Muita jotka eivät aio imettää?

[vierras]

Hei,

sitä ihmettelen (ilman syyllistämistä), miksi olet jo ennen synnytystä ja maidon rintoihin nousua tehnyt niin vahvan päätöksen? Synnytys mullistaa paljon, ehkä sen jälkeen koetkin vauvasi ruokkimisen imettämällä vähemmän ahdistavaksi. Hyvää jatkoa sinulle ja lapsellesi <3

 

[sädetikku harmaana]

Näin alkuun: en lukenut kokonaan aloitustekstiä.
Toki sinä itse päätät asiasta. Mutta on kovin surullista, jos imettäminen herättää sinussa ahdistusta.
Itse olen alkuhankaluuksien jälkeen nauttinut jokaisesta imetyksestä, välillä enemmän, välillä vähemmän. Toivon todella , että lapsesi synnyttyä sinulla heräisi halu ja kiinnostus imetykseen. Ei sen takia, etteikö lapsesi tulisi tyytyväiseksi pullomaidosta, vaan sen takia, että voisit huomata, miten imettäminen voi ollakin ihana ja ainutlaatuinen asia =0)
Kaikkea hyvää sinulle !

 

[Zefirka]

Imetän vähän aika ehkä 3-4kk ja haluan lopettaa koska Nan ja muu maito on hyvä

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Musta toi on niin pöllöä et aina pitäis imettää tai edes yrittää. Ja suorastaan uskomattoman idioottia sitte tulla rääkymään ja syyllistämään, jos ei imetä. :headwall:

Mulle oli aina itsestään selvää että imetän ja imetän pitkään. Ajattelin, että se olis ihanaa läheisyyttä vauvan kanssa ja mukava rauhallinen hetki. Ei kertaakaan! Sillä sekunnilla ku vauva sai ensimmäiset maidot imastua mulle tuli aivan kuvottavan huono olo, joka ainut kerta. Alussa maitoa tuli niin paljon, että oli päälimmäiset annettava suihkuta harsoon. Vauvakaan ei koskaan oo tykänny olla rinnalla, joka kerta on siihen pitäny väkisin rauhottaa. Lohtutissi sentää kelpaa jotenkuten, mutta pullo ihan yhtä lailla. 8kk jaksoin yrittää, mutta koska pojan mielenkiinto koko hommaan oli jo aikoja sitte menny ja maidontuloki vähentyny reilusti, kun ei kysyntää ollu, päätin jättää koko homman sikseen. Ei ollukkaan ollenkaan mua varten.

Eli kaks pointtia mulla oli:
Imetys ei välttämättä olekkaan sitä mitä odottaa, voi olla kamalaa vaikka luuli, että on ihanaa, tai toisinpäin.
Imetys ei aina luonnistu, vaikka tahtoa ja tietoa olis vaikka kuinka. Kaikille äideille se ei sovi, ja kaikki vauvatkaan ei siitä nauti.

 

[Äitikin]

Ei kannata etukäteen noin kovasti miettiä ja syyllistyä. Katsot sitten lapsen tultua syliisi. Voi kummasti mieli muuttua kun pieni siinä tuhisee. Mustakin imetys oli aika kaukaista ja hassua (outoa?) ennenkuin vauva rinnalla tuhisi..

 

[HV]

Toivon todella, että mielesi on muuttunut, koska vaikka imetys ajatuksena sinua ahdistaakin, se on parasta mitä lapselle voi antaa (vasta-aineet ym mitä korvikkeista ei saa). Ymmärrän, jos imettäminen ei syystä tai toisesta onnistu, mutta se, että ei HALUA imettää, edes kokeilla sitä, on pelkkää itsekkyyttä. Käy lastasi sääliksi

 

[jeps]

Ihan se korvikekkin on hyvää ravintoa ei siinä mitään, mutta kokeilisit nyt edes sitä imetystä, jos ei olisikaan niin ahdistavaa, muuten voi jäädä harmittamaan jos et edes yrittänyt.

 

[luonnollisesti]

Et voi tietää vielä kuinka ihanaa se on!

 

[maama]

Älä kokeile, jos siltä ei tunnu. Kukaan tervejärkinen ei sua siitä tuomitse. Tsemppiä!

 

[öööh]

Meille on viides tulossa ja kerran on maito noussut rintoihin mutta silloin vauvat oli kuolleet.
Muina kertoina ollaan lypsetty 10 ml per päivä sairaalaassa ollessa. Kun ei tule niin ei tule.
Lapsilla ei ole mitään allergioita normaalit nuhat kerran vuodessa.

 

[Huom]

Nämä on niitä asioita, joita minusta ei tarvitse selitellä kenellekään. Teet niin kuin sinusta parhaiten tuntuu (tai varmasti olet jo tehnytkin, koska tämä oli vanha aloitus). Jos imetys ahdistaa, älä imetä. Ja muutamalle ketjuun kirjoittaneelle: kaikille imetys ei ole ihanaa, vaikka se teille on sitä ollut. Olkaa kilttejä älkääkä tuputtako muille sen ihanuutta, vaan ymmärtäkää muunlaisiakin ajatuksia tässä asiassa.
Itse olisin halunnut imettää, mutta se ei onnistunut ja vauva sai lypsettyä maitoa ensimmäisinä kuukausina. Ei sitä ole tarvinnut onneksi sen kummemmin kenellekään selitellä, tein alusta saakka selväksi kaikille, että meillä toimitaan näin.