V
vierailija
Vieras
Olen näin lapsen saatuani alkanut miettimään omaa lapsuuttani, enkä aiemmin ole edes tajunnut kuinka kurja se oli.
En koskaan saanut kokea sellaista lapsuutta, jota muut lapset ja nuoret elivät. Vaatteet kierrätettiin sisarukselta toiselle, en saanut koskaan, ikinä, viikkorahaa tai rahaa mihinkään ylipäätään, kun ”on niin tiukkaa”.
Meillä ei ollut karkkipäiviä koskaan (paitsi vanhemmilla joka viikonloppuna Alkon kautta) ja en pystynyt harrastamaan yhtään mitään, koska kaikki maksoi. Kun muut luokkalaiset lähtivät kevään huipennukseksi luokkaretkelle huvipuistoon, istuin minä koulussa avustajan kanssa tekemässä matikan tehtäviä. Ei ollut varaa ”tuollaisiin hömpötyksiin” ja olin aina se ainoa lapsi, joka jäi tuollaisten iloisten päivien ulkopuolelle.
Kotona jos oli jotain hyvää, niin niihin ei saanut koskea tai tuli tukkapöllyä.
Onko muillakin ollut samanlaista taustaa?
En koskaan saanut kokea sellaista lapsuutta, jota muut lapset ja nuoret elivät. Vaatteet kierrätettiin sisarukselta toiselle, en saanut koskaan, ikinä, viikkorahaa tai rahaa mihinkään ylipäätään, kun ”on niin tiukkaa”.
Meillä ei ollut karkkipäiviä koskaan (paitsi vanhemmilla joka viikonloppuna Alkon kautta) ja en pystynyt harrastamaan yhtään mitään, koska kaikki maksoi. Kun muut luokkalaiset lähtivät kevään huipennukseksi luokkaretkelle huvipuistoon, istuin minä koulussa avustajan kanssa tekemässä matikan tehtäviä. Ei ollut varaa ”tuollaisiin hömpötyksiin” ja olin aina se ainoa lapsi, joka jäi tuollaisten iloisten päivien ulkopuolelle.
Kotona jos oli jotain hyvää, niin niihin ei saanut koskea tai tuli tukkapöllyä.
Onko muillakin ollut samanlaista taustaa?