Mulla on ihana mies, kun se puolustaa mua!

[tyhmäkö]

Tänään anoppi kävi meillä ja kysyi sitten kun olin tytön nukuttanut, että jäikö omaan sänkyynsä vai meidän sänkyyn. Jätin tytön omaan sänkyynsä nukkumaan, mutta sanoin, että meidän, koska mikä kysymys toi on?!?(tyttö siis liikkuu jo itseksee, enkä vois kuvitellakkaan jättäväni häntä laidattomaan sänkyyn) No anoppi siihen heti että eiks se tipu sieltä, johon turhautuneesti vastasin, että on se omassa sängyssä. Tämmösiä saan kuulla koko ajan, esim. vaipan vaihtoo en ilmeisesti tajuu itte vaan siitä pitää aina huomauttaa. Ja tätä on jatkunut jo vauvan syntymästä eli kohta vuoden. Kaikkea en edes jaksa tässä nyt selittää.

No niin, mies meni sitten äidillensä sanomaan, että mua on häirinnyt tämän kommentit. Ihan hyvä, että sanoi, koska itte oon niin h.elvetin hissukka etten oo saanu suutani auki. Miestä on harmittanut tämä mun ja äitinsä tilanne kauheesti ja sanoi sitten äidillensä siitä. Mua kun on ruvennut ahdistamaan kovasti tämä tilanne ja kommentit, että on tullut jo ahdistuskohtauksia.

No anoppi ei ollu kovinkaan moksiskaan vaan ihmetteli kuinka ne kommentit nyt niin häirittee, kun sanoohan hän niin toisellekkin miniälle. Ja nyt siis koen, että hän pitää mua jotenkin huonona ja tyhmänä äitinä. Oon aina ollut sitä mieltä, että sanoo noita asioita pahoittaaakseen mun mielen tai ainakin tuodakseen omaa erinomaisuuttaan esille. Jos ois edes ollut vähän pahoillaan tai ihmeissään, ettei ole tajunnut mitä on sanonut, niin mullakin vois olla parempi mieli, mutta ei.

 

[ap]

niin otsikko oli nyt vähän hölmö, mutta kuinka mun pitäs tämmötteessä tilanteessa käyttäytyä? pitäskö mun vaan sanoo aina takasin ja kestää kiukuttelevaa anoppia? tänään vaan opin sen, että anopissahan ei mitään vikaa ole.

 

[Saapasjalkakissa]

Sano takasin ja sano vielä niinkin, että :jos sovitaan niin että kysyn sitte jos tarvitsen neuvoa... kiitos...