mulla ei oo eron jälkeen mitään eikä ketään.tosi juttu.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "onneton"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";24453524]Et ole ap ainut, joka on eron jälkeen särkynyt. Tottakai pitää surra, en minäkään menisi lääkkeillä tunteita turruttamaan. Ei kuitenkaan kannata jäädä sängyn pohjalle itkemään, vaikka se tuntuisi miten "hyvälle".

Nyt sä suret, siinä ei ole mitään pahaa. Nyt tuntuu niin pahalta. Mutta se on se aika, se auttaa.[/QUOTE]

en ole jäänyt sänkyyn makaamaan.en edes pystyisi.ehkä 4 ensimmäistä päivää nukuin vaan.olen joka päivä menossa.ajelen kaupungilla.autolla.pyörällä.istun ulkona.käyn sisaruksilla.leikin heidän muksujen kanssa.olen ulkoillut.tavannut niitä paria kaveria joita onneksi on.en vain ymmärrä kun kaikki hokee et pitää mennä eteenpäin.tiedän sen.ei se silti ihan niin käy.miksi kaikki tuntuu irl sanovan että unohda se ja jatka eteenpäin.ei ne vuodet unohdu hetkessä.ainakaan minulla.
 
[QUOTE="onneton";24453595]en ole jäänyt sänkyyn makaamaan.en edes pystyisi.ehkä 4 ensimmäistä päivää nukuin vaan.olen joka päivä menossa.ajelen kaupungilla.autolla.pyörällä.istun ulkona.käyn sisaruksilla.leikin heidän muksujen kanssa.olen ulkoillut.tavannut niitä paria kaveria joita onneksi on.en vain ymmärrä kun kaikki hokee et pitää mennä eteenpäin.tiedän sen.ei se silti ihan niin käy.miksi kaikki tuntuu irl sanovan että unohda se ja jatka eteenpäin.ei ne vuodet unohdu hetkessä.ainakaan minulla.[/QUOTE]

Uskon, että on ärsyttävä tuo lause, jota ihmiset hokevat. Ei tuota sun olotilaa voi ymmärtää, jos ei sitä ole itse kokenut. Eikä sittenkään, kun ihmiset ja tilanteet on aina ainutkertaisia. Tuollaiset itsestäänselvyydet tuntuu turhilta, mutta ihmiset varmaankin yrittää vaan lohduttaa eivätkä tiedä, mitä muuta sanoa.
 
ota koira! lemmikki ei anna aikaa masennukselle. käykää koirapuistossa jne, tai alatte harrastaa agilityä.

minulla oli kissa.erossa meni sekin.nyt se voisi olla päiväni ilo.mutta ei ole.koiran ottaisin.en vain tiedä onko se nyt juuri hyvä idea.rakastan koiria siksi en halua että se joutuisi oman onnensa nojaan.vaikka oikeasti en usko niin käyvän.ehkä odotan kevääseen.ja mietin asiaa sitten.
 
ehkä joku nyt häiriintyy jos tänne kirjoitan.puran tuntoja.vaikka onkin perhekeskeinen palsta.en osaa muuallekaan kirjoitella.olen täällä sen verran kauan pyörinyt.ne ketkä ei halua lukea älköön lukeko.soitin kaverille.menen nyt sinne.ehkä mieli piristyy.hetkeksi.palaan kyllä palstalle.haluatte tai ette.saa pistää tekstiä tulemaan.luen sitten myöhemmin.
 
Ei sun tarvii mennä eteenpäin ennen kun oot valmis. Se on vaan sellanen lause jonka ihmiset sanoo kun eivät kestä kattoo toisen kipua.

Meet ihan omaan tahtiis. Suret kun surettaa. Niin kauan kun surettaa. Ota päivä kerrallaan ja koita jokaisena päivänä tehä jotain mistä pidän. Jonain päivänä huomaat että helpottaa.
 
[QUOTE="onneton";24453738]ehkä joku nyt häiriintyy jos tänne kirjoitan.puran tuntoja.vaikka onkin perhekeskeinen palsta.en osaa muuallekaan kirjoitella.olen täällä sen verran kauan pyörinyt.ne ketkä ei halua lukea älköön lukeko.soitin kaverille.menen nyt sinne.ehkä mieli piristyy.hetkeksi.palaan kyllä palstalle.haluatte tai ette.saa pistää tekstiä tulemaan.luen sitten myöhemmin.[/QUOTE]

Hyvä, että saat seuraa. :hug: Toivottavasti se piristää. :)
 
palasin palstalle hetkeksi.vaikka moni varmaan toivoi etten palaisi.seura piristi ainakin hetkeksi.vaikka kaveri suunnitteli jos jonkinmoista mistä tulin ehkä vähän surulliseksi.vain ja ainoastaan siksi että samat suunnittelut oli hetki sitten vielä meilläkin exän kanssa.olen silti iloinen kaverin puolesta.suunnittelee hän sitten mitä tahansa.silti sain ajatukset hetkeksi pois omasta kurjuudestani.näemme ehkä huomenna.ei vielä lyöty asiaa lukkoon.nyt saan ehkä rauhassa unen päästä kiinni.
 
katsoin aamulla häntää pystyyn ohjelmaa.tuli ikävä kissaani.tulin vanhempien luokse käymään.täällä vasta paha olo tulee.äiti itkee.minua-tätä tilannetta.sitä mitä ex teki minulle.olen sanonut että lopettaa.minulle tulee pahempi olo entisestään.tiedän että äiti suree puolestani.exä oli luvannut äidilleni pitäväni minusta huolta.nyt äiti suree sitä että ei pitänytkään.pithän ex minusta huolta silloin kun oltiin.olen huomannut että en itke kavereiden nähden.itkin eron jälkeen heti myös heidän nähden.nyt jos itken tuntuu että en saisi itkeä.yritän esittää että olo on hyvä.toinen kaveri ei kai kestä itkuani tai pahaa oloa.hänelle en kovin paljon puhu asiasta hän höpisee päälle omiaan.onneksi toinen kaveri on erilainen.hänelle olen purkanut tuntoja kunnolla.usein itken yksin.enää ei ole tullut itkukohtauksen yhteydessä hengenahdistusta.viikonloput ovat aika kamalia.yksinäisiä.onneksi huomenna alkaa arki.
 
Toisen ihmisen pahan olon kohtaaminen on monille todella vaikeaa, siitä varmaan kumpuaa nämä kehotukset päästää irti ja jatkaa eteenpäin. Toisaalta olet itse niin herkistyneessä mielentilassa, että ehkä saatat nähdä kavereissa negatiivisuutta silloinkin kun sitä ei ole?

Niinkuin moni on jo sanonut, jokaisella ihmisellä on oma rytmi surra ja siihen on toisten vaikea antaa mitään neuvoja. Minua itseäni on elämän vaikeina aikoina auttanut se, että käytän montaa erilaista tekniikkaa. Välillä ryven itsesäälissä peiton alla karkkipussin kanssa. Välillä vedän kännit. Välillä ruikutan kavereilleni. Välillä käyttäydyn iloisesti väkipakolla. Välillä annan itselleni luvan olla ikuisesti surullinen.

Eh, näyttääpä omituiselta kirjoitettuna tuo mun selviytymisstrategia... Mutta siihen uskon vakaasti, että aika nuolee haavat. Kaikki kivut eivät parane koskaan täysin, mutta jokainen hellittää jonkun verran.

Kunhan olosi tuosta hieman paranee, minäkin suosittelen että opettelet elämään onnellisena yksin ilman mitään prinssejä. Muuten voit löytää itsesi taas tilanteesta, jossa olet kiinnittänyt kaiken onnesi toisen ihmisen kannettavaksi, ja se on raskas tilanne molemmille. Voimaa nyt ja tulevaisuudessa!
 
  • Tykkää
Reactions: tytsi-89
[QUOTE="onneton";24456365]palasin palstalle hetkeksi.vaikka moni varmaan toivoi etten palaisi.seura piristi ainakin hetkeksi.vaikka kaveri suunnitteli jos jonkinmoista mistä tulin ehkä vähän surulliseksi.vain ja ainoastaan siksi että samat suunnittelut oli hetki sitten vielä meilläkin exän kanssa.olen silti iloinen kaverin puolesta.suunnittelee hän sitten mitä tahansa.silti sain ajatukset hetkeksi pois omasta kurjuudestani.näemme ehkä huomenna.ei vielä lyöty asiaa lukkoon.nyt saan ehkä rauhassa unen päästä kiinni.[/QUOTE]

Voisit ottaa tavoitteeksesi, että ajattelet exääsi päivä päivältä aina hiukan vähemmän. Monesti tuo 2kk on se pahin suruvaihe, kun on vielä aika shokissa. Usko pois, pahin tuska helpottaa pian. :hug:
 
täällä taas.sain itseni liikkelle kavereiden kanssa olin.en miettinyt eroa enkä exää.mutta heti kun kotiuduin ja olen nyt yksin niin itku tuli taas.en edes tiedä miksi.ehkä siksi kun sanoin kaverille että olen vältellyt exää etten näkisi sitä.kaveri sanoi että en voi pakoilla että pakko mun on kohdata se ennemmin tai myöhemmin.totta puhui.tiedän sen.exä kuitenkin asuu toisella paikkakunnalla mutta on silti täällä missä minäkin kun uusi on täältä kanssa kotoisin.välillä mietin että pitäisikö se exä tavata kasvotusten että auttaisiko se.en kuitenkaan halua nähdä häntä läheltä toisin sanoen jutella hänen kanssaan.ollaan eron jälkeen kuitenkin tavattu alkuun mutta loppujen lopuksi meni aika nihkeeksi tilanne.silloin meni vielä suht ok tapaamiset kun en tiennyt että oikeesti jo tapailee toista.sen jälkeen kun sain tietää tilanne muuttui.en tiedä pysytynkö nyt miettimään exää vähemmän päivä päivältä.miten se voi onnistua.ajattelenko maanantaina 35min tiistaina 30min keskiviikkona 25min jne jne.kun nyt irtoisi sitä työtä niin saisi jotain tekemistä ja ajattelemista.olisi minulla ehkä siellä vanhassa työpaikass töitä myöhemmin syksyllä tarjolla tai vuoden alusta.en tiedä vielä tarkasti.mutta kysymys kuuluu jaksanko ajaa pitkää matkaa töihin ja vielä sinne missä asuttiin yhdessä.kestänkö ajatusta että en voikaan mennä sinne kotiin minne ennen menin töiden jälkeen vaan pitää ajaa ensin montakymmentä km jotta pääsen omaan yksinäiseen ja pieneen kotiin.uusi työpaikka antaisi ehkä enemmän virtaa mutta jos ei muuta saa ja entinen paikka tarjoaa töitä lisää niin pitääkö sitten mennä sinne.mikään lusmuilija en ole enkä halua olla.
 
rohkaistuin tänään.menin kaupunkiin siihen aikaan kun exä pääsi töistä.toivoin että näen hänet ja saisin kohdattu hänet kun olen aikani vältellyt.nähtiin.autossa kumpikin mutta silti.läheltä.exä vain katsoi niinkuin ei mitään.ehkä joku ajatus hänelläkin kävi ajatuksissa.en tiedä.ei moikkailtu.hetken tuntui pahalta ja olo oli vähän itkuinen.mutta vain vähän.ehkä oli hyvä että näin hänet.en ainakaan saanut samanlaista ahdistuskohtausta kun aiemmin olen saanut joskus välillä kun olen nähnyt hänet.nytkin olo ihan okja mietin vain että olkoon,ei kuulu minulle enää.ehkä olisi ollut tilanne toinen jos olisi uusi muija ollut mukana.nyt ei ollut.silloin ehkä olisi tullut vielä pahempi olo nähdä heidät yhdessä.toisaalta huono etten nähnyt olisi sekin tullut kohdattua.toisaalta hyvä että ei ollut mukana ja kohtasin exän yksin.olen heidät kuitenkin kerran nähnyt yhdessä.silloin oli eka kerta kun heidät yhdessä näin ja silloin tuntui niin pahalta.mutta tänään ei tuntunut niin pahalta kuin pelkäsin.pieni kurja olo tuli mutta vain hetken aikaa.
 
Ei se sun exäs ihan prinssiltä vaikuta, tuntuu olevan päättämätön ja selkärangaton kakara vielä. Enkä usko että on ajatellut eroa syitä tai seurauksia, tai yhtään mitään, kunhan vain luiminut tunteidensa vietävänä. Muutenhan eronne olisi ollut toisenlainen. Hyvä kun pääsit hänestä eroon. Parin vuoden kuluttua sinä olet enemmän omilla jaloillasi, kuin exäsi. Pikkuhiljaa alat pitää itsestäsi enemmän. Tee jotain uutta, vain itseäsi varten. Ellet ole aikaisemmin kuntoillut, aloita se nyt. Kuntosalille on mukava purkaa agressioitaan ja jälkeenpäin on hyvä mieli! :-)
 
Ei se sun exäs ihan prinssiltä vaikuta, tuntuu olevan päättämätön ja selkärangaton kakara vielä. Enkä usko että on ajatellut eroa syitä tai seurauksia, tai yhtään mitään, kunhan vain luiminut tunteidensa vietävänä. Muutenhan eronne olisi ollut toisenlainen. Hyvä kun pääsit hänestä eroon. Parin vuoden kuluttua sinä olet enemmän omilla jaloillasi, kuin exäsi. Pikkuhiljaa alat pitää itsestäsi enemmän. Tee jotain uutta, vain itseäsi varten. Ellet ole aikaisemmin kuntoillut, aloita se nyt. Kuntosalille on mukava purkaa agressioitaan ja jälkeenpäin on hyvä mieli! :-)

minä luulen kanssa että ei ole ajatellut syitä eikä seuraamuksia.ilmoitti minulle vain että se on joko ero tai miettimistauko.minä ehdotin taukoa.mutta muutama päivä meni ja ex sanoi ettei se tilannetta muuta.erotaan.kanto kamat pikavauhtia yhteisestä kodista pois.siis minun tavarat.oli kai uusi jo samana iltana ovesta sisälle kun minä aamulla lähdin.yritti pistää eroa minun piikkiini.sitä en niellyt sillon enkä niele vieläkään.hänellähän se uusi oli jo katsottuna ties miten pitkän ajan kanssa.olen tunteellinen ihminen siksi tuntuu kurjalta miten minua kohdeltu.itse rakastin täysillä.nyt en tiedä mitä tunnen.vihaa ja katkeruutta.en tiedä enää rakkaudesta.tai rakastan mutta kai minunkin tunteet kuolee pikkuhiljaa.mietin vain kuinka laihaksi hän oli kutistunut,ehkä se kertoo jotain tunteistani .yritän pikkuhiljaa eteenpäin.tiedän että sattuu kun näen heidät jossain vaiheessa yhdessä mutta koitan selviytyä.
 
taas täällä.vaikka moni toivoo varmaan etten tulisi.tänään olen pienen hetken miettiny eilistä kohtaamista.myös eilen illalla tuli mieleeni asioita.äsken silmäkulma kostui kun mietin etten saa jouluna villasukkia.exän mummu niitä aina jouluisin antoi.olivat ihania ja lämpimiä.soitin myös töihin.siis sinne missä olin töissä ennen eroamme pitkään vaikkakin pätkätyöläisenä mutta melkeen vakituisena.hyvällä lykyllä pääsen sinne loppuvuodeksi.vaikka matka on nyt paljon paljon pidempi ja entinen kotipaikka tuo ja varmasti työ tuo mieleen exän ja yhteisen kodin siellä.mutta minä tarvitsen töitä ja siellä olisi paikka johon en perehdystä kaipaa.toisaalta haluan edelleen uuteen paikkaan töihin ja uusia ihmisiä ympärille niin silti pakko mennä tuonne jos pääsen.siis siksi pakko että saan työtä rahaa ja muuta ajattelemista kuin ero ja exä.
 
on taas tänään ollut jotenkin paha olo.ikävä.okei se on luonnollista mutta miksi nyt taas.tekis mieli itkeä.tällä viikolla olen joka päivä ollut aamulla 4tuntia eräässä toiminnassa mukana joten ajatus on sen ajan muissa jutuissa.mutta heti kun pois lähden ja edessä pitkä päivä niin johan on miettimistä että mitä tekisi ettei ajattelisi eroa ja siihen liittyvää.luulen että tämä tunne tuli nyt siitä että töistö otettiin yhteyttä ja oli puhetta mahdollisesti mun menosta töihin sillon ja sillon.jotenkin se ehkä laukaisi asian kun työpaikka on eri paikkakunnalla eli siellä missä me yhdessä asuttiin ja missä ex edelleen asuu.vaikka lähinnä nykysin taitaa asua täällä paikkakunnalla missä minäkin nyt kun se kotka asuu jossain täällä kans.miten mahtaa käydä jos palaan tuonne töihin.saanko muuta ajatttelemista vai pahentaako asiaa mennä entisen kodin kulmille pyörimään kun siitä ohi joka päivä menisin.
 
ei ole edes ketään kelle soittaa tai mennä kylään.kaikki on töissä.tietysti.luulin jo että hieman hellittää mutta nyt sitten tuli taas tämä olotila.oikeesti kannattakohan sitä työtä ottaa vastaan siellä entisessä kotipaikassa.vaikka tarvitsen töitä.mutta jos se laukaisee tilanteen huononpaan suuntaan.enhän mä voi sinne sanoa että en voi tulla kun tulee exä mieleen ja ikävä aina kun tulen kyseiselle paikkakunnalle.ja tämä työpaikka on melkeen luvattu mulle aikoja sitten että voisin ehkä saada vakkaripaikan jos sellainen tilanne tulee.mutta nyt minun hen.koht.tilanne muuttunut joten en tiedä mitä tekisi jos työ vakinaistetaan minulle.
 
kuulostaa kun sinulla olisi ollut elämä vain sillon kun olit exäsi kanssa. surullista. ehkä sinut siksi jätettiinkin.

on minulla ollut elämä ennenkin.sekä suhteen aikana.ja toivottavasti vielä jälkeenkin.ja minua ei siksi jätetty.jos olet lukenut ketjua niin tiedät kyllä miksi.kaverit on ehkä siksi vähissä kun ala-asteella ja jopa 7luokalla olin koulukiusattu.niiltä ajoilta ei kavereita ole.myöhemmin sain kavereita.mutta vuosien mittaan syystä tai toisesta yhteydenpidot jääneet puolin ja toisin.on minulla nyt sentään parisen ystävää.ja sisarukset perheineen.
 
Voi rakas ihminen.. mä niin tiedän mitä käyt läpi ja vaikka niitä muutama ystävä on niin se silti välillä tulee sellainen olo... mutta tee itselles päätös että MINÄ SELVIÄN TÄSTÄ.. ja MÄ NÄYTÄN SILLE.. hankit itselles jonkin harrastus, YRität saada töitä jos ei siellä missä asut niin sitte kauempaa... hanki itselles sisältöä elämään.. ja jos sun eksäs näkee sut tai aina ku meet ulos ovesta tee ittes kauniiks ja se piristää kummasti.. Tee kaikkia mitä ei tee mieli tehä.. mä niin tiedän tämä syksy ja pimeä aika on kauhea mutta kyllä se menee ohi ja taas tulee aurinkoisempia päiviä..ja sulla on toisaalta se hyvä puoli ettei teillä oo yhteisiä lapsia joka teitä sitte sitoisi vielä että joutuisitte ole tekemisissä.. ja jos hän kerran on jättänyt sua jonkun toisen takia niin HÄN EI TODELLAKAAN OO SUN ARVOINEN..... hyvää että ette oo enää yhessä.. koska tollainen löytäis varmasti tilaisuuksia ja selityksiä pettää ja hankkia toista naista... Mulla oli samanlaiset tunteet pinnalla kun itse erosin 3,5v sitte mutta kun pääsin pahimmasta yli en oo hetkeäkään katunut sitä että sen paskan jätin.. missäpäin asut??? mulle voisit kirjoitta mutta onko sulla täällä oikea profiili tai tunnus?? voisin laittaa sulle yv niin voitais jutella enemmän.. koska mä tiedän sen että tuosta pääsee ylös tarvii joku jolle puhua..
 
tänään olen myös miettinyt exän vanhempia.isovanhempia.sisaruksia perheineen.menetin heidätkin.he olivat minulle toinen perhe.tärkeitä.sanoin sen exälle että kaikkia heitäkin tulee ikävä.aamulla oli kurja olo nyt taas vähän helpompi.olen itkenyt tänään.mietin vain edelleen tuota työtä.nyt minulla mahdollisuus päästä vuoden loppuun asti töihin jos nykyinen tekijä lähtee kuten on puhunut.mutta jaksanko ajaa 50kmx2 kun työ on raskasta ja matkojen kanssa työpäivä 10h.ja mahtaako ne muistot joita siellä varmasti tulee olla huono juttu vai auttaisiko kun edes osa elämää pysyisi saman.siis kun työ pysyy.vaikka se onkin siellä missä ennen asuin.
 

Yhteistyössä