Toggle sidebar

Muisteluja taasen (Pieni Juho pääskyni 6.6.2006-6.6.2006)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Jepulisko"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Täälläkin yksi äiti itkee. Oli todella koskettavasti kirjoitettu, enkä voi edes kuvitella tuskanne määrää. Olen todella pahoillani ja toivon teille paljon voimia tuleviin päiviin.
 
Kauniisti kirjoitit. Itku tuli täälläkin ja kylmätväreet kohdassa "napanuorasolmu.." Meillä tytöllä oli myös solmu napanuorassa ja tyttö syntyi ihan sinisenä. Mutta onneksi synnytys oli nopea eikä pahempaa ehtinyt sattua..

Osanottoni ja voimia kovasti!
 
Itkin silmät päästäni lukiessani tuota. Toivon ettei kenenkään koskaan tarvisi kokea tuollaista. Olen todella pahoillani. itsekkin olen raskaana rvk 5+2 ja ollut vatsakipuja ja koko ajan toivon että mitään pahaa ei ole tapahtumassa. Tuo on kamalinta mitä voi kuvitellakaan.:( <3
 
:hug: tiedän miltä sinusta tuntuu. Meidän pikku-Villemme täyttäisi tänä vuonna 7 -vuotta. Ikävä on suunnaton meilläkin, surun kanssa on opittu elämään.
Ville oli niin kaunis pieni poika, kuten varmaan teidän Juhokin. Ehkäpä ovat leikkavereina siellä jossain. Näin tahdon ainkin uskoa, että vauvat pääsevät iahn Omaan taivaaseen, minne aikuisilla ei ole asiaa.
 
...joku kysyi missä hoidettiin, niin voin suoraan sanoa (kuten olen joskus aikaisemmin täällä kirjoittanutkin), että kyse oli Oulaskankaan sairaalasta ja sairaala ei ottanut minkäänlaista vastuuta tapahtumaan. Yksi ainoa palaveri jälkeenpäin järjestettiin jossa äänessä ei ollut ainoastaan kuin ylilääkäri joka toimi kaikkien osapuolien edustajana ja vastasi heidän puolestaan.

Edelleenkin sitä anteeksi pyyntöä odotellessa...tosin turhapa tuota on odotella.
 
Itken ja sydän itkee. Kaikkea hyvää sinullem, todella kauniisti kirjoitit lapsistasi. Heidän on varmasti nyt hyvä olla vaikka hyvä heidän olisi myös omien vanhempien kanssa olla. Olet vahva ja hyvä että hait asialle päätöksen.

Olen itse raskaana ja tämä todella kosketti.
 
:hug: Muistan tuon yhä niin elävästi, niin kuin aina tähän vuoden aikaan. Meidän kakkonen syntyi kesäkuun 19pv samana vuonna. Välillä olen miettinytkin mitä teille mahtaa kuulua.

Osanottoni myös pikkusiskon johdosta, elämä on joskus niin pirun epäreilua... :hug:
 
Juhon ja tyttäresi muistoa kunnioittaen.

Jos nähdä sä tahtoisit enkelin,
harvinaista se täällä on kuitenkin.
Vaan silmäsi kerran kun sammuvi,
hän vuoteesi vierellä välkkyvi.
Sitä vartenpa vain, ovat enkeliparvet
valveilla ain.
 
Voi Jepulisko :hug:

Olen niin pahoillani puolestasi. Kukaan ei voi käsittää surusi määrää, ei kukaan, joka ei ole kokenut itse vastaavaa. Lämmin ajatus minulta tuntemattomalta sinulle. Olet vahva nainen. Menettänyt liikaa, mutta olet selviytynyt.

Kaikkea hyvää elämääsi.
 
[QUOTE="hmm";23919766]Kauniisti kirjoitit. Itku tuli täälläkin ja kylmätväreet kohdassa "napanuorasolmu.." Meillä tytöllä oli myös solmu napanuorassa ja tyttö syntyi ihan sinisenä. Mutta onneksi synnytys oli nopea eikä pahempaa ehtinyt sattua..

Osanottoni ja voimia kovasti![/QUOTE]

:'( Osanottoni, ei löydy tältä itkulta mitään järkeviä sanoja...

Nimimerkin "hmm" tavoin myös meidän pojalla oli todellinen solmu napanuorassa, sydänäänet laski synnytyksessä ja poika syntyi sitten lopulta imukupin avustuksella, sinisenä ja vaitonaisena... Imettäväks veivät jonnekkin kun oli kakannut lapsiveteen... Kaikki loppujen lopuks hyvin mutta monesti tullu mietittyä miten olisi voinut käydä...
 
Voimia oikein kovasti!! Toivon paljon hyviä asioita sinulle tulevaisuudessa.

"Vaikka et ole luonani nyt ; olit liian väsynyt,
Silti aina muistan sen; Kasvosi niin kaunoisen.
Ymmärräthän kyyneleeni nää; Ilman Sinua täytyy jatkaa elämää,
Ehkä jossain joskus näemme vielä; Onni ikuinen on sitten siellä."
 
Hei ja osanottoni pienten ihmisten poismenon takia. Suunnaton on suru ja tulee aina olemaan, mutta onneksi se vuosien saatossa muuttuu hieman ja helpottaa. Ikinä ei voi unohtaa eikä pidäkkään.
Kirjoituksesi on todella kaunis ja itse en kerralla pysynyt kokonaan lukemaan. Kävin itkemässä välillä.
Itselläni on melkein samanlainen kokemus 2v4kk takaa. Ihana niin valtavasti ja rakkaudella odotettu poikamme kuoli synnytyksessä kun kohdun repeämän takia istukka irtosi. Meillä asiat siinä pisteessä,että todettu on Pvk:ssa hoitovirheeksi ja Valvirasta odotellaan vielä lausuntoa.

Voimia ja suurensuuri halaus täältä kuka poikaansa myös valtavasti ikävöi ja kaipaa.
 
Osanottoni!!! Väkisinkin itku tuli kun luin kirjoitustasi. Minulla liki samanlainen tapaus takana, tyttöni kuoli myös 5 vuotta sitten synnytyksessä lääkäreiden välinpitämättömyyden takia. Sama taistelu käytiin valitusten kanssa kunnes en enää jaksanut ja lopetin ja yritin unohtaa (turhaan).
Meilläkään ei liitto kestänyt lapsen isän kanssa vaikka vielä kaksi muuta lasta yhdessä saatiin, tuska vain oli meillekin liikaa.
Toivotan sinulle paljon voimia ja jaksamista, kyllä se elämä kuitenkin joskus ne paremmat puolensakin näyttää, näin ainakin tahdon uskoa. Ja kuten sanoit, vuosi vuodelta tuska helpottaa vaikka se ei kokonaan poistukaan, asian kanssa vain oppii paremmin elämään...
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa