Muita jotka vihaavat kerrostalossa asumista?

[.....]

Voi voi, kun opettelisit lukemaan niin ymmärtäisit että en ole syräytynyt ja minulla on paljon tuttuja joita moikkaan
Lisäyksenä kaupan kassat anteeksit ja kiitoksit ja mitä nyt oli.

Nää on sellaisia asioita jotka lähtee itsestä. Ei mun hyvi kasvatettuna on paljon käytöstapoja eikä se että en moikkaa naapureita joita en tunne enkä haluakkaan saa minua moikkailemaan heille tee minusta yhtään sinua huonompaa

Sääli sairautesi mutta kummankohan niskoilla on hoitaa tuo tilanne? Sinuna lisäisin itsevarmuutta tai hyväksyisin sen ettei kaikki moikkaa. Katsos varmuus itsestä on sitä ettei aina tarvitse tehdä asioita vain koska jotkut muut olettavat niin, tai vaativat sitä sinulta

En tajua tuota logiikkaa: tervehdit kaupankassoja, mutta et naapureitasi. Kaupankassat tervehtivät sinua vain ja ainoastaan, koska heille maksetaan siitä. Naapurisi tervehtivät, ihan vain hyvien tapojen ja huomaavaisuuden vuoksi. Eli mielestäsi on tärkeämpää tervehtiä niitä, jotka tekevät sen maksusta. En tajua.

 

[vierailija]

En tajua tuota logiikkaa: tervehdit kaupankassoja, mutta et naapureitasi. Kaupankassat tervehtivät sinua vain ja ainoastaan, koska heille maksetaan siitä. Naapurisi tervehtivät, ihan vain hyvien tapojen ja huomaavaisuuden vuoksi. Eli mielestäsi on tärkeämpää tervehtiä niitä, jotka tekevät sen maksusta. En tajua.

Minä olen henkilökohtaisesti tekemisissä kaupan kassalla olevan ihmisen kanssa, ja vaikka hän tekee sitä rahasta työkseen hän joka tapauksessa oli välikätenä siinä että sain ruokani kaupasta. Miksen kiittäisi?

 

[vierailija]

Lapsuuteni asuin rivitalossa joten siellä jo tuli tutuksi naapureiden moikkaaminen.
Ja nykyään kun olen asiakaspalvelutyössä, niin tervehtiminen ja pieni rupattelu luonnistuu naapureidenkin kanssa.

Ja helpompi välillä käydä pyytämässä naapuristakin apua jos sellainen tilanne tulee eteen. esim. just pyysin naapurilta apua kun auton akku oli simahtanut, siinä me kikkailtiin kaapeleiden kanssa aamutuimaan. Illalla kävin sitten kiitoksena viemässä kahvia ja suklaata.

 

[.....]

Minä olen henkilökohtaisesti tekemisissä kaupan kassalla olevan ihmisen kanssa, ja vaikka hän tekee sitä rahasta työkseen hän joka tapauksessa oli välikätenä siinä että sain ruokani kaupasta. Miksen kiittäisi?

No etkö muka yhtä lailla olet henkilönä henkilökohtaisesti läsnä tilanteessa, kun naapurisi tulee vastaan rappukäytävässä

 

[vierailija]

Minä olen henkilökohtaisesti tekemisissä kaupan kassalla olevan ihmisen kanssa, ja vaikka hän tekee sitä rahasta työkseen hän joka tapauksessa oli välikätenä siinä että sain ruokani kaupasta. Miksen kiittäisi?

:,D ahhahahhahaa mitä juttua. Kylläpä on vaikeeta tuo elämä kun pittää erikseen miettiä kenelle vieraalle voi ja ei voi sanoa "moi".

 

[vierailija]

Voi voi, kun opettelisit lukemaan niin ymmärtäisit että en ole syräytynyt ja minulla on paljon tuttuja joita moikkaan
Lisäyksenä kaupan kassat anteeksit ja kiitoksit ja mitä nyt oli.

Nää on sellaisia asioita jotka lähtee itsestä. Ei mun hyvi kasvatettuna on paljon käytöstapoja eikä se että en moikkaa naapureita joita en tunne enkä haluakkaan saa minua moikkailemaan heille tee minusta yhtään sinua huonompaa

Sääli sairautesi mutta kummankohan niskoilla on hoitaa tuo tilanne? Sinuna lisäisin itsevarmuutta tai hyväksyisin sen ettei kaikki moikkaa. Katsos varmuus itsestä on sitä ettei aina tarvitse tehdä asioita vain koska jotkut muut olettavat niin, tai vaativat sitä sinulta

Itseä rasittaa nimenomaan turhat henkilösuhteet, joidenka (riskin) takia en moikkaa satunnaisia. Ummet ja lammet on tullut jo jauhettua kieroutuneiden tai muuten omistushaluisten ihmisten kanssa, eikä tällaisia suhteita väenvängällä tarvi kenenkään hommata. Asiallinen tervehdys, josta näkee heti, ettei siinä ole likaista taka-ajatusta saa toki vastakaikunsa. Mutta samassa kiinteistössä asuminen ei yhdistä ihmisiä enää näinäpäivinä vaan kerrostaloasunnot ovat suureksi osaksi täysin erillisiä asuinalueita.

 

[.....]

Minä olen henkilökohtaisesti tekemisissä kaupan kassalla olevan ihmisen kanssa, ja vaikka hän tekee sitä rahasta työkseen hän joka tapauksessa oli välikätenä siinä että sain ruokani kaupasta. Miksen kiittäisi?

Ja edelleen, ihan samoin se naapurisi mahdollistaa sen, että voit asua kämpässäsi. Et yksin pystyisi maksamaan kiinteistön vetoja, katumaksuja, jätemaksuja, vesimaksuja jne jne., mutta naapureidesi mahdollistamana pystytte ne maksamaan. Eli samalla lailla olet naapureihisi riippuvuussuhteessa kuin mitä kaupan kassaan.

 

[vierailija]

:,D ahhahahhahaa mitä juttua. Kylläpä on vaikeeta tuo elämä kun pittää erikseen miettiä kenelle vieraalle voi ja ei voi sanoa "moi".

Kun sehän siinä on, ettei tarvi miettiä. Ei tarvii kuumotella moikkaavia naapureita tai muutakaan. Moikkailee vain kun oikeasti olo on sellanen että moikkaa.

Jos tutustuisin naapureihini, saattaisikin olla että tulee halu moikata. Emmä sitä mieti

Thän tästä kauhean pähkäilyn saitte xD Mulle se on vaan moikka joka sanotaan kun siltä tuntuu. Naapureiden kanssa sitä ei vaan tapahdu, enkä sellasta väkisin sano tai mieti

 

[vierailija]

Voi voi, kun opettelisit lukemaan niin ymmärtäisit että en ole syräytynyt ja minulla on paljon tuttuja joita moikkaan
Lisäyksenä kaupan kassat anteeksit ja kiitoksit ja mitä nyt oli.

Nää on sellaisia asioita jotka lähtee itsestä. Ei mun hyvi kasvatettuna on paljon käytöstapoja eikä se että en moikkaa naapureita joita en tunne enkä haluakkaan saa minua moikkailemaan heille tee minusta yhtään sinua huonompaa

Sääli sairautesi mutta kummankohan niskoilla on hoitaa tuo tilanne? Sinuna lisäisin itsevarmuutta tai hyväksyisin sen ettei kaikki moikkaa. Katsos varmuus itsestä on sitä ettei aina tarvitse tehdä asioita vain koska jotkut muut olettavat niin, tai vaativat sitä sinulta

Ironista että kehotat lukemaan paremmin ja samaan aikaan itse kirjoitat niin huonoa suomea että ihmetyttää oletko edes päässyt peruskoulua läpi.
Missä olen väittänyt että olisit minua huonompi ihmisenä?
Huonommat käytöstavat omaava olet kyllä, sitä ei voi kiistää.

Mitä ihmettä tarkoitat lauseella "sääli sairautesi mutta kummankohan niskoilla on hoitaa tuo tilanne"?
Ööh, hoitaa mikä tilanne?
Se ei ole itsevarmuutta nähnytkään ettei noudata hyviä käytöstapoja ja tervehdi takaisin naapuria joka tervehtii sinua.
Se on vain typeryyttä ja itsekkyyttä.

 

[vierailija]

:,D ahhahahhahaa mitä juttua. Kylläpä on vaikeeta tuo elämä kun pittää erikseen miettiä kenelle vieraalle voi ja ei voi sanoa "moi".

En minä kyllä tykkää tungettelevista kaupan kassoistakaan. Kassaa tulee yleensä tervehdittyä sen takia, ettei hän loukkaanu ja koska se on maan tapa.

 

[vierailija]

Ja edelleen, ihan samoin se naapurisi mahdollistaa sen, että voit asua kämpässäsi. Et yksin pystyisi maksamaan kiinteistön vetoja, katumaksuja, jätemaksuja, vesimaksuja jne jne., mutta naapureidesi mahdollistamana pustytte ne maksamaan. Eli samalla lailla olet naapureihisi riippuvuussuhteessa kuin mitä kaupan kassaan.

Nyt sä selität itselles ympyrää.
En mä ole mitään saanut heiltä kädestä käteen joten ei mun tarvii olla täällä erikseen mitenkään kiitos kiitos kaikki kiitos.

Kassa näkee vaivaa minusta just siinä ollessa. Jos naapuri avaa mulle oven henkilökohtaisesti sanon kiitos hällekin, ja saatan myöhemmin jopa sanoa päivää tai moikka jos on tullut tutuksi ja vaihdettua pari sanaa.

Niin ei ole käynyt, enkä sellaista kohtausta itse mitenkään kaipaa.

Mutta joo nyt menen tästä, koska teidän mielestänne se on joku sääntö sanoa moi heillekin joita ei tahdo moikata. Niin emmä voi sitä asiaa teidän mielestänne muuttaa enkä haluakkaan. Mutta siedän kyllä heidät jotka sanovat moi vaikka eivät aina haluaisikaan.

 

[vierailija]

En minä kyllä tykkää tungettelevista kaupan kassoistakaan. Kassaa tulee yleensä tervehdittyä sen takia, ettei hän loukkaanu ja koska se on maan tapa.

Yhtälailla normaalit ihmiset tervehtii niitä naapureita, koska se on maan tapa ja naapurit voivat kokea epäkohteliaana ja pahoittaa jopa mielensäkin(ajattele vaikkapa jotain yksinäistä mummoa jolle ne tervehdykset voivat olla päivän ainoa sosiaalinen kontakti) jos naapuri ei vastaa tervehdykseen
Pakko ei ole alkaa juttelemaan sen pidemmästi jos ei tahdo eikä kenenkään kaveriksi tarvi tai pidä väkisin alkaa, mutta kyllä tervehdys kuuluu ihan peruskäytöstapoihin ja sosiaalisiin normeihin.

 

[vierailija]

Ironista että kehotat lukemaan paremmin ja samaan aikaan itse kirjoitat niin huonoa suomea että ihmetyttää oletko edes päässyt peruskoulua läpi.
Missä olen väittänyt että olisit minua huonompi ihmisenä?
Huonommat käytöstavat omaava olet kyllä, sitä ei voi kiistää.

Mitä ihmettä tarkoitat lauseella "sääli sairautesi mutta kummankohan niskoilla on hoitaa tuo tilanne"?
Ööh, hoitaa mikä tilanne?
Se ei ole itsevarmuutta nähnytkään ettei noudata hyviä käytöstapoja ja tervehdi takaisin naapuria joka tervehtii sinua.
Se on vain typeryyttä ja itsekkyyttä.

Jospa lukisit ihan oikeasti. Puolet tekstistäni jäi uupumaan kun sähläsin koneella. Mutta sinähän et sitäkään huomannut kun siitä ilmoitin.

Ja minä en alennu haukkumaan sinua typeräksi ja itsekkääksi, vaikka erimieltä olenkin. Juu, sen verran on hyvin kasvatettu ja on käytöstapoja enemmän.

 

[vierailija]

"sairaudellasi" tarkoitin tuota päniikki vai mikä ahdistushäiriösi olikaan.
Ja totesin että on parempi hankkia itsetuntoa ja itseluottamusta kuin pakottaa itseäsi tai muita moikkaamaan jos sinulta ei siltä tunnu tai se ahdistaa.

 

[vierailija]

"sairaudellasi" tarkoitin tuota päniikki vai mikä ahdistushäiriösi olikaan.
Ja totesin että on parempi hankkia itsetuntoa ja itseluottamusta kuin pakottaa itseäsi tai muita moikkaamaan jos sinulta ei siltä tunnu tai se ahdistaa.

Itseluottamuksesta kertoo nimenomaan se, että ei anna häiriönsä/sairautensa estää normaalia elämää.
Normaaliin elämään kuuluu esimerkiksi nyt vaikkapa se naapureiden moikkaaminen.
Paniikkihäiriön kanssa elämiseen kuuluu aika voimakkaasti se pakottaminen, pakottaa itsensä vaikkapa bussiin vaikka se ahdistaisi eikä ole täysin tunteidensa vietävissä.
Ylipäätään tasapainoisen aikuisen elämään mielestäni kuuluu se että tekee tarpeelliset asiat, vaikka aina ei niin kauheasti huvittaisi.

Jos sinusta tuntuu mukavemmalta olla tervehtimättä naapureitasi niin ole, mutta epäkohteliasta se on.

 

[vierailija]

Itseluottamuksesta kertoo nimenomaan se, että ei anna häiriönsä/sairautensa estää normaalia elämää.
Normaaliin elämään kuuluu esimerkiksi nyt vaikkapa se naapureiden moikkaaminen.
Paniikkihäiriön kanssa elämiseen kuuluu aika voimakkaasti se pakottaminen, pakottaa itsensä vaikkapa bussiin vaikka se ahdistaisi eikä ole täysin tunteidensa vietävissä.
Ylipäätään tasapainoisen aikuisen elämään mielestäni kuuluu se että tekee tarpeelliset asiat, vaikka aina ei niin kauheasti huvittaisi.

Jos sinusta tuntuu mukavemmalta olla tervehtimättä naapureitasi niin ole, mutta epäkohteliasta se on.

Kyllä mä elän ihan normaalia elämää ihan ilman sitä naapurien moikkaamistakin

Enkä kärsi kyllä minkäännäköisestä paniikinomaisesta tunteesta. Kummalla meistä oli ongelma ja kummalla ei?

Niin.. Ei minulla henkilökohtaisesti ainakaan

Nyt menen... Enkä sano ees moi ;D Hyi mua.

 

[vierailija]

No eihän se nyt niin kovin kummallista ole, jos kerrostalossa asuva ei moikkaa naapuriaan. Menee kai ihan normaalin rajoihin kuitenkin? Mutta jos omakotitalossa asuva kävelee postilaatikolleen tuppisuuna, eikä edes katso päin kun se naapuri tulee vastaan, niin se on jotenkin kummallista. Sitäpaitsi omakotitaloissa naapureiden kanssa pitää pakostakin olla usein tekemisissä, esim. yhteisten teiden kunnossapidosta, lumitöistä, aidoista, puiden/ pensaiden kaadosta, postilaatikon tyhjäämisestä kun ollaan matkoilla jne jne. Kerrostalossa voit ihan rauhassa olla tuntematon. Ei kukaan edes ihmettele.

 

[vierailija]

No eihän se nyt niin kovin kummallista ole, jos kerrostalossa asuva ei moikkaa naapuriaan. Menee kai ihan normaalin rajoihin kuitenkin? Mutta jos omakotitalossa asuva kävelee postilaatikolleen tuppisuuna, eikä edes katso päin kun se naapuri tulee vastaan, niin se on jotenkin kummallista. Sitäpaitsi omakotitaloissa naapureiden kanssa pitää pakostakin olla usein tekemisissä, esim. yhteisten teiden kunnossapidosta, lumitöistä, aidoista, puiden/ pensaiden kaadosta, postilaatikon tyhjäämisestä kun ollaan matkoilla jne jne. Kerrostalossa voit ihan rauhassa olla tuntematon. Ei kukaan edes ihmettele.

 

[sivusta]

En tajua tätä asennetta, että hyvissä käytöstavoissa olisi jotain tekopyhää.
Jos joku auttaa, sanotaan kiitos. Jos itse aiheuttaa vahinkoa, sanotaan anteeksi. Ja jos joku saman yhteisön jäsen tulee vastaan, sanotaan päivää.
Ei pitäisi olle liian vaikeaa kenellekään.

No ei kai niissä olekaan, mutta itse en jaksa välittää. Mä en tykkää suurimmasta osasta muista ihmisistä saati ole kiinnostunut niiden miellyttämisestä tai välitä mitä ne musta ajattelee. Häiriöksi en ole kellekään muutenkaan, mutta en varsinkaan siksi, jos en jaksa naapureille moikkailla puhumattaakaan pidemmistä paskanjauhannoista.

 

[Echo]

Muistan kun kerrostalossa asuessa oli puuduttavaa moikata kaikkia naapureita. Osan kanssa tuli enemmän juttua, ok, mutta suurimman osan kanssa vain moikattiin vuosikaudet ilman tutustumista.

Täällä maalla se moikkaaminen on luontevampaa, vaikka ei olisi jonkun kyläläisen papan kanssa jutellut vuosiin.
Ja joskus tulee ihan mukavia jutteluja.

Kyllä mä edelleen tykkään kun moikataan naapuria. En ymmärrä nykyajan "kommunikoin vain tiiviisti niiden kanssa joiden kanssa mua huvittaa." Sit ihmetellään kun yhteisöllisyys puuttuu. Vaikka jollakulla olisi vain kuoret siitä yhteisöllisyydestä eli ei oikeita ihmissuhteita, niin se vähäkin voi pitää elämässä kiinni.

 

[Echo]

Kaupassa en jaksaisi moikata kassaa, inhoan muutenkin ruokakaupassa käymistä. Tai haluaisin säästää kassa-poloisen siltä "tervehdi asiakasta ja hymyile vähän"-puurolta jonka se joutuu toistamaan satoja kertoja päivässä.

 

[vierailija]

Muistan kun kerrostalossa asuessa oli puuduttavaa moikata kaikkia naapureita. Osan kanssa tuli enemmän juttua, ok, mutta suurimman osan kanssa vain moikattiin vuosikaudet ilman tutustumista.

Täällä maalla se moikkaaminen on luontevampaa, vaikka ei olisi jonkun kyläläisen papan kanssa jutellut vuosiin.
Ja joskus tulee ihan mukavia jutteluja.

Kyllä mä edelleen tykkään kun moikataan naapuria. En ymmärrä nykyajan "kommunikoin vain tiiviisti niiden kanssa joiden kanssa mua huvittaa." Sit ihmetellään kun yhteisöllisyys puuttuu. Vaikka jollakulla olisi vain kuoret siitä yhteisöllisyydestä eli ei oikeita ihmissuhteita, niin se vähäkin voi pitää elämässä kiinni.

Luoko moikkailu sinusta oikeasti yhteisöllisyyttä? En ole ainakaan itse huomannut... Ihmiset hallinnoivat eritasoisia motiiveja ja dialogi voi hyvin olla kahden osapuolen monologiakin, eli ei palvele alkuperäistä tarkoitusta: kohtaaminen muuttuu tärkeily tilaisuudeksi. Vastapuoli esimerkiksi saattaa pyrkiä keskustelussa johonkin minne toinen ei haluaisi edetä. Samalla lailla on kyseenalaista vaatia ketään keskustelemaan pelkästä säästä tai mielistelemään itsepetoksen hengessä, rakentamaan persoonaa, jota ei itse itsessään halua kantaa.

 

[vierailija]

Kaupassa en jaksaisi moikata kassaa, inhoan muutenkin ruokakaupassa käymistä. Tai haluaisin säästää kassa-poloisen siltä "tervehdi asiakasta ja hymyile vähän"-puurolta jonka se joutuu toistamaan satoja kertoja päivässä.

Kaupassa on yleensä muodollisuus pakko. Sain yhdelle huoltoasemalle kerran epämääräisen porttikiellon epämuodollisen ilmaisun, en mitenkään hävyttömän takia.

Kauppa on vähän sama kuin liiketapaaminen. Tapa jolla omaisuuden vaihtoon suhtaudutaan ei ole tässä maailmassa kovin letkeä, eikä rento.

 

[Echo]

Luoko moikkailu sinusta oikeasti yhteisöllisyyttä? En ole ainakaan itse huomannut... Ihmiset hallinnoivat eritasoisia motiiveja ja dialogi voi hyvin olla kahden osapuolen monologiakin, eli ei palvele alkuperäistä tarkoitusta: kohtaaminen muuttuu tärkeily tilaisuudeksi. Vastapuoli esimerkiksi saattaa pyrkiä keskustelussa johonkin minne toinen ei haluaisi edetä. Samalla lailla on kyseenalaista vaatia ketään keskustelemaan pelkästä säästä tai mielistelemään itsepetoksen hengessä, rakentamaan persoonaa, jota ei itse itsessään halua kantaa.

Kylläpä otat tuon asian vakavasti. En mä näe mitään itsepetosta siinä jos morjenstaa naapuriaan.

Ja voin sanoa että vaikka jotkut tervehtimiset tuntuu puuduttavilta niin niistä on helppo jatkaa muuhun jutteluun.

Täälläpäin on eräs kauppias jonka kanssa on puhuttu vuosikaudet small talkia, mutta sitten jossain vaiheessa juttelut piteni ja nykyisin käydään toistemme juhlissa ym.

 

[vierailija]

Kylläpä otat tuon asian vakavasti. En mä näe mitään itsepetosta siinä jos morjenstaa naapuriaan.

Ja voin sanoa että vaikka jotkut tervehtimiset tuntuu puuduttavilta niin niistä on helppo jatkaa muuhun jutteluun.

Täälläpäin on eräs kauppias jonka kanssa on puhuttu vuosikaudet small talkia, mutta sitten jossain vaiheessa juttelut piteni ja nykyisin käydään toistemme juhlissa ym.

Luonteva tervehtiminen on fiksua, mutta muu ei. En usko, että kaikki ihmiset ovat kovin luontevia elämässään, joten ei minulla ole useimmiten "intoa" tervehtiä.

En myöskään halua jutella lähtökohtaisesti säästä ja sensemmoisista jutuista, koska oman (laajemman) ajatteluni kokonaiskuvassa se olisi vain itsepetosta. Jenkeissä ja monissa muissakin maissa ihmiset kyselevät tyyliin miten menee ja siihen pitää vastata, että "very well" tms. Ei se paljon tuon järkevämpää Suomessa, käytännössä ole. Tietysti kommunikointi on yleisesti hyvä asia, mutta ei se välttämättä tervehtimällä parane.