Mulle on sanottu nyt varmaan sata kertaa, etten koskaan tuu saamaan töitä,ku aloin "lapsentekoon" niin nuorena...

[ninaTT]

Ketjua lukematta... Pelkän aloituksen pohjalta...

Mua ottaa päähän, ku luullaan, että mulla ei voi olla vakituista työpaikkaa ja olen eläny koko elämäni tuilla :| Nyt olen ekaa kertaa millään tuilla. Tätä ennen äiti on saanu lapsilisää musta siihen 17v asti mutta en ole saanu opintotukea, asumistukea, toimeentulotukea, mitään... Ihan töitä tekemällä olen vuokrat ja laskut maksanu. Nyt saan kotihoidontukea ja 80?/kk asumistukea. Olenpas minä sossupummi =) Toimeentulotukea en hae vaikka saattaisi olla, että olen siihen oikeutettu. Mieluummi teen täsä hoitovapaalla jotain pikkutöitä josta saan kasaan 100-200 ?/kk tai sitten elän vähemmällä.

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Haasteellinen työ on mielestäni sellaista, jossa voi hyödyntää opintojaan, oppia lisää, kehittyä ja edetä. Miksi sen pitäisi olla missään tekemisissä numeroiden kanssa? Haasteellinen työ voi olla vaikka taidemaalarin työ ihan yhtä hyvin.

Noh; mielestäni ap:n työhistoria osoittaa, ettei kauheasti ole haastetta työstään hakenut. Kauheaa silppua vaan.

Tolla työhistorialla oon aina saanu duunia, ku oon hakenu. Yleensä on ollu useempi mistä valita (viimeks oli 3). Musta (ja mun tähänastisista työnantajista) se vaan osottaa, että teen ihan mitä vaan hommaa, kunhan töitä irtoo. Kaikki ei nääs hienostele.

Joo sehän onkin "hienostelua", jos tunnistaa itsessään esim. sen, ettei itsestä ole hoitoalalle.
Työ, vaikka sitten hoitoalalla, on vastuullista, vaatii tiettyjä ominaisuuksia sekä kykyjä.

On hyvä kun tunnistaa, mihin itsestä ei ole, mihin on.

En nyt mitenkään usko, että olet jokin superihminen, joka kykenee kaikille aloille ja pystyy kaikkiin työtehtäviin todella upeasti ilman koulutusta.

Täytyy sanoa, ettet ihan taida tehdä mitä vain hommaa- juurihan kieltäydyit tästä diabeteshoitajan ( ) työstä.
Kaiken lisäksi, oli niin pätevät haastattelijat, että tuon nimikemoan lisäksi, päättivät kertoa sinulle millaisia muut hakijat ovat olleet: "neulakammoisia, kokemattomia".

Öh.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Ja muut tajus pointin aivan mainiosti.

Ihme ivaamista ja mun sanojen vääristämistä. Ei vaan lainatun osalta, vaan myös monen muun harmaan.

Mä en sanonukkaan olevani mikään superihminen joka pystyy mihin vaan ilman koulutusta, vaan nimenomaan olevani lähes kouluttamaton, mutta mitä vaan "paskaduunia" tekevä. Mä oon aina saanu ne työt mitä oon hakenu ja yleensä on ollu valinnanvaraaki, välilä jopa on tarjottu hakemattaki, mutta en mä mitään lääkärin tai presidentin virkaa oo hakenukkaan. Niille joille oon töitä tehny, on painanu paljon se, että on laajemmalti kokemusta ja tahtoa tehdä töitä, oli se työ sitte mitä vaan ja vaikka vaan osa-aikasta.

Se että kieltäydyin menemästä HENKILÖKOHTASEKS AVUSTAJAKS (anteeks nyt kovasti jos mulle oli väärällä nimikkeellä se työ esitelty), johtu siitä, että otin toisen työn mieluummin. Pienempi palkka, lyhyempi soppari, mut mieleisempi. Varmasti joillekki tosi utopistisen kuulosta.

Ymppään nyt tähän samaan vastauksen vielä muutamaan muuhun juttuun; se päiväkoti missä se diabeetikko oli, oli verrattaen pieni ja kodinomanen. Keskeisellä paikalla oli ruokahuone ja keittiö, jossa henkilökunta lastenhoidon ohessa valmisti ruoan. Siis vähän perhepäivähoidon ja päikkärin välimuoto. Ja sillä tytöllä oli just vasta todettu se diabetes.

Onko joillain palstalaisilla noin huono omatunto siitä, että ite on vaan sylkeny kattoon opiskelujen ohella, että pitää sitte ivata sitä, joka on oikeesti hommia painanu? Mä en ala-asteen jälkeen kouluiässä saanu päivääkään lomaa. En väitä että oli kivaa, mutta ainaki opetti olemaan ahkera.

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Eikä sinua ole käsketty olemaan yksin p.kodissa, siellä on muitakin.

Ilmeisesti siis itse ymmärsit väärin.

Nii, tää unohtuki. Missäs mä väitin, että olisin yksin siellä pk:ssa?

 

[Kowalski]

Ei töitä pelkästään papereilla saada. Esimerkiksi myyntihommissa (jollaista tekevä tuttuni tienaa reilusti yli 5000 euroa käteen joka kuukausi) luonne, asenne ja sen sellaiset ratkaisevat, ei se mikä olet koulutukseltasi tai paljonko sulla on ikää.

Ja koulunpenkille ehtii myöhemminkin, jos sellainen olo tulee.

Mutta on tietty paljon sellaisia hommia, joita ei pääse tekemään ilman alalle sopivaa koulutusta.

 

[vieras]

Ja jos oikeasti haluaa tehdä töitä koko elämänsä sitoutumatta siihen kunolla, niin mikäs siinä. Jossain vaiheessa vaan normaali ihminen haluaa myös älyllistä haastetta työssään. Muutaman päivän työthän voi suorittaa ihan miten vaan ja vaihtaa vaan paikkaa...
Kyllä pysyvyys on tärkeintä työnteossa.
Toiset vaan elää kädestä suuhun.

 

[RYPÄLE VoittamatonHerkkusieni]

Ja jos oikeasti haluaa tehdä töitä koko elämänsä sitoutumatta siihen kunolla, niin mikäs siinä. Jossain vaiheessa vaan normaali ihminen haluaa myös älyllistä haastetta työssään. Muutaman päivän työthän voi suorittaa ihan miten vaan ja vaihtaa vaan paikkaa...
Kyllä pysyvyys on tärkeintä työnteossa.
Toiset vaan elää kädestä suuhun.

Vai normaali ihminen...

Miks ei lyhyessäki työsuhteessa vois olla haastetta? Kyllä esim mun mielestä on haastetta puvustaa n 100 lasta ja nuorta tanssiesitystä varten... Ja vielä minimaalisella budjetilla. Vai eikö?

 

[Keittiönoita]

Ja jos oikeasti haluaa tehdä töitä koko elämänsä sitoutumatta siihen kunolla, niin mikäs siinä. Jossain vaiheessa vaan normaali ihminen haluaa myös älyllistä haastetta työssään. Muutaman päivän työthän voi suorittaa ihan miten vaan ja vaihtaa vaan paikkaa...
Kyllä pysyvyys on tärkeintä työnteossa.
Toiset vaan elää kädestä suuhun.

Mä en pidä esim exääni mitenkään epänormaalina, vaikka onkin paiskinut jo vuosikymmenet töitä vain ja ainoastaan rahan takia. Itse asiassa tunnen muitakin, jotka ovat paiskineet hommia ja sitten viiskymppisinä myyvät pois työnsä tuloksen ja alkavat viettää leppoisia vanhuuspäiviä jossain itselle mieluisassa paikassa. Kuten exäni sanoo: töitä tehdään vaurastuakseen, vapaa-aika käytetään tärkeisiin asioihin.

 

[nöppönen]

mä en ole tehnyt kuin kesätöitä enenkuin lapset tuli, esikoinen syntyi kun olin 20v. silti työllistyin toissa viikolla ja hyvin on toistaiseksi töitäkin tiedossa.

 

[juujuu]

Voi herranjestas mikä haloo. Mun mielestä on hienoa, että näitä ihmisiä löytyy, jotka tekevät työtä ja tekevät mitä työtä tahansa kunhan vain on sitä työtä. Kyllä opiskeluaikoina suurin osa mun opiskelukavereista oli sellasia että he eivät halunneet tehdä "paskahommia" kuten siivousta, tiskaamista, hampurilaisravintolan työntekijän hommia, mainosten jakamista jne. He saattoivat sanoa, että eivät saa töitä, mutta todellisuudessa eivät olleet näihin paikkoihin edes hakeneet tai olivat vain täyttäneet jonkun työkkärin kesätyönhakulapun ja siinäpä se työnhaku sitten olikin.

Joku vielä sanoi, että eipä ole ap kaivannut (älyllistä) haastetta työltään. Siis voi jee, ap on vasta vähän päälle parikymppinen (?), eiköhän hän vielä ehdi tekemään vaikka kuinka haastavia töitä ja sekin vielä, että milloin mikäkin työ on itselle haasteellista, ei sitä voi kukaan ulkopuolinen määritellä.

Totuus on, että monessa työpaikassa arvostetaan työkokemusta, oli se millaista tahansa. Itsekin olen tehnyt 14-vuotiaasta asti töitä kesät sekä koulun ohella. Niissä paikoissa joihin on tarvittu koulutus ja olen päässyt on arvostettu aiempia "paska"duunejani kun ne on käynyt ilmi työhaastattelijoille ja on suoraan sanottu, että olet varmasti oppinut tekemään töitä ja tottunut kiireeseen kun olet ollut tuolla ja tuolla töissä, vaikka se työ on ollut ihan täysin eri alalta kuin se työ mitä olen hakenut.

 

[Mummimamma]

Haasteellinen työ on mielestäni sellaista, jossa voi hyödyntää opintojaan, oppia lisää, kehittyä ja edetä. Miksi sen pitäisi olla missään tekemisissä numeroiden kanssa? Haasteellinen työ voi olla vaikka taidemaalarin työ ihan yhtä hyvin.

Noh; mielestäni ap:n työhistoria osoittaa, ettei kauheasti ole haastetta työstään hakenut. Kauheaa silppua vaan.

Tolla työhistorialla oon aina saanu duunia, ku oon hakenu. Yleensä on ollu useempi mistä valita (viimeks oli 3). Musta (ja mun tähänastisista työnantajista) se vaan osottaa, että teen ihan mitä vaan hommaa, kunhan töitä irtoo. Kaikki ei nääs hienostele.

Joo sehän onkin "hienostelua", jos tunnistaa itsessään esim. sen, ettei itsestä ole hoitoalalle.
Työ, vaikka sitten hoitoalalla, on vastuullista, vaatii tiettyjä ominaisuuksia sekä kykyjä.

On hyvä kun tunnistaa, mihin itsestä ei ole, mihin on.

En nyt mitenkään usko, että olet jokin superihminen, joka kykenee kaikille aloille ja pystyy kaikkiin työtehtäviin todella upeasti ilman koulutusta.

Täytyy sanoa, ettet ihan taida tehdä mitä vain hommaa- juurihan kieltäydyit tästä diabeteshoitajan ( ) työstä.
Kaiken lisäksi, oli niin pätevät haastattelijat, että tuon nimikemoan lisäksi, päättivät kertoa sinulle millaisia muut hakijat ovat olleet: "neulakammoisia, kokemattomia".

Öh.

muuhun en ota kantaa, mutta taitaa olla lakikin jo sellainen, että mitään piikkejä ei saa antaa, kuin koulutettu henkilö.
Esim. lto ei saa pistää diabeetikkoa, kun heidän koulutukseen ei piikittelyt kuulu.
Lähihoitaja, jolla alan koulutus voi antaa esim. sen insuliinin.
Muita lääkkeitä edes särkylääkkeitä ei saada päivähoidossa antaa, kuin ainoastaan ne jotka lääkäri on määrännyt, ja nekin vain sellaiset lääkkeet, jotka on annettava hoitoaikana. Mutta jos vaikka lääke olisi sellainen, että hoitopäivän aikana pärjää, silloin vanhemmat huolehtivat siitä itse.

Näin ainakin täällä meidän kunnassa, niin päiväkodeissa kuin perhepäivähoidossakin. Ja luulenpa, että määräykset ovat muissa kunnissa myös samat.