Muita ketä turhauttaa lapsen mummon tyhmyys?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mude"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Mude"

Vieras
Poikani on ikävöinyt mummoaan eli minun äitiäni jo pitkään. Hän asuu satojen kilometrin päässä meistä, joten eivät nää kovinkaan usein. Syynä on myös hänen mielenterveys ja alkoholismi, jota lapsi ei tietenkään ymmärrä vaan rakastaa mummoaan yli kaiken.

Noh, nykysin äitini on suht kunnossa, mutta viina meni aina meidänkin lapsuudessa monen asian edelle ja tehnyt monet oharit lapsenlapselleenkin hänen tietämättä tietysti siitä. Itse olen ehkä juuri huonon lapsuuteni vuoksi mielestäni tosi hyvä ja fiksu äiti ja niin on myös avopuolisoni paras isä mitä tiedän olevan olemassa ja hän sai pojan itselleen erossa, koska pojan äidillä on alkoholi ja mielenterveysongelmia, jotka peitti hyvin suhteen alussa. Nyt mummo mieluilisi lastani pikkusiskoni kanssa kylään sinne monen sadan kilometrin päähän, jos minun pikkusiskoni saa töistä vapaata ja lähtee siellä käymään.

Ilmaisin suoraan huoleni äidilleni, että en tiedä uskallanko antaa lastani sinne kylään ja hän oli pikkusiskolleni sitä ihmetellyt, joten vastasin, että Nii sillä en uskalla antaa poikaa sinne asti, kun meillä vietetään tässä kotona täysin raitista elämää, kun avopuolisoki pitää huvikseen tipatonta tammikuuta, kun mie odotan lasta, ni tuumi, et on sillei huvikseen hengessä mukana, niin sielläkää mummolassa ei sitten passais ottaa tippaakaan alkoholia, kun poika olisi siellä kylässä. Ei edes sitä nättiä kahta saunaolutta, koska niitä ei kotonakaan oteta.

Mummo vastasi: Okei, ymmärrän hyvin. Mut entäs ensi kuussa?

Vastasin, että No ei tietenkään sillonkaan sais ottaa tippakaan!

Ei oo enää mummosta kuulunu, mutta omapaha on häppeesä ja menetyksensä!

Te joiden lapsilla on hyvät ja fiksut mummot ja ukit, niin arvostakaa niitä! Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ja usein joutuu kaunistelemaan totuuksia, et kyllä se mummo muuten, mutta sillä on nyt hirmune kiire ja hommia, ni ei jouda...
 
Ei kyllä minun lapseni lähtisi kylään paikkaan, jossa epäilisin alkoholinkäytön olevan ongelma. Varsinkaan noin kauas, josta ei todellakaan voi lähteä noutamaan lapsia kovinkaan nopeasti kotiin mikäli jotain sattuu. Muutenkaan en anna lapsiani hoitoon epäluotettaville ihmisille.
 
Kun nimenomaan kyse periaatteesta ja siitä, että jos mummo ottaa kaks, ni se juo sen koko sikspäkin... Jos ois kyse normaalista ja fiksusta aikuisesta, ni ei siinä toki sillo ois mitään ongelmaa, mut vaarana lipsuminen etenki, ku kylässä myös selviä ja fiksuja perheenjäseniä.
 
[QUOTE="Mude";29431065]Kun nimenomaan kyse periaatteesta ja siitä, että jos mummo ottaa kaks, ni se juo sen koko sikspäkin... Jos ois kyse normaalista ja fiksusta aikuisesta, ni ei siinä toki sillo ois mitään ongelmaa, mut vaarana lipsuminen etenki, ku kylässä myös selviä ja fiksuja perheenjäseniä.[/QUOTE]

No sitten :(
 
Ite jäin eniten suu auki, ku laitoin tosiaan, et menos tipaton tammikuu, ni sielläkään ei sitten otettais tippaakaan, ku ei kotonakaan, ni mummo vastaa, et No entäs ens kuussa? Voi hyvää päivää... Nää on niitä hetkiä, kun ymmärrän mitä isäni tarkoitti joskus sillä, ku sano, että en tiedä mistä sinä oot tuon sisusi ja viisautesi periny vaan, et ainakaan äitiltäs.. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vasemman käen rukkanen;29431052:
Jos mummo pystyy juomaan vain kaksi saunaolutta ja lopettamaan, niin mikä silloin on ongelma?

Ongelma on siinä, jos ei pysty olemaan juomatta noita saunaoluita. Luottaisitko todella alkoholistiin, ettei hän sitten noiden saunaoluiden jälkeen ottaisi paria lisää, kun eihän ne pari niin paljoa allut alkuunkaan, vähän sitten konjakkia kahviin (kolme neljäsosaa kupista) ja kyllähän nyt ruuan kanssa viini(pullo)kin on ihan arkea...?
 
Niih ja arvaa onko mukava aina keksiä selityksiä pojalle miks ei voi mennä mummon luo ja aina pitää tarkistaa ite etukäteen puhelimes, et onko mummo varmasti selvinpäin, jos annan pojan soittaa kuitenki mummolleen, kun ikävöi. Joskus on vahtinut poikaa, mutta ei yksin ja aina olen ollut lähellä ja soitellut miten menee ja sanonut, että jos jotain pientäki tulee, ni pitää ilmottaa.

Mie jo poikaa odottaessa huusin joskus vihaisena ja turhautuneena äidille, että Ainakin tiedän sen, että millainen äiti en tule olemaan! Sitten oon kertonu hänelle suoraan, että Minä en kerro esim hänen olevan tulossa kylään ennen kuin hän todella on ulkoovella, koska teki meille aikoinaan niin monet oharit ja tiedän miltä se tuntuu, niin pojan ei tarvitse sitä kokea koskaan!Itsekin pidän aina lupaukseni juuri tästä syystä pojalleni.

Äiti jätti perheensä ja täten alle 3 vuotiaan tyttärensäki aikoinaan juoppoukon vuoksi ja minä pakotin äidin ottamaan minut mukaan olessani tuolloin 11 vuotta, kun ajattelin, ettei pikkusiskoilla ole äitiä pian ollenkaan, jos en lähde mukaan äidistä huolehtimaan ja niin teinkin.

Olishan sitä odottanut, että lapsenlapsi ja ikä rauhouttaisi mummon, mutta alkoholi ja mielenterveysongelmat ovat kovia vastuksia joita ei heikompi luonne selätä vaikka olisi kyse omista tai lapsenlapsista, huoh...
 
Niin juu, täällä kohtalotoveri... Tavallaan.

Isovanhemmat nauroivat päin naamaa, kun pyysin, etteivät ottaisi alkoa lasten aikaan. He eivät kyllä vedä mitään örveleitä, mutta hiprakassa varsinkin mummo on usein. Perustelu kieltäytymiseen oli se, että minunkin pitäisi olla täysin absolutisti, jotta voisin moista vaatia. Minusta lapsille ei ole mitenkään haitallista nähdä aikuisia (joskus) juomassa lasia viiniä ruuan kanssa tai ottavan (1-2) saunaolutta, mikäli se tosiaan sitten jää siihen. Itse en oikeastaan edes juo lasten valveillaoloaikaan, edes sitä yhtä siis, koska pidän nollatoleranssia autoilun ja alkon suhteen ja mielestäni on aina oltava ajokuntoinen aikuinen paikalla, kun on lapsia. JOS jotain sattuisi... Isovanhempien suhteen olen tarkempi siksi, koska uskon, että lapselle voi tulla turvaton olo, jos isovanhemman käytös muuttuu. Lisäksi olen muutenkin sitä mieltä, että nuo isovanhemmat ovat jo pikkasen höperöitä ja reaktiokykynsä on silminnähden hidastunut, niin en halua edes kuvitella, mitä voisi tapahtua...

Lisäksi samat isovanhemmat asettavat ehtoja lastenhoidolle koskien lasten vaatteita ja hiuksia, eivät välitä erikoisruokavaliosta (aiheuttaen lapselle kipuja), lupailevat lapsille ties mitä menoja, mutta pistävät minut perumaan ne (ilmoittavat vain, etteivät mene ja saan hoitaa asian), eivät kunnioita pätkääkään elämänkatsomustamme (olemme ateisteja ja he paasaavat lapsille jumalasta, opettavat rukouksia jne), istuttavat lapsia vuoronperään tietokoneella ja telkkarin edessä, vaikka tietävät meidän olevan tarkkoja ruutuajasta jne jne jne.

Ja silti, koska muita ei ole, on heille joskus lapset hoitoon annettava. Isovanhemmat on rikkaus ja silleen...
 
Just se, että kun vaikka se mummola onki suht tuttu paikka lapselle, ni se on kuitenki vieras paikka kotiin verrattuna ja lapsi kyl tulee varuilleen, vaik oltaiski vaa pikku hiprakassa ja sitä on tosi ja yllättävänki vaikeeta selittää isovanhemmalle etenki, ku ennen oli normaalia, et vietettiin kyläläisten ja sukulaisten kanssa "kinkeriä" ja siinä ne lapset juoksenteli omia leikkejään seassa. Kyllähän se toki oli aina alkuun hassua, ku sukulaissetä roikotti leikillään jaloista ja kantelivat reppuselässä jne mut sit aamua kohti alko se ns. takkahuoneissa rähinä jne... ja eihän lapset niitä tietysti kuullu, ku nehä nukku.. ööö, siinä metelissä...

Ite en ole mikään täysin raitis ihminen. Nyt tietysti kun odotan meidän kolmatta lasta, mutta kyllä minä ennen raskautta saatoin joskus sen saunasiiderin tai toisenkin ottaa, mutta sitten kun lapset nukkuvat ja samaa mieltä, että aina pitää olla vähintään yks ajokuntonen jne. Nyt olen miettinyt, että ei mulle tekis ollenkaan tiukkaa jatkaa tätä täysin raitista elämää myös raskauden jälkeenkin. Todennäkösesti onki aika vähissä ne ns. römpöttelylle pääsyt raskauden jälkeen, kun on kolme lasta, mutta se nyt ei ole mitään uutta, kun en yleesäkään oo käyny kuin kerran 2 kk aikana jossain iha viihtymässä ja silloinkin en juo niin paljoa, että olisi humalassa.

Jotenki tuntuu, et nykyaikana ei olekaan sellaisia ns. normaaleja ja perinteisiä mummoloita ja ukkiloita kuin ennen tai en tiedä. Lasten pään sisälle, kun on vaikeaa päästä, et miten ne kokevat mummolan ja ukkilan. Oma lapsukaiseni on jo tosin yli 4 vuotias, ni hän saattaisi osata kertoakin tuntemuksiaan ja kovasti ikävöi ainaki, mut tilanne on mitä on..
 

Yhteistyössä