Ystäviä, miestä, ihan kaikkia olemalla muka kuin kuka tahansa ja sitt en olekaan, vaan oon jotain ihan muuta. Tiedän ettei tässä oo mitään hemmetin tolkkua koko olossa eikä jutussa, mutta en mä olotilalleni mitään mahda. Tekisi mieli sanoa miehellekin että hei aprillia, mä en olekaan mitään sitä mitä oot kuvitellut vaan ihan tasan juuri sellainen, millaista et missään nimessä itsellesi halunnut. Se käskisi pitää suun kiinni ja vannoisi ikuista rakkautta tietysti, mutta oikeasti... :ashamed: :ashamed:
Kukaan ei tajua tätä. Ei kukaan.
Kukaan ei tajua tätä. Ei kukaan.