissa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hermostunut Heidi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ihmettelen kun tähän ketjuun ei ole vielä vastannut kukaan, joka välttelee ehdottomasti ei-sanaa koska se kahlitsee väärällä tavalla lapsen luovuutta. Että parasta on jos lapsi saa itse tutustua asioihin ja paikkoihin ilman että sitä kielletään ja käskytetään. Koska vain niin kasvatetaan luovia ja itseensä luottavia ihmisiä.

Näitä horiskoja kun riittää myös.
 
[QUOTE="Vieras";26157247]Mutta näissä onkin paras selittää omalleen, kovaan ääneen, niin että ne noiden vanhemmatkin kuulee että
" niiden vanhemmat ei ole kwrtonut niille kuinka pitää käyttäytyä, ja siksi ne riehuvat. Sinulle on opetettu käytöstavat ja säännöt ja siksi sinä et noin käyttäydy" tms.[/QUOTE]

Toihan onkin hyvä! Aiemmin oon käyttäny vaan lyhyesti ja ytimekkäästi, että te ette saa...esim.kirkkohäissä mennä alttarille pyörimään vihkimisen aikana...toi oli musta niin pöyristyttävää, 4v tosiaan teki noin ja vanhemmat vaan hymyili ja ihasteli pikku prinsessaansa
 
[QUOTE="vieras";26157518]Tai sitten vedotaan siihen, että "Mutta kun mulla on näitä neljä, sulla vain kaksi."

Samaa lässytystä silloinkin, jos tulee puhetta siivoamisesta tai muista kotitöistä.[/QUOTE]
Tai todetaan että "odota kun taaperosi kasvaa", tms.

Ja kun näin toteava sitten saa vastauksen että tää taapero on perheen kolmas, neljäs, tms lapsi ja hyvin pyyhkii niiden isompienkin kanssa, niin aina se on IHAN ERI ASIA kuitenkin :D

Ja vaikka muksuja olisi 14, niin ei sekään oikeuta riehumaan. Pitää lisääntyä resurssiensa mukaan nääs.
 
Ne jeesustelijat ovat taineet eksyä tuohon aloittamaani keskusteluun kovimmasta opetuksesta. Eivät ole uskaltaneet tulla tähän ketjuun perustelemaan, kuinka ei saa rajoittaa lapsen vapautta ja luovuutta käyttämällä sanaa EI. Kiertävät tehokkaasti nämä sudenkuopat, kun tietävät jäävänsä tässä ketjussa altavastaajiksi.
 
Mun yhdellä kaverilla on kaksi riiviötä lasta. En enää kutsu niitä kylään, koska tämä kaveri (kotiäiti kun on) otti ilon irti kyläilystä, eikä vahtinut lapsia ollenkaan. Kun pienempi oli vielä alle vuoden, niin kaivoin kerran pikkulegon meillä sen kurkusta, kun äiti vaan istuskeli kahvilla ja sanoi, että kyllä ne siellä keskenään pärjää. Hänen esikoinen ja mun poika olivat 5v, ja olivat kolmistaan vauvan kanssa pojan huoneessa tunnin. Vähän isompana tämä lapsi hajoitti meillä yhden vierailun aikana TV:n kaukosäätimen, tunki wc-pöntön täyteen leluja, kakkasi vaippaansa ja levitteli kakat pitkin vessaa (kun äitinsä ei huomannut että kakka tuli) sekä tonki meidän keittiön kaapit ja levitteli sieltä kaiken mihin ylettyi lattialle. Itse sitten kävin välillä katsomassa mitä puuhaa, kun äitiään ei kiinnostanut. Ja selkeästi johtu siitä ettei jaksanut koko ajan vahtia vilkasta lastaan.
 
Niin ja toinen kaveri on sitä mieltä, että lapsille ei saa sanoa EI. Esim. kerran kun hänen lapsensa oli noin 2v niin löi mun 3-vuotiasta monta kertaa lelulla päähän. Äitinsä katsoi vierestä eikä kieltänyt. Minä sitten kielsin, niin kaveri sanoi, että voit kyllä yrittää, mutta ei se ymmärrä mitä ei tarkoittaa. Kun lyöminen jatkui, niin otin lapselta lelun pois. Siihen kaverini sanoi, että ei aikuiset saa ottaa lapselta kädestä, kun lapsellekin opetetaan ettei kädestä saa ottaa. No, hänellä nyt muutenkin on todella erikoisia kasvatusperiaatteita.
 
Lapsia on paljon eriluonteisia kasvatuksesta riippumatta( perheessä voi olla erilaisia lapsia). Toisille riittää kielto ja toisia ei saa kuriin "kurituksellakaan". Mutta kasvatuksen näkee kun lapsi on isompi ( jos on ollut villi pienenä). Toki on vanhempia, jotka eivät kasvata lastaan ja vahdi, mutta yleistää ei kannata!
 
[QUOTE="vieras";26156371]muakin vituttaa sellaiset äidit, joiden lapset on ihan täysiä riiviöitä ja sitten nämä äidit vaan muikistelevat että kun "se on niin ihanan vilkas"........Vilkkaus on ok niin kauan kun se pysyy tietyissä rajoissa, mutta ylivilkkaus ei missään nimessä ole ok. ja TIEDÄN, ylivilkkaus on sairaus, mutta silloin siihen pitää hakea apua eikä muikistella vaan sitä ihanan vilkasta lasta.
Ja vaikka lapsella olisi diagnosoitu ylivilkkaus, ei se oikeuta riehumiseen ja toisten tavaroiden tuhoamiseen/toisten häiritsemiseen. Ylivilkkaus tuottaa vanhemmille paljon lisätöitä, ja se on vanhempien kestettävä.[/QUOTE]

Tuota kerron ihan kokemuksesta että ylivilkkauteen eli siis ad/hd (josta h=hyperactivity , eli ylivilkkaus mihin viittaat), ei ole parantavaa hoitoa, ei siis myöskään ole paikkaa mistä saisit avun=keinon lapsen muuttamiseen. Vaikka toki lääkitys auttaa.

Kato kun me ollaan kyllä apua haettu perheneuvolasta, neurologiselta(2neurologia, psykiatri,neuropsykologi), lisäksi psykologit. Viesti on hyvin yksinkertainen vanhempien on sopeuduttava siihen että lapsi on hankala, eikä voi itse sille mitään.

Mutta missään nimessä en ymmärrä vanhempia jotka eivät oikeastaan puutu lapsen huonoon käytökseen mitenkään.

Mutta haluan myös kertoa tämän tiedän/tunnen monta äitiä jotka ovat olleet epäjohdonmukaisia, jotka ovat antaneet periksi, jättäneet kieltämättä/puuttumatta. Tiedän jopa yhden äitin joka sekeästi laiminlöi lastaan pienempänä. Mutta heillä kaikilla on rauhalliset,hyvinkäyttäytyvät lapset.


Omani on hankala lähes joka tilanteessa, vaikka olen häntä kasvattanut,pyrkinyt aina johdonmukaisuuteen ja niin olin lähipuiston ainoa äiti joka AINA puuttui esim. hiekan heittämiseen, muut puuttuivat jos jaksoivat. ja silti lopputulos on tämä= välillä kaupassa käynti on äärimmäisen haastavaa vaikka ikää on kohta 8vuotta(voin joutua pitämään hänestä kassajonossa ollessamme kiinni ja samalla pistän tavaroita hihnalle/maksan ostoksia).

Kerron mielelleni lisää, sekä nautin keskustelusta, joten anna tulla kysymyksiä tms.
 
Meillä käy muuan äiti lastensa kanssa... joka kyllä kai yrittää pitää kuria, ainakin huutelee välillä sohvalta: "ei saa, ei saa"... välillä sitten taas ei huomaa yhtään mitään mitä tapahtuu. Ehkäpä johtuu siitä että mieheni on tämän äidin isä? No, joka tapauksessa, meillä on tämän perheen kanssa juurikin tämmöistä: vessa voi olla täynnä kakkaa, kun kolmevuotias saa siellä touhuta itsekseen; pihalla viisivuotias ohi mennessään naarmuttaa kivellä autojen kyljet; 1-vuotias avaa takan luukut ja työntää itsensä sinne takkaan vyötäröä myöten (ja sitten kävelee nokisena ympäri kämppää). Ymmärrän kovin hyvin, että lapset ovat lapsia, ja kolmen kanssa on työlästä, mutta täytyy sanoa, että ajan myötä ko. perheen kyläilyt ovat vähentyneet. Mieheni kyllä komentaa välillä tytärtä ja vävyä katsomaan lastensa perään, ja siivoamaan jälkiä, ja komentoa totellaan... mutta sitten taas tapahtuu seuraava kerta.

(Ja niille jotka nyt sitten ihmettelevät, miksi en minä hoida tilannetta ns. kotiin, että väsyneet vanhemmat voisivat levätä laakereillaan mun huushollissani: olen liikuntavammainen, jonka kyky juosta lasten perässä on huomattavasti alentunut siihen nähden mitä se oli kun omat oli pieniä, so. en kykene juoksemaan ja hitaasti tällä hetkellä kävelemäänkään.)
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Niin ja toinen kaveri on sitä mieltä, että lapsille ei saa sanoa EI. Esim. kerran kun hänen lapsensa oli noin 2v niin löi mun 3-vuotiasta monta kertaa lelulla päähän. Äitinsä katsoi vierestä eikä kieltänyt. Minä sitten kielsin, niin kaveri sanoi, että voit kyllä yrittää, mutta ei se ymmärrä mitä ei tarkoittaa. Kun lyöminen jatkui, niin otin lapselta lelun pois. Siihen kaverini sanoi, että ei aikuiset saa ottaa lapselta kädestä, kun lapsellekin opetetaan ettei kädestä saa ottaa. No, hänellä nyt muutenkin on todella erikoisia kasvatusperiaatteita.
Click to expand...

ou mai gaad :O
 
En ole ikinä tällaisia vanhempia tavannut.
Kaikki yrittävät parhaansa mukaan kieltää ja kasvattaa. Osalla lapset rauhallisia/vilkkaita, osalla lapsista/äideistä huono päivä jne. ja se vaikuttaa kulloiseenkin tilanteeseen ja sen käsittelyyn.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rasittunut:
ja juuri tuo pointti, että yrittää edes kasvattaa :)
Olen samaa mieltä miumiun kanssa. Toiset lapset ovat äärimmäisen rauhallisia ja luonnostaan tottelevaisia ja kuuliaisia. Toiset ovat kovapäisempiä ja niitä pitää paimentaa enemmän. Mutta sitten jos vanhemmat eivät halua/jaksa kasvattaa tällaisia vilkkaita tapauksia, seuraa tuhoa.
Click to expand...

Mulla on aika huonokäytöksinen kohta 2v poika. Ikävä kyllä itse epäilen adhd:tä, koska poika ei voi yhtään olla aloillaan. Mitään diagnoosia ei saa vielä tässä iässä. On ollut samanlainen koko vauvaiän, koko ajan piti kantaa ja olla liikkeessä, ei voinut olla paikoillaan. Miettikää sit kun me menemme ravintolaan: poika syö 5min ja sen jälkeen pitää olla tuli p***seen alla.
 
[QUOTE="nainen";26158183]Mulla on aika huonokäytöksinen kohta 2v poika. Ikävä kyllä itse epäilen adhd:tä, koska poika ei voi yhtään olla aloillaan. Mitään diagnoosia ei saa vielä tässä iässä. On ollut samanlainen koko vauvaiän, koko ajan piti kantaa ja olla liikkeessä, ei voinut olla paikoillaan. Miettikää sit kun me menemme ravintolaan: poika syö 5min ja sen jälkeen pitää olla tuli p***seen alla.[/QUOTE]

No silloin pitää valita ravintolat joissa on lapselle toimintaa. Meilläkin oli sellanen 2v, nyt kun ikää vajaa 3v, voidaan jo harkita ravintolaa ilman leikkipaikkaa. Ei me mennä häiritsemään muita ruokailijoita/tarjoilijoita.
 
mulla on ylivilkas poika ja jos sitä aamusta asti saa hokea ei,ei,ei,älä mene sinne,älä ota sitä sitä väsyy.Hirveän raskasta nalkuttaa koko ajan.Joitakin juttuja täytyy katsoa läpi sormien,ei tietenkään sellaista joista on jollekkin toiselle harmia(satuttamista/rikkomista).
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
Lapsia on paljon eriluonteisia kasvatuksesta riippumatta( perheessä voi olla erilaisia lapsia). Toisille riittää kielto ja toisia ei saa kuriin "kurituksellakaan". Mutta kasvatuksen näkee kun lapsi on isompi ( jos on ollut villi pienenä). Toki on vanhempia, jotka eivät kasvata lastaan ja vahdi, mutta yleistää ei kannata!
Click to expand...

Tuo on kyllä totta, itselläni kolmesta kaksi täystuhoja, ja yksi toimii kuin ihmisen mieli.
Välillä käy vähän sääliksi tuota yksinäistä kilttiä lasta, kun joutuu väkisinkin sotilaallisen kurinpidon kohteeksi muiden mukana. Pyrin kyllä aina kun mahdollista puhumaan hänelle erikseen (nyt aletaan siivoamaan, menehän keräämään lelusi) ja sitten noille kahdelle muulle on ihan omat sulkeiset.
 
No enpä lähtisi 2-vuotiaan kohdalla vielä puhumaan käytötapojen ja kasvatuksen puutteesta! Jos 2-vuotias lyö toista, niin hän ei ole kauhukakara, vaan pieni ja vasta opettelee sosiaalisia taitoja. Nämä tilanteet ovat niitä joissa lasta kuuluu opastaa miten käyttäydytään. Joku ei kokeile koskaan lyömistä, jollekin menee jakeluun muutamasta kerrasta ja jollain voi kestää vuoden.
Jos 2-vuotias hiljenee kun sanot shh ja seisoo hiljaa nätisti paikoillaan vanhempansa vieressä pitkänkin aikaa, niin kyse ei ole erinomaisista kasvattajan taidoista, vaan lapsen luonteesta :D
 
[QUOTE="vieras";26160171]No enpä lähtisi 2-vuotiaan kohdalla vielä puhumaan käytötapojen ja kasvatuksen puutteesta! Jos 2-vuotias lyö toista, niin hän ei ole kauhukakara, vaan pieni ja vasta opettelee sosiaalisia taitoja. Nämä tilanteet ovat niitä joissa lasta kuuluu opastaa miten käyttäydytään. Joku ei kokeile koskaan lyömistä, jollekin menee jakeluun muutamasta kerrasta ja jollain voi kestää vuoden.
Jos 2-vuotias hiljenee kun sanot shh ja seisoo hiljaa nätisti paikoillaan vanhempansa vieressä pitkänkin aikaa, niin kyse ei ole erinomaisista kasvattajan taidoista, vaan lapsen luonteesta :D[/QUOTE]
Mä lähtisin - jos sen 2 veen äiti/isä vaan seisoo vieressä eikä tee mitään (tai ehkä hokee että "hitsi, kun tuo meidän tenava on niin temperamenttinen" ).

Se, että 2 v lapsi lyö, on ihan normaalia, muttei hyväksyttävää kuitenkaan. Vanhemman reaktiot kertoo siitä, onko kasvatus hyvässä mallissa vaiko ei ole. Eikö se niin ole, että ihminen on väkivaltaisimmillaan 2 v iässä?

Kun omalla pojalla oli parivuotiaana "tapan kaikki jotka tulee liian liki"- kausi (ts. vihasi sitä kun joku lapsi tuli ihan iholle), niin tein kaikkeni ennakoidakseni ko. tilanteet, jotta voisin estää ne. Oli se joskus kieltämättä aika rasittavaakin, kun piti vieressä vahtia ja sanoa muille vanhemmille että älkää, kiitos, kun nämä lähetti taaperonsa halaamaan poikaa & pitivät ylisöpönä sitä kun lapsi taputteli ventovieraan pojan (siis mun pojan) hiuksia. Ja mä tiesin poikani vihaavan sitä. Ja tiesin, että jos toinen lapsi ei tajua siirtyä pois, kun poikani ottaa takapakkia & osoittaa ettei pidä sellaisesta (ei puhunut vielä tuolloin, mutta nosti esim. kätensä eteen suojakseen), niin pian heilahtaa nyrkki ellen ota lasta syliin tai lähetä tätä lääppivää taaperoa pois. Sitten joskus ihmettelivät, miksi meidän poikaa ei saa halata ja pussailla. Saihan sitä, oman perheen jäsenet, mutta ei vieraat lapset (ja miksi olisi pitänytkään saada?).
 
[QUOTE="nainen";26158183]Mulla on aika huonokäytöksinen kohta 2v poika. Ikävä kyllä itse epäilen adhd:tä, koska poika ei voi yhtään olla aloillaan. Mitään diagnoosia ei saa vielä tässä iässä. On ollut samanlainen koko vauvaiän, koko ajan piti kantaa ja olla liikkeessä, ei voinut olla paikoillaan. Miettikää sit kun me menemme ravintolaan: poika syö 5min ja sen jälkeen pitää olla tuli p***seen alla.[/QUOTE]

jos tietäisin että tilanne on tuollainen, niin en menisi todella ravintolaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Moraalinvartija:
Tuo on kyllä totta, itselläni kolmesta kaksi täystuhoja, ja yksi toimii kuin ihmisen mieli.
Välillä käy vähän sääliksi tuota yksinäistä kilttiä lasta, kun joutuu väkisinkin sotilaallisen kurinpidon kohteeksi muiden mukana. Pyrin kyllä aina kun mahdollista puhumaan hänelle erikseen (nyt aletaan siivoamaan, menehän keräämään lelusi) ja sitten noille kahdelle muulle on ihan omat sulkeiset.
Click to expand...

meillä kolme lasta yksi heistä on ollut aina villi ja hankala ja tottelematon.2 tyttöö pysyy kyllä ruodussa ja osaavat käyttäytyä.En tiedä mistä kiikastaa,samanlaisen kasvatuksen kaikki ovat saaneet.
 
Minua varmaankin pidetään sellaisena vanhempana välillä tuolla julkisissa paikoissa :(. Ja voin sen itsekin myöntää, että kasvatusperiaatteet ovat muuttuneet tässä, kun lapsi on kasvanut. Ei sitä kaikkea vain heti ymmärtänyt, että mihin se voi johtaa.

Meillä taustalla sellainen, kun lapsen liikunnallinen kehitys ei ole edennyt ihan normaalisti. Emme ymmärtäneet hakea apua tarpeeksi ajoissa, mutta epätoivoisesti yritimme saada häntä liikkumaan. Ja silloin vältin kyllä sanomasta "ei", joissakin tilanteissa, koska olin vain tyytyväinen, että poika kerrankin liikkui. Nukkumaanmenonkin kanssa olimme varmaan liian lepsuja, mutta toisaalta kaikkea yritimme, lapsi ei vain nukkunut... Emme me silloin ymmärtäneet että syy ei ollut meissä vaan lapsi oirehti.

Nyt kyllä ollaan haettu apua tilanteeseen. Meidän lapsi tekee melkoisia tempauksia välillä :(. Ne voi olla reagointia muutenkin rankkaan elämäntilanteeseen ja kipuihin, joita hän kokee. Kyllä häntä parhaamme mukaan yritämme opastaa, mutta aika väsyneitä olemme suoraan sanoen.

Ei ole helppoa todellakaan, kun lapsi on erityinen. Siksi toivoisin, että julkisissa paikoissa ei heti tuomittaisi, ainakaan pelkästään lapsen käytöksen vuoksi, jos vanhemmat kuitenkin yrittävät.
 
Mulla on autistinen lapsi, haastava kohta viisi vuotias. Erittäin omaehtoinen ja jos asiat eivät mene niinkuin pitää, niin senhän kuulee, kun raivari iskee. Vuoron odottaminen on vielä vaikeaa ja esim. kaupassa käyminen haastavaa kun ei ole vielä oppinut ymmärtämään, että tavarat pitää maksaakin ensin. Mutta ei vain tule pieneen mieleenkään jättää lasta ohjaamatta ja kasvattamatta tilanteen vaatimalla tavalla. Enemmän tuo lapsi vaatii sitä ohjaamista kuin tavis lapsi, mutta sitten ohjataan! Olen jo melkein tottunutkin "pahoihin" katseisiin lapsen käytöksen vuoksi. Ja toivon kovasti, että jossain vaiheessa voi päästää puistossakin leikkimään "itsekseen" ilman, että olen metrin päässä koko ajan.
 
Tänään kävimme ostamassa lapsellemme kengät. Kenkäkaupassa oli sisaruspari, tyttö ja poika, iältään 4-6 vuotiaita. Lasten vanhemmat olivat kummatkin kaupassa ja sovittelivat kenkiä. Lapset juoksivat hyllyjen välissä ja huusivat, tönäisivät yhden kenkälaatikkopinon nurin, lällättivät myyjille yms. Arvatkaapa, miten lasten vanhemmat puuttuivat tilanteeseen: eivät mitenkään.

Juoksu loppui siihen, kun pikkutyttö kaatui ja löi päänsä kenkähyllyn kulmaan, niin että päähän tuli verta vuotava haava. Poika vei kurkku suorana huutavantytön vanhemmilleen, mutta eipä sieltä kukaan lähtenyt kiikuttamaan lasta ensiapuun tikattavaksi, ainakaan niiden 15 minuutin aikana, jonka meiltä kesti, ennenkuin lähdimme liikkeestä.

Että onhan näitä täälläkin... :-(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anatolia:
Mä lähtisin - jos sen 2 veen äiti/isä vaan seisoo vieressä eikä tee mitään (tai ehkä hokee että "hitsi, kun tuo meidän tenava on niin temperamenttinen" ).

Se, että 2 v lapsi lyö, on ihan normaalia, muttei hyväksyttävää kuitenkaan. Vanhemman reaktiot kertoo siitä, onko kasvatus hyvässä mallissa vaiko ei ole. Eikö se niin ole, että ihminen on väkivaltaisimmillaan 2 v iässä?

Kun omalla pojalla oli parivuotiaana "tapan kaikki jotka tulee liian liki"- kausi (ts. vihasi sitä kun joku lapsi tuli ihan iholle), niin tein kaikkeni ennakoidakseni ko. tilanteet, jotta voisin estää ne. Oli se joskus kieltämättä aika rasittavaakin, kun piti vieressä vahtia ja sanoa muille vanhemmille että älkää, kiitos, kun nämä lähetti taaperonsa halaamaan poikaa & pitivät ylisöpönä sitä kun lapsi taputteli ventovieraan pojan (siis mun pojan) hiuksia. Ja mä tiesin poikani vihaavan sitä. Ja tiesin, että jos toinen lapsi ei tajua siirtyä pois, kun poikani ottaa takapakkia & osoittaa ettei pidä sellaisesta (ei puhunut vielä tuolloin, mutta nosti esim. kätensä eteen suojakseen), niin pian heilahtaa nyrkki ellen ota lasta syliin tai lähetä tätä lääppivää taaperoa pois. Sitten joskus ihmettelivät, miksi meidän poikaa ei saa halata ja pussailla. Saihan sitä, oman perheen jäsenet, mutta ei vieraat lapset (ja miksi olisi pitänytkään saada?).
Click to expand...

No niinhän kirjoitin, että noissa tilanteissa lasta pitää opastaa miten ei saa tehdä ja miten kuuluu käyttäytyä. Itsellänikin on ollut väkivaltainen 2 vuotias ja vuoden verran kuljin puistossa max. kahden metrin päässä lapsesta, jotta pystyn ennakoimaan ja estämään ja opastamaan niin paljon kuin mahdollista.
Lapsi muuttui aivan yks kaks ns. kiltiksi lapseksi, mutta sen vuoden se vaati. Vilkas ja voimakas temperamentiltaan on edelleen.

Samainen lapsi on myös tuollainen innokas pienempien lapsien halailija ja paijaaja, mutta kyllä minä aina katson vieressä, että miten se vieras lapsi reagoi omani hellyyden osoituksiin. Kehun siitä, että oli kiltti ja sanon että nyt riittää , koska toinen ei halua tulla halituksi/paijatuksi.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa