Muita joiden vanhemmilla ei ole paljon varallisuutta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vieras ss ss
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vieras ss ss

Vieras
Tajusin tässä ystävien kanssa jutellessa että melkein kaikkien muiden vanhemmilla on hurjasti ylimääräistä varallisuutta: esim useampi kesämökki, lisäksi suvun mökkejä yhteisomistuksessa, metsää, sijoitusasuntoja ym. Omilla vanhemmillani on kaupunkiasunto, oma sekin on ja kokonaan maksettu, muttei muuta sen lisäksi. Ihmettelen, miten tuo on niin harvinaista noiden n 60-vuotiaiden ikäluokassa, ettei omisteta muuta kuin oma asunto? Hyväpalkkaisessa työssä ollut isäni aina ja äitikin suht keskipalkkainen, ehkä vähän alle. (Lääkäri ja sh, ei tosin juuri päivystänyt yms, ja äitini jäi suht nuorena eläkkeelle)

Ovatko kaikkien muiden vanhemmat perineet sitten omilta vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan niitä mökkejä? Isäni vanhemmilla ei ollut mitään omaisuutta eikä kyllä äitinikään vanhemmilla juuri mitään.

Toisissa sivuissa ilmeisesti perittävää kertyy useissa sukupolvissa?
 
Ei mun vanhemmilla ole mitään.. Äiti osti ensimmäisen asuntosakin vasta 40veenä. Se niillä on ja autot. Ehkä jotain säästöjä, mutta en ole edes ajatellut mitään perintöä, kun ei sellaista ole tulossa. Äidin miehellä on 2 lasta, joten peritään yhdessä heidän talo, mutta mutta.. Mun isällä ei ole mitään. Ei mummeillakaan. Kukaan suvussa ei ole ns. rikas. Köyhiä työläisiä.
 
Vanhempani ovat varmaan joka mittarilla varakkaita, mökkejä, sijoitusasuntoja ja reiluhkosti metsää. Ei ole perineet yhtään mitään. Uskovat kovaan työhön ja yrittäjyyteen. Myös meidät lapset on opetettu samaan ajatteluun. Ei olla siis kesälomilla rantsussa maattu, vaan piti tehdä töitä.
 
Aika jännää, kun suurin osa suomalaisista on pari sukupolvea ylöspäin just niitä köyhiä työläisiä mutta sitten nyt onkin suurimmalla osalla vanhemmasta väestä paljon omaisuutta.

En mäkään mitään omaa perintöä tässä ajatellut, vaan ihan yleisesti epäoikeudenmukaisuutta/oikeudenmukaisuutta, jos joillakin suvuilla on paljon, ja toisilla ei mitään. Minusta on eri asia ansaita omalla työllä kuin saada perintönä tekemättä mitään.

Lisäksi mietin sitä, kun nyt asuntojen ja rantamökkien hinnat ovat niin hurjia ettei tavallinen, hyvätuloilenkaan ihminen voi ostaa molempia, onko se reilua? Toiset saavat mökin ns ilmaiseksi ja maksavat vain asuntonsa? Yhden kaverini äidillä on kolme rantamökkiä Uudellamaalla, kaikki perittyjä, jokainen arvoltaan n 200 000.
 
Mun vanhemmilla ei ole enää mitään muuta kun hiukan vielä maksussa oleva kämppä ja auto. Metsät jne on myyty 20v sitten. En mää vailla olekaan muuta kun pari sovittua muistotavaraa. Riitoja yms seuranneena olen tyytyväinen ettei ole mistä tapella. Siitä asunnosta en piittaa enkä pikkuautosta.
 
Aika jännää, kun suurin osa suomalaisista on pari sukupolvea ylöspäin just niitä köyhiä työläisiä mutta sitten nyt onkin suurimmalla osalla vanhemmasta väestä paljon omaisuutta.

En mäkään mitään omaa perintöä tässä ajatellut, vaan ihan yleisesti epäoikeudenmukaisuutta/oikeudenmukaisuutta, jos joillakin suvuilla on paljon, ja toisilla ei mitään. Minusta on eri asia ansaita omalla työllä kuin saada perintönä tekemättä mitään.

Lisäksi mietin sitä, kun nyt asuntojen ja rantamökkien hinnat ovat niin hurjia ettei tavallinen, hyvätuloilenkaan ihminen voi ostaa molempia, onko se reilua? Toiset saavat mökin ns ilmaiseksi ja maksavat vain asuntonsa? Yhden kaverini äidillä on kolme rantamökkiä Uudellamaalla, kaikki perittyjä, jokainen arvoltaan n 200 000.

Mitäs kaverin äidin kesämökeille pitäis tehdä että sä olisit tyytyväinen?
 
Ei ole mun äidillä mitään omaisuutta, kodin irtaimisto. Hänen vanhemmiltaankin jäi "vain" talo ja sisaruksiakin on niin paljon, ettei perinnönjaossa tullut mitään isoa pottia.
Eikä jäänyt isältänikään mitään perintöä. Sukuni molemmilta puolilta ovat käsittääkseni aina olleet köyhiä/pienituloisia.

Toisilla sitä rahaa ja omaisuutta menee suvussa, sellasta se on. En osaa nähdä sitä mitenkään "epäreiluna", että kaveri perii hienon kesämökin ja asunnon ja mä perin kasan vinyyleitä ja 4th hand huonekaluja :D Sellast sattuu.
 
Mitäs kaverin äidin kesämökeille pitäis tehdä että sä olisit tyytyväinen?

Hmm.. varmaan kieltää lailla periminen. Kun omistaja kuolee, mökit lahjoitetaan jollekin vähäosaisten asioita hoitavalle taholle, jos perijällä on entuudestaan jo yhtään omaisuutta. Sitten ne arvotaan jollekin "vähäosaisemmalle" joululahjapadasta? Näin kaikille jää hyvä mieli. Eiku..
 
Luojan lykky, että ei olekaan enempää! Pulassa olen jo tämänkin kanssa, joten en edes kaipaa sitä maallista mammonaa riesaksi saakka enkä edes osaa mennä kyseenalaistamaan kenenkään "oikeutta" varallisuuteen.

Raha tulee rahan luo, sanotaan. Ja joillekin käy se uskomaton munkki. Kyllä mun vanhempien rikkaus lepää jossain aivan muussa asiassa kuin rahan muodossa mitattavassa, ja siihen olen oikein tyytyväinen :).

Ja he, joilla lepää myös rahassa, niin olen iloinen heidän puolestaan, jos se heille sitä iloa myös tuo :).
 
No tääll yksi, isällä pankissa ehkä 80000-90000, ei muuta. Äidillä noin 600000 velaton rivari. Perillisiä kolme.

Lapsillani taitaa jo olla enemmän varallisuutta kuin kummallakaan vanhemmistani, perinnöllä saaneet.
 
Kauhulla odotan sitä päivää, kun vanhemmat on kuolleet... Elävät melkoisessa velkah*lvetissä ja elävät tälläkin hetkellä purkukuntoisessa pienessä talossa, jonka tontti ei ole oma. Kallis lasku tulossa meille perillisille. :/
 
Mun vanhemmilla on iso talo todella hyvällä paikalla, mutta muuta erityistä varallisuutta ei taida olla. No ehkä muutama tonni voi olla pankkitileillä, mutta ei sen enempää. Talon arvo olisi tällä hetkellä myytynä n. 500 000-600 000, että onhan se toki tavallisille duunareille aika hyvä saavutus.
 
No ei ollut yhtään varallisuutta, velkoja vaan (onneksi niitä ei kuitenkaan tarvitse periä!). Menetin vanhemmat 19-vuotiaana. Sen jälkeen olen saanut pärjätä itse ja kerätä oman varallisuuteni.
 
[QUOTE="harmaana";30004471]Kauhulla odotan sitä päivää, kun vanhemmat on kuolleet... Elävät melkoisessa velkah*lvetissä ja elävät tälläkin hetkellä purkukuntoisessa pienessä talossa, jonka tontti ei ole oma. Kallis lasku tulossa meille perillisille. :/[/QUOTE]

Velat ei periydy.
 
Äidilläni ei ole muuta kun ne kalusteet yms, jotka omistaa. Asuu vuokralla, elävät kädestä suuhun, koska isäpuoleni jäi alle 50v työkyvyttömäksi. Isälläni ei ole omaisuutta, hänen vaimollaan omistuksessa heidän oieni mummon mökki, mutta se ei ole isäni. Isälläni ei säästöjä tms. Eli perintöä tulossa n 0e.
 
Aika jännää, kun suurin osa suomalaisista on pari sukupolvea ylöspäin just niitä köyhiä työläisiä mutta sitten nyt onkin suurimmalla osalla vanhemmasta väestä paljon omaisuutta.

En mäkään mitään omaa perintöä tässä ajatellut, vaan ihan yleisesti epäoikeudenmukaisuutta/oikeudenmukaisuutta, jos joillakin suvuilla on paljon, ja toisilla ei mitään. Minusta on eri asia ansaita omalla työllä kuin saada perintönä tekemättä mitään.

Lisäksi mietin sitä, kun nyt asuntojen ja rantamökkien hinnat ovat niin hurjia ettei tavallinen, hyvätuloilenkaan ihminen voi ostaa molempia, onko se reilua? Toiset saavat mökin ns ilmaiseksi ja maksavat vain asuntonsa? Yhden kaverini äidillä on kolme rantamökkiä Uudellamaalla, kaikki perittyjä, jokainen arvoltaan n 200 000.

Vanhempani ovat itse omaisuutensa säästäneet, meitä lapsia on kannustettu kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle.

On ihmisiä jotka eivät kykene minkäänlaiseen elämäntapojen sovittamiseen omaan tulotasoonsa, pistetään palkkatilit sileäksi, matkustellaan, syödään ulkona ja pidetään useampaa autoa, luottotilit paukkuvat. Ja sitten kadehditaan muiden omaisuutta.
 
Mun vanhemmilla ei ole mitään muuta kuin paljas p-e.

Eikä mullakaan ole, vaikka olen tehnyt kovasti töitä ja opiskellut niin pitkälle kuin tässä maassa pääsee.

Nallekarkit ei vaan mee tasan, ne joilla on taustalla taloudellinen turva näkevät sen mielellään omana ansionaan, mutta ei se niin ole, kyllä hyvää onnea tarvitaan myös, ettei sairastu, on ulkonäköä ja suhteita saada työtä jne.
 
Mun vanhemmilla ei ole mitään muuta kuin paljas p-e.

Eikä mullakaan ole, vaikka olen tehnyt kovasti töitä ja opiskellut niin pitkälle kuin tässä maassa pääsee.

Nallekarkit ei vaan mee tasan, ne joilla on taustalla taloudellinen turva näkevät sen mielellään omana ansionaan, mutta ei se niin ole, kyllä hyvää onnea tarvitaan myös, ettei sairastu, on ulkonäköä ja suhteita saada työtä jne.

Ihan yhtä hyvin voi todeta, että ne jotka eivät menesty syyttävät esim. yhteiskuntaa, eivät itseään.
 

Yhteistyössä