mulla ei oo eron jälkeen mitään eikä ketään.tosi juttu.

["onneton"]

nyt on kyllä taas ollut huono päivä.ei toi ilmakaan auta asiaa.en tiedä itkinkö exää.ehkä lähinnä sitä mitä se on tällä toiminnallaan saanut aikaan.ja kaikkea muutakin.luulin jo että olen päässyt hiukan rappusia ylöspäin mutta nyt tainnu käydä niin että olen mennyt pari askelmaa alaspäin.päivät aivan tajuttoman pitkiä.yksinäisiä.tällä viikolla nyt on aamuisin ollut toimintaa muutaman tunnin mutta huomenna sekin loppuu.ja onhan tässä nyt vielä koko pitkä ilta edessä.en minä voi joka päivä sisaruksillakaan notkua.nyt tulin vanhemmille.olin surullisen näköinen niin nyt äitikin itkee.se on vihainen exälle.niinkuin se nyt mua auttaisi.mietin tuota työjuttua edelleen.pakko kai mennä jos ottavat kun ei muistakaan paikoista ole mitään kuulunut.en vaan oikeasti tiedä miten käy.jaksanko käydä siellä,matkat yhteensä reilu 2h+työpäivä.ja entinen koti työpaikan välittömässä läheisyydessä.

 

["onneton"]

ja kuten sanottu meillä ei ole lapsia jotka pitäisi meidät toisissamme kiinni.mutta meillä on yhteinen kummilapsi.kyllä se meidät tavallaan pitää yhdessä.en vain tiedä miten yhteydenpito kummilapseen säilyy.vaikka haluan sen säilyvän.en halua mennä samaan aikaan juhlimaan vaikka synttäreitä exä kun kuitenkin paikalla.ehkä pystyn sitten kun pääsee ripille.10v päästä.

ja laittakaa kommentteja mitä mieltä te olette.tuosta työjutusta.itse olen välillä sitä mieltä että otan työn.ja sitten en taas ota.kokeilemallahan sen näkee.mutta pistäkää silti mielipiteitä.

 

[Mamma -68]

Voi kurja, älä luovuta! Ylä- ja alamäet kuuluvat elämään ja alamäen jälkeen on aina uusi nousu edessä. Nyt voi tuntua pahalta, mutta kyllä se helpottaa jonkun ajan päästä. Anna itsellesi aikaa ja armoa, olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Laita etappi vaikka puolen vuoden päähän. Mieti mitä haluat elämältä ja suuntaa siihen tarmokkaasti, vaikka energiaa ei varmaan juuri tällä hetkellä löydy. Oma pohjanoteeraus on laman ajalta 90-luvun alusta. Meni työpaikka ja sen myötä ihmissuhde. Meni mööpelit ja tavarat kahvikuppia ja sänkyä myöten. Kissakin otti ja kuoli, kun talossa oli tulipalo. Anna surulle oma aika ja käy prosessi läpi rauhassa. Pahojakin tunteita saa tuntea. Etsi paikkakunnaltasi jokin ilmainen harrastus ja ota selvää vaikka Spr:n toiminnasta ja ryhdy auttamaan ihmisiä. Auttamalla toisia saat myös skaalaa oman elämän murheisiin ja auttamisesta saat hyvän mielen ja ehkä uusia ystäviäkin.

 

["onneton"]

on se nyt kumma kun se exä täällä pyörii.ei paljon suostunut pyörimään silloin kun yhdessä oltiin.satuttiin yhdessä samaan aikaan autoilla risteykseen.ei katsonut päinkään.vaikka näki minut.oltiin kumpikin oman jonon ensimmäisiä.sen jälkeen hävisi.tuli kai pelko että näen missä uusi asuu.joten piti kai hänen karata näkyvistä.yksin exä kuitenkin oli liikkeellä.sain myös tietää että on myynyt asuntonsa.olen tiennyt että se on myynnissä.nyt se meni kaupaksi.nyt ex varmaan muuttaa uuden kanssa yhteen.virallisesti tai epävirallisesti.pian on varmaan vauvakin tulossa.no.mietin että nyt jos exä ei omalla kotipaikall pyöri kun asuntokin myyty niin ehkä minunkin on nyt helpompi mennä sinne töihin.tuskin törmäillään.kun ei sillä ole siellä kohta kotia.en tiedä millon luovuttaa asunnon uudelle omistajalle.olen miettinyt myös että muutan lähemmäs työpaikkaa.vaikka en sitten saisikaan sitä vakkaripaikkana.ja äiti sanoi että jos otan koiran niin aina kun tarvitsee on koiralla hoitopaikka vanhemmilla.

 

["onneton"]

miksi exä tekee nyt kaikki mitä ei minun kanssa ei tehnyt.miksi se hilluu täällä nyt(paitsi siksi että uusi asuu täällä)kun ei ennekään paljon suostunut.miksi se on ottanut ihmisen jolla koira.minun kanssa ei voinut hankkia.oli muka allerginen.koskaan ei edes testiin suostunut mennä.eikä mikään ihme.miksi nyt autossa saa eläimet olla vapaasti.ennen ei saanut.aina koppaan.miksi kaikki menee nyt ihan eri tavalla.minä luulin löytäneeni loppuelämäni kumppanin.nyt se ihminen on aivan erilainen.miksi?!

 

[Data]

[QUOTE="onneton";24493266]miksi exä tekee nyt kaikki mitä ei minun kanssa ei tehnyt.miksi se hilluu täällä nyt(paitsi siksi että uusi asuu täällä)kun ei ennekään paljon suostunut.miksi se on ottanut ihmisen jolla koira.minun kanssa ei voinut hankkia.oli muka allerginen.koskaan ei edes testiin suostunut mennä.eikä mikään ihme.miksi nyt autossa saa eläimet olla vapaasti.ennen ei saanut.aina koppaan.miksi kaikki menee nyt ihan eri tavalla.minä luulin löytäneeni loppuelämäni kumppanin.nyt se ihminen on aivan erilainen.miksi?![/QUOTE]

Vaikea sanoa syytä, mutta noin se yleensä menee. Uusi rakkaus saa tietysti tekemään asioita, mutta ilman uuttakin osa tekee noin. En tiedä kyllä miksi.

 

["vieras"]

Sä et vaan ollut hänelle se oikea, ilmeisestikään. Turha sun on mielipahassas rypeä ja ihmetellä, miksi ex tekee nyt sitä ja tätä. Tehän olette eronneet, saahan hän tehdä mitä haluaa kuten sinäkin.

En tarkoita, etteikö eroa pitäisi surra, mutta meneeköhän tuo nyt sulla liian pitkälle? Noihin kysymyksiin et saa vastausta kuin exältä, ja olisiko niistä mitään hyötyä sulle?

 

["onneton"]

[QUOTE="vieras";24493321]Sä et vaan ollut hänelle se oikea, ilmeisestikään. Turha sun on mielipahassas rypeä ja ihmetellä, miksi ex tekee nyt sitä ja tätä. Tehän olette eronneet, saahan hän tehdä mitä haluaa kuten sinäkin.

En tarkoita, etteikö eroa pitäisi surra, mutta meneeköhän tuo nyt sulla liian pitkälle? Noihin kysymyksiin et saa vastausta kuin exältä, ja olisiko niistä mitään hyötyä sulle?[/QUOTE]

juu tiedän.ei kuulu mulle ei.ja kumpikin tekee mitä tekee.ja en mä saa vastausta siltä vaikka kysyisin.en nyt tietysti mene kysymäänkään.mietin vaan esim.tota koira juttua.mekin puhuttiin että koira olis kiva.ei vaan koskaan suostunut.vetosi allergiaan.nyt ei ole siitä tietoakaan.ja se että nyt varmaan kiusallaankin täällä pyörii.vaikka ei asu täällä.toistaiseksi ainakaan.aina sanoi että tänne ei muuta.mutta tässä valossa tekee varmasti senkin.

 

[tytsi-89]

Voi sinua. :hug: Ehdottomasti otat jonkun työpaikan vastaan! Se tuo rutiinia ja rytmiä elämään. Suruprosessiin kuuluu tuollaiset notkahdukset, että välillä menee paremmin ja sitten tulee taas alamäkeä. Kohta helpottaa, usko pois.

 

["onneton"]

tiedän että pitäisi antaa olla.eikä miettiä mitä se tekee ja kenen kanssa.ja missä.mutta minä olen minä ja tälläinen olen.rakastin häntä niin paljon.olen nyt suunnitellut elämääni eteenpäin ajatuksissani.ehkä toteutan ajatuksisitani edes jonkun ja siitä sitten ylöspäin.
me kyllä varmasti ollaan jotenkin aina vähän kiinni vaikka ei lapsia ole.kummilapsi kuitenkin on.tuskin nyt samoissa juhlissa samaan aikaan mutta väkisinkin varmasti kuulaan kiertotietä toistemme asioita.

 

["onneton"]

Voi sinua. :hug: Ehdottomasti otat jonkun työpaikan vastaan! Se tuo rutiinia ja rytmiä elämään. Suruprosessiin kuuluu tuollaiset notkahdukset, että välillä menee paremmin ja sitten tulee taas alamäkeä. Kohta helpottaa, usko pois.

nyt ehkä voin ottaa sen paikan vastaan joka on siellä paikkakunnalla missä yhdessä oltiin.kun ex nyt sai sen asunnon myytyä niin ei pyöri varmaan siellä enää niin paljon jos ollenkaan.olen muutenkin ajatellut muuttaa täältä pois ja nyt jos työtäkin sietä irtoaa voin muuttaa lähemmäs työpaikkaa.exä pyörii kuitenkin täällä.ja muuttoa olen muutenkin suunnitellut,heti jo kun takaisin jouduin tänne palaamaan.en halua asua täällä.eikä se johdu exästä.eikä liity muuttosuunnitelmiin kuin ehkä murto-osan.

 

["onneton"]

no niin,nostin tän nyt tähän niin ei tarvitse uudestaan kertoilla.

 

["eee"]

Ihan vinkiksi: useampi ihminen jaksaisi ehkä lukea tekstiäsi, jos panostaisit hiukan oikeinkirjoitukseen. Välimerkin, kuten pilkun tai pisteen jälkeen tulee välilyönti ennen seuraavaa sanaa. Myös isot alkukirjaimet helpottavat lukemista, samoin pitemmissä teksteissä kappalejako.

 

["onneton"]

on se jännä miten ensin on pari hyvää päivää ja sitten taas huono.tänään ollu se huono.miettinyt tosiaan sitä että miten jos joskus joku mies tulee vastaan ni miten se luottamus pelaa tän kokemuksen jälkeen.ja sitäkin pelänny että en tapaa ketään enää.ikää jo sen verran et ne lapset kai jää saamatta jos tässä nyt ensin toivutaan vuosi pari ja sit tapaa jonkun.ja haluan olla ensin kaksitaankin.yksinolo on kamalaa.tiedän että pitää olla nyt yksin ja tutkailla tunteita mutta silti tunnen että yksinolo on tuskaa.jotenkin epäreilua että minun pitää olla nyt yksin ja tutkiskella itseäni kun exä vain meni ja otti toisen eikä mitään yksinolosta tai tutkailusta tietoakaan.
ehkä tämä olo nyt on vaan sitä kun on sunnuntai.viikonloput pitkiä.onneksi nyt kuitenkin eilen oli koko päivä menoa ja vielä illallakin puoleen yöhön asti.

 

["onneton"]

minulla on näköjään nyt tosi huono ilta.pelkkää itkua.en tiedä mikää on.minä olen täällä yksin kun se ex on varmaan nyt kaksin.minun pitäisi olla exän kanssa tekemässä kotia meille.suunnitteltiin asioita yhdessä ja pihaa laitettiin.nyt se tekee sitä varmaan sen uuden kanssa.nyt juuri iteken sitä.se oli monta vuotta meidän yhteinen unelma ja määränpää ja nyt minä en koe sitä.oikeesti,nyt tänään ei jaksa mitään.ehkä olen väsynyt eilisestä.en ole tottunut valvomaan pitkään ja eilen olin sitten kaupungilla.vaikkakin jo puolen yön jälkeen olinkin jo takasin.

 

["onneton"]

Eilinen huono ilta näyttää jatkuvan tänään.ollut aivan kamala päivä,ensin ei olisi tehnyt mieli ees nousta ylös aamulla mutta nousin kuitenkin.olen käynyt kaupoissa ja pankissa ym mutta itkua puskee väkisin ulos.kaupassakin piti äkkiä käydä kun tuntu että rupean siinä keskellä käytävää itkemään.En ole itkenyt kunnolla vähään aikaan mutta eilen illalla ja tänään jo useamman kerran olen.Kyttään kelloa koko ajan kun exä pääsee pian töistä.joko se menee kaupunkiin tai kotiinsa muutta todennäköisesti se menee uuden muijansa luokse ja sillon se todennäköisesti menee tästä minun ohi ja minähän nään sen sitten parvekkeeltani.Tiedän että en saisi ees katsoa sinne päin mutta jos se tästä ohi menee ni tiedän olevani ikkunassa tai parvekkeella juuri sillon.Ja miksikö kiusaan itseäni ,en tiedä! Niin huono päivä kyllä että en tiedä.Töistäkään ei ole kuulunut,itse soitin yhteen toiseen paikkaan ja kysyin miten siellä työtä olis kun olisn haastattelussa kk sitten.Valinnat tehty eikä minua kai sitten valittu.Mua ahdistaa ihan suunnattomasti se että ex on täällä pyörimässä vaikka se ei ees asu täällä! tosin pian kai asuu.
Minä en jaksa! oon pidätelly itkua muiden läsnäollessa kun kaikki vaivaantuu tai sanoo että ei kannata sen perään itkeä,olis vaan jotenki puhdistavampaa ku olis joku jonka olkapäähän itkeä! Nytkin itkeä vollotan!

 

["onneton"]

Pitihän se arvata,sattumoisin sitten bongasin exän auton eräältä parkkipaikalta kun ohi ajoin.Ja parkkipaikka hyvin piiloisessa paikassa että hyvä näköjään piilotella autoaan siellä.En muuten olisi hoksannut mutta exän auto vähän erikoinen joten sen tunnistaa helposti.Nyt tuntuu että olen taas alkupisteessä,jalat vapisee,ruoka ei maistu,nukun huonosti ja kaikki tämä nyt siksi että nyt sitten tiedän missä se muija asuu ja missä ex pyörii.Eikä edes kovin kaukana minusta.
En nyt ala siellä päin pyörimää ajoin sillon kun hoksasin niin siitä pari kertaa ohi mutta vain siksi että tuli niin yllätyksenä.Mutta nyt en ole sielläpäin pyörinyt enkä tule pyörimään.
Kaikki tunteet tuli takasin,ne tunteet joita ihan alussa minulla oli.Kieltämättä olo meni takapakkia ja kun juuri olin vähän taas saanut hilattua itseäni ylös.En kyllä olisi halunnut tietää missä majailee mutta eihän täällä mikään pysy salassa!
Mistään ei ole töitäkään irronnut vaikka olen soitellut moneen paikkaan.Se epävarma paikkakin selviää vasta joskus syyskuussa. Jotenkin ei taas jaksaisi mitään mutta pakko lähteä hoitamaan asioita.

 

["onneton"]

Oikeesti,minulla meni jo paremmin mutta nyt kun vahingossa sain tietää missä ne kaksi asustelee niin ei tuu taas mitään.Minua vaan itkettää,olen niin väsynyt itkemiseen.Olen sitä paikkakunnan vaihtoa miettinyt,haluaisin mutta jotenkin en uskalla mutta täälläkään en pysty olemaan,olin niin kauan pois täältä ja nyt sitten taas täällä.Miten voi aikuisen ihmisen olla näin vaikea tehdä jotain uutta?? Toisaalta pelkään että jos nyt muutan niin huomaan jonkin ajan päästä että se oli virhe.Kun ensin pitäisi saada töitä joita olen kysellyt joka paikasta.Mitään mielenkiintoisia koulutuksiakaan ei ollut.

 

["Hei"]

Koko ketjua lukematta, niin töitä/koulutusta hakemaan toiselta paikkakunnalta! Uusi elämä ja uudet kuviot nyt kehiin vain, kyllä se aurinko alkaa risukasaankin joskus paistamaan

 

[myös eronnut]

Alat ennen pitkää masentua, jos jatkat noin. Tiedätkö, että ikävien asioiden vellominen päässä saa hormonit masennuksen puolelle ja vellot vielä ikävämpia asioita ja siitä seuraa kauhea syöveri.

Surutyö pitääkin eron jälkeen tehdä. Loppujen lopuksi selviydyt tästä henkisesti paremmin, kuin tuo itsenäisyyttä pelkäävä munaton suhdehiihtäjä, jota todennäköisesti alkaa vanha suola janottaan kun arki alkaa. Mutta nyt on aika jo keskittyä johonkin muuhun asiaan, kuin miettiä entisiä haaveita jatkuvasti. Oletko käynyt psykologin juttusilla? Se on ihan yleinen käytäntö näissä asioissa ja hän voi auttaa löytämään valoisia puolia elämästäsi.

Mutta ensiksi muuta ajatusmalliasi. Älä sano, ettet muka saisi enää lapsia tai ettet saisi uutta suhdetta tai manaile muita ikävyyksiä. Suutu! Sinua on kohdeltu väärin! Ansaitset parempaa!
Tiedän että tuo on tuskallinen tilanne, mutta sinulla on varmasti paljon elämässäsi hyviä asioita, joihin tarttua. Olet vielä nuori ja sinulla on kaikki mahdollisuudet, voit tehdä ihan mitä haluat. Muuta toiselle paikkakunnalle, aloita opiskelu tai joku työ, käy nettitreffeillä, harrasta liikuntaa, laihduta jos on tarvis... pieni askel kerrallaan, homma etenee ja parin vuoden kuluttua huomaat olevasi uusi ihminen etkä haluaisikaan enää niitä samoja asioita.

Erossa on aina myös kehittymisen mahdollisuus, sinulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin ottaa siitä vaari.

 

["onneton"]

Alat ennen pitkää masentua, jos jatkat noin. Tiedätkö, että ikävien asioiden vellominen päässä saa hormonit masennuksen puolelle ja vellot vielä ikävämpia asioita ja siitä seuraa kauhea syöveri.

Surutyö pitääkin eron jälkeen tehdä. Loppujen lopuksi selviydyt tästä henkisesti paremmin, kuin tuo itsenäisyyttä pelkäävä munaton suhdehiihtäjä, jota todennäköisesti alkaa vanha suola janottaan kun arki alkaa. Mutta nyt on aika jo keskittyä johonkin muuhun asiaan, kuin miettiä entisiä haaveita jatkuvasti. Oletko käynyt psykologin juttusilla? Se on ihan yleinen käytäntö näissä asioissa ja hän voi auttaa löytämään valoisia puolia elämästäsi.

Mutta ensiksi muuta ajatusmalliasi. Älä sano, ettet muka saisi enää lapsia tai ettet saisi uutta suhdetta tai manaile muita ikävyyksiä. Suutu! Sinua on kohdeltu väärin! Ansaitset parempaa!
Tiedän että tuo on tuskallinen tilanne, mutta sinulla on varmasti paljon elämässäsi hyviä asioita, joihin tarttua. Olet vielä nuori ja sinulla on kaikki mahdollisuudet, voit tehdä ihan mitä haluat. Muuta toiselle paikkakunnalle, aloita opiskelu tai joku työ, käy nettitreffeillä, harrasta liikuntaa, laihduta jos on tarvis... pieni askel kerrallaan, homma etenee ja parin vuoden kuluttua huomaat olevasi uusi ihminen etkä haluaisikaan enää niitä samoja asioita.

Erossa on aina myös kehittymisen mahdollisuus, sinulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin ottaa siitä vaari.

Onnekseni minulla on sukulainen joka tavallaan potkii minua perseelle,välillä tuntuu pahalta hänen sanansa mutta kun jälkikäteen ajattelen niin tottahan hän puhuu.Samoja juttuja hän käskee kanssa uudet työt(tai vaikka vanhakin) opiskelua,on luvannut tulla sisustamaan kanssani uutta kämppää jos löytyy joku kiva ja luvannut lähteä shoppailemaan kanssani uusia juttuja ym.
Hän myös kovin sanoin kritisoi exääni joka tuntuu pahalta mutta toisaalta tottahan nekin on,en vain halaisi myöntää asiaa vaikka totta onkin.
Minä olen hirveän negatiivinen itseäni kohtaan,aina ollut,ennen en ole siihen niin kinnittänyt huomiota mutta nyt huomaan sen.Ainoa mitä osaan positiivisesti ajatella itsestäni on se että minä olen mukava ihminen ja paras tyttöystävä mitä mies voi saada harmi ettei ex tajunnut Välillä tulee puuskia kun suunnittelen hirveesti uutta mutta sitten se taas jotenkin menee se puuska ohi.Olen nyt kuitenkin hakenut töitä naapuri kunnasta ja muualta ympäristöstä mutta mitään ei ole vielä irronnut.Menen nyt jos pääsen niin tekemään entiselle kotipaikalle töitä vaikka tekisi sitten miten pahaa,se nyt on kuitenkin vain määräaikainen joten kai sen pystyy olemaan,siellä kuitenkin tutu naamat.Pääsisin sillä alkuun vaikka en sitten jatkossa sinne menisikään.
Minä en jotenkin osaa suuttua...kaikesta miten on kohdeltu.Jotenkin en osaa tuntea edes vihaa...välillä tulee jotain vihan tunteita mutta ei sen kummemmin.Ja tiedän että on kohdeltu väärin ja minulla ei ole mitään hävettävää niinkuin exällä.
Ja tiedän ettei pitäisi murehtia niitä lapsia että saanko niitä tai tapaanko vielä jonkun mutta kyllä täytyy sitä miettii vaikkei haluisikaan,olenhan minä jo 30 ja pian jo enemmän.