Mulla on niin paha olla!!!

[olisimpa enkeli]

Tekis mieli huutaa, raivota ja hakata paikat rikki, mun on vaan niin paha olla! Tiedän olevani masentunut, mulla on huono itsetunto ja elämä väsyttää. Asiaa ei auta yhtään rahavaikeudet. Välillä vähän aurinko pilkistää, mutta sit taas tulee joku isku ja se riittää saamaan mut tolaltaan pariksi viikoksi. Parisuhteeni kärsii tästä, en halua enkä jaksa antaa huomiota miehelleni, thdon vaan purkaa pahaa oloani häneen, mutta hän ei sano mitään, hymisee vaan.. Ottaisi edes kiinni, halaisi ja sanoisi että me selvitään tästä, mutta ei, kuhan töllöttää telkkaria ja hymähtää kun itken ja sanon että mun on paha olla.. Mitähän tuo lapsikin miettii kun äitillä nuppi kilahtaa vielä joku kaunis päivä lopullisesti. Miks kukaan ei voi huomata mun pahaa oloa, miks kukaan ei tuu sanomaan mulle jotain hyvää ja lohduttavaa. Miks kukaan ei anna voimia huomiseen.. Ainut syy elää on tuo mun oma rakas lapseni, ilman lastani olisin jo aikoja sitten roikkunut jojossa. Kiitos.

 

[Hmm..]

Halaus sulle! Eikö sulla todellakaan ole ktään, kelle puhua? Ystävää? Tai voisitko otta yhteyttä itse jonnekin?

 

[--]

Mutta onhan joku huomannut pahan olosi! SINÄ! Parhaitenhan tervehtyminen lähtee siitä kun itse hyväksyy sairautensa! Nyt reippaasti lapsesi vuoksi soitat neuvolaan ja kerrot tämän saman minkä kirjoitit tänne. Lapsesi vaistoaa pahanolosi hyvin nopeasti, joten hänenkin vuoksesi soita!

 

[olisimpa enkeli]

No siinähän se kun ei ole ketään! Yksi ihminen olisi, mutta hän on niin kiinni omassa elämässään enkä halua häntä vaivata. Yksi päivä ihan säikähdin kun mietin että miten sitä voisi tappaa itsensä... Mä olen ollut tälläinen aina! Yksi itsariyritys epäonnistui, sitä kokeilin 15 vuotiaana. Nyt on aivan samanlainen olo. Miksi musta tuntuu että mulla ei ole voimia mihinkään, ei edes soittamaan itselleni apua! Jos pääsisin jonnekkin, varmasti esittäisin että kaikki on mainiosti ja jaksan elämää. Kaikille aina esitän reipasta ja iloista, sit kun olen rauhassa, masennun ja paha olo valtaa. Joskus myös se iloisen näytteleminen tuntuu pahalta, se kun on jotain mitä en tosiaankaan ole.
Mulla on aina myös sellainen tunne että en ole tervetullut mihinkään, että mua aina arvostellaan ja olen vaan yksi ylimääräinen.. En jaksa..