Muita joiden mies ei ( enää) kunnioita / arvosta? Mikä avuksi?

["Meikku83"]

Olen tämän päivää miettinyt,että missä meni metsään.
Alkuseurustelu oli ihanaa. Seksi oli ihanaa,mies todellakin panosti siihen.Ei kylläkään koskaan käyty esim.syömässä ulkona. Mutta perusasiat kunnossa.

Ensimmäistä lasta odottaessa sain jopa lahjoja. Nilkkaketjun ja muita kauneusjuttuja. Olin nätti ja hoikka,siitäkö se oli kiinni?

Lapsen synnyttyä loppui suuseksi.
Vähitellen on loppunut kaikki. Ei mitään arvostusta tai kunnioitusta. Kiltti mies on edelleen, ja suhteessa on periaatteessa hyvä olla. Mies ei esim.ryyppää.
Lihoin raskausaikana yli 10 kiloa. Vauva-aika oli raskasta,hoidin lapsen yksin.
Tuli myös toinen raskas aikakausi,jolloin riitelimme todella paljon. Tästä tilanteesta minä vedin meidät kuiville.

Tällä hetkellä meillä on 3 ihanaa lasta. Mies käy töissä ja töiden jälkeen menee autotalliin. Sinne menevät myös meidän rahamme. Teen ruuan, siivoa,panostan seksiin,vaikkei itseä enää kiinnosta yhtään. Tällä tavalla olen kai jotain arvostusta yrittänyt saada? Laihdutin,laittauduin, pidin hyvänä.

Nyt tuli loppu. Miksi yrittää kun toinen ei vaivaudu yhtään?
Ei koskaan mitään. En pysty enää pakottamaan itseäni edes seksiin.
Olen niin suunnattoman kateellinen niille joiden mies näkee vähän vaivaa. Vaikka sen kukkapuskan ostamalla.

 

["sandy"]

Oletko kertonut näistä em. asioista miehellesi? Mitä tarkoitat, että sinä vedit kuiville aiemmasta vaikeasta tilanteestanne?

 

[lhpoi]

Tuo on varmaan väliaikainen vaihe, niitä pitkässä suhteessa varmaan tulee. Näytä arvostettavuutesi hoitamalla lapsia ja pyörittämällä arkea parhaasi mukaan. Kyllä se sieltä tulee, ei elämä ole pelkkää parisuhteen vaalimista, ne lapset pitää elättää ja kasvattaa isoiksi.

 

["aapee"]

Tarkoitan sitä,että pienillä ( ja vähän isommilla asioilla) nostin meidän liiton suosta. Riitely johtui miehen sukulaisista, ei siis mitään ´pahaa´draamaa..Järjestelin yhteistä aikaa, panostin vähän kaikkeen, olin kuin viilipytty enkä alkanut riidella mistään..
Enpä oikeastaan ole edes puhunut enää .Pari vuotta sitten yritin.
Eikös tämän pitäisi lähteä itsestä,siis sen että HALUAA toisella olevan hyvä olo?

 

["aapee"]

Tuo on varmaan väliaikainen vaihe, niitä pitkässä suhteessa varmaan tulee. Näytä arvostettavuutesi hoitamalla lapsia ja pyörittämällä arkea parhaasi mukaan. Kyllä se sieltä tulee, ei elämä ole pelkkää parisuhteen vaalimista, ne lapset pitää elättää ja kasvattaa isoiksi.

Meillä yhteisiä vuosia melkein 20 v,ensimmäiset 3-4 v olivat ok. Sen jälkeen miestä ei ole enää kiinnostanut.
Puhutaan siis useista vuosista.
Koetan kyllä keskittyä lapsiin ja kodinhoitoon, lisäksi opiskelen.
Kiinnostus mieheen on melkolailla nollassa. Ja luulen että siinä pysyy. Kiinnostusta yrittää enää ei ole. Kerran sen jo tein.

 

["aapee"]

Mies haluaisi että menisin töihin. Mutta siitä tämä ei voi olla kiinni,koska olen kyllä töissäkin käynyt= ei muutosta miehen käyttäytymisessä.

 

[fdccz]

[QUOTE="aapee";29648143]Eikös tämän pitäisi lähteä itsestä,siis sen että HALUAA toisella olevan hyvä olo?[/QUOTE]

Ennen kaikkea minusta pitää itsestä lähteä se että haluan että minulla on hyvä olla. En odota sitä että joku ulkopuolinen (edes puoliso) tekee minut onnelliseksi.

 

[vierast]

Ei siinä pysty mitään tekemään jos toisella ei kiinnostusta suhteeseen. Se mitä voi tehdä on että on rehellinen itselleen, ei paranna asioita mutta vitutusvuosien jälkeen voi auttaa sopeutumaan paremmin kuin jos odottelis parempaa.

 

[azuca]

Mä suosittelisin keskustelemaan asioista. Liian usein ongelmat on molempien mielessä, mutta kumpikaan ei sano mitään, tai vain toisella on paha olla ja toiselle tulee sitten eropaperit ihan puskista. Istukaa pöydän ääreen, oli mikä oli, sanot mikä on tai näytät keskustelun aloituksen, huoneen ovi lukkoon ettei pääse pakoon, ja vaikka menisi huudoksi ja riehumiseksi niin asia selvitetään sillä istumalla, ja päätetään mitä sille tehdään. Toisen ihmisen tunteita ei pidä pelätä, eikä omiaankaan. Jos molemmat osaa olla aikuisia, niin asiat saa puhumalla selväksi.

 

[astrolabe]

Arki voi sokeuttaa. Entäpä jos ehdotat miehelle suuseksiä, miten hän siihen vastaa? Lähteekö mukaan vai pistääkö hanttiin? Miten itse huomioit miestäsi?

 

[viera.s]

Hmm... en minä itsekään hirveästi arvostaisi keski-ikäistä miestä, joka ei kävisi töissä eikä töitä edes etsisi. Vaikka sitten siivoaisikin kotona. Teillä tuskin ihan pieniä lapsiakaan on, jos ensimmäinen on syntynyt 16 vuotta sitten. Joten kotona lorviminen ei ole perusteltua. Jos tähän vielä yhdistyisi se, että mies urputtaisi harrastuksistani, jotka omilla tuloillani kustantaisin, niin saisi kyllä jäädä urputtamaan yksikseen.

Hirvittävän pinnallinen arvomaailma, jos kuvittelee että arvostus on 10 kg kiinni. Mutta sen sijaan osallistumattomuus perheen elatukseen ja työuran puute ei vaikuttaisi.

 

["aapee"]

Kiitos näkökulmista.
Nuorin on vasta vuoden,mutta kyllähän tässä pitäisi jo töissä olla silti.

Nostin kissan pöydälle, mies sai raivarin. Sanoin että haluan arvostusta, enkä pelkkää arjen pyörittämistä ilman minkäänlaista huomionosoitusta. Lapsellisesti arvostelin myös sitä,että edes naistenpäivänä en saa minkäänlaista mukavaa elettä osakseni.
Tästä syttyi sota,ja mies haukkui minut. Olen pas#a ihminen kun en tule toimeen hänen vanhempiensa kanssa.
Tämä ei edes ole totta. Tänäänkin olen nähnyt molemmat. Ilmeisesti tämä johtuu noista vanhoista riidoista, jotka siis johtuivat miehen sukulaisista. Silloin en halunnut että anoppi istuu meillä 24/7 ja tuli riitaa. Homma meni silloin aika pitkälle.

No tässäpähän kärsin nyt.

 

["aapee"]

Arki voi sokeuttaa. Entäpä jos ehdotat miehelle suuseksiä, miten hän siihen vastaa? Lähteekö mukaan vai pistääkö hanttiin? Miten itse huomioit miestäsi?

Jos puhutaan seksuaalisesta huomioimisesta, huomioin kyllä miehen. Aloitteet seksiin tulevat minulta. Kaikki onnistuu,myös anaali, jota pelkään koska en halua vaurioita. Mies sitä kuitenkin haluaa joten..
Mutta halut kateissa.

 

[M32]

En ymmärrä, miksi olette hankkineet vielä lisää lapsia, kun ensimmäisen jälkeenkin suhde huononi noin paljon, ja viittaat rahaongelmiinkin. Pelkäänpä, ettei kunnioituksen loputtua ole enää mitään tehtävissä. Miksi motivoitua parantamaan asioita, jos toista ei pidä vaivan arvoisena?

 

[viera.s]

Kuulostaa minusta suorastaan sairaalta, että teet aloitteita seksiin vaikka et seksiä halua ja suostut siinä asioihin, joita pelkäät. Tietääkö mies, että tuo on kaikki teeskentelyä?

Ja että olet tehnyt vielä kolmannen lapsen miehen kanssa, kun on mennyt huonosti 15 vuoden ajan...

 

["aapee"]

Niin, olen vähän epävarma että onko tämä huono suhde? Ei ole väkivaltaa ym..
Olemme kyllä kavereita keskenämme, eikä meillä riitoja ole. Mitä nyt tuo yksi ajanjakso oli kauhea,mutta on kai niitä muillakin...
Tänään vasta heräsin siihen,että seksiä on ollut viimeksi n.viikko sitten,ja ´pitäisi´taas innostua. Ei vaan haluta ei. Korvien välistähän se on kiiinni.

 

[oisko]

Jos se onkin kaappi bi kun kakkosta niin tahtoo

 

[M32]

[QUOTE="aapee";29648703]Niin, olen vähän epävarma että onko tämä huono suhde? Ei ole väkivaltaa ym..[/QUOTE]Jos suhteesta tekee hyvän se, ettei saa turpaansa, on rima laskettu liian alas. Muistele suhteenne alkuaikoja? Millaista silloin oli? Kivampaa kuin nyt? Millä tavalla?

 

["aapee"]

Suhteen alussa olin sokeasti rakastunut ja yritin pitää miehen itselläni. Haikaili exänsä perään...
Eli tein virheen jo alussa,olin nuori ja tyhmä...

Mies on kyllä uskollinen ja kiltti,eli perusasiat kunnossa.

 

["..."]

Jos se onkin kaappi bi kun kakkosta niin tahtoo

Tuli sama mieleen.
Mies runkkaa illat autotallissa miehistä unelmoiden, mutta ei uskalla tulla kaapista ulos, joten jatkaa suhteessa aloittajan kanssa.

 

[azuca]

[QUOTE="aapee";29648519]Kiitos näkökulmista.
Nuorin on vasta vuoden,mutta kyllähän tässä pitäisi jo töissä olla silti.

Nostin kissan pöydälle, mies sai raivarin. Sanoin että haluan arvostusta, enkä pelkkää arjen pyörittämistä ilman minkäänlaista huomionosoitusta. Lapsellisesti arvostelin myös sitä,että edes naistenpäivänä en saa minkäänlaista mukavaa elettä osakseni.
Tästä syttyi sota,ja mies haukkui minut. Olen pas#a ihminen kun en tule toimeen hänen vanhempiensa kanssa.
Tämä ei edes ole totta. Tänäänkin olen nähnyt molemmat. Ilmeisesti tämä johtuu noista vanhoista riidoista, jotka siis johtuivat miehen sukulaisista. Silloin en halunnut että anoppi istuu meillä 24/7 ja tuli riitaa. Homma meni silloin aika pitkälle.

No tässäpähän kärsin nyt.[/QUOTE]

Kuulostaa todellä ääliömäiseltä mieheltä. Itse sanoisin suoraan että kuuntele äijä itteäs, onko tuo nyt aikuisen ihmisen käytöstä, häpeä edes vähän. Räyhäämisestä ei pidä välittää, toiset ihmiset on sellaisia että ne kuvittelee voittavansa riidat huutamalla helvetin lujaa, niin että toinen pelästyy. Se on sen toisen ihmisen syytä, ei sinun. Se ihminen ei ole oppinut muuten kommunikoimaan, ja ahdistavassa tilanteessa napsahtaa sitten. Jos ei ole väkivallan uhkaa niin pysyy itse rauhallisena, argumentoi fiksusti ja sietää toisen räyhän. Asia on kuitenkin nyt mennyt miehelle perille, ehkä hän pyörittelee asiaa päässään. Ota asia puheeksi uudestaan viikon päästä, kysy nätisti että oletko miettinyt asioita mistä mainitsin.

 

[M32]

[QUOTE="aapee";29648816]Mies on kyllä uskollinen ja kiltti,eli perusasiat kunnossa.[/QUOTE]Itse laskisin perusasioihin, että kumppanin kanssa on samankaltaiset elämänarvot ja tavoitteet, toisen seura miellyttää, seksiä ja läheisyyttä riittää, keskustelut ja vuorovaikutus sujuvat, arvostus on molemminpuolista, arki sujuu ja olo on turvallinen. Missään tuota huonommassa suhteessa en olisi. Lapsettomana minulla on tietysti se luksus, että voin tehdä päätöksen suhteeseen jäämisestä vain oman kokemukseni perusteella eikä tarvitse ajatella kenenkään muun pärjäämistä.

 

[Sielunkumppani]

Tutulta kuulostaa erotuksella että mun mies vetäytyy asunnon perimmäiseen kolkkaan, nukkuukin siellä. Olen lopettanut arjen pyörityksestä huolehtimisen : en siivoa, teen ruokaa tosi harvoin lähinnä itselleni ja lapsille, en käy kaupassa jne. Eroaisimmekin ellei meillä olisi yhteinen asuntovelka. Emme edes riitele kun ei juurikaan ole kanssakäymistä eikä mies keskustele eikä suostu käsittelemään asioita.

 

[vierasa]

Mistä ihmeestä näitä naisia tulee, jotka ovat sitä mieltä, että jos mies ei hakkaa eikä ryyppää niin kaikki on hyvin? Ei minusta kuulosta siltä, että teidän suhteessa olisi edes ne perusasiat kunnossa. Perusasioihin kuuluu esimerkiksi se, että seksissä ei tarvitse tehdä asioita, jotka pelottaa. Perusasioita on myös se, että molemmat osapuolet kunnioittavat ja huomioivat toisia, niin seksissä kuin makuuhuoneen ulkopuolella. Perusasioita on se, että vietetään aikaa yhdessä, tehdään yhdessä kivoja asioita, käydään kodin ulkopuolella yhdessä. Ehkä tärkein perusasia on se, että puolison kanssa voi puhua asioista, jotka vaivaavat.

 

["aapee"]

Suurkiitokset vastanneille.

Eilen mies vielä sanoi,että hän kyllä arvostaa ja kunnioittaa minua,muttei osaa näyttää sitä. Ja kissanvi¤ut, laiska on vaan!
Ollaan normaalisti eletty perhearkea tässä,mutta läheisyyttä ei ole. Enkä usko että tuleekaan. Mutta luulen että lasten takia jatketaan yhdessä.