Mulla on omituinen ongelma... Kotiäitiyteen liittyen.. Onkohan muilla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

...

Vieras
Eli siis jos meillä on lasten kanssa paljon puuhaa, siis kyläilyä, kavereiden kanssa leikkimistä, kahvilla käymistä tai muita mukavia menoja niin että päivä menee sutjakkaa mulle tulee jostain kumman syystä paha fiilis siitä.
Ei siis siitä et lapsilla kivaa vaan mä alan ajatella et me vaan kyläillään ja mennään kun mies tekee töitä. :/

En tiedä miksi mulle tulee sellanen olo.
Ihan yhteinen päätös on ollut että minä jään kotiin lasten kanssa ja mies tekee työt. Siis hankkii enimmän leivän pöytään.
Ja samat aatteet että lapsilla hyvä olla kotona sen aikaa kuin se on mahdollista.


Mutta kun taas on "tylsä aikakausi" siis että ei ole mitään menoja, kahvittelua, kavereita (siis mulla myös) niin sit mä ajattelen et tätähä tää on ja pitääkin olla. Ja se on sit ohan normaalia.


en mä tiijä. Oikeastaan vasta noin puolivuotta sitten mä löysin ihanan ystävä ihan sattumalta ja me ollaan sen kanssa nyt nähty paljon ja lapset leikkineet keskenään. Keksitty kaikkee kivaa ja päivät menee sutjakkaa. Kaikki on ihanaa ja mä nautin.

Kun taas ennen päivät ja viikot on mennyt tosi hitaasti ja päivässä moneen kertaan saa kattoo kelloo et vasta noin vähän.
Ja mä olen ollut surullinen ja yksinäinen.
Mulla ei siis aijemmin ollut ketään sellasta kaveri lasten tulon myötä ja vanhempi lapsi on 3,5v. Se on pitkä aika olla ilman ystäviä..



Hmm.. sekava sepostus.. mutta ymmärsiköhän kukaan mun pointtia.. :/
 
Voi sinua! Älä nyt suotta moisesta murehdi. Ihanaa, että olet löytänyt hyvän ystävän, jonka kanssa juttu luistaa ja aika menee mukavasti, ja lapset pääsevät leikkimään keskenään. Tuskin miehesi on yhtään pahoillaan siitä, että sulla on elämää myös "kotiäitinä" :) Voithan toki kysyä, mitä mieltä miehesi on. Nauti nyt niin lastesi kuin toisen aikuisen seurasta - kotona ehtii kyllä olla ihan riittämiin ja hoitaa kodin ns. velvollisuudet.

Hyvää syksyä sinulle!
 
[QUOTE="Nasu";21972308]Voi sinua! Älä nyt suotta moisesta murehdi. Ihanaa, että olet löytänyt hyvän ystävän, jonka kanssa juttu luistaa ja aika menee mukavasti, ja lapset pääsevät leikkimään keskenään. Tuskin miehesi on yhtään pahoillaan siitä, että sulla on elämää myös "kotiäitinä" :) Voithan toki kysyä, mitä mieltä miehesi on. Nauti nyt niin lastesi kuin toisen aikuisen seurasta - kotona ehtii kyllä olla ihan riittämiin ja hoitaa kodin ns. velvollisuudet.

Hyvää syksyä sinulle![/QUOTE]

Siis koti meillä on aina siisti. Ja kaikki kotihommat yms. muut hoidan ennen kaikkea muuta. SIis että koskaan meillä ei notku tiskit pöydillä tms. aina on ruoka kun "pitää" yms. Ja meillä on kaksi lämmintä ruokaa.

Mut mä koen siitä jollaillailla syyllisyyttä kun tää kotona olo onkin nyt mukavaa ja mieluisampaa kuin ennen. En ole yksinäinen ja surullinen ja päivät hurahtaa nopeasti enkä huomaakaan kun mies tulee jo kotiin..

ymmärsitköhän mitä tarkoitin..
 
ihan kun olisin itte kirjottanu ton. Mulla ei oo nyt ollu ketään ystävää kun pojan sain, siis kenen kans päivisin kävisin kahvilla jne. poika on nyt 1,5v. Aika tylsää on välillä kieltämättä... Mutta minkäs teet kun en tunne ketään tällä hetkellä joka kaipais seuraa niin kun mä.
Nyt alan tilittään omia ongelmiani tänne....
Siis et ole yksin asiasi kanssa.... Nauti olostasi kotona ja tuskin miehes jäis kotiin niin kun sä oot jääny. Ei miehet yleensä pysty kotona oleen muksujen ehdolla.
 
Mä ymmärrän. jotenkin sitä ajattelee, että kotona olon pitäisi olla tylsää ja rankkaa, kun mies kerran joutuu töissä käymään. sitten kun on niitä kivoja päiviä, ettei se olekaan pelkkää kodin- ja lapsenhoitoa, niin tulee huono omatunto.
tiedän ettei pitäisi ja mun mieskin on oikeasti vaan hyvillään että mulla ollut kiva päivä, mutta silti...
 
ihan kun olisin itte kirjottanu ton. Mulla ei oo nyt ollu ketään ystävää kun pojan sain, siis kenen kans päivisin kävisin kahvilla jne. poika on nyt 1,5v. Aika tylsää on välillä kieltämättä... Mutta minkäs teet kun en tunne ketään tällä hetkellä joka kaipais seuraa niin kun mä.
Nyt alan tilittään omia ongelmiani tänne....
Siis et ole yksin asiasi kanssa.... Nauti olostasi kotona ja tuskin miehes jäis kotiin niin kun sä oot jääny. Ei miehet yleensä pysty kotona oleen muksujen ehdolla.

Mä tiedän tasan miltä susta tuntuu.

Mä olin kuitenkin yli kolme vuotta yksin. Kun raskausaikana ne "ystävät" kaikkosi.
Olin vaan minä ja lapsi. Päivän kohokohta oli kun mies tuli kotiin ja salikset.
Ainoat ihmiskontaktit oli kaupankassatätit/setät.

Tuo oli jotain ihan kamalaa.

Nyt keväällä (loppupuolella ehkä) löysin ihan sattumalta ystävän joka on melkein samanlainen kuin minä ja meillä sujuu juttu hirmu hyvin. Ollaan niin samanhenkisiä.


Mut mä en vaan tiedä mikä siinä on. Kerkesinkä mä jo niin turtuu siihe kurjuuteen ja yksinäisyyteen vai mikä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kotona myös;21972439:
Mä ymmärrän. jotenkin sitä ajattelee, että kotona olon pitäisi olla tylsää ja rankkaa, kun mies kerran joutuu töissä käymään. sitten kun on niitä kivoja päiviä, ettei se olekaan pelkkää kodin- ja lapsenhoitoa, niin tulee huono omatunto.
tiedän ettei pitäisi ja mun mieskin on oikeasti vaan hyvillään että mulla ollut kiva päivä, mutta silti...

Just näin mä ajattelen.
Ja sit kun mulla ollut niin sen kolme vuotta (tosin olin välissä töissä puolisen vuotta) niin kyllä sen huomasi musta. Olin surullinen/vihainen/haastoin riitaa. Siten mies sai tuta sen nahoissaan.

Mies on kyllä iloinen mun puolesta nyt. Se on sanonut sen. Näkee musta että saanut ystävän ja olen taas se ihminen mikä olin joskus.


Mutta joku mussa vaan aina ajattelee et ei oo reiluu
 
Mä en tajua :) Eiköhän miehesi ole iloinen siitä, että teillä kuluu päivät mukavasti? Sellaisina aikoina olet itse paremmalla tuulella ja miehenkin on mukava tulla kotiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja herää nainen;21972484:
Mä en tajua :) Eiköhän miehesi ole iloinen siitä, että teillä kuluu päivät mukavasti? Sellaisina aikoina olet itse paremmalla tuulella ja miehenkin on mukava tulla kotiin.

Niinhän se onkin iloinen mun puolesta. :)

Mä nyt vaan olen tälläinen ... hmm.. idiootti.. ? kenties :D
 
Tosi ihanaa kun olet löytänyt ystävän :)
Ja mä ymmärrän kyllä kans ton "huonon omatunnon" siitä kun sulla on hauskaa.

Mulla on kans nyt just sellanen tilanne, et tuntuu et pää leviää.. Jouduin miehen työn vuoksi muuttamaan toiselle paikkakunnalle, josta en tune niin yhtään ketään. Päivät on just sitä "selviytymistä" yksin. Mun sukulaiset asuu kaukana täältä, eli niitä ei voi pyytää esim hetkeksi aikaa lasta ku mä teen jotain.
Ja sit taas miehen sukulaiset on semmoseia, et MEIJÄN pitäis aina mennä HEILLE! Ne ei ikinä tuu käymään täälä, tai jos käyvätki niin ihan vaan ohikulkumatkalla. Siis jos ne haluaa nähä lasta, niin meijän pitää se viiä heille "näytille". ja ovat siis vielä ihan työikäsiä ja omistavat auton jne.

Joo,oon kunnon no-life tällähetkellä, ja kuten joku aikemminki totesi, mies kyllä saa tuntea sen nahoissaan ku mä aina haastan riitaa ja oon pahalla päällä ja ..niin.
 
[QUOTE="minä";21973156]Tosi ihanaa kun olet löytänyt ystävän :)
Ja mä ymmärrän kyllä kans ton "huonon omatunnon" siitä kun sulla on hauskaa.

Mulla on kans nyt just sellanen tilanne, et tuntuu et pää leviää.. Jouduin miehen työn vuoksi muuttamaan toiselle paikkakunnalle, josta en tune niin yhtään ketään. Päivät on just sitä "selviytymistä" yksin. Mun sukulaiset asuu kaukana täältä, eli niitä ei voi pyytää esim hetkeksi aikaa lasta ku mä teen jotain.
Ja sit taas miehen sukulaiset on semmoseia, et MEIJÄN pitäis aina mennä HEILLE! Ne ei ikinä tuu käymään täälä, tai jos käyvätki niin ihan vaan ohikulkumatkalla. Siis jos ne haluaa nähä lasta, niin meijän pitää se viiä heille "näytille". ja ovat siis vielä ihan työikäsiä ja omistavat auton jne.

Joo,oon kunnon no-life tällähetkellä, ja kuten joku aikemminki totesi, mies kyllä saa tuntea sen nahoissaan ku mä aina haastan riitaa ja oon pahalla päällä ja ..niin.[/QUOTE]

Tosi kurja tilanne :/

Mites perhekerhot tms. ?
 
viitaten edelliseen viestiini... En hetkeäkään epäillyt ettetkö hoitaisi kotia siinä samalla jne. Tarkoitus oli kehoittaa nauttimaan tästä uudesta, ihanasta tilaisuudesta kaverin kanssa. Uskon kertomasi perusteella, että on vaikeaa nauttia tästä ajasta nyt, jos on kolme vuotta ollut yksin.
Itselläni on paljon kavereita ja muutama hyvä ystävä, mutta esikoisen syntymän aikaan huomasin vetäytväni itse kotiin ja pidin huonosti yhteyttä keneenkään - oma valintani tuolloin. Iloitsin aina siitä hetkestä, kun mieheni astui ovesta sisään ja pääsin kertomaan päivän kohokohdat. Sittemmin sisareni jäi myös kotiin ja meistä / lapsista oli paljon seuraa toisilleen.

"minä" - paljon voimia uudelle paikkakunnalle! Toivottavasti seuraa ja kavereita löytyy ajan kanssa.
 
Onhan se vastuu kodista ja lapsista kuitenkin vaikka saisikin päivän aikana jutella jonkun ystävän kanssa. Kyllä töissäkin on päiviä, jolloin raha tulee helposti ja on ihan mukavaa ja päiviä jolloin työpäivä ei lopu ikinä. Nauti vaan niistä päivistä kun aika kuluu siivillä. Kyllä sekin aika tulee kun lapset on sairaita ja väsyttää ja ketuttaa koko elämä.
 

Yhteistyössä