Muita jotka toivoneet lapsena vanhempien eroa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Peilitär
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
toivoin niin pitkään kuin muistan.. alakoulun ylemmiltä luokilta asti nyt ainakin, ihan pienenähän tuollaista ei osannut niin täsmällisesti ajatella.

hienoa huomata, kuinka varmasti joku jonkun psykologisten roolien kirjan lukenut täällä tietää tämänkin tunteeni minua paremmin.. olen siis joko harhainen taikka muutenvaan kieroutunut minäkin.
 
Hassua kun täällä on lähes kaikissä kommenteissa, että isä on se 'huono' osapuoli. Toivoisin, että mun vanhemmat eroaisivat. Sillä mun äiti on tehny mulle hyvin selväks sen, että sitä ei kiinnosta millään tavalla mun asiat. Saattaa nakella mua kotona, huutaa jatkuvasti ja ilmeestä näkee kun on taas suuttunut jostain. Se ei siedä edes sitä jos siivoan avuks (!?). Pari vuotta oon toivonu et voisin muuttaa kotoa pois, vanhemmat eroais tai _pääsisin_ jonnekin lastenkotiin tai vastaavaan. Ei vissiin oo normaalia. Isäni on sanonut, että eivät voi erota koska lapset kärsivät, mutta itehän kärsin ku ne on yhes.

mulla on sama ongelma... haluisin vaan et isä saisi paremman. äiti on vaan huutanu ja sanonu 'mäen osta teille yhtään ainoota vaatetta ja mua ei kiinnosta v*ttuakaan mitä te teette tai missä te ootte' yms... mä tiiän miltä toi tuntuu.. oon tiistaina 28.2 12v ja tää on jatkunu jo yli kuukaiden... äiti ei oo yhtää normaali...
 
En osannut toivoa eroa, kun olin vielä alle kouluikäinen, enkä edes tajunnut, että sellainen olisi mahdollista. Pelkäsin, kun viinaan menevä isäni pahoinpiteli äitiäni ja näin paljon painajaisia. Onneksi äitini otti isästämme eron ollessani 6-vuotias.

Siitä alkoi onnellinen lapsuus ja painajaisetkin loppuivat.
 
[QUOTE="Vieras";26617575][QUOTE="vieras";26617560]


Miksi tosta valehtelisin?

Sun pitää miettiä itse, että miksi.

Yleensä lapset toivovat loppuun asti ja senkin jälkeen hyvin pitkään että äiti ja isä sopisivat riitansa ja he olisivat taas iloisia yhdessä. Lapset tavallisesti myös kuvittelevat että vika on hänessä ja yrittää tehdä sopua ja olla kiltti. Tai heittäytyy syntipukiksi alkaen tehdä tuhmuuksia jotta vanhemmat syyttäisivät häntä eikä toisiaan. Näistä perhesuhteiden psykologisista rooleista löytyy ihan kirjoja. Aika monissa perheissä on ihan oikeitakin ongelmia, rahahuolia ja riitoja, sairastumisia, jne. Vaikeita aikoja. Lapset ovat luonnostaan niin optimistisia että he jaksavat toivoa aina parempaa, silloinkin kun se on täysin epärealistista, se on heille ominainen ihana ja hieno piirre. Ja vanhempien välinen side on heille yhtä itsestäänselvyys kuin vanhemman ja lapsen välinen side ja se perheen perusturvallisuus perustuu siihen että se on jatkuva.[/QUOTE]

Höpöhöpö. Tässä näkee, miten pihalla psykologit tai psykologisia kirjoja lukeneet ovat todellisesta elämästä, kun uskovat johonkin naurettaviin teorioihin tai yleistyksiin.

Minä en missään vaiheessa toivonut, että vanhempani palaisivat yhteen eron jälkeen. Aloin pelkäämään uudestaan, kun he kokeilivat yhteenpaluuta hetken aikaa. Luojan kiitos äitini ymmärsi nopeasti tehneensä virheen ja erosta tuli lopullinen.

Kun lapsi elää perheessä, jossa perusturvallisuus rikkoutuu tämän tästä, niin ei sellaista elämää halua jatkaa, kun ei voi luottaa mihinkään. Minä toivoin ainoastaan, ettei tarvitse pelätä äitini puolesta ja olin kovin helpottunut, kun pääsimme väkivaltaisesta isästämme eroon.

Onneksi 70-luvulla ei vielä lapsia pakotettu säännöllisiin tapaamisiin toisen vanhemman kanssa. Muutama kerta isän luona viinanhuuruisissa meiningeissä aiheutti melkoiset traumat ja kyläilyt isän luona loppuivat siihen.
 
Mä toivoisin että mun sairaan tyhmä isäpuoli ja mun äiti erois mut en tiiä miten ne erois ne ei juo sillee ja lyö toisii mut se isäpuoli.Vihaan sitä miten saisin ne eroamaan?

12v tyyppi joka vihaa isäpuolta
 

Yhteistyössä