Mul on taas sellanen fiilis ettei minusta ole äidiksi..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fleur de la Cour
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

Fleur de la Cour

Vieras
eikä sen puoleen edes kenenkään vaimoksikaan.. Siis älkää nyt ymmärtäkö sitten väärin, minä rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta ja pidän hänestä, minusta on kiva kun mulla on tyttö jonka kanssa voi tehdä kaikkea tyttöjen juttuja ja oleilla ja touhuta, mutta mä en halua olla äiti!!! Mua oksettaa nykyään kun joudun sanomaan, että olen äiti ja jos jotakin epämiellyttävää selviteltävää on ja kaivataan sitä 'vanhempaa' paikalle niin mä en jaksa yksinkertaisesti, tekee mieli laittaa sormet korviin ja huutaa vaan 'laalaalaaalaalaalaa...' ettei vahingossakaan kuule eikä joudu olemaan se äiti. Mä en edes halua näyttää äidiltä enkä halua tehdä mitään äitijuttuja!!! Ja kun tarkemmin mietin niin tällä hetkellä mä haluisin olla myös vapaa tekemään itseni ja kenen tahansa kanssa mitä ikinä haluankaan, että sen puoleen mä en jaksais edes olla vaimokaan.. Että sellasia fiiliksiä mulla, vaikka ihan turvallisessa parisuhteessa olen ja sen eduista vaan vieläkin nautin.. no paskat on housussa joten turha kai parkua? :/
 
Aha. Paha kun noi fiilikset tulee yhtäaikaa.
Mäkään en aina jaksais olla se "äiti". Mutta ei siinä jaksamista aina kysellä. Joten näillä eväillä mennään mitkä on .
Yritäs saada itsellesi sitä omaa aikaa ja harrastusta missä pääset toteuttamaan itseäsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vuh:
Ei sun tarvii olla semmonen äiti, mimmonen sä et haluu olla. Äitejä on miljardeja eri tyyppisiä, sä oot hyvä äiti semmosena kuin olet! =)

Peeesi! Täällä yksi epä-äidillinen äiti! Ja ota omaa lomaa kaikesta, vois tehdä hyvää!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huvikummun iltavuoro:
Aha. Paha kun noi fiilikset tulee yhtäaikaa.
Mäkään en aina jaksais olla se "äiti". Mutta ei siinä jaksamista aina kysellä. Joten näillä eväillä mennään mitkä on .
Yritäs saada itsellesi sitä omaa aikaa ja harrastusta missä pääset toteuttamaan itseäsi.

Mä otin viikonloppuna omaa aikaa hyvän työkaverini kanssa ja meillä oli oikeen mukavaa niin eikös tämä mun mies tunge samaan baariin!!! No toisaalta olimme loppuillasta molemmat siinä kunnossa ettei oltais osattukaan kotiin ilman mun miestä. Muuten olen tällä hetkellä niin karseassa flunssassa että henki ei kulje kohta enää edes persereiän kautta eli ei just innosta edes lähteä harrastelemaan mitään. Ehkä sitä onkin ylirasittunut taas, ottaa päähän kun muut ehtii vaikka mitä kivaa kevätverhoa laittelemaan keittiöihin ja tulppaania ostelemaan ja mä piinaan itseäni töissä siihen pisteeseen asti että sairastunkin jopa. Jonain päivänä ehkä mä sit huomaan että lapsi kasvoikin jo ja mä en vaan osannut oikeessa kohtaa olla äiti. Tai siis olenhan mä joskus nauttinutkin äitiydestä, mutta nykyään se ei maistu joten mietin, että mikä ihme tässä kohtaa nyt on se joka mättää?? Tuon parisuhteen 'en mää jaksa'-fiiliksen osaan kyllä itsekin selitellä ja se menee aikanaan ohi taas, sen tiedän..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Minkäs ikäinen sä nyt oletkaan?

Vai onko tyttösen kanssa ollut jotain hankaluuksia?

Mä olen 32vee ja tytön kanssa on alituiseen hankaluuksia, muttei nyt mitään maatamullistavaa kuitenkaan, kyllä siitä vielä aikuinen saadaan, kunhan vaan menee takapuoli edellä puuhun lähes joka asiassa. Ei erityistä sinänsä, mä vaan olen poikki olemaan se joka aina riittää kaikkeen tarpeeks hyvin. Olis hiukan hienoa kun voiskin olla ihan täysin paska äiti ja silti tuntea olonsa hyväksi, mutta kun se ei mee niin.
 
siis miten et ehdi olemaan äiti? lapsesi on koulussa päivät kai ehdit yhdelle lapselle olla äiti vaikka töissä käyt. ja verhot laitella. ehtiihän ne useamman lapsen töissäkäyvätkin.
 
Eihän sitä nyt joka hetki tarviikaan olla niiiiin Äiti ja miksi pitäisi joka paikassa kertoa ensimmäisenä olevansa Äiti. Olisiko mahdollista ottaa pieni breikki pois kotoa ja olla jotain ihan muuta kuin äiti ja vaimo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Minkäs ikäinen sä nyt oletkaan?

Vai onko tyttösen kanssa ollut jotain hankaluuksia?

Mä olen 32vee ja tytön kanssa on alituiseen hankaluuksia, muttei nyt mitään maatamullistavaa kuitenkaan, kyllä siitä vielä aikuinen saadaan, kunhan vaan menee takapuoli edellä puuhun lähes joka asiassa. Ei erityistä sinänsä, mä vaan olen poikki olemaan se joka aina riittää kaikkeen tarpeeks hyvin. Olis hiukan hienoa kun voiskin olla ihan täysin paska äiti ja silti tuntea olonsa hyväksi, mutta kun se ei mee niin.

Selvästi sulla on sitten kolmenkympin kriisi :)
 
[
Ehkä sitä onkin ylirasittunut taas, ottaa päähän kun muut ehtii vaikka mitä kivaa kevätverhoa laittelemaan keittiöihin ja tulppaania o[/b]stelemaan ja mä piinaan itseäni töissä siihen pisteeseen asti että sairastunkin jopa.

Joo toi on niin tuttua. Muilla on aina kodikas tunnelma sesonkien mukaan ja meillä usein pizzaperjantait ja kämppä mullin mallin. Mies reissaa paljon ja minä yritän kasvattaa yhtä teiniä ja yhtä esimurkkua . Huoh. Mutta häntä pystyyn , kyllä se aurinko paistaa risukasaankin vielä.
Ja paskat mä oikeestaan niistä kevätverhoista :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
siis miten et ehdi olemaan äiti? lapsesi on koulussa päivät kai ehdit yhdelle lapselle olla äiti vaikka töissä käyt. ja verhot laitella. ehtiihän ne useamman lapsen töissäkäyvätkin.

Haa! Joku taas keksi tästä idean tälleen.. eihän sitä niin vaan saakaan olla omanlaisensa äiti ja sanoa ettei ehdi, vaikka joku sitäkin ehdotti! Mulla on fiilis etten ehdi enkä siis ehdi kun mulla on se fiilis.. mutta sinäpä heti osoitit huonommuuteni!
 
Kuulostaa joltain ikäkriisiltä. Tässäkö tämä on? Eikö ole mitään enempää? Haluan olla jotain enemmän, jotain muuta, enkä jaksa tätä samaa, mutta mitä oikeastaan haluaisin? Kolmenkympin kriisi oireilee noin. Jotkut käsittelee ne asiat vain omassa päässään, jotkut vaihtaa työpaikkaa, alaa, miestä, asuinpaikkaa, aloittaa sivusuhteen tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto:
Miltä äidit näyttävät, ja mitkä ovat äitijuttuja?

lastenkirjoissa on nykyään onneksi inhimillisiä äitejä.

Mun esikoisen lempikirjoja olivat joskus ; Ainon äiti on vihainen ja Vesta-Linnea

ja hirviöäiti :ashamed: :whistle:

Mä en tiedä mitä ovat äitijutut B)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Minkäs ikäinen sä nyt oletkaan?

Vai onko tyttösen kanssa ollut jotain hankaluuksia?

Mä olen 32vee ja tytön kanssa on alituiseen hankaluuksia, muttei nyt mitään maatamullistavaa kuitenkaan, kyllä siitä vielä aikuinen saadaan, kunhan vaan menee takapuoli edellä puuhun lähes joka asiassa. Ei erityistä sinänsä, mä vaan olen poikki olemaan se joka aina riittää kaikkeen tarpeeks hyvin. Olis hiukan hienoa kun voiskin olla ihan täysin paska äiti ja silti tuntea olonsa hyväksi, mutta kun se ei mee niin.

Selvästi sulla on sitten kolmenkympin kriisi :)

Mulla oli jo kolmenkympin kriisi 27-vuotiaana..
 

Yhteistyössä