Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Nykypäivän vanhemmat ovat hysteerisiä. Vielä omassa lapsuudessa 90-luvulla useimpia lapsia tukistettiin eikä siitä todellakaan "perusturvallisuus järkkynyt iäksi ja tullut pysyvät mielenterveysongelmat". Päin vastoin hyvä vaan, kun lapset pysyivät kurissa.
Nykypäivänä toki moni vanhempi väittää pitävänsä lapsilleen "rajat", mutta ei se raja mikään oikea kuri ole, kun viime kädessä sen noudattaminen on lapselle vapaaehtoista. Vanhempi kun ei pohjattomassa traumanaiheuttamispelossaan uskalla pakottaa lasta tottelemaan jos lapsi siitä tosissaan kieltäytyy.
Nykyäänkin joka kolmannessa perheessä tukistetaan. 90-luvulla tosiaan useammissa. Eivätkä tukistajat tyhmiä ole, vaan ovat huomanneet, että jos lapsi tietää olevansa täysin koskematon, niin tämä nopeasti oppii, että vanhemman puheen voi päästää yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, kun vanhempi ei mahda hänelle mitään.Höpö höpö. 90-luvulla ei tosiaankaan "useimpia lapsia" tukistettu. Jos olet kasvanut sellaisissa piireissä, on hyvä tajuta että ne eivät edustaneet keskivertoperhettä. Myös silloin osattiin kasvattaa ilman lapseen kajoamista.
Niin, hauskaa tässä on se, että 25 % myöntää tukistavansa lastaan, mutta vain 15 % on sitä mieltä, että se on ok. Tämäkin, siis pieni vähemmistö vanhemmista, jotka eivät osaa muuta kuin käydä käsiksi, haluaisi osata enemmän. Suuri enemmistö on jo oppinut muita keinoja. Se ei ole mikään meriitti vanhemmuudessa, että ei pärjää asiassa jossa 75% pärjää.Nykyäänkin joka kolmannessa perheessä tukistetaan. 90-luvulla tosiaan useammissa. Eivätkä tukistajat tyhmiä ole, vaan ovat huomanneet, että jos lapsi tietää olevansa täysin koskematon, niin tämä nopeasti oppii, että vanhemman puheen voi päästää yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, kun vanhempi ei mahda hänelle mitään.
Niin, hauskaa tässä on se, että 25 % myöntää tukistavansa lastaan, mutta vain 15 % on sitä mieltä, että se on ok. Tämäkin, siis pieni vähemmistö vanhemmista, jotka eivät osaa muuta kuin käydä käsiksi, haluaisi osata enemmän. Suuri enemmistö on jo oppinut muita keinoja. Se ei ole mikään meriitti vanhemmuudessa, että ei pärjää asiassa jossa 75% pärjää.
Itseäni aina mietityttää, että mites nämä tukistelijat, joista siis osa väistämättä on ihmissuhdetyössä, kohtelee potilaita ja asiakkaita kun asiat eivät mene kuten itse tahtoo. Osaavatko he näissäkään tilanteissa hillitä hermonsa, vai kostetaanko asiakkaalle ja potilaalle se oma harmitus? Onko nämä näitä hoidettaville äyskiviä ja heitä kovakouraisesti kohtelevia hoitajia, ja onko se heidän mielestään oikein?
Ei kyse yleensä ole osaamisesta, vaan siitä että prioriteetit lastenkasvatuksessa ovat muuttuneet (nykyään painotetaan hyvän itsetunnon luomista, johon ei sovi tottelemisen opettaminen) ja samaan aikaan jauhetaan hysteriaa siitä, että tukistaminen on "järkyttävä pahoinpitely" (koska rangaistukset eivät ole muodissa nykyään ja ihmisten on helppo unohtaa, että ne eivät ole kostoa varten vaan opetustarkoituksessa käytettävä pelote).
Olet aivan oikeassa, että prioriteetit ovat muuttuneet. Nykyään korostetaan kriittistä ja loogista ajattelua sokean auktoriteettien tottelemisen sijasta. Olenkin itse mielessäni ajatellut, että jos kartoitettaisiin näiden tukistelijoiden ja läpsijöiden arvotaustaa, niin kuinka monella siellä olisi se oma maailmankuva voimakkaasti auktoriteettiuskovainen, konservatiivinen ja uskonnollinen. Sitä mitä ei salli itselleen ei salli lapselleenkaan. Jotenkin on sellainen kuva, että esimerkiksi tietyissä herätysliikkeissä hyväksytään lapsen rajukin henkinen ja fyysinen kurittaminen, jotta lapsesta saadaan kitkettyä pienikin oman tahdon osoitus. Yhteisön olemassaolo kun riippuu siitä, että sen yksilöt eivät liikaa mieti mitä mieltä asioista ovat vaan ottavat ohjeita ylhäältä päin.
