V
Viblsp
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
En halua. Se on kuitenkin miehen omaa, yksityistä aikaa.
Pintelin, sulla tietääkseni vähän vakavampaa ollut? :hug: En jotenkin osaa ajatella itseäni pahoinpidellyksi.
En halua. Se on kuitenkin miehen omaa, yksityistä aikaa.
Pintelin, sulla tietääkseni vähän vakavampaa ollut? :hug: En jotenkin osaa ajatella itseäni pahoinpidellyksi.
A
Annu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Åboriginal:
No, huhhuh. Tuomosestahan kärsii koko terapia! Psykoterapia perustuu luottamukseen hoidettavan ja terapeutin välillä...uskomatonta oikeasti jos näin oli!
R
Rukoilijasirkka
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
No olkoot vaan yksityistä aikaa, mutta ei siitä ole hyötyä, jos ei puhuta oikeista asioista, vaan miehesi väittää, et kaikki on ookoo.
Minulle sanottiin, kun kävin keskustelemassa, että olen olevinaan uhri koko ajan. Kyllä tuntu ikävältä. Hetken podin sitä asiaa, mutta sitten otin ja hain töitä. Työt alkaa huomenna. Tunnistan myös itsessäni tuon saman asian että jos joku sanoo musta negatiivista, mä puolustaudun sanomalla "olen paska".
Ihankuin haluaisin olla, ettei tarttis yhtään ajatella muita ihmisiä.
V
Viblsp
Vieras
R
Rukoilijasirkka
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Annu:
Terapia, psykoterapia vai psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotto? ihan sama. Tärkeintä on sen ihmisen paraneminen, eikä se, että voi käydä siellä silitettävänä.
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Eli pelkäät miestä
.Et uskalla puhua hänelle kasvotusten asiasta, et halua soittaa terapeutille tai minnekään muuallekaan neuvoa saadaksesi, ja pidät huolen ettei mies näe tätä keskusteluakaan.
Et koe olevasi pahoinpidelty, vaikka päätäsi on hakattu seinään, sinut on heitetty lattialle, miehesi on käskenyt sinun tappaa itsesi, ja satutti sinua leukaan.
Väität, etteivät lapsesi vaistoa mitään eivätkä kärsi, tai tule kärsimäänkään.
Näin ulkopuolisen silmin tämä vaikuttaa tosi huolestuttavalta. Ikävä kyllä, asianomaiset itse usein vähättelee ja selittelee, puolustelee tekijää: meillä menee muuten oikein hyvin, ei se oikeasti tuollainen ole, jne.
A
Annu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
No, sinä et tiedä mistä puhut. Mutta asianosainen kertoi jo. Ei ollut terapiaa. Tärkeintä on TIETENKIN paraneminen. Luoja nähköön.
Hei Viblsb.
Ole kotoisin siitä kaupungista missä asut, ja itse olen ollut sieltä poissa 10-v.
En tiedä mikä niitä miehiä sielläpäin riivaa, toi on niin tuttua. Muutettuani tänne missä nyt asun, avautuivat minun silmäni. Täällä en tunne yhtään alkoholistia, naisten hakkaajaa tai muitakaan pervoja.
Mutta ihanaa että olet noin päättäväinen ja tunnut vahvalta ihmiseltä, :hug: .
Ole kotoisin siitä kaupungista missä asut, ja itse olen ollut sieltä poissa 10-v.
En tiedä mikä niitä miehiä sielläpäin riivaa, toi on niin tuttua. Muutettuani tänne missä nyt asun, avautuivat minun silmäni. Täällä en tunne yhtään alkoholistia, naisten hakkaajaa tai muitakaan pervoja.
Mutta ihanaa että olet noin päättäväinen ja tunnut vahvalta ihmiseltä, :hug: .
V
Vieras
Vieras
Juu noin se aikoinaan munkin miehellä alkoi: ensin kävi kiinni kännissä ja selvinpäin oli sitten niin pahoillaan ja ihana. Ajan kuluessa kynnys madaltui ja pahoinpitelyitä alkoi olla koko ajan. Pelkäsin miestä ja olin koko ajan varpaillani ja yritin käyttäytyä "kunnolla". Eihän se mitään auttanut.
Nykyistä miestä ei tarvitse pelätä milloinkaan. Hän juo hyvin harvoin, pari kertaa vuodessa, mutta ei muutu juodessaankaan miksikään muuksi kun mitä on. Riitelemme välillä ja huudamme toisillemme, silti ei ole koskaan tullut mieleenkään että hän voisi käydä kiinni. Koskaan hän ei ole sanonut mulle mitään tuollaista kun ap:n mies.
Kuulostaa todella huolestuttavalta tommoinen, kyllä olisi keskustelun paikka miehen kanssa ja rajat selviksi. Tai sitten ero. Kyllä ne lapset ymmärtää paljon enemmän kun mitä uskoisikaan, ja aivan varmasti vaikuttaa heihin jo nyt. Kyllä sen vaistoaa jos äiti pelkää isää, vaikkei mitään hakkaamisia näkisikään.
Nykyistä miestä ei tarvitse pelätä milloinkaan. Hän juo hyvin harvoin, pari kertaa vuodessa, mutta ei muutu juodessaankaan miksikään muuksi kun mitä on. Riitelemme välillä ja huudamme toisillemme, silti ei ole koskaan tullut mieleenkään että hän voisi käydä kiinni. Koskaan hän ei ole sanonut mulle mitään tuollaista kun ap:n mies.
Kuulostaa todella huolestuttavalta tommoinen, kyllä olisi keskustelun paikka miehen kanssa ja rajat selviksi. Tai sitten ero. Kyllä ne lapset ymmärtää paljon enemmän kun mitä uskoisikaan, ja aivan varmasti vaikuttaa heihin jo nyt. Kyllä sen vaistoaa jos äiti pelkää isää, vaikkei mitään hakkaamisia näkisikään.
V
Viblsp
Vieras
Kiitos teille. Istuu tuossa takana kauempana, sohvalla. Kysyi että pääseekö koneelle, sanoin että ei vielä. Kysyi että miksei. Sanoin että no ehkä kun mie oon idiootti kusipää ja mun pitäs tappaa itteni, en ehdi nyt päästää koneelle.
Sanoi että älä viitti, eilinen on eilinen. Kiva. :headwall:
Sanoi että älä viitti, eilinen on eilinen. Kiva. :headwall:
R
Rukoilijasirkka
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Sano sille, että jos eilisestä ei puhuta, niin teidän suhdekin on eilinen.
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
:hug: Mä en osaa sanoa mitään fiksua.
Onko sulla yhtään käsitystä että mikä aiheuttaa tuollaisen käytöksen? Siis kun sanoit että tuollainen on alkanut joulukuussa. Onko ollut jotain lääkkeenvaihdoksia? Vai voiko hänen lääkkeillään ja alkoholilla olla tuollaisia yhteisvaikutuksia? Vai onko se niin että nuppi menee kertaikaikkiaan viinasta sekaisin?
J
janeminttu
Vieras
Meillä ei väkivaltaa mutta juopottelua. Mies sairastu 1v sitten ja käy kerran 2vko juttelemassa asiantuntialla ja ottaa illalla lääkkeet. Nyt tullut paniikkikohtauksia jotka masentaa ennestään, sairaslomaa vuosi. Ei nää elämässä toivoa. Ei ole vielä hyväksynyt sairauttaan eikä hoitoa ottanut tosissaan. Ehkä sinun mieskin on järkyttynyt että on sairas, juo suruun. Asia ei ole enää henkilökohtainen jos on perhettä joka joutuu kestämään ja näkemään miten toinen käsittelee sairauttaan. Itse sain apua sosiaalitoimiston perhepuolelta. käy kerran viikossa juttelemassa ja ulkoilee lasten kanssa että saan levätä. Sain myös päiväkotipaikan lapsille tämän tädin kautta joka meillä käy; aivan mahtava ihminen! Apua on kyllä saatavissa jos uskaltaa kysyä( me saatiin yllättävän nopeasti). Tukiperhettä kanssa haetaan. Itse olen ajatellut asian sen sairaan näkökulmasta, jos itse olisin siinä tilanteessa, haluaisin että puoliso olisi tukena ja jaksaisi jos itse ei jaksa. Tässä nyt vuosi mennyt ja uusi edessä, nyt kun tukea saatu niin näyttää vähän valoisammalta.
itselläni omakohtaisia kokemuksia siitä,mitä olla lapsi ja katsoa,kun isä sekoilee kännissä :/ olin alta 6 ja edelleen muistan eräänkin tapahtuman,jossa isä kulki lihaveitsen kanssa ympäri asuntoa..Jos mulla ois tommonen mies,niin en kyllä kattelis päivääkään.Eikä onneksi äitinikään kauaa,vaikka isä uhkasi tappaa itsensä yms. ja isän suku yritti syyllistää äitiäni ja käskivät jatkamaan!
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
niinpä, jos ei sitä ennen hakkaa sun päätä tohjoksi sängyn päätyyn :headwall:
sorry vaan tää karu kommenttini, mut itsekin väkiväaltaisen miehen kanssa eläneenä tiedän ettei miehen mielenliikkeitä voi ennustaa eikä tilanne ihan helpolla parane.
V
vieras
Vieras
Hei en lukenu koko ketjua, eli en tiä jos joku jjo sanonu, mutta masennuslääkkeet ja alkoholi voi aiheuttaa aggressiivisuutta. Vaarallinen yhdistelmä!! Ja muutenkin kuullosti vaaralliselta tuo teidän eläminen. Itselläkin masennuslääkkeet ja joskus ottanu alkoholia vähän, mutta luonteestakin on kiinni, kaikilla vaikuttaa erilailla, minä en ole mitenkään aggressiivinen, mutta jollain voi vaikuttaa kohtalokkaasti...
Masennuslääkkeiden teho muuten heikkenee alkoholin myötä - siis serotoniiniaineenvaihdunta. Olo vain pahentuu viinan oton myötä ei ehkä kännissä ollessa vaan myös seuraavina päivinä. Ei ole yhtään väärin, että otat hänen terapeuttiinsa yhteyden ja puhut näistä omista tuntemuksistasi. Te olette perhe ja miehen asiat on myös sinun asioitakin. Yritän vain tällä luoda uskoa, että homma saadaan hoitoon oikein eikä ainakaan jatkossa toistu.