Mulla on varmaan raskausajan masennus,muita siitä kärsiviä?

[suruinen]

Nyt pitää harmaana kirjoitella.
siis kaikki on avstustanut tän raskauden aikana,kolmas lapsi siis tulossa.
Ensin yllätysraskaus oli shokki,sitten piti käydä läpi istukkatutkimukset ja muut.
Mies lupasi olla mukana raskaudessa aktiivisesti mutta paskan marjat,on raksalla illat pitkät ja kaiken lisäksi työn puolesta matkustaa joka viikko ympäri ämpäri Eurooppaa.Ei ole mies kertaakaan kokeillut vauvan potkuja eikä mitään.
Vaivoja on vaikka muille jakaa,alapää ja jalat kuin norsulla kohjujen vuoksi,inhottaa tämä olotila kun kävelykin vaikeaa.
Kaksi lasta ennestään kuitenkin pitää kiireessä,toisella paha uhma-ikä ja kiljuu ja koittelee hermoja tosi paljon.
Minkään sortin hoitoapua ei ole,äitinikin kanssa sukset ristissä eikä ole hänkään kysynyt kertaakaan kuinka voin,koko raskauden aikana.
Tuntuu ettei kukaan odota tätä vauvaa,paitsi minä.Enkä edes tiedä mitä tunnen vauvaa kohtaan,aiemmissa raskauksissa olen ollut niin innoissani ja nyt ei tunnu kuin negatiivisia tunteita (jotka ei liity vauvaan) joka puolelta,kaikki vastustaa.
Ei ole oikein ystäviäkään,eikä mies tajua minun tilannetta.Neuvolan th ei yritäkään auttaa kun voivottelee vaan.
Viimeinen kolmannes onneksi menossa,kai tämä tästä,mutta pelottaa jo valmiiksi oma jaksaminen vauvan synnyttyä.
Jo joo kyllä,en kaipaa nyt kommenttia että itsepä olet raskaaksi hankkiutunut.Tällä asialla on niin pitkät juuret ettei kannata vaivautua edes mista kommentoimaan,ellei muuta tule mieleen.
Pakko ruveta makoileen hetkeksi,selkäkin sanoo pian itsensä irti.
mistä voimia?

 

[M]

:hug: Onko teidän kaupungissa neuvolapsykologia?
Oma tilanteeni on kovin erilainen kuin sinun, mutta minua psykologilla käynti on auttanut.
Itsekin olen masentunut ja peloissani, mutta hyvin eri syistä.
Ulkopuoliselle puhuminen on auttanut ainakin minua. Jos tuo th ei osaa avittaa, voisiko np:sta olla apua?

 

[Uudi]

Voimia sinulle. :hug:

 

[suruinen]

mutta ongelma on se,että kun itsekin olen samalla "alalla" niin kynnys on hirmuinen varata aikaa.Ketään muuta ulkopulista kyllä ei ole,jolle voisi avautua,ei niin ketään.

 

[Elviira Eufrosyyne]

Minulla oli kolmannessa raskaudessa vähän samanlainen tilanne. Ajattelin koko raskausajan, että kukahan tämän lapsen hoitaa, minä en ainakaan jaksa.

Nyt lapsi on 4kk vanha ja kaikki on mennyt ihan mukavasti. Pelkäsin kovasti, että masennun vielä enemmän lapsen synnyttyä. Minua auttoi synnytyksen jälkeen eteenpäin se, että minulla oli vihdoinkin parempi olo. (Voin siis pahoin koko raskausajan ja minulla on vaikea raskausmyrkytys)
Toivottavasti saat apua ja tukea neuvolasta, muistat vain pyytää.

 

[M]

Jos kuitenkaan et tätä henkilöä tuntisi entuudestaan niin tekisikö kuitenkin ihan hyvää se np.
Kuitenkin tärkeä saada puhua jollekin joka edes tuntuu välittävän.
Minä vollotin ensimmäisestä tunnin käynnistä varmaan 45 minuuttia ja kyllä mietin mitä toinen mahtoi ajatella, mutta kyllä oli puhdistunut olo lähteissä.
Ehkä neuvolasta saisivat miehesikin osallistumaan jos menisitte molemmatkin kun olet ensin itse käynyt?

 

[suruinen]

ja pitäisi ottaa lapset sinnekkin mukaan,vanhempi tytär eskari-ikäinen joten ei voi kuunnella äidin tilitystä -tosin on kai jo tottunut että äiti itkee joka päivä ja on aina pahalla päällä.
Mies nyt ei lähde kirveelläkään mihinkään neuvolaan,ei tulisi mieleeni edes ehdottaa moista.

 

[M]

On kyllä kurja tilanne. Entäs joku MLL:n lastenhoitaja tai vastaava?
Tekisi nimittäin varmaan muutenkin ihan hyvää sinulle mennä vaikka kaupungille kuljeskelemaan itseksesi tai mikä sitten sinua piristäisikin.

 

[jadal]

tuo nyt on hankalaa, jos et pääsisis edes psykologille yksin. jos se kuitenkin jotenkin järjestyisi?

Itselläni puhkesi masennus edellisessä raskaudessani, vaikka vauva oli todella toivottu. onneksis joskus puolivälin jälkeen kerroin voinnistani neuvolassa, ja sitä kautta pääsin psykologille.
Se raskaus jäi multa tavallaan kokematta, koska mua ei kiinnostanut mikään. välillä ajattelin jopa niin, että mulle on ihan sama syntyykö koko penska vai ei.
aloitin sitten lääkityksen synnytyksen jälkeen, kun pelkäsin siinä vaiheessa oikeasti sekoavani. Lääkitys ja terapia yhdessä auttoivat, ja nyt olen lääkityksellä ollut jo 1,5v, ja olen vaikka loppu elämäni jos sillä pysyn kunnossa.

Mulla oli siitä ihanteellinen tilanne, että sain kyllä neuvolan ja lastensuojelun kautta todella paljon apua. lastensuojelun tuella, saimme äitini meille pariksi kuukaudeksi töihin, ja sekin aika oli suuri apu toipumiseeni. En siis löhöillyt ja pistänyt vain äitiäni tekemään kotitöitä, vaan äitini oli mulla ikään kuin tsempparina, joka kannusti tekemään, kun aiemmin en jaksanut tehdä yhtään mitään.

Yritä tosissaan saada apua, ja ota kaikki mahdollinen apu vastaan.
saisitko olosi perusteella perhetyöntekijää?

 

[kans väsynyt]

muuten kun oma tekstini mutta meille neljäs tulossa. Ruma olo eikä suku edes tiedä että vauva tulee ihan pian, paria kolmea lukuunottamatta.
Yksinäinen raskaus ollut ja miehellä omat jutut ettei ole jaksanut olla niin mukana ja tukena tässä kun muissa raskauksissa.

Kysy avuksi kodinhoitajaa kunnalta, neuvolasta osaa myös kertoa kodinhoitajasta ja sieltä jopa soittavat ja kysyvät avuksesi kodinhoitajaa jos vain annat luvan

 

[TIesithän]

että äidin raskauden aikainen masennus vaikuttaa sun tulevan lapsen mielenterveyteen. Esim. skitsofrenian on todettu esiintyvän masentuneiden äitien lapsillla enenmpi.. Joten lopeta itsesäälissä pyöriskely ja ala elämään.

 

[Vieras]

Mulla oli tän toisen lapsen kohdalla masennusta.
Makasin kaiket päivät, itkin ja yritin kaikkeni jotta jaksaisin vanhemman lapsen kanssa.
Lääkäriin menin ja testejä täyttelin, puhuin, kerroin miltä tuntuu. Diagnoosina oli keskivaikea masennus. Tarjottelivat lääkkeitä, joita en halunnut. Kävin myös psyk.sair.hoitajalla kerran viikossa. Tässä meidän kylällä terveyskeskuksessa olisi ollut oma sellainen, mutta on niin läheistä piiriä, etten halunnut hänelle puhua. Joten menin kaupungin terveyskeskukseen.

Vauvan oli toivottu ja kaikinpuolin oli kaikki hyvin. Mutta masennus vaan iski.
En jaksanu nauttia raskausajasta kuin vasta loppuvaiheessa.

Mutta todella paljon voimia sinulle!

 

[Juupa]

että äidin raskauden aikainen masennus vaikuttaa sun tulevan lapsen mielenterveyteen. Esim. skitsofrenian on todettu esiintyvän masentuneiden äitien lapsillla enenmpi.. Joten lopeta itsesäälissä pyöriskely ja ala elämään.

Tässä on taas oikein tietäjä... tällaisesta ei todellakaan tarvitse olla huolissaan. Ei todellakaan.

 

[Vierailija]

Mulla samantapainen tilanne;kolmatta lasta odotan, mies painaa töitä ja loput ajasta mielestään oikeutetusti lepäilee. Itse nukun katkonaisia öitä, eikä puhettakaan että pääsis joskus päikkäreitä nukkumaan kun päivät kuluu vanhempia lapsia hoitaessa. Pelkään myös miten mahdan jaksaa kun vauva on syntynyt, kun nytkin on koko ajan pinna kireällä ja elämä tuntuu raskaalta ja synkältä heti kun aamulla silmäni aukaisen...Suku asuu kaukana ja isovanhemmat on työssäkäyviä, joten ei jaksa reissata lapsiani hoitamaan. Koen syyllisyyttä kun itsehän olen lapseni tähän maailmaan tehnyt ja nyt vaan pitäis jaksaa ne hyvin hoitaa.Tsemppiä sulle odotukseesi, et ole yksin ongelminesi!Meitä on muitakin ei niin täydellisen onnellisia superäitejä...