Muita joita raskaus ja paino ahdistaa..?

[Sorrow--]

Odotan toista lastani rv28+, ja raskaus ahdistaa aivan mielettömästi. Minulle on tullut hirveä pakkomielle painonhallintaan (olen ylipainoinen), kiellän itseltäni kaiken, urheilen aivan liikaa jne. Jokainen ruoan palanen onko pakko työntää suuhun itkun kanssa, ja ajattelen vain kuinka sekin sulaa taas uudeksi läskiksi tuohon lörövatsaan. Joka "aterian" (tomaattia, salaattia, kurkkua, joskus kanaa tai kalaa, vettä ) jälkeen itken kilpaa noiden sadepilvien kanssa, kun en pääse lenkille ulos. Öisin itken ja koitan ajatella miten voisin saada painoa pudotettua niin ettei se olisi vauvalle haitallista.. ja mitä sanon neuvolassa kun paino on taas pudonnut? Minusta tuntuu, että sielläkin jo jotain aavistellaan, vaikka painoa kuitenkin on tullut 6kg jonka ONNEKSI olen saanut hieman laskusuuntaan.. Olen hirveä itsekäs ihminen, tiedän..

Esikoista odottaessa ei ollut tällaista. "Lihoin" raskauden aikana 17kg joka kyllä putosi synnytyksen jälkeen imetyksen myötä, mutta kaikki 17kg tuli korkojen kanssa takasin kotiäitivuotenani ja jäi lillumaan ympäri kroppaa. En voi lopettaa ajattelemista miksi olin niin tyhmä etten viitsinyt tehdä mitään estääkseni painonnousun tuolloin, kun ennen esikoista olin kuitenkin oikein mukavassa kunnossa. Makasin vain kotona ja söin. Nyt olen hirveän ryhävalaan näköinen, kukaan ei edes tajua että olen raskaana koska ilmeisesti näytän vain pahasti liikalihavalta..

Tämä on todella ahdistavaa, en osaa iloita vauvasta lainkaan. Hänen syntymäänsä odotan kyllä, siksi että pääsen imettämään ja toivottavasti paino tippuu silloin. Vielä enemmän odotan sitä kun hän alkaa syödä muutakin kuin tissiä ja voin alkaa kunnon laihduttamisen!! Tuntuu ihan kamalalle kun ei voi iloita pienestä, oman pakkomielteen takia

ONko kohtalotovereita?

 

[Snoopy]

Onko joku sanonut sulle jotain painosta tai syömisestä, minkä olet kokenut loukkaavaksi...? :hug: sinulle, Sorrow... Koita nauttia raskaudestasi! :heart:

 

[Sorrow--]

Mies on aika kriittinen minun painon suhteen, joka ei kyllä tosiaan paranna oloani.. Kaikki vaatteet joita aion kokeilla esim. kaupassa, niin mies kommentoi aina ja poikkeuksetta "ei toi mahdu sulle". Hän jaksaa muistuttaa myös siitä miten mahani jäi roikkumaan esikoisen odotuksen jälkeen :ashamed:

Myös sukulaiset jaksavat aina "leikkimielisesti" muistutella kuinka "pullukka", "pyöreä" tai "vatsakas" olen. Minua ei naurata ollenkaan...

Koitan jaksaa. Kiitos sinulle kannustuksesta :hug:

 

[Mammoliino]

Sorrow hyvä, älä nyt epätoivoon vaivu. Hyväksy se, että tällä hetkellä sinä vauvasi olette pääasiana ja jätä muiden kommentit omaan arvoonsa.

Minulla itselläni on painoa reilusti enemmän kuin tuo 17 kiloa ylimääräistä, mutta sureminen ja asian vatvominen ei sitä miksikään muuta. Olen lapsesta asti ollut ylipainoinen ja vakituinen parisuhde toi aikoinaan loputkin kilot. Välillä epätoivo hyökyy ylitse, varsinkin sovituskoppi-hetkinä, mutta aikalailla olen oppinut asian kanssa elämään. Viimeiset 7 vuotta olen ollut laihdutuskuurilla, mutta se ei vaan näy missään. Turhautuminen on välillä sitä luokkaa, että jos on omat hermot kireällä, niin kyllä tämä liittokin välillä nitisee kireyttään.

Tällä hetkellä olen raskausviikoilla 31+1, ja paino on vielä miinuksella n. 2,5 kiloa. Tähän on tultu koska syön raskausajandiabeetikon ruokavaliolla (en vielä tarvi insuliinia). Itse ainakin havaitsin alkessani tälle ruokavaliolle, että kuinka väärin olen aiemmin syönyt. Säästänyt väärissä asioissa ja syönyt liian vähän liian harvoin. Nyt syön 200g hiilihydraatteja/päivä. Syödä täytyy parin tunnin välein ja jos nälkä ehtii tulla, on ruokailuväli ollut liian pitkä. Aterioilla (aamupala, lounas, päivällinen) hillarimäärä on 30-50g, ja loput päivän hiilarit jaetaan välipaloille. Rasva on ruokavaliosta pois, eli ei Atkinsia (kermoja ja voita)! Ei vaaleaa leipää, vaan ruisleipää. Puhdasta hiilihydraattia, eli karkkia, sokeria jne., vain 100g/viikko. Tarkoittaa sitä, että voit jopa herkutella esim. yhtenä päivänä viikossa tuntematta huonoa omaatuntoa. Välipaloiksi hedelmiä ja marjoja, ja kuituja. Lautasmalli käyttöön!

Näillä eväillä saat vatsan täyteen ja vauvalle tarpeeksi vitamiineja ja ravintoa. Voit itsekin paremmin ja ennen kaikkea tiedät tehneesi asialle jotain. Loppu ei olekaan sitten enää sinusta kiinni. Tällä tavoin syöminen vastaa kaloreissa n. 1800 kaloria/päivä. Aikuisen naisen tarvehan on n. 2000 kaloria päivässä.

Kokeile ainakin pari viikkoa ja älä säikähdä jos paino ensin vähän nouseekin, sillä olet kirjoittamasi perusteella elänyt säästöliekillä viime ajat. Sitten kun elimistö hoksaa, että se saa ravintoa säännöllisesti, niin se alkaa myös polttamaan sitä enemmän. Itseäni helpotti myös ylöskirjaaminen. ensimmäiset 4 viikkoa kirjasin joka ikisen suupalan ylös. Siinä huomasi sen, että kuinka paljon voi todella syödä kun syö oikein.

Tsemppiä ja voimia :hug:

Mammoliino

 

[Emma75]

Tosi hyviä pointteja Mammoliinolla! Noilla ohjeilla tosiaan saa itselle hyvän olon, sekä henkisesti että fyysisesti, ja siitä on hyvä aloittaa Ja muista liikkumisen kanssa kuunnella itseäsi, raskauden aikana ei varmaan ole hyvä rehkiä liikaa mutta hyviä suunnitelmia voi tehdä raskauden jälkeistä aikaa ajatellen!

Voisitko jutella miehesi kanssa siitä miten paha mieli sulle tulee noista kommenteista, ehkä hän vaan ei tule ajatelleeksi asiaa ja siksi päästää suustansa noita juttuja. Samoin mun mielestä muillekin sukulaisille voi ihan hyvin sanoa että tuollaisissa "leikkisissä" kommenteissa ei ole mitään hauskaa!

Voimia hurjasti sinulle Sorrow!

 

[Viuvauvou]

Mammoliino puhuu täyttä asiaa eli kun järjestät syömisesi oikealla tavalla (mikä ei todellakaan tarkoita kurkku-porkkana-vesi-diettiä) niin voit olla varma, että painosi pysyy hallinnassa ja voit syödä hyvällä omalla tunnolla hyviä ruokia.

Todella monille tulee yllätyksenä se, että kuinka paljon oikeasti pitää/saa syödä, kunhan vain syö oikeita asioita. Liian usein normaalipainoinen saa kuulla ylipainoisilta, että "hyvähän sun on syödä kun olet noin laiha" - juuri siksi pysyy normaalipainoisena kun syö kunnolla.

Älä syyttele itseäsi aiemmista virheistäsi. Kun tiedät, miten syödään oikein, voit syödä tuntematta syyllisyyttä.

Jos et löydä esim. netistä ohjeita normaaliin terveelliseen ruokavalioon, niin kannattaa hakeutua ravitsemusterapeutin puheille - toivottavasti sinulla on siihen mahdollisuus kunnallisen sairaanhoidon kautta, kannattaa kysyä neuvolasta.

Tsemppiä!