Toggle sidebar

Muita joilla oli köyhä ja kurja lapsuus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Olen näin lapsen saatuani alkanut miettimään omaa lapsuuttani, enkä aiemmin ole edes tajunnut kuinka kurja se oli.

En koskaan saanut kokea sellaista lapsuutta, jota muut lapset ja nuoret elivät. Vaatteet kierrätettiin sisarukselta toiselle, en saanut koskaan, ikinä, viikkorahaa tai rahaa mihinkään ylipäätään, kun ”on niin tiukkaa”.
Meillä ei ollut karkkipäiviä koskaan (paitsi vanhemmilla joka viikonloppuna Alkon kautta) ja en pystynyt harrastamaan yhtään mitään, koska kaikki maksoi. Kun muut luokkalaiset lähtivät kevään huipennukseksi luokkaretkelle huvipuistoon, istuin minä koulussa avustajan kanssa tekemässä matikan tehtäviä. Ei ollut varaa ”tuollaisiin hömpötyksiin” ja olin aina se ainoa lapsi, joka jäi tuollaisten iloisten päivien ulkopuolelle.

Kotona jos oli jotain hyvää, niin niihin ei saanut koskea tai tuli tukkapöllyä.

Onko muillakin ollut samanlaista taustaa?
 
Köyhää oli mutten sanoisi kuitenkaan kurjaa. Rakkautta, turvaa ja huolenpitoa riitti yh-vanhemmalta, vaikka ruoka ja vaatetus oli mitä oli ja harrastuksia, maksavia sellaisia, ei ollut. En kuitenkaan katso, että olisi mistään jäänyt paitsi. Vähemmälläkin pärjää ja jos haluaa enemmän, on se eteen tehtävä töitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Köyhää oli mutten sanoisi kuitenkaan kurjaa. Rakkautta, turvaa ja huolenpitoa riitti yh-vanhemmalta, vaikka ruoka ja vaatetus oli mitä oli ja harrastuksia, maksavia sellaisia, ei ollut. En kuitenkaan katso, että olisi mistään jäänyt paitsi. Vähemmälläkin pärjää ja jos haluaa enemmän, on se eteen tehtävä töitä.
Click to expand...

Miten ihmeessä sanotaan nyt vaikka 10-vuotiaan tarvitsee tehdä enemmän töitä saadakseen kunnolliset vaatteet, tai vaikkapa kerran vuodessa sen luokkaretken, johon kaikki muutkin pääsevät? Näiden pitäisi kuulua ihan normaaliin lapsuuteen.
 
Onhan sitä paljon ilmaisia harrastuksiakin olemassa. Sekä sellaisia, joiden harrastamiseen ei tarvita muuta kuin jonkin yksittäisen halvan välineen ostaminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Onhan sitä paljon ilmaisia harrastuksiakin olemassa. Sekä sellaisia, joiden harrastamiseen ei tarvita muuta kuin jonkin yksittäisen halvan välineen ostaminen.
Click to expand...

Mutta entä jos sitä halpaa välinettäkään ei koskaan saanut? Ei ilmaisia harrastuksia juurikaan ole. Ratsastaminen, 4h-kerhot, urheilu tai vaikkapa jonkun instrumentin soittaminen? Kaikki maksaa jonkun verran. Kaikenlaiset kerhot ja järjestöt tarvitsevat maksun. Enemmänkin tuntui siltä, että jäi aina kaiken ulkopuolelle ja joutui olemaan yksin.

Kun muut esittelivät koulussa uusia kenkiään, jouduin itse menemään kumisissa puutarhakengissä kouluun, kun ei ollut varaa uusiin. Kulahtaneet vaatteet haisivat vanhempien tupakansavulta, siihen kyllä oli varaa.

Jopa suihkussa käymiseen joutui pyytämään erikseen luvan, ja yleensä vastaus oli kieltävä. Vesi maksaa. Sitten koulussa pilkattiin, kun oli likaiset hiukset. Polkupyörästä oli turha haaveilla, tai vaikkapa skootterista teini-ikäisenä. Kävellen mentiin kaikkialle. Bussilippuihin ei ollut varaa ja tämäkin rajoitti elämää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Miten ihmeessä sanotaan nyt vaikka 10-vuotiaan tarvitsee tehdä enemmän töitä saadakseen kunnolliset vaatteet, tai vaikkapa kerran vuodessa sen luokkaretken, johon kaikki muutkin pääsevät? Näiden pitäisi kuulua ihan normaaliin lapsuuteen.
Click to expand...
Hittojako mulle urputat? Mun vanhemmalla ei ollut varaa maksaa luokkaretkiin tuosta noin vain rahaa vaan meille muille oli työhommia, kerättiin yrityksille marjoja, käpyjä vatevö eli töitä tekemällä kustannettiin reissu. Moni jätti hommat tekemättä ja toi rahat suureen ääneen kouluun, jotta jokainen nyt huomasi että rahassa löytyy. Ja kyllä mulle kelpas vanhempani tuunaamat tai itse tehdyt vaatteet, enempi se oli se ns. kermaperseperheiden kakarat, jotka kokivat velvollisuudekseen haukkua köyhäksi merkkivaatteissaan.
Rahan arvon ainakin opin. Onnelliseksi se ei tee ja vähemmälläkin pärjää.
 
Jokaisen vanhemmani, jolla on ollut "huono" lapsuus pitäisi yrittää katkaista kierre, joko kouluttamalla omat lapsensa niin hyvin kuin mahdollista. Välttää ja oppia niistä virheistä mitä omat vanhemmat tekivät ja tehdä kaikkensa, että oman lapsen lapsuus ja elämä olisi parempaa. Katkeruuden ja kateuden..... siirtäminen omalle lapselle on pahinta mitä pienelle ihmisalulle voi tehdä. Loppupäikseen kysymys on arvoista mikä on tärkeää ja mikä ei. Vanhemmuuden rooli on vastuuta ja kasvatusta sekä huolehtimista siitä että lapsen tulevaisuus on parempi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Olen näin lapsen saatuani alkanut miettimään omaa lapsuuttani, enkä aiemmin ole edes tajunnut kuinka kurja se oli.

En koskaan saanut kokea sellaista lapsuutta, jota muut lapset ja nuoret elivät. Vaatteet kierrätettiin sisarukselta toiselle, en saanut koskaan, ikinä, viikkorahaa tai rahaa mihinkään ylipäätään, kun ”on niin tiukkaa”.
Meillä ei ollut karkkipäiviä koskaan (paitsi vanhemmilla joka viikonloppuna Alkon kautta) ja en pystynyt harrastamaan yhtään mitään, koska kaikki maksoi. Kun muut luokkalaiset lähtivät kevään huipennukseksi luokkaretkelle huvipuistoon, istuin minä koulussa avustajan kanssa tekemässä matikan tehtäviä. Ei ollut varaa ”tuollaisiin hömpötyksiin” ja olin aina se ainoa lapsi, joka jäi tuollaisten iloisten päivien ulkopuolelle.

Kotona jos oli jotain hyvää, niin niihin ei saanut koskea tai tuli tukkapöllyä.

Onko muillakin ollut samanlaista taustaa?
Click to expand...

En saanut viikkorahaa. Luokkaretkille pääsin, mutta yhden harrastukseeni liittyville matkoille en. Vastapainona iso suku ja kesälomat suvun mökillä. Tukkapöllyä ja vähättelyä äidiltä. Isä kuoli, kun olin alle kouluikäinen.

Nyt koulutettu, velaton ja tehnyt pätkätöitä. Työttömyysjaksojakin välissä. Säästöjä ja varallisuutta mukavasti. Ei kurja lapsuus aina huonoa elämää tarkoita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Onhan sitä paljon ilmaisia harrastuksiakin olemassa. Sekä sellaisia, joiden harrastamiseen ei tarvita muuta kuin jonkin yksittäisen halvan välineen ostaminen.
Click to expand...
Kun on rahasta tiukkaa, niin sitten on. Johonkin pieneenkin välineeseen sai säästää, venyttää penniä kauan ennen kuin sen sai. Ja valitettavan moni mukamas ilmainen harrastus kuitenkin vaati ns. tukimaksua. Ja toisekseen, jos et käynyt balettitunneilla, ratsastanut, käynyt pianotunneilla, niin ethän sä harrastanut mitään. Mulle harrastukseksi kävi oikein hyvin se, että samoilin pitkin metsiä, nautin luonnosta, kävelin mm. kirjastoon lainaamaan kirjoja, opettelin käsitöitä ja ruuanlaittoa. Ja vaikka en viikkorahaa saanutkaan, niin kyllä mulla hyvä lapsuus oli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Mutta entä jos sitä halpaa välinettäkään ei koskaan saanut? Ei ilmaisia harrastuksia juurikaan ole. Ratsastaminen, 4h-kerhot, urheilu tai vaikkapa jonkun instrumentin soittaminen? Kaikki maksaa jonkun verran. Kaikenlaiset kerhot ja järjestöt tarvitsevat maksun. Enemmänkin tuntui siltä, että jäi aina kaiken ulkopuolelle ja joutui olemaan yksin.

Kun muut esittelivät koulussa uusia kenkiään, jouduin itse menemään kumisissa puutarhakengissä kouluun, kun ei ollut varaa uusiin. Kulahtaneet vaatteet haisivat vanhempien tupakansavulta, siihen kyllä oli varaa.

Jopa suihkussa käymiseen joutui pyytämään erikseen luvan, ja yleensä vastaus oli kieltävä. Vesi maksaa. Sitten koulussa pilkattiin, kun oli likaiset hiukset. Polkupyörästä oli turha haaveilla, tai vaikkapa skootterista teini-ikäisenä. Kävellen mentiin kaikkialle. Bussilippuihin ei ollut varaa ja tämäkin rajoitti elämää.
Click to expand...

Onhan urheilua paljon halpaa. Esim. uiminen vaatii (kesällä) vain uimapuvun. Jalkapallo vaatii jonkinlaisen pallon. Juokseminen vaatii jotkut lenkkarityyppiset kengät. Sukset ja luistimet yleensä on kaikilla, kun koulu niitä vaatii, eli hiihto ja luistelu onnistuvat.

Myös lukeminen on ilmainen harrastus (kirjasto). Piirtäminen on lähes ilmaista.
 
Mun vanhemmat oli paljon työttöminä kun olin lapsi, isä poltti tupakkaa ja oluttakin joivat. Silti ei ollut puutetta mistään, ruokaa oli ja vaatteet, usein kirpparilta. Lahjoja synttärinä ja jouluna. Yleensä käytiin risteilylläkin välillä ja linnanmäellekin pääsi ja karkkipäivä oli. En tiedä miten sitten saivat rahat riittämään kun monella muulla työttömällä ei riittänyt. Harrastuksia ei ollut. Balettiin halusin mutten päässyt. Ja ennen ei tarvinnut urheilukamoja ostaa kun ne oli koululta.
 
Köyhää oli, usein likaiset ja repaleet vaatteet. Puuroja, vellejä ja perunaa enimmäkseen ruokana. "Harrastuksena" kotitöiden teko, ulkotöihin osallistuminen ja sisarusten vahtaaminen. Vapaa-aika ei juurikaan ollut. Viikorahaa ei koskaan. Yhden huoneen mökissä asuttiin 4 henkeä, kunnes nuorempien sisarusten synnyttyä päästiin kahden huoneen taloon. 5 kilsan kävelymatka kouluun olipa sää mitä tahansa.

Köyhyydenkin olisi kestänyt, jos olisi ollut rakkautta, huolenpitoa ja välittämistä. Kauheinta oli psyykkinen ja fyysinen väkivalta vanhempien taholta ja viha rakkauden sijaan. Olen juotunut tekemään töitä itseni kanssa koko ikäni jotta minusta tulisi ihminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Mutta entä jos sitä halpaa välinettäkään ei koskaan saanut? Ei ilmaisia harrastuksia juurikaan ole. Ratsastaminen, 4h-kerhot, urheilu tai vaikkapa jonkun instrumentin soittaminen? Kaikki maksaa jonkun verran. Kaikenlaiset kerhot ja järjestöt tarvitsevat maksun. Enemmänkin tuntui siltä, että jäi aina kaiken ulkopuolelle ja joutui olemaan yksin.

Kun muut esittelivät koulussa uusia kenkiään, jouduin itse menemään kumisissa puutarhakengissä kouluun, kun ei ollut varaa uusiin. Kulahtaneet vaatteet haisivat vanhempien tupakansavulta, siihen kyllä oli varaa.

Jopa suihkussa käymiseen joutui pyytämään erikseen luvan, ja yleensä vastaus oli kieltävä. Vesi maksaa. Sitten koulussa pilkattiin, kun oli likaiset hiukset. Polkupyörästä oli turha haaveilla, tai vaikkapa skootterista teini-ikäisenä. Kävellen mentiin kaikkialle. Bussilippuihin ei ollut varaa ja tämäkin rajoitti elämää.
Click to expand...

Sun vanhemmat ovat olleet aivan paskoja!!! En pitäisi yhteyttä tuollaiseen rupusakkiin enää. Miksi ovat halunneet lapsia, jos muut asiat kuten alko ja tupakka ovat tärkeämpiä?Sut olis pitäny ottaa huostaan ja sijoittaa parempaan kotiin
 
Kuinka moni meistä vanhemmista yrittää siirtää omia haaveitaan lapsiinsa ja haluavatko he sitä mitä me joskus halusimme? En päässyt laskettelemaan koska vanhempani eivät harrastaneet kyseistä lajia, en päässyt uimaan koska ei ollut hallia tai vettä lähimailla..... Päätin että jos minulla on joskus lapsia niin oppivat uimaan ajoissa sekä laskettelemaan jne. ja toteutin päätökseni. Syyllistyin siis siirtämään omat haaveeni lasteni haaveiksi. Tuo luokkaretkijuttu on vähän karannut mielestäni lapasesta koska kohteita löytyy kotipaikkakunnalta tai sen läheisyydestäkin. Ei ole mikään pakko lähteä ulkomaille. Vihasin luokkaretkiä ja myöhemmin tykypäiviä, pikkujouluja.... Kaikki lapset ehkä eivät edes ole innoissaan luokkaretkistä ym.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa