mummo uhkailee...

[ei ei ei]

eihän mummolla (ex-anoppi) voi olla oikeuksia lapseeni? hän on uhkaillut ottaa yhteyttä neuvolaan ja turvakotiin"katsotaan sen jälkeen kuka on kenenkin hoitaja". hän yrittää poikansa puolesta saada lapsen isälleen.

itse olen lapsen (5kk) hoitanut syntymästä lähtien ja elättänyt pienillä rahoillani kun, lapsen isä on toiminut itsekkäästi ja mennyt omia menojaan ja heittänyt vähän "taskurahaa" kun huvittaa. joten mielestäni isällä ei ole edellytyksiä saada lasta itselleen, mutta miksi tuo ex-anoppi on puuttunut asiaa? ihmettelen suuresti.

lapsestani ei kuulema kasva tasapainoista kun isä ei ole hänen kanssaan, mutta itseppä isä lähti.
tapaamiset haluan suoritettavaviksi kotonani, sillä miehellä ei ole kehittynyt hyvää suhdetta lapseen ja luulen että, lapsi tuntisi olonsa turvattomaksi isän kanssa kahden, johtuen siitä ettei ole paljoa isänsä kanssa ollut tekemisissä.
onko minulla oikeus päättää siitä, etten halua antaa lasta kodin ulkopuolelle viellä ainakaan, vaan vasta sitten kun huomaan että isä kantaa vastuun ja lapsen sekä isän suhde on kehittynyt?

kiitos.

 

[Ei hyvää päivää]

Voi että kun tuttua tuokin! Mikä oikeen on oikeesti vikana ettei miehet ihan oikeesti hoida asioita jaheistä tulee inhottavia pa***aisia kun erotaan?

Meillä kans miehen äiti hallitse erotessa poikaansa ja itse asiassa koko 12v. yhteis olo ajan! Hän manipuloi ja "asui" minun kotonani, vaikka sanoin ziljoona kertaa, että kun tulen töistä kotiin mummo EI ole meillä ja aina se per*enaama siellä oli! Mies oli vuoden masennuksen takia saikkelilla!

Sitten katsoin parhaaksi lähteä kahden lapssen kanssa ja silloin show alkoi!

Olen huono äiti, olen huono kasvattaja, olen saattanut EX-mieheni masennuksen valtaan, olen jättänyt EX-miehen puille paljaille muuttaessa asunnostamme pois, muutteaen itse kahden lapsen kanssa vuokralle ja ottamalla itse 3000? velkaa, että saan ostettua huonekaluja ja maksettua pienestä palkastani vuokrat ja takuu maksut! olen huono äiti kun muutan lasten kanssa pois yhteisestä kodista poismiehen luota joka viettää ennemmin aikaansa äitinsä kanssa kuin oman perheensä! Olen huono äiti mitä kaikkea hän latelikaan!

EX-mieheni ei osaa elä itsekseen vaan kun hän taas erotessaan, meni vajaa vuosi sitten uudelleen naimisiin 8kk tuttavuuden jälkeen, hakeutui äitinsä helmoihin ja asustelee äidin kanssa! MAMMANPOIKA!!! ei mitään muuta

 

[minä myös]

Voi kuinka ihanaa (jollain tavalla) on lukea, kuinka samanlaista on muillakin.

Meillä myös erotilanteessa ex-anoppi plus muu ex-miehen perhe oli ehdottomasti sitä mieltä, että lapset jää isälle.

He mm. haastattelivat omatoimisesti lapsia, jotta lapsi kertoisi kuinka huono äiti olen. Nauhoittivat haastattelut! Sitä en tiedä, että mitä lapset ovat kertoneet, tai että onko nauhoja johonkin toimitettu. Ainakin pääsin muuttamaan lasten kanssa omaan kotiin ja huoltajuus ym sopimukset on tehty.

Meillä exä ei osallistunut kotitöihin tai lasten hoitoon kuin todella satunnaisesti ja silloinkin kun ensin pyysin, patistelin ja kiljuin sitten lopuksi... Hän oli väsynyt tai sitten (useimmiten) oli töissä tai harrastuksissa iltaisin, päivätöiden lisäksi.

Ihmettelin suuresti, että kuinka ex-anoppi kuvitteli poikansa pystyvän huolehtimaan kahdesta pienestä lapsesta yksin, kun ei hän osallistunut mihinkään edes silloin kun meitä huoltajia oli kaksi??!
Tai, no, hän kyllä oli sanonut auttavansa poikaansa.

Jännä juttu. Silloin kun asuimme yhdessä, ja olisi tarvinnut lastenhoitoapua ex-anopilta, oli jatkuva narina ja valitus että ei jaksa hoitaa lapsia. Koskee, kolottaa, väsyttää, ei pärjää kahden vilkkaan lapsen kanssa.... ym ym.

Ja nyt sitten kun tilanne muuttui, että lapset olisi pitänyt saada pojalleen, niin ei tehnyt ilmeisesti heikkoakaan lupailla että hoitaa lapsiamme päivittäin. (Koska ex-mieheni oli jossain omissa jutuissaan päivittäin, eikä koskaan "ehtinyt" olemaan lasten kanssa.)

Nytkin, kun lapset oli viikonlopun isällään (ovat jokatoinen viikonloppu), he olivat molemmat päivät (la ja su) anopilla hoidossa ja isä omissa hommissaan. Yöt sentään olivat olleet isällä nukkumassa. Ei sillä, etteivät lapset saisi tavata isovanhempiaan, mutta olisi varmaan lapsillekin mukavaa, jos omalla isälläkin olisi antaa heille edes vähän aikaa. Rauhoittaisi edes sen jokatoisen viikonlopun omille lapsilleen...

No, se siitä.
Vähän minua vieläkin jännittää, että mitä jos lapset määrätäänkin isälleen. Meillä on yhteishuoltajuus ja sopimuksessa on sovittu, että lapset asuvat äidin luona.

Ko. ex-perhe ovat kaikki hyviä puhumaan ja manipuloimaan ihmisiä. Sen vuoksi hieman pelkään vieläkin lasten menettämistä, enkä esim uskalla kovin kovasti komennella lapsia, jotta eivät sitten puhuisi, että "äiti vain komentaa..."

 

[meillä myös oli]

"minä myös".
Lapseni kävivät myös isänsä luona tapaamisilla siten, että valtaosan siitä ajasta olivat isovanhemmillaan, siis isänsä vanhempien hoivissa.

Kyllä he isänsä seuraa kaipasivat. Isä meni ja tule miten halusi,hän ei mitään perunut sen takia, että saisi olla lasten kanssa, jotka olivat häntä kaivanneet.
Kyllä isovanhemmat sen huomasivat, mutta puolistivat vastuutonta poikaansa. Kait se on kova pala alkaa moittimaan omaa lastaan ulkopuoliseille, tai edes tunnustaa, että ei siitä ole... paitsi että kyseessä on oma lapsi, kyseessä on myös oman kasvatuksen tulos.

Kannattaisi ottaa yhteyttä lastenvalvojaan tai sossuun lastensuojeluun ja kysellä, mitkä ovat kriteereitä, että lapet voisi ottaa isälleen.

Mulla lasten isä nimittäin ilmoitti kans, että olen huono äiti ja hän saa lapset itselleen. Kysyin sitten lastensuojelusta, mitkä ovat perusteet, mikä on semmonen teko, että lapset menisi isälle. Jos 4 v jää pihalle kun menen kauppaan, se ei ole (pieni paikkakunta, turvallinen piha, yhteisöllisyys, kaikki, naapurit siis, katsoi kaikkien lapsia, ihan todella siis) se ei ole, jos lapsen kanssa on sovittu jne.
Jos huudan ja hermostun, sekään ei ole pointti tai syy.


Kysyin, mikä on huono vanhemmuútta ja koska en hakannut lapsiani, en jättänyt yksin, en ryypännyt, he saivat ruuan ja muuta semmosta normaalia, ei ollut mitään syytä pelätä että isä, joka ei ottanut vastuuta yhdessä olon aikanakaan, voisi automaattisesti saada huoltajuuden. Ei edes se, että korotin ääntäni ja huusin.

He pelottelevat sinua, ja kun mitään muuta keinoa ei ole, millä pitää sinut otteessaan, se on lapset ja vanhemmuutesi ja uhkailu sillä.

Yleensä lapset jää aina äidille, ja jos huoltajuuskiistaa käytäisi, heidän pitäisi osoitta että olet epäkelpo ja äänitetyt nauhotteet ei sitä ole. vasta 12-v mielipide otetaan ratkaisevasti huomioon.

Se, ettei isä vietä aikaa lastensa kanssa edes tuon vertaa kuin tapaamisilla,ei voi olla mikään peruste että olisi sitten kelvollinen huoltajuuteenkaan.

Soita siis lastensuojeluun ja vaikka anonyymisti kysele. :flower:

 

[Ei hyvää päivää]

Kyllä se taitaa lähes joka perheessä olla se miehen äiti, joka sitten eron myötä myös muuttuu! Olen jopa kuullut sellaistakin huhua että ex-anoppi on ollut MUKAVA eron jälkeen ja tullut ex-miniälleen kaveriksi!!! Taitaa kyullä olla aika harvinaista!

Nämä anopit ja jätetyt/jättäjät muuttuvat eron astuessa mukavasta kus***ksi! Mitä vähemmän heidän kanssaan on tekemisissä sitä parempi!

Meillä ex-n sukulaiset eivä tole olleet lapsiin missään tekemisissä siitä lähtien kun ovesta lähdimme! OLIKO SE LASTEN SYY??? EI todellakaan

 

[taustalla]

Älä huoli ap, aika heppoisin eväin on anoppisi liikkeellä! Kurjaahan tuo tietysti silti on. Olen ymmärtänyt, että EU-tuomioistuimen kautta isovanhemmillekin on myönnetty oikeuksia tavata lapsenlasta, mutta huoltajuusasiat ovat sitten ihan erikseen. Ei kai äidiltä lasta viedä sen vuoksi, että anoppi niin haluaa! Sano anopillesi, että olet jutellut asiasta neuvolassa, ja siellä ainoastaan ihmeteltiin tuollaista hullua käytöstä.

 

[taustalla]

Meillä myös...
Eron jälkeen ex-mies vei anopin käskystä lapset vieraalle paikkakunnalle lastenvalvojalle ( sattui olemaan anopin tuttu ) ja kyseli, kyseli, kyseli ja yrittivät saada lapsilta ulos,kuinka huono äiti heillä on. Isä kiristi lapset hiljaiseksi että äidille ei saa kertoa ja vasta muutaman kuukauden kuluttua uskalsivat itkien kertoa, että eihän meidän enää tarvitse sinne mennä???
Arvatkaa, kenellä kilahti päässä!!!! Tein selvityspyynnön kyseiselle paikkakunnalle lastenvalvojan esimiehelle, että MIKSI on vieraan paikkakunnan lapsia ylipäätään otettu heidän vastaanotolleen... Omalta paikkakunnalta sanottiin, että jos he pyytävät apua muualta lastenvalvojilta, lapset voidaan ottaa muuallakin vastaan, mutta kummankin vanhemman tulee tietää asiasta, koska meillä on yhteishuoltajuus. Eipä minulle tietenkään mitään kerrottu! Jonkun kuukauden kuluttua tuli selvitykseeni vastaus, että ei ole sattunut mitään virhettä, lapset on otettu vastaan ihan epävirallisesti lastenvalvojan luona. Ja kissanpi**at, kuinka moni lapsi tajuaa, onko kysessä "virallinen" vai "epävirallinen" äidin haukkumishetki menossa....
No, eipä lapsista mitään saatu irti, kun ei ollut mitään kerrottavaakaan. Tämän jälkeen tosin he eivät ole mummolle eli ex-anopille halunneet mennä muuta kuin pikaisesti käymään.
Jaa - täytyypä tarkistaa onko tämä lv, joka lapset otti vastaan, vielä virassaan...

 

[kamala mami]

\

Meillä myös...
Eron jälkeen ex-mies vei anopin käskystä lapset vieraalle paikkakunnalle lastenvalvojalle ( sattui olemaan anopin tuttu ) ja kyseli, kyseli, kyseli ja yrittivät saada lapsilta ulos,kuinka huono äiti heillä on. Isä kiristi lapset hiljaiseksi että äidille ei saa kertoa ja vasta muutaman kuukauden kuluttua uskalsivat itkien kertoa, että eihän meidän enää tarvitse sinne mennä???
Arvatkaa, kenellä kilahti päässä!!!! Tein selvityspyynnön kyseiselle paikkakunnalle lastenvalvojan esimiehelle, että MIKSI on vieraan paikkakunnan lapsia ylipäätään otettu heidän vastaanotolleen... Omalta paikkakunnalta sanottiin, että jos he pyytävät apua muualta lastenvalvojilta, lapset voidaan ottaa muuallakin vastaan, mutta kummankin vanhemman tulee tietää asiasta, koska meillä on yhteishuoltajuus. Eipä minulle tietenkään mitään kerrottu! Jonkun kuukauden kuluttua tuli selvitykseeni vastaus, että ei ole sattunut mitään virhettä, lapset on otettu vastaan ihan epävirallisesti lastenvalvojan luona. Ja kissanpi**at, kuinka moni lapsi tajuaa, onko kysessä "virallinen" vai "epävirallinen" äidin haukkumishetki menossa....
No, eipä lapsista mitään saatu irti, kun ei ollut mitään kerrottavaakaan. Tämän jälkeen tosin he eivät ole mummolle eli ex-anopille halunneet mennä muuta kuin pikaisesti käymään.
Jaa - täytyypä tarkistaa onko tämä lv, joka lapset otti vastaan, vielä virassaan...

Voisin kuvitella omani tuohon tilanteeseen: tytär olisi kertonut suu vaahdoten, miten kotona on kurjaa, äiti kamala, ei anna, ei päästä, hermostuu ja huutaa aina ja koko ajan..
Olisi siis paitsi vahvistanut, myös lyönyt vähän lisääkin löylyä, ollut kiva ja hyvä ja isille mieleen.
Ja kotiin tullessa lallattanut tapahtuneen, mikään ei pysynyt salassa sillä lapsella, kertoi vaikke kukaan kysynytkään, ja osin puhui omiaankin, tai siis liioitellen. :headwall: