Muita raskauden "salanneita"?

[en jaksa kertoa]

Olen raskaana, esikoinen tulossa, rv 33 just alkoi. Ja tulin ajatelleeksi, että eipä kovin moni oikeastaan tiedä raskaudestani. Tai siis, mies tietää, tottakai. Ja hänen äitinsä tiesi jo aika varhaisilla viikoilla myös, kun itse arvasi.
Mutta esim. oma äitini sai tietää vasta n. 5 viikkoa sitten. Emme asu samalla paikkakunnalla vaikka tosin näemme noin kuukausittain.
En ollut asiaa salannutkaan, jättänyt vain kertomatta. Johtuen siitä että hän oli aina ollut erittäin negatiivinen mitä lapsenlapsiin tuli, lapsesta asti kuultiin sisarusten kanssa, että "ette sitten vaan tee lapsia, mulle ei niitä tarvi tuoda nokan alle, mulla ei kiinnosta ja musta ei mummoa tule!" joten ajattelin, että jätänpä kertomatta, huomaa itse jos huomaa ja reagoi miten reagoi.
Ottanut yllättävän hyvin asian kuitenkin, mikä tuli mulle todellisena yllätyksenä, kun vuosikausia on hokenut aivan muuta.
Oma isäni ei tiedä, koska emme ole väleissä, hän on suoraan sanoen päästään vialla ja en halua häntä elämääni missään määrin enää. Enkä halua häntä lähelle tulevaa lastanikaan.
Siskoni ei tiedä, hän asuu ulkomailla. Ja on erittäin negatiivinen lapsia kohtaan yleensäkin, hokee miten hän ei niitä koskaan hanki, lapset on ällöttäviä paskakoneita ja ne jotka lisääntyy on aivottomia kanoja jne.

Opiskelen korkeakoulussa ja siellä opiskelutoverini kyllä tietävät raskaudesta. Mutta esim. monet ympäri Suomea asuvat ystävät eivät tiedä. En vaan ole halunnut kertoa.
Suurin osa ystävistäni, vaikka yli parikymppisiä ovatkin, on vielä kovin lapsellisia.. Jutuissa pyörii aina vaan biletys, yhdenillanjutut, uuden kimppakämpän metsästys jne, ja minä olen kaveriporukasta ainoa joka on kihloissa, avoliitossa, pitkä suhde..
Ja nuo kaveritkin, siis ne jotka eivät tiedä raskaudesta, monesti päivittelee että "herrajumala ajattele jos meillä ois lapsia jo nyt, alle 30-vuotiaina! olis KARMEETA! en tod haluis jotain huutavaa sinappitykkiä vastuulleni, ei pääsis ees bilettään, vai mitä mieltä sä oot?" tai päivitellään sitä miten kamalaa lapsiperheiden elämän täytyy olla. Ei vaan olla samalla aaltopituudella, ei tee mieli kertoa noille ihmisille.

Ja en jaksaisi sitäkään, että sitten selän takana vatvottaisiin minun asioitani. "Olikohan se suunniteltu? SIllähän on vielä opiskelut kesken? Aikooko se edes koskaan valmistua kun se saa lapsen? Mitä jos ne eroaa sen miehen kanssa?" yms.. Noin ainakin ovat tehneet parista muusta entisestä luokkatoverista, jotka on lapsen saaneet. Huh.

Ja ei, en tarkoita etteikö me oltaisi onnellisia ja iloisia tulevasta lapsestamme. Mutta niin negatiivista ja lapsellista porukkaa ympärillä ettei kovin monelle oo vaan huvittanu kertoa. Enkä nyt ole sinänsä salannutkaan, kai muutamatkin ihmiset luulee että oon vaan lihonut kun maha kasvaa, kun eivät oo kysyneetkään oonko raskaana..

 

[vieraskin.]

Kyllähän siitä tulee vähän sellainen olo ettei lapsi ole toivottu eikä siitä haluta iloita läheisten kanssa.

Minusta kuitenkin tuntuu, että sinä tässä olet se negatiivinen. Yleensä, kun ihmiset lähes poikkeuksetta ovat ihan innoissaan raskausuutisista.

 

[en jaksa kertoa]

Kyllähän siitä tulee vähän sellainen olo ettei lapsi ole toivottu eikä siitä haluta iloita läheisten kanssa.

Minusta kuitenkin tuntuu, että sinä tässä olet se negatiivinen. Yleensä, kun ihmiset lähes poikkeuksetta ovat ihan innoissaan raskausuutisista.

No, esim omat vanhempani.. Äitini oli vuosikausia masentunut kun olin lapsi ja teini (olen tajunnut asian vasta aikuisena, että hän oli masentunut), isäni oli väkivaltainen juoppo. Äitini kanssa mulla on muuten hyvät välit mutta esim. viime kesänä (kun olin jo raskaana) hän oli kylässä meillä, käytiin kaupassa. Kaupassa oli pitkä jono ja joku pieni vauva alkoi huutaa kärrykaukalossa eikä meinannut rauhoittua. Kun päästiin kaupasta pois, äitini tuhahti oikein inhottavaan sävyyn, "hyi mitä kakaran huutoa, onneksi minun ei tarvi enää tuommosia kattella ja kuunnella, pitäkääkin huoli ettei teille tule lapsia". Niin että tuntui tosi pahalta.

Ja nuo useimmat kaverit on "vanhasta elämästä", joihin tutustuin vanhalla kotipaikkakunnalla jo teininä/lapsuudessa. Mutta nuo kaverit on semmosia suurimmaksi osaksi, ettei moni ole seurustellut vielä koskaan, joka viikonloppu biletetään, asutaan solukämpässä, lainaillaan jatkuvasti rahaa isältä ja äidiltä jne ja jutut on semmosia, että missä ensi viikonlopun bileet, ja "hyi vauvoja, en tod hanki ennen kuin täytän 35". Kun tulee uutisia, että joku yläasteaikainen luokkakaveri tms on raskaana, nuo ihmiset kauhistelee, että "hyi en tod vois ite jotain muksuja vääntää! kauheeta, koko elämä pilalla!". Tuntuu että jos heille sanois miten oma tilanne niin loppuis ne vähäsetkin keskustelunaiheet. Lähinnä muutenkin tuntuu monesti vain ärsyttävältä kuunnella noiden ihmisten juttuja kun ovat juuttuneet täysin teinin tasolle monissa asioissa.

On mulla ympärillä niitäkin, joiden kanssa voin puhua raskausjutuista, ja jotka on alusta asti vaan iloinneet uutisista.. Mutta suurin osa on semmosia ihmisiä jotka luultavasti vaan alkais kauhistelemaan ja juoruamaan. Ei kiinnosta semmonen.

 

[khg]

No en varsinaisesti salannut raskautta mutta jätin kertomatta omalle äidilleni.
Väleissä kun rivillä oltu kohta 4 vuoteen eikä asuta samalla paikkakunnalla niin eipä tullut kerrottua kun muutenkaan ei olla tekemisissä.
Lähetin lapsen synnyttyä viestin että toinen lapsenlapsesi syntyi. Ei tähän päivään mennessä ole vastannut mitään. Lapsi on kohta 4 kk

 

[147]

Itte en ole salannut, mutta jättänyt kertomatta kyllä. Toki ihan läheisimmät, vanhemmat ja sisarukset ym. saivat suht ajoissa tietää, ekan ultran jälkeen.
Nyt olen 27 viikolla, ja edelleenkään ei muu suku tiedä, koulussa ja töissä oli pakko siitä kertoa, tai näkyyhän se jo aika selvästi muutenkin. Saas nähdä minkälainen haloo siitä syntyy kun nuo pahimmat juoruakat suvussa saa tietää...

 

[HippuTAR]

Neljättä odottaessa kerroin äidilleni ja tädilleni (varaäiti=)) vasta kun raskaus oli jo reippaasti yli puolenvälin. Sillonki vaan mahdollisimman neutraalisti muun keskustelun lomassa totesin olevani raskaana ja kerroin lasketun ajan. Eipä tullu enää kommentteja "ei teidän yksin tarvi koko maailmaa täyttää" yms. Eli ilmeisesti viesti meni perille. Ei tullut tosin onnittelujakaan.

Niin ja en mitenkään erikseen yrittänyt asiaa salata.

 

["mei"]

Mulla takana 4 raskautta, joista yksi meni myöhään kesken.
Ekan raskauden aikaan appiukko vihjaili suoraan että olen käynyt vieraissa. Toisen raskauden aikaan aloitti anopin kanssa kilpaa kiusaamaan kaikin tavoin.
Kolmas raskaus meni muutamaa riitaa lukuunottamatta ihan hyvin.
Neljännessä sain kuulla kunniani, appiukko loukkasi ja pahasti. Mies ei puolustanut mitenkään, ja tästä jäi kammo. Riitaannuimme pahasti miehen kanssa, riitelimme yhden päivän ja seuraavana päivänä liikkeitä ei enää tuntunut.

Nyt raskautta suunnitellaan, enkä aio kertoa kuin omalle perheelleni. Tiesin jo neljättä odottaessa, että ongelmia tulee. Pyysin miestäni tukemaan ja auttamaan,muttei sitä kuitenkaan tehnyt.
Mies otti opikseen ja keskenmeno oli kova paikka.

Ihan sama mitä miehen suku sitten vauvasta on, kerron vasta kun olen synnyttänyt (jos eivät sitä ennen tajua,tuskin tajuavat)

 

[en jaksa kertoa]

En minäkään salaamalla ole salannut, siis että oisin esim. verhoutunu joihinki telttoihin ja piilotellu mahaa jne.. Ihan tavallisia vaatteita oon pitäny ja varmasti maha näkyy mutta eipä vaan ihmiset ole kyselleetkään. Ja normaalipainoinen olen lähtöpainolta että ei voi olla niinkään että se maha hukkuis kauheisiin läskimakkaroihinkaan. Oon ajatellu, että jos nyt ei ihmiset ite tajua, että olen paksuna niin olkoot tajuamatta. Tuskin kukaan yhtäkkiä vaan vatsan kohdalta lihoo! No, on ihmisiä jotka on tavallaan sokeita toisten ihmisten raskauksille. Tai siltä se ainakin vaikuttaa. Selvä pömppö edessä ja silti on ihmisiä jotka ei tajua missä mennään.
Kai ne ymmärtää sitten kun vauva kainalossa kulkee kadulla... Tai tulee kysyyn että kelle oot lapsenvahtina.

 

[leijona76]

En minäkään salaamalla ole salannut, siis että oisin esim. verhoutunu joihinki telttoihin ja piilotellu mahaa jne.. Ihan tavallisia vaatteita oon pitäny ja varmasti maha näkyy mutta eipä vaan ihmiset ole kyselleetkään. Ja normaalipainoinen olen lähtöpainolta että ei voi olla niinkään että se maha hukkuis kauheisiin läskimakkaroihinkaan. Oon ajatellu, että jos nyt ei ihmiset ite tajua, että olen paksuna niin olkoot tajuamatta. Tuskin kukaan yhtäkkiä vaan vatsan kohdalta lihoo! No, on ihmisiä jotka on tavallaan sokeita toisten ihmisten raskauksille. Tai siltä se ainakin vaikuttaa. Selvä pömppö edessä ja silti on ihmisiä jotka ei tajua missä mennään.
Kai ne ymmärtää sitten kun vauva kainalossa kulkee kadulla... Tai tulee kysyyn että kelle oot lapsenvahtina.

Niin tai ovat kuten minä että huomaavat muttei ite kehtaa ottaa puheeksi.

 

[en jaksa kertoa]

Niin, voi olla sekin ettei kehtaa kysyä. Tai että miettii, että onkohan toi raskaana.. Vai vaan lihonu. No, mutta, esimerkiksi vasta eilen, eräs ystäväni kysyi minulta, että "kuulin huhuja, että olet raskaana?! Onko totta?!" ja tämä ystävä on minua nähnyt viikottain tähän asti... Että niin. Enkä ole paisunut kuin pullataikina raskaana ja maha näyttää ihan vauvamahalta, että ihmettelen, miten hän ei ole vielä tähän mennessä voinut itse huomata.