Muita parivuotiaan lapsen uniongelmien kanssa painivia ??

[koko päivä haamu]

meillä on reilu parivuotias lapsi, jolla oli jo pienenä ongelmia nukkua, ne selätettiin ja lapsi nukkui siitä asti yöt läpeensä. noin kuukausi sitten taas alkoi yöheräilyt, tahtoo vettä, millon herää unilelun katoamiseen, milloin mihinkin auton ääneen yms.

lapsi nukkuu yössä noin 7-8h vaihdellen vähemmän. mielestäni se ei todellakaan ole tuon ikäiselle tarpeeksi, etenkin kun on sitten koko päivän kiukkuinen ja itkeskelee, yliväsyneenä ei suostu usein päiväunille tai syömään. tätä ennen lapsi kuitenkin nukkui yössä n.11-12 h ja muutaman tunnin päiväunet.

tuntuu että kaikkea on kokeiltu. päivärytmi meillä ollut sama jo pitkään, joten ei sen puuttumisesta voi johtua.

aamupalan saa klo 8, sitten on leikkiä/ulkoilua sään mukaan, kaupassa käynti joinain päivinä kerho.

klo 11-12 saa sitten lämpimän ruuan jonka jälkeen päiväuni aika. koko sen ajan kun voisi nukkua, lapsi taistelee unta vastaan ja huutaa hysteerisenä huoneessaan. unet jää sitten nukkumatta ja klo
14 saa välipalan.
sen jälkeen taas ulkoilua/leikkiä ja klo 16-17 toinen lämmin ruoka.
iltatoimet aloitetaan klo 19, suihku/kylpy/sauna ja iltapala sen jälkeen. unille aloitetaan laittamaan klo 20.

ennen ei ole tarvinnut nukuttamista, on nukahtanut itsekseen. nyt ei nukahda vaikka nukutat.
tästä sitten seurauksena monen tunnin huudon kera nukahtaa ja herää pari kertaa yössä haluten sitä vettä tms. ja aamuyöstä jo nousee ylös, ilmoittaa ettei halua enää nukkua.
siinä ei paljon auta selittelyt että nyt on yö, nyt nukutaan, samantien kun poistun huoneesta alkaa huuto.

tarvisin ihan konkreettisia apuja tämän kanssa, en kaipaa yhtäkään kommenttia "sen kun laitat nukkumaan, ei lapsi sitä päätä"

jos tosiaan sinulla ei ole ollut vastaavia uniongelmia lapsen kanssa et voi tietää mistä puhun, oma jaksaminenkin on vaakalaudalla

 

[N11NU]

Hei,

meillä oli juuri samanlaista viimeiset 2-3 kk. Tyttö aloitti temppuilut kun siirryttiin pinnasängystä jatkettavaan. Aiemmin nukkui yönsä suht hyvin. Ensin kokeiltiin sitä, että tehtiin ns unikoulu: opetettiin tyttö nukahtamaan yksin omaan huoneeseen. Hetkeksi helpotti, ja nukahtikin nopeammin. Kuitenkin alkoi heräillä öisin, hiippaili meidän huoneeseen vähintään 3 kertaa yössä ja palauttaminen omaan sänkyyn oli yöllä hankalaa/ tuli monta kertaa pois. Koska meille on toinen lapsi syntymässä millä hetkellä hyvänsä, ratkaistiin asia lopulta niin, että tytön sängyn viereen laitettiin patja mihin isä menee yöllä tarvittaessa nukkumaan. Tämä onkin yllättäen rauhoittanut öitä. Ilmeisesti lapsella oli ahdistusta, pelkää ehkä juuri nyt pimeää, tarvitsee enemmän vanhempien läheisyyttä öisin. Pienihän tuo 2-vuotias vielä on. Meillä menee nyt öitä, jolloin tyttö nukkuu rauhassa koko yön heräilemättä /hiipimättä huoneesta pois. Nukuttamiset tehdään niin, että illalla lauletaan sängyn vieressä tutut laulut, ollaan vähän aikaa ja silitellään, sitten mennään ovenrakoon vähän näkysälle, lopulta pois huoneesta. Jos alkaa huudella perään, niin kuiskataan ovenraosta "hyvää yötä, äiti/isi on tässä ihan lähellä" ja jos tulee pois huoneesta niin neutraalisti palautetaan sänkyyn, hetki tassua selän päällä, rauhoittelut, ja sitten pois. Nukahtaa aika nopeasti. Luulen että lapselle on tärkeää se tunne, että jos pelottaa kovasti niin vanhemmat tulevat viereen. Että voi luottaa siihen turvaan ja läheisyyteen.

Tsemppiä, tiedän miten raskasta tuo vaihe on. Mutta kuulemma erittäin yleistä 2-vuotiailla.

 

[N11NU]

JA vielä sen unohdin sanoa, että meillä auttoi öihin myös yöunillemenon siirtäminen klo 20:sta klo 21:een. Päiväunet tyttö nukkuu 1,5-2h. Pidempään ei ehkä kannata antaa nukkua päikkäreitä koska syö sitten yöunia. Meillä tytöllä näyttää unentarve olevan aika tarkkaan 11-12 h/vrk ja sen enempää ei juuri koskaan nuku.

 

[vieras]

Älä nyt loukkaannu, mutta mun mielestä te ette ehkä ole tehneet järkevimmin ton homman suhteen. Vauva ja lapsi tarvitsevat läsnäoloa ja monet myös ihan vieressä nukkumista nukkuakseen ja nukahtaakseen hyvin. Monet luulee, että kun opettaa unikoululla lapsen itsenäiseen nukahtamiseen, on ongelmat ratkaistu. Vauvan ja pienen lapsen paikka ei vain ole yksin eristettynä. On aivan normaalia, että pieni vauva ja lapsi haluavat nukkua samassa huoneessa vanhempiensa kanssa. Joillekkin riittää se sama huone, toiset haluavat nukkua ihan lähellä, samassa vuoteessa. Lastenpsykiatri Jukka Mäkeläkin sanoo, että kun vauvan tarve olla ja nukkua lähellä hyväksytään, eikä taaperoa pakoteta yksin omaan huoneeseen liian varhain, niin nämä lapset kypsyvät omaan huoneeseen noin 3-4 vuotiaina, omalla ajallaan, sitten kun heidän oma tunnemaailman hallinta on kunnossa.

Teillä ei olisi mitään ongelmaa, jos antaisitte lapsen nukkua teidän huoneessa omassa sängyssään.

 

[vieras]

Hei,



Tsemppiä, tiedän miten raskasta tuo vaihe on. Mutta kuulemma erittäin yleistä 2-vuotiailla.

Ei ole yleistä sellaisilla, jotka nukkuvat vanhempien kaa samassa huoneessa, jossa lapsen sänky on kiinni vanhemman sängyssä eli käytännössä nukutaan samassa pedissä. Eipä ole lapselle tarvetta lähtee kävelee pitkin kämppää, ei lapsen tarvi yöllä herätessään huutaaa ja pelätä. Mutta kukin tyylillään, jos haluaa ilta ja yöhelvettiä ala-asteikäiseksi, niin siitä vain. Helpompikin tapa olisi.

 

[N11NU]

Minäkin olen sitä mieltä, että ns kovista keinoista kannattaa siirtyä sellaisiin pehmeämpiin keinoihin mitkä tuntuvat teistä luontevilta. Jos se on lapsen sängyn siirtäminen vanhempien makkariin niin tehkää niin. Jos se taas on patja lapsen sängyn vieressä lattialla, niin sitten se. Meillä meni metsään siinä, että yritettiin liikaa lukea oppaista kuinka toteutuu unikoulu, kuinka lapsi opetetaan nukkumaan yksin omassa huoneessa, nukahtamaan yksin jne. Kuitenkin kun ajattelee, miten paljon luottamusta ympäristöönsä aikuinenkin tarvitsee, jotta voi nukahtaa, niin ymmärtäähän sen että lapsikin tarvitsee turvallisen olon.

 

[vieras]

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa.

Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten.

Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin:

"Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan".

Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

 

[vieras]

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa.

Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten.

Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin:

"Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan".

Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

 

[vieras]

Minäkin olen sitä mieltä, että ns kovista keinoista kannattaa siirtyä sellaisiin pehmeämpiin keinoihin mitkä tuntuvat teistä luontevilta. Jos se on lapsen sängyn siirtäminen vanhempien makkariin niin tehkää niin. Jos se taas on patja lapsen sängyn vieressä lattialla, niin sitten se. Meillä meni metsään siinä, että yritettiin liikaa lukea oppaista kuinka toteutuu unikoulu, kuinka lapsi opetetaan nukkumaan yksin omassa huoneessa, nukahtamaan yksin jne. Kuitenkin kun ajattelee, miten paljon luottamusta ympäristöönsä aikuinenkin tarvitsee, jotta voi nukahtaa, niin ymmärtäähän sen että lapsikin tarvitsee turvallisen olon.

Juuri näin! Teollistuneiden länsimaiden erääksi ongelmaksi on noussut ilmiö, jota kutsutaan "kateissa olevaksi vanhemmuudeksi", tai "varastetuksi vanhemmuudeksi".

Vanhemmat eivät osaa toimia lastensa kanssa ilman oppaita ja ohjeita, lasten hoitamisesta ja kasvattamisesta on tullut asiantuntijavetoista.

On myös paljon normiksi muuttuneita lastenhoito- ja kasvatuskäytäntöjä, jotka eivät perustu vauvan tai lapsen parhaaseen, vaan aikuisten tehokkuutta korostavaan ajankäyttöön ja varhaisen itsenäisyyden vaatimuksiin.

 

[N11NU]

Hei,



Tsemppiä, tiedän miten raskasta tuo vaihe on. Mutta kuulemma erittäin yleistä 2-vuotiailla.

Ei ole yleistä sellaisilla, jotka nukkuvat vanhempien kaa samassa huoneessa, jossa lapsen sänky on kiinni vanhemman sängyssä eli käytännössä nukutaan samassa pedissä. Eipä ole lapselle tarvetta lähtee kävelee pitkin kämppää, ei lapsen tarvi yöllä herätessään huutaaa ja pelätä. Mutta kukin tyylillään, jos haluaa ilta ja yöhelvettiä ala-asteikäiseksi, niin siitä vain. Helpompikin tapa olisi.

Huomattiin tämä kyllä. Meillä vaan a) tyttö ei osaa nukkua meidän kanssa perhepedissä, eikä onnistukaan kun vauva tulossa (ajattelin antaa vauvan nukahtaa tissille mun kainaloon eikä meitä kyllä 4 mahdu samaan sänkyyn, plus että sitten heräillään kaikki) b) meidän makuuhuoneeseen ei mahdu enää lapsen sänky, on sen verran tiukkaan mitoitettu huone.

 

[vieras]

Terveiden pienten lasten uniongelmat ovat länsimainen ilmiö. Vauva itkee ja on levoton öisin, jos hän joutuu nukkumaan kaukana vanhemmistaan. Vauvan maailma on tässä ja nyt, hän ei osaa odottaa. Vauva ei voi lohduttautua ajatuksella "äiti tulee pian takaisin", koska elää vain hetkeä, jolloin on täydellisen yksin ja vailla suojaa.

Aikakäsitys kehittyy hitaasti. 5-vuotias osaa odottaa seuraavaan päivään, 10-vuotias pystyy odottamaan "seuraavaan synttäriin", ja vasta aikuisena ihminen pystyy suhteuttamaan pidempiä ajanjaksoja koko elämäänsä nähden.

Perheen nukkuminen yhdessä on tavallista suuressa osassa maailmaa ja useissa erilaisissa kulttuureissa. Vain teollistuneissa länsimaissa perheenjäsenet nukkuvat erillään.

 

[vieras]

Hei,



Tsemppiä, tiedän miten raskasta tuo vaihe on. Mutta kuulemma erittäin yleistä 2-vuotiailla.

Ei ole yleistä sellaisilla, jotka nukkuvat vanhempien kaa samassa huoneessa, jossa lapsen sänky on kiinni vanhemman sängyssä eli käytännössä nukutaan samassa pedissä. Eipä ole lapselle tarvetta lähtee kävelee pitkin kämppää, ei lapsen tarvi yöllä herätessään huutaaa ja pelätä. Mutta kukin tyylillään, jos haluaa ilta ja yöhelvettiä ala-asteikäiseksi, niin siitä vain. Helpompikin tapa olisi.

Huomattiin tämä kyllä. Meillä vaan a) tyttö ei osaa nukkua meidän kanssa perhepedissä, eikä onnistukaan kun vauva tulossa (ajattelin antaa vauvan nukahtaa tissille mun kainaloon eikä meitä kyllä 4 mahdu samaan sänkyyn, plus että sitten heräillään kaikki) b) meidän makuuhuoneeseen ei mahdu enää lapsen sänky, on sen verran tiukkaan mitoitettu huone.

Tämä on vain järjestelykysymys. Toinen vanhemmista, varmaankin isä, voisi nukkua lapsen kanssa lapsen huoneessa ja näin lapsi nukkuis hyvin ja äiti voi olla vauvan kaa parisängyssä, koska yöimetyksiä on alussa aika tiuhaan.

 

[vieras]

mä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi vauvan tai pienen lapsen pitäisi nukkua yksin?

 

[N11NU]

Hei,



Tsemppiä, tiedän miten raskasta tuo vaihe on. Mutta kuulemma erittäin yleistä 2-vuotiailla.

Ei ole yleistä sellaisilla, jotka nukkuvat vanhempien kaa samassa huoneessa, jossa lapsen sänky on kiinni vanhemman sängyssä eli käytännössä nukutaan samassa pedissä. Eipä ole lapselle tarvetta lähtee kävelee pitkin kämppää, ei lapsen tarvi yöllä herätessään huutaaa ja pelätä. Mutta kukin tyylillään, jos haluaa ilta ja yöhelvettiä ala-asteikäiseksi, niin siitä vain. Helpompikin tapa olisi.

Huomattiin tämä kyllä. Meillä vaan a) tyttö ei osaa nukkua meidän kanssa perhepedissä, eikä onnistukaan kun vauva tulossa (ajattelin antaa vauvan nukahtaa tissille mun kainaloon eikä meitä kyllä 4 mahdu samaan sänkyyn, plus että sitten heräillään kaikki) b) meidän makuuhuoneeseen ei mahdu enää lapsen sänky, on sen verran tiukkaan mitoitettu huone.

Tämä on vain järjestelykysymys. Toinen vanhemmista, varmaankin isä, voisi nukkua lapsen kanssa lapsen huoneessa ja näin lapsi nukkuis hyvin ja äiti voi olla vauvan kaa parisängyssä, koska yöimetyksiä on alussa aika tiuhaan.

No juuri näin meillä tehdäänkin nyt (ks mun tekstit). Isä siis nukkuu esikoisen kanssa ja minä tulevan vauvan kanssa. Katselemme sitten vähän myöhemmin, mikä alkaa olla lasten kypsyystilanne nukkumisjärjestelyiden suhteen.

 

[koko päivä haamu]

Älä nyt loukkaannu, mutta mun mielestä te ette ehkä ole tehneet järkevimmin ton homman suhteen. Vauva ja lapsi tarvitsevat läsnäoloa ja monet myös ihan vieressä nukkumista nukkuakseen ja nukahtaakseen hyvin. Monet luulee, että kun opettaa unikoululla lapsen itsenäiseen nukahtamiseen, on ongelmat ratkaistu. Vauvan ja pienen lapsen paikka ei vain ole yksin eristettynä. On aivan normaalia, että pieni vauva ja lapsi haluavat nukkua samassa huoneessa vanhempiensa kanssa. Joillekkin riittää se sama huone, toiset haluavat nukkua ihan lähellä, samassa vuoteessa. Lastenpsykiatri Jukka Mäkeläkin sanoo, että kun vauvan tarve olla ja nukkua lähellä hyväksytään, eikä taaperoa pakoteta yksin omaan huoneeseen liian varhain, niin nämä lapset kypsyvät omaan huoneeseen noin 3-4 vuotiaina, omalla ajallaan, sitten kun heidän oma tunnemaailman hallinta on kunnossa.

Teillä ei olisi mitään ongelmaa, jos antaisitte lapsen nukkua teidän huoneessa omassa sängyssään.

no mä voin kertoa sulle ihan faktana meidän lapsesta, että ne uniongelmat aikaisemmin ratkaistiin nimenomaan sillä että siirtyi omaan huoneeseensa. tätä ihan lääkäri ja neuvolan th suosittelivat.

pyysin nimenomaan neuvoja, en sun kaltaisilta yhtään mitään, mutta kiitos kuitenkin kun koitat päteä.

 

[N11NU]

Ap, kertoisitko vielä hieman tarkemmin miten lapsesi nukkuu päiväunet (silloin jos nukkuu?) kellonajat milloin menee yöunille ja herää jne? Miten nukkumaanmeno toteutetaan: nukahtaako yksin lopulta vai vaatiiko vanhempien läheisyyttä? Haluaako että silitetään tms? Jos voisi jotenkin auttaa. Mä oikeasti ymmärrän sun mielialaa, olin itsekin vielä äsken ihan hysteerinen tilanteen kanssa ja tuntui että sekoan siihen väsymykseen :hug:

 

[Aleksandra83]

En tiedä, miksi noita perhepetiasioita laitetaan nyt tännekin, jos ap:n kohdalla lapsi on aikaisemmin jo nukkunut omassa sängyssään. Eipä varmaan kannata alkaa nyt ottaa sänkyä oman sängyn viereen.
Meillä on esikoinen ollut myös aikanaan huono nukkuja, nukuttamisiin meni paljon aikaa ja heräili pitkään öisin, muistaakseni 2,5-vuotiaana alkoi jo itsekseen nukahtaa, sitä ennen minä istuin lattialla pojan sängyn vieressä ja silittelin pojan uneen. Tälläkin hetkellä 4-vuotiaana herää satunnaisesti ja huutelee äitiä, mutta kun käy rauhoittelemassa niin jää kyllä itsekseen nukkumaan uudelleen.

Meillä nyt 1,5-vuotiaat kaksoset ja myös nukahtamisen kanssa ollaan vaikeuksissa. Tuo esikoiseen käytetty silittely ei onnistukaan kahdelle ja toinen karkaa sängystään siinä välissä kun toisen saat rauhoittumaan. Meillä oli kaksoset tottuneet nukahtamaan tuttipulloon ja jätin tuon pois viikko sitten. Nyt olen nukuttanut pojat olohuoneessa rattaisiin ja nostan heidät sänkyyn kun ovat nukahtaneet. Tiedän ettei tämäkään oikea ratkaisu ole, mutta aion myöhemmin sitten kokeilla sitä omaan sänkyyn nukuttamista kunhan ovat unohtaneet sen tuttipullon ensin.

Mutta sen verran voisin ap:ta neuvoa, että tosiaan siirrä nukkumaan menoa tunnilla eteenpäin, meillä ei yksikään lapsi nuku vielä kahdeksalta. Ja sitten päiväunien pituus on kans yks.. meillä lopetettiin päiväunet kokonaan 2-vuotiaana koska ei illalla tullut millään uni silmään. Tietysti joskus jos itse nukahti niin annoin nukkua maks. tunnin niin ei yöunille meno häiriintynyt.
Ja tiedän, että se rasittaa istua siellä sängyn vieressä tai silitellä joka ilta, mutta nyt ajattelen että mukavampaa sekin kun jatkuva huuto. Ja viereen meillä ei ole tullut yksikään lapsista, miehen ja oman yöunen vuoksi.

 

[koko päivä haamu]

Ap, kertoisitko vielä hieman tarkemmin miten lapsesi nukkuu päiväunet (silloin jos nukkuu?) kellonajat milloin menee yöunille ja herää jne? Miten nukkumaanmeno toteutetaan: nukahtaako yksin lopulta vai vaatiiko vanhempien läheisyyttä? Haluaako että silitetään tms? Jos voisi jotenkin auttaa. Mä oikeasti ymmärrän sun mielialaa, olin itsekin vielä äsken ihan hysteerinen tilanteen kanssa ja tuntui että sekoan siihen väsymykseen :hug:

päiväunille nukahtaa silloin 12 aikaan jos nukahtaa, ihan itsekseen, viedään sänkyyn ja kerrotaan että nyt on päiväuni aika että jaksaa taas leikkiä, nukkuu noin pari tuntia vaihdellen.

yöunille laitto aloitetaan klo 20, ennen riitti iltatoimet ja hyvänyön toivotukset ja halaukset, otti unilelun kainaloon ja pisti silmät kiinni, tällöin itse poistuin huoneesta ja lapsi nukahti. ei mitään ongelmia.

nyt taas samat iltarutiinit, toivotetaan hyvät yöt ja halaukset, unilelu kainaloon ja kun sanon että "noniin äitikin lähtee nukkumaan" niin huuto alkaa. siihen ei auta mikään, ei silittely, paijailu viereen ottaminen tms. mun vieressä ei ole koskaan osannut nukkua, alkaa vaan pelleilemään ja nyt isompana pomppimaan sängyssä.

eli valitettavasti siihen omaan huutoonsa nukahtaa kun mikään ei auta.

nää ihanat kommentit ainakin auttaa tätä asiaa tosi paljon, ois vissiin pitäny pyytää apua siihen kun kaikki on niin helppoa, jos sitten ei sais kauheeta syyllistämistä ja valittamista osakseen. se vaan on valitettavaa että kaikille perhepeti ei todellakaan sovi.

 

[Rokkimama]

Tutultapa kuulostaa... täällä 1v7kk pikkuneiti oppi juuri kiipeämään pinnasängystä pois ja ennen niin rauhallinen nukkuja on muuttunut harvinaisen levottomaksi yöhuutelijaksi. Meillä on ratkaistu tämä niin, että tytsy nukutetaan viereen ja nostetaan sitten omaan sänkyynsä lastenhuoneeseen. Yöllä jos ei peittelemällä rauhoitu, niin otan suosiolla viereen nukkumaan, ihan jo siksi ettei herätä sisaruksiaan.
Vieressä nukutettaessakin neiti vastustaa nukkumaan menoa minkä ehtii, suoraa huutoa kiljumista kuuntelemme pari kertaa päivässä, päivä- ja yöunille mennessä. Olen vain ottanut tytön peiton alle kainaloon, antanut huutaa ja silitellyt hiuksista. Aina on lopulta nukahtanut.
Kai tämä vaihe kuuluu asiaan, vaikka raskasta onkin... miksihän en muista vastaavaa tapahtuneen isompien kanssa?! (unohdus, luonnon keino saada ihminen lisääntymään useammin kuin kerran )

 

[Aleksandra83]

Minä myös olen jo kauan tehnyt sitä, että otan toisen pojista sohvalle peiton alle kainaloon ja illalla voi samalla katsella telkkaria. Nukahtaa siihen kyllä jossain vaiheessa, yöllä jos alkaa huutamaan niin sama juttu, mennään yhdessä sohvalle nukkumaan, nukahtaa viereen todella nopeasti, myös itse olen nukkunut siinä vieressä ja vienyt sitten takaisin omaan sänkyyn kun olen siitä herännyt. Näin ei mieskään häiriinny kun pitää töihin nousta aamulla, eikä toiset lapset herää huutoon.

 

[Aleksandra83]

nii eikä niistä pomppimisista kannata välittää, sohvalla ollessa tosiaan alkaa ensin höpötellä ja törkkiä minua, mutta kun en ole huomaavinaan mitään ni rauhottuu lopulta

 

[N11NU]

Ap, kertoisitko vielä hieman tarkemmin miten lapsesi nukkuu päiväunet (silloin jos nukkuu?) kellonajat milloin menee yöunille ja herää jne? Miten nukkumaanmeno toteutetaan: nukahtaako yksin lopulta vai vaatiiko vanhempien läheisyyttä? Haluaako että silitetään tms? Jos voisi jotenkin auttaa. Mä oikeasti ymmärrän sun mielialaa, olin itsekin vielä äsken ihan hysteerinen tilanteen kanssa ja tuntui että sekoan siihen väsymykseen :hug:

päiväunille nukahtaa silloin 12 aikaan jos nukahtaa, ihan itsekseen, viedään sänkyyn ja kerrotaan että nyt on päiväuni aika että jaksaa taas leikkiä, nukkuu noin pari tuntia vaihdellen.

yöunille laitto aloitetaan klo 20, ennen riitti iltatoimet ja hyvänyön toivotukset ja halaukset, otti unilelun kainaloon ja pisti silmät kiinni, tällöin itse poistuin huoneesta ja lapsi nukahti. ei mitään ongelmia.

nyt taas samat iltarutiinit, toivotetaan hyvät yöt ja halaukset, unilelu kainaloon ja kun sanon että "noniin äitikin lähtee nukkumaan" niin huuto alkaa. siihen ei auta mikään, ei silittely, paijailu viereen ottaminen tms. mun vieressä ei ole koskaan osannut nukkua, alkaa vaan pelleilemään ja nyt isompana pomppimaan sängyssä.

eli valitettavasti siihen omaan huutoonsa nukahtaa kun mikään ei auta.

nää ihanat kommentit ainakin auttaa tätä asiaa tosi paljon, ois vissiin pitäny pyytää apua siihen kun kaikki on niin helppoa, jos sitten ei sais kauheeta syyllistämistä ja valittamista osakseen. se vaan on valitettavaa että kaikille perhepeti ei todellakaan sovi.

Olisiko kuitenkin niin, että illalla lasta pelottaa jäädä yksin nukkumaan? Jos olisit vieressä kunnes nukahtaa? Vai meneekö lapsella sitten pelleilyksi? Kokeilisin tuota iltaunien siirtämistä tunnilla, ainakin meillä se helpotti. Jos lapsi ei ole vielä klo 20 tarpeeksi väsynyt.

Älä anna kenenkään syyllistää itseäsi, teette varmasti parhaanne tilanteen ratkaisemiseksi. Meillekään perhepeti ei ole oikea ratkaisu, koska tyttö kääntyilee, sänky on pieni jne.

 

[vieras]

Älä nyt loukkaannu, mutta mun mielestä te ette ehkä ole tehneet järkevimmin ton homman suhteen. Vauva ja lapsi tarvitsevat läsnäoloa ja monet myös ihan vieressä nukkumista nukkuakseen ja nukahtaakseen hyvin. Monet luulee, että kun opettaa unikoululla lapsen itsenäiseen nukahtamiseen, on ongelmat ratkaistu. Vauvan ja pienen lapsen paikka ei vain ole yksin eristettynä. On aivan normaalia, että pieni vauva ja lapsi haluavat nukkua samassa huoneessa vanhempiensa kanssa. Joillekkin riittää se sama huone, toiset haluavat nukkua ihan lähellä, samassa vuoteessa. Lastenpsykiatri Jukka Mäkeläkin sanoo, että kun vauvan tarve olla ja nukkua lähellä hyväksytään, eikä taaperoa pakoteta yksin omaan huoneeseen liian varhain, niin nämä lapset kypsyvät omaan huoneeseen noin 3-4 vuotiaina, omalla ajallaan, sitten kun heidän oma tunnemaailman hallinta on kunnossa.

Teillä ei olisi mitään ongelmaa, jos antaisitte lapsen nukkua teidän huoneessa omassa sängyssään.

no mä voin kertoa sulle ihan faktana meidän lapsesta, että ne uniongelmat aikaisemmin ratkaistiin nimenomaan sillä että siirtyi omaan huoneeseensa. tätä ihan lääkäri ja neuvolan th suosittelivat.

pyysin nimenomaan neuvoja, en sun kaltaisilta yhtään mitään, mutta kiitos kuitenkin kun koitat päteä.

Joo, mutta eipä auta enää. Vanhemmuutta on myös osata joustaa ja toimia lasta kuunnellen. Ei ton ikäisen tarvi osata nukahtaa yksin, jättämällä huoneeseen. MIkset voi istua vieressä, vaikka huutais? Vois rauhoittua parissa viikossa, jos aina olisit läsnä.

 

[vieras]

Perhepeti tarkoittaa vanhemman lapsen kohdalla, että ylipäänsä nukkuu samassa huoneessa. Ei sitä kaikkien tarvitse änkeä samaan sänkyyn. Fakta vain on se, että samassa huoneessa nukkuvilla ei tule tätä iltanukutusrumbaa eikä ole yöllisiä seikkailuja ja huutoja.

 

[koko päivä haamu]

luuletteko etten tosiaan oe yrittänyt jo kaikkea ??
tää palsta on viimenen paikka mistä mitään tukea tai apua kannattaa tulla hakemaan.

niinkun jo aluksi kirjotin, kaikkea ollaan kokeiltu ja mikään ei tunnu toimivan.

kiitos ja kumarrus, mä en kaipaa enää yhtään itkua tän väsymyksen lisäksi.

ja kiitos teille jotka koititte neuvoja antaa.