S
suruinen
Vieras
Nyt pitää harmaana kirjoitella.
siis kaikki on avstustanut tän raskauden aikana,kolmas lapsi siis tulossa.
Ensin yllätysraskaus oli shokki,sitten piti käydä läpi istukkatutkimukset ja muut.
Mies lupasi olla mukana raskaudessa aktiivisesti mutta paskan marjat,on raksalla illat pitkät ja kaiken lisäksi työn puolesta matkustaa joka viikko ympäri ämpäri Eurooppaa.Ei ole mies kertaakaan kokeillut vauvan potkuja eikä mitään.
Vaivoja on vaikka muille jakaa,alapää ja jalat kuin norsulla kohjujen vuoksi,inhottaa tämä olotila kun kävelykin vaikeaa.
Kaksi lasta ennestään kuitenkin pitää kiireessä,toisella paha uhma-ikä ja kiljuu ja koittelee hermoja tosi paljon.
Minkään sortin hoitoapua ei ole,äitinikin kanssa sukset ristissä eikä ole hänkään kysynyt kertaakaan kuinka voin,koko raskauden aikana.
Tuntuu ettei kukaan odota tätä vauvaa,paitsi minä.Enkä edes tiedä mitä tunnen vauvaa kohtaan,aiemmissa raskauksissa olen ollut niin innoissani ja nyt ei tunnu kuin negatiivisia tunteita (jotka ei liity vauvaan) joka puolelta,kaikki vastustaa.
Ei ole oikein ystäviäkään,eikä mies tajua minun tilannetta.Neuvolan th ei yritäkään auttaa kun voivottelee vaan.
Viimeinen kolmannes onneksi menossa,kai tämä tästä,mutta pelottaa jo valmiiksi oma jaksaminen vauvan synnyttyä.
Jo joo kyllä,en kaipaa nyt kommenttia että itsepä olet raskaaksi hankkiutunut.Tällä asialla on niin pitkät juuret ettei kannata vaivautua edes mista kommentoimaan,ellei muuta tule mieleen.
Pakko ruveta makoileen hetkeksi,selkäkin sanoo pian itsensä irti.
mistä voimia?
siis kaikki on avstustanut tän raskauden aikana,kolmas lapsi siis tulossa.
Ensin yllätysraskaus oli shokki,sitten piti käydä läpi istukkatutkimukset ja muut.
Mies lupasi olla mukana raskaudessa aktiivisesti mutta paskan marjat,on raksalla illat pitkät ja kaiken lisäksi työn puolesta matkustaa joka viikko ympäri ämpäri Eurooppaa.Ei ole mies kertaakaan kokeillut vauvan potkuja eikä mitään.
Vaivoja on vaikka muille jakaa,alapää ja jalat kuin norsulla kohjujen vuoksi,inhottaa tämä olotila kun kävelykin vaikeaa.
Kaksi lasta ennestään kuitenkin pitää kiireessä,toisella paha uhma-ikä ja kiljuu ja koittelee hermoja tosi paljon.
Minkään sortin hoitoapua ei ole,äitinikin kanssa sukset ristissä eikä ole hänkään kysynyt kertaakaan kuinka voin,koko raskauden aikana.
Tuntuu ettei kukaan odota tätä vauvaa,paitsi minä.Enkä edes tiedä mitä tunnen vauvaa kohtaan,aiemmissa raskauksissa olen ollut niin innoissani ja nyt ei tunnu kuin negatiivisia tunteita (jotka ei liity vauvaan) joka puolelta,kaikki vastustaa.
Ei ole oikein ystäviäkään,eikä mies tajua minun tilannetta.Neuvolan th ei yritäkään auttaa kun voivottelee vaan.
Viimeinen kolmannes onneksi menossa,kai tämä tästä,mutta pelottaa jo valmiiksi oma jaksaminen vauvan synnyttyä.
Jo joo kyllä,en kaipaa nyt kommenttia että itsepä olet raskaaksi hankkiutunut.Tällä asialla on niin pitkät juuret ettei kannata vaivautua edes mista kommentoimaan,ellei muuta tule mieleen.
Pakko ruveta makoileen hetkeksi,selkäkin sanoo pian itsensä irti.
mistä voimia?