Mua niin säälittää tuo kuopus :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Tilanne siis se, että miehelläni ja minulla on molemmilla ennestään lapsi edellisestä suhteesta, ja sitten tämä meidän yhteinen. Miehen vanhemmat pyytävät usein tätä vanhempaa heille yöksi, ostelevat kaikenlaista yms. Tätä meidän kuopusta eivät ota koskaan, yhden kerran ollaan kysytty voisiko kuopus mennä yöksi kun itse halusi, mutta ei käynyt.

Minun vanhemmat kyllä ottavat kuopusta joskus, mutta esikoiseni saa silti heiltä erikoiskohtelua. Ei tarvitse kuin inahtaa niin heti ostellaan kaikkea ja annetaan rahaa. Aina kun esikoinen tulee isovanhemmiltaan, hänellä on uusia leluja tms mukana, kuopus sitten kyselee miksei hän saanut. Ostelevat esikoiselle pyörää yms vaikken edes ole pyytänyt. Kerran pyysin isältäni lainaksi rahaa kun kuopuksen pyörä hajosi ja oltais käyty hakemassa uusi, olisin maksanut viikon päästä takaisin (oltiin juuri muutettu ja rahat just sillä hetkellä tiukilla) mutta ei.

Eikä tämä siis rahasta ole kiinni, ei mun mielestä tarvitse ostella mitään tai antaa rahaa, mutta se että antaisivat aikaa edes lapselle olis riittävää. Kuopus alkaa jo olla siinä iässä että ymmärtää kyllä että hän on isovanhempien silmissä toisarvoinen.

Tänään sitten olis kuopuksen synttärit, paikalle tulevat vain minun vanhemmat, ei ketään muita. Miehen vanhemmat ei tule, syytä eivät ole kertoneet. Kummitkaan ei tule, yksi on töissä ja muut eivät pääse koska on muuta menoa. Onpa taas hyvä mieli :(.
 
minkä ikäisistä tässä on kyse? onko kuopus niin pieni etteivät isovanhemmat koe pärjäävänsä hänen kanssaan. nostaisin kissan pöydälle ja puhuisin molempien vanhempien kanssa tilanteesta. ite ainakin haluisin selvittää mistä kiikastaa...
 
voi että, onpas todella ikävää. olisko mahdollista jutella isovanhemmille aikuisten kesken ja selittää tilanne. eiväthän hekään varmaan tahdo aiheuttaa kellekään sitä oloa, että on vähemmän tärkeä.

tai jos ei tämä onnistu, niin voisitteko te tehdä kuopuksen kanssa jotain erikoista mukavaa silloin, kun muutpääsevät mummolaan? tämä on vain tällainen nopea ajatus, joka tuli kun luin kirjoituksesi.

voimia <3
 
Meillä on kolme lasta ja kyllä tuo esikoinen saa isovanhemmilta enemmän huomiota, kun on heidän ihan ensimmäinen lapsenlapsi. Ei voi mitään... Pitää koettaa olla itse tekemättä siitä stressiä ja huomioida kahta pienempää itse pikkusen enemmän, jos on sellainen hetki, että se itseä harmittaa. Kaikkien synttäreillä mummo ja ukki kuitenkin käyvät, vaikka vanhin saakin toivotuimmat lahjat. Täytyy vaan ajatella, että pitää olla kiitollinen siitä mitä on saanut.
 
Kuopus on 5v, eikä kyse voi olla iästä koska ovat pärjänneet noiden isompienkin kanssa kun olivat pieniä. Ja tuo on vielä hirmu kiltti ja rauhallinen lapsi, nuo isommat on vähän vilkkaampia. Kyllä mä olen tästä puhunut. Miehen vanhemmat sanovat syyksi että kun ovat olleet isomman kanssa pienestä asti enemmän tekemisissä ja se on ensimmäinen lapsenlapsi. Mieheni ei siis ole ollut yhdessä tämän lapsensa äidin kanssa koskaan, ja aina kun lapsi oli miehelläni niin olivat paljon tuolla isovanhemmilla. Ja minun vanhemmilta tulee samanlainen selitys, olin yh kun esikoinen syntyi ja olivat paljon meidän tukena. Ihan ymmärretävää joo, mutta voisko edes yrittää vähän enemmän antaa sitä huomiota. Mä olen kuitenkin miehenkin vanhempien kanssa tosi hyvissä väleissä, eli ei voi siitäkään johtua.
 
Kyllä tää tilanne kieltämättä on jo johtanut siihen, että koska mua niin säälittää tuo kuopus, niin itse annan sille paljon enemmän huomiota kuin noille isommille, eikä sekään taas ole oikein. Nuo isommat ovat kuitenkin isovanhempiensa kanssa tekemisissä viikottain, ja välillä tuntuu että tuo minun esikoinen asuu vanhemmillani.
 
Kyllä aikuisten ihmisten pitää ymmärtää, että mitä tollanen suosiminen tekee lapselle. en kans ymmärtäisi, jos olisi vain kyse lahjoista, rahasta....mutta kun on ajasta.
Omat vanhempani puhuisin pyörryksiin siitä, että ei ole oikeudenmukaista. Miehesi voisi puhua omilleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sitäsaamitätilaa:
ydinperheet kunniaan. Just tälläisten takia raivostuttaa nää sinunminunmeidänlapset, joutuvat ihme pompotukseen ja kärsimyksen välikappaleiksi.

En mä tätäkään ihan ymmärrä; ei ole isovanhempien varsinaisia perheitä ja kyse kuitenkin lapsesta. Eikä lasta voi rakastaa ehdoitta?
 
Itse lapsena ollessa muistan kun vanhempani erosivat ja asuin vuorotellen molemmilla, niin isän mentyä naimisiin saimme hänen uuden puolisonsa vanhemmilta hurjasti lahjoja ja paketteja, soittoja ja kaikkea. Kun isälleni ja hänen puolisolleen syntyi ensimmäinen yhteinen lapsi, sen jälkeen ei ole tullut kun syntymäpäivisin kortti. Heti muuttui tilanne kun saivat biologisia lapsenlapsia. Sääli.
 
Meillä sama tilanne, kun olin itse lapsi. Äitini äiti (isä kuollut, kun äitini oli lapsi) oli minulle hyvä mummu, mutta isäni vanhemmat vain nälvivät muiden kuullen. IKÄVÄÄ! Ja tätä en unohtanut koskaan, enkä unohda vaikkakin kaikki isoanhempani ovat nyt kuolleet.

Omat (kaikki kolme) ovat nyt kuitenkin ihan yhtä rakkaita kaikki. Paitsi esikoinen säälittää, joka ed. liitostani. Hänellä ei ole isänsä sukuun mitään yhteyksiä ja isäänsäkin tapaaharvoin. Viimeksi ennen joulua pari päivää :( Mutta on sitten eräs vastaavanlainen juttu tässä, josta sain viimeksikin p*skaa niskaan. Joten en nyt sitä jaksa taas tonkia.

Voimia teille ja näyttäkää isovanhemmille, että lapsenne on KAIKKI SAMANARVOISIA! Sinuna minä en olisi katsellut tällaista näinkään kauaa. Tekisiköhän pieni paussi hyvää? Voin kokemuksesta sanoa, että kirpaisee mutta hyvää tekee...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kyllä tää tilanne kieltämättä on jo johtanut siihen, että koska mua niin säälittää tuo kuopus, niin itse annan sille paljon enemmän huomiota kuin noille isommille, eikä sekään taas ole oikein. Nuo isommat ovat kuitenkin isovanhempiensa kanssa tekemisissä viikottain, ja välillä tuntuu että tuo minun esikoinen asuu vanhemmillani.

Onko pakko päästää? Keksi muutamaksi kuukaudeksi syitä miksei voi mennä kuin esim. kerta kahteen viikkoon.
 
Älä päästä muitakaan lapsia isovanhemmilleen jos kuopuskaan ei pääse. Teet selväksi että se on kaikki lapset tai ei yksikään! Ikävää toki esikoisesi kannalta, mutta ei hän siihen kuole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kyllä tää tilanne kieltämättä on jo johtanut siihen, että koska mua niin säälittää tuo kuopus, niin itse annan sille paljon enemmän huomiota kuin noille isommille, eikä sekään taas ole oikein. Nuo isommat ovat kuitenkin isovanhempiensa kanssa tekemisissä viikottain, ja välillä tuntuu että tuo minun esikoinen asuu vanhemmillani.

Onko pakko päästää? Keksi muutamaksi kuukaudeksi syitä miksei voi mennä kuin esim. kerta kahteen viikkoon.

Esikoinen menee useasti koulusta suoraan vanhemmilleni, kun me ollaan töissä. Vanhempani tietysti ottavat ettei lapsen tarvitse olla yksin kotona. Esikoinen on sen verran iso (10v) että osaa jo itse mennä. Kuopusta vanhempani eivät ota usein yöksi siksi, että esikoinen on sitten mustasukkainen... eli tosi reilua! Sitten jos esikoinen on esim. jollain kaverillaan yötä, saattavat ottaa kuopuksen, mutta palauttavat ennenkuin esikoinen kerkeää kotiin.
Miehen vanhemmilta en edes enää kysy, koska on niin nihkeetä. Tykkäävät ja touhuavat kyllä kuopuksen kanssa kun siellä käydään, mutta jos miehen vanhempi lapsi on mukana niin hän saa kyllä enemmän huomiota silloinkin.

Tälleen kuopuksen synttäreiden (ja jouluisin, onneksi kuopus vielä luulee että joulupukki tuo lahjat) aikaan tää tilanne vaan korostuu ja siksi mulla paha mieli.
 
Jos ei isovanhemmat kykene tajuamaan toimintansa vaikutuksia lapseen, niin SINUN on sitten pakko pistää heidät tajuamaan. Itse en ainakaan antaisi tuollaisen pelin jatkua, vaan selvittäisin isovanhemmille, että pian eivät tapaa ketään lastenlapsista jos ei mene muutu. En tiedä, voiko tilannetta enää korjata, mutta kaikkeni tekisin asian eteen. Joskus on vaan pakko pistää kova kovaa vastaan oman lapsensa suojelemiseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minttu:
Alkuperäinen kirjoittaja Voisiko Olla?:
Miehen vanhemmat eivät pidä susta? En keksi mitään muuta syytä.

Etkö osaa lukea vai etkö ymmärrä lukemaasi?

No en yhtäkkiä osaa 30vuotiaana lukea, hyvä kun huomasit. Olinkin ihmetellyt miten elämäni on mennyt niin vaikeaksi.
 
Meillä samantyylinen tilanne ja mä oon tehnyt kylmästi sen ratkaisun että ollaan vähennetty kyläilyjä ym ja käydään vaan koko porukalla kylässä. Puhuminen ei ole auttanut vaan suosiminen jatkuu vähän eri muodossa tosin.
Mä en halua sisarusten välille pahaa mieltä suosimisten takia ja pidän siis hyviä sisarrussuhteita tärkeämpinä kuin lasten suhdetta isovanhempiin.
Mun mielestä isovanhemmat on itse aiheuttaneet käytöksellään tilanteen enkä koe huonoa omatuntoa siitä ettei olla enää niin paljoa tekemisissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä samantyylinen tilanne ja mä oon tehnyt kylmästi sen ratkaisun että ollaan vähennetty kyläilyjä ym ja käydään vaan koko porukalla kylässä. Puhuminen ei ole auttanut vaan suosiminen jatkuu vähän eri muodossa tosin.
Mä en halua sisarusten välille pahaa mieltä suosimisten takia ja pidän siis hyviä sisarrussuhteita tärkeämpinä kuin lasten suhdetta isovanhempiin.
Mun mielestä isovanhemmat on itse aiheuttaneet käytöksellään tilanteen enkä koe huonoa omatuntoa siitä ettei olla enää niin paljoa tekemisissä.


Rohkeaa toimintaa! Itsekin tekisin samoin.
 

Yhteistyössä