Muita äitejä, joilla ei ole ollut vauvakuumetta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja petäjä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

petäjä

Vieras
Niin, onko täällä paljonkin äitejä, joiden lapsi on ollut toivottu, mutta ette ole koskaan kokeneet vauvakuumetta? Mulla itselläni on poika 1v10kk ja rv 38+1

:)
 
kaks kertaa oon vauvakuumeen kokenu --esikoista ja kolmosta yrittäessä.Nyt viimeisen 4 vuoden aikana edellinen lapsi ei oo kerenny kovin paljon yli vuoden kun on sisarus syntynyt niin ei oo kerenny kuumeilla;)
 
Mä jotenkin kuvittelin, että vauvaa edeltää ilman muuta vauvakuume. Mutta kun ei, ja se oli yhdelle juttukaverille tyrmistys, ihan kuin nämä lapset nyt sitten automaattisesti olisivat vahinkoja.

Olisihan se ollut kiva tuokin kuume kokea, mutta nyt sopii toivoa, että kokematta jää, kaksi lasta kuulostaa juuri sopivalta. Huh, jos tuleekin kuume kolmannesta :D
 
Täällä kans, lapsen teko vain tuntui siinä tilanteessa oikealta ja hyvältä. Ennemmin se oli sellainen fiilis, että haluu perheen just tän miehen kans enkä oikein tiedä, miltä varsinainen vauvakuume tuntuis. Kakkonen tehtiin heti perään, kun haluttiin pienellä ikäerolla, ei siinäkää kyl ehtiny mitää kuumetta iskeä ku kaikki tapahtu niin nopsaa :)

Jossain vaiheessa tunsin tästä asiasta huonoa omatuntoa, mutta onneksi tajusin ettei pelkkä vauvakuumeilu tee hyvää äitiä. Kyllä täytyy myös haluta ottaa vastuu lapsista heidän kasvaessa, eikä ajatella että lapsenteko on sitä, että saa nuuhkia vauvoja (näin kärjistetysti sanottuna)
 
esikoista en ajatellut sen syvällisemmin, jätettiin ehkäisy pois kun se tuntui "kuuluvan pakettiin". Lapsi toki oli toivottu ja rakastettu heti alusta asti. Mutta siis tajusin vasta vauvaelämän myötä miten ihanaa vauvan kanssa on, en olisi voinut kuvitella etukäteen

Kun esikoinen oli pari kk, tuli entistä selvemmäksi että kyllä tää ihanuus pitää saada kokea uudestaan. Niille tuli kakkosen kanssa ikäeroa 1½v. Ja nautin joka hetkestä, kun tavallaan "hyvästelin vauvuuden", kun oltiin päätetty että pari riittää. Sen jälkeen en ole vauvakuumetta potenut. Paitsi ehkä välillä, mutta en mä tiedä onko sekään vauvakuumetta vai muuten vaan "ehkä yksi vielä"-ajatusta.

Toisten lapsista/vauvoista en ole ikinä tykänny. Tai siis totta kai olen, mutta mä en siis ole sellanen "iik, ihana vauva, saanko syliin"-tyyppi. En ole ikinä pitänyt sylissä kuin omia ja siskonlapsia (paitsi yksi leikkikenttätuttu on, jolla on monta lasta ja se on omien sanojensa mukaan krooninen vauvakuumeilija. se luulee että muut on samanlaisia ja välillä lykkää yhtäkkiä vauvaa mun syliin ja mä en kehtaa kieltäytyä. sitte se aina kysyy "nousiko kuume" ja mä en voi sanoo että mua ei kiinnosta toisten lapset siinä mielessä että niiden näkeminen vaikuttais omiin vauvatoiveisiin. korkeintaan jos omien lasten vauvakuvia katsoo, saattaa miettiä että haluaisinko kokea sen vielä, mutta tuntuu että rahat ja asunnonkoko ja arjen pyöritettävyys on nyt toistaiseksi tälle lapsiluvulle ihan hyvä. Ehkä joskus kolmas, mene ja tiedä :D
 
ei mulla mitään kamalaa vauvakuumetta ollut kummastakaan, nyt sen sijaan alkaa vähän kolmosta tekemään mieli, mutta ei tätä kuumeeksi voi sanoa, vaan lähinnä paniikiksi. Ensi viikolla on 35 mittarissa ja kohta niitä vauvoja ei niin vaan enään tehdäkään. Mitäs sitten jos se tekemätön kolmonen jääkin kalvamaan mieltä? esikoinen on nyt 3v ja kuopus 1v4kk.
 

Yhteistyössä