Mummolassa kenen omat säännöt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tiukka ja nössö äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="hhh";23245687]Miksi sillä Eemelillä on tuttipullo mukana, jos sitä vierotetaan? Muut jutut on mielestäni pikkujuttuja, anna olla vaan. Paitsi toi hiusten leikkuu. Ja tuttipullon anto tavallaan, mutta jos se on mukana, niin ehkä mummo ei jaksa/osaa/halua sitä vierotusta just sillä hetkellä toteuttaa. Herkkujen syöminen mummolassa ei mitään haittaa eikä uusilla leluilla leikkiminen.[/QUOTE]

Juuri näin. Ja jos kaiken suhteen ollaan kovin tarkkoja, niin eivät mummotkaan voi ymmärtää, mikä on tärkeää ja mikä ei.
 
Muutko kaikki antavat kasvattaa ja hoitaa lastaan vaikka ihan päinvastaisilla tavoilla ja arvoilla kuin omat arvonsa ovat ?

Niin sitä minäkin olen miettinyt, että eniten huolestuttaa se kategorinen "minähän teen miten haluan"-tyyli. Esim. mummo oli jo useasti huomauttanut, että pojan hiukset kyllä pitäisi leikata, että nehän häiritsee ihan leikkimistä (?!) ja minä olin joka kerta todennut että ei niistä mitään haittaa ole vaan ihan kivat ja tavallisetkin ja minä tykkään, kun kihartuvat niin somasti, eli päivänselvää oli että mummo teki tietoisesti vasten mun tahtoa ja oman mielensä mukaan. Ei ole mikään dementikko vaan ihan virkeä 60, vielä töissä.
 
Ymmärrän AP:tä kyllä hyvin.
Muutko kaikki antavat kasvattaa ja hoitaa lastaan vaikka ihan päinvastaisilla tavoilla ja arvoilla kuin omat arvonsa ovat ?
Ja antavat mieluusti myös isovanhempien opettaa salailua, epärehellisyyttä ja vanhempien sääntöjä vatsaan kapinointia ?
Jännää ...
Ei ne lapset mitään tyhmiä ole - kyllä ne joka tapauksessa näkevät että ihmisillä on erilaiset arvot. Miksi isovanhempien pitäisi sitten muuttaa omia arvojaan jonkun muun takia, jos itsekään ei hyväksy toisten arvoja. Kuitenkaan tässä esimerkissä ei tullut nyt mitään hengenvaarallista tms esille, enemmänkin pieniä tulkinta, tms eroja. Tukanleikkuu oli isoin konflikti, millä voi olla pitkäaikaisimmat vaikutukset (kestää jonkin aikaa ennenkuin tukka kasvaa takaisin)

Oppivathan lapsetkin sitten ymmärtämään aikaisessa vaiheessa, että eri paikoissa voi olla eri säännöt. Kuinka paljon oikeasti vahinkoa tapahtuu, jos lapsi saa tehdä hetken viikossa eri tavoin (eri henkilön kanssa)? Mitä vahinkoa? Vanhemmat kuitenkin jatkavat sitä johdonmukaista linjaansa.
 
Meillä on periaatteessa niin että kotona kodin säännöt ja mummolassa mummolan säännöt.
Siis niin että vanhempani ja appivanhempani saavat lapsia hoitaessaan toimia itse parhaaksi katsomallaan tavalla ja toisaalta niin että omat lapsenlapseni meillä ollessaan voivat elää osittain erilaisia säännöin kuin kotonaan.

Tosin sitä "luonnostaan" pyrkii noudattamaan vanhempien sääntöjä ainakin joiltain osin: Itse en ollut tarkka sen kanssa että alle 3 v eivät maista karkkia. Tytär on, joten tyttörentytär ei meillä karkkai syö
(eivätkä muutkaan silloin kun hän on paikalla).
Esimerkki sitten toisenlaisesta säännöstä on se, että mummolassa sai yökylässä käyttää tuttipulloa pidempään kuin kotona ja mummolassa nukutaan usiemmiten perhepedissä, vaikka osa nukkuu omassa kodissaan omassa sängyssä.
Jne.

En ole kokenut asiaa ikinä ongelmaksi, en omien lasten enkä toisaalta lastenlastenkaan suhteen.
:)
 
Ei ne lapset mitään tyhmiä ole - kyllä ne joka tapauksessa näkevät että ihmisillä on erilaiset arvot. Miksi isovanhempien pitäisi sitten muuttaa omia arvojaan jonkun muun takia, jos itsekään ei hyväksy toisten arvoja. Kuitenkaan tässä esimerkissä ei tullut nyt mitään hengenvaarallista tms esille, enemmänkin pieniä tulkinta, tms eroja. Tukanleikkuu oli isoin konflikti, millä voi olla pitkäaikaisimmat vaikutukset (kestää jonkin aikaa ennenkuin tukka kasvaa takaisin)

Oppivathan lapsetkin sitten ymmärtämään aikaisessa vaiheessa, että eri paikoissa voi olla eri säännöt. Kuinka paljon oikeasti vahinkoa tapahtuu, jos lapsi saa tehdä hetken viikossa eri tavoin (eri henkilön kanssa)? Mitä vahinkoa? Vanhemmat kuitenkin jatkavat sitä johdonmukaista linjaansa.


Me ei olla yritetty muuttaa isovanhempien arvoja, saavat tehdä kotonaan keskenänsä mitä haluavat, mutta jos haluavat lapsemme sinne, niin sitten asia on kyllä eri, edelleen saavat toki ajatella mitä tahtovat, mutta en todellakaan katso hyvällä että meidän periaatteilta kaivetaan maata alta minkä keritään..

Ja kun tämä näyttää tuottavan ongelmia jopa meidän läsnäollessamme, niin miten sitten jos jätämme lapsen pitkiksi ajoiksi yksin mummon kanssa. Mun on kyllä hyvin vaikea luottaa kumpaankaan, toinen kertoo avoimesti mitä kaikkea onkaan lapsemme serkun kanssa tehty kälyni selän takana ja toiseltakin aina järjestäen lipsahtaa, se totuus, että aikoo ja tekeekin ihan miten itse parhaaksi näkee.

Mitähän kasvatusvalintoja oikein sitten vanhemmille jää, jos mummoiltakin pitää kysyä lupa kannattaako yrittää mitään, minkä he voivat sitten torpedoida, esim. sillä perusteella ettei heidän toimintansa ole hengenvaarallista kuitenkaan.

Minä ihan oikeasti olen sitä mieltä, että tietokoneella istumista tulevaisuudessa aiomme rajoittaa, mutta pitää vissiin kysyä mummoilta mitä mieltä he ovat.. Vai pitäisikö vedota vakaumukseen, olisiko se hyväksyttävämpää..?
 
Meillä on periaatteessa niin että kotona kodin säännöt ja mummolassa mummolan säännöt.
Siis niin että vanhempani ja appivanhempani saavat lapsia hoitaessaan toimia itse parhaaksi katsomallaan tavalla ja toisaalta niin että omat lapsenlapseni meillä ollessaan voivat elää osittain erilaisia säännöin kuin kotonaan.

Tosin sitä "luonnostaan" pyrkii noudattamaan vanhempien sääntöjä ainakin joiltain osin: Itse en ollut tarkka sen kanssa että alle 3 v eivät maista karkkia. Tytär on, joten tyttörentytär ei meillä karkkai syö
(eivätkä muutkaan silloin kun hän on paikalla).
Esimerkki sitten toisenlaisesta säännöstä on se, että mummolassa sai yökylässä käyttää tuttipulloa pidempään kuin kotona ja mummolassa nukutaan usiemmiten perhepedissä, vaikka osa nukkuu omassa kodissaan omassa sängyssä.
Jne.

En ole kokenut asiaa ikinä ongelmaksi, en omien lasten enkä toisaalta lastenlastenkaan suhteen.
:)

kunnioitus tässä onkin se ongelma, enkä pysty uskomaan että sinulta puuttuisi sitä mummeliisa!
 
[QUOTE="ap";23246143]kunnioitus tässä onkin se ongelma, enkä pysty uskomaan että sinulta puuttuisi sitä mummeliisa![/QUOTE]

Oikeastaan ajattelin enemmän omia vanhempiani ja appivanhempiani.
En ole mieltänyt että olisi ongelma vaikka heillä eri säännöt kuin meillä kotona.
Kiitos kuitenkin kauniista sanoista.
 
Ymmärrän kyllä ap:n harmistuksen isovanhempien käytökseen. Meillä on omien vanhempieni kanssa myöskin pientä erimielisyyttä lasten hoitamisessa, mutta ei kuitenkaan ihan tuossa mittakaavassa.

Meillä ongelmana on ruoka, herkut, ruoka-ajat...ihan kaikki ruokaan liittyvä. Omasta puolestani mummolassa saa olla lepsummat säännöt kuin kotona ja herkut kuuluvat asiaan, mutta rajansa kaikella. Olemme yhden päivän viikossa mummolassa, oikeastaan aamusta iltaan ja tuon koko päivän ajan lapset syövät KOKO AJAN. Mikään sanominen tai ruoan poisottaminen ei auta, kun selkäni hetkeksi käännän, lapsilla on taas ruokaa nenän edessä. Yleensä vuorotellen pullaa, nakkia, jäätelöä, jugurttia, mehua, karkkia, ranskiksia...Ja lapsilla ikää 1v ja 3v. Viimeksi laskin, että söivät vähintään 15 minuutin välein jotain. Kaikki tilaisuudet käytetään hyväksi, kun käyn vessassa, vaihdan toisen vaippaa tai käytän vessassa, juttelen toisen isovanhemman kanssa jotain, olen puhelimessa tms., aina jompikumpi isovanhemmista lykkää lapsille syötävää käteen selkäni takana. Ihan sairasta! Ja tietysti mikään normaali ruoka ei maistu ja sitä isovanhemmat tietysti ihmettelevät, että kun ovat niin huonoruokaisia, että pakkohan niitä on yrittää jotenkin "lihottaa". Ei mene mikään puhe perille, luonnollisestikaan!
 
Oikeastaan ajattelin enemmän omia vanhempiani ja appivanhempiani.
En ole mieltänyt että olisi ongelma vaikka heillä eri säännöt kuin meillä kotona.
Kiitos kuitenkin kauniista sanoista.

Riippuis varmaan myös säännöistä ja niiden "vakaumuksellisuudesta". Jonkun mielestä fyysinen kurittaminen on paha, jonkun mielestä 7-vuotiaaksi imettäminen sairasta. Puhun kuin ei olisi lakia. Kyse kuitenkin omasta lapsesta.
 
Mun mielestä mummolassa mummon säännöt mutta joku järki niissäkin täytyy olla. Esim. meillä kävi useammankin kerran niin että aamulla heti heräämisen jälkeen mummu syötti lapselle (noin vuoden ikäisenä) ison läjän suklaata vaikka vallan hyvin tiesi että ennen aamupuuroa ei passaa antaa mitään tai jää puuro syömättä. Kerran voisin tämän vielä suvaita mutta jos ollaan viikko kyläilemässä (pitkä matka) niin joka aamu puuron korvaaminen suklaalla ei oikein mahdu mun ajatusmaailmaan. Ja monesti teki vielä niin että kysyy saako antaa ja kun kielletään niin menee toiseen huoneeseen salaa antamaan.
 
[QUOTE="ap";23246329]Riippuis varmaan myös säännöistä ja niiden "vakaumuksellisuudesta". Jonkun mielestä fyysinen kurittaminen on paha, jonkun mielestä 7-vuotiaaksi imettäminen sairasta. Puhun kuin ei olisi lakia. Kyse kuitenkin omasta lapsesta.[/QUOTE]

Tuo on totta.
Jos jossain mummolassa/kummilassa/enolassa tms tietäisin tai edes epäilisin lapsia pahoinpidetävän, en tietenkään sallisi lasten olla siellä ilman minua/miestä.
 
Mummulassa mummun säännöt ja mammalassa mamman. Äijällä säännöt tekee äijä ja ukkilassa ukki. Me luotetaan sen verran että ovat järjissään niin handlaavat homman. Toiveitamme kunnioittavat eli jos en halua että syövät paljon herkkuja niin sillon eivät syö.
 
Meillä on ollut kotona kodin säännöt, mummolassa mummolan säännöt, systerillä systerin säännöt, kyläpaikoissa kyläpaikan säännöt, ravintolassa ravintolan säännöt, päiväkodissa päiväkodin säännöt, koulussa koulun säännöt jne eikä koskaan tapahtunut mitään peruuttamatonta vahinkoa.
 
Joo, meillä oli ongelmia lapsen painonsuhteen ja neuvolassa oltiin puhumassa tästä ja päiväkodissa tiukka linja miten paljon saa antaa ruokaa. Lapsen paino vaan nousi ja nousi. Mummolassa oltiin sanottu ettei yhtään herkkuja kun painon pitää pysyä samassa kun ei löydy enää sopivia housuja lapselle. Mummo sanoi ettei herkkuja ole annettu YHTÄÄN! Paino vaan jatkoi nousemistaan ja sitten yllättäen selvisi mummon ja lapsen salaisuus! Kun lapsi oli mummolassa oli koko se aika aina herkkujen syöntiä eli samalla päiväreissulla mummolassa oli syönyt pullan tai kaksi, karkkeja, vanukkaita, perulastuja, suklaajuttuja eri muodoissa jne. Selvisi kun lapsi sanoi hänellä ja mummolla olevan salaisuuden enkä tietenkään kysynyt mikä se on vaan lapsi sitten kerran tunnusti tuon ja kun kysyin tarkemmin niin kertoi kaiken. Mummolle seuraavaksi puhuttelu ja sanoi ettei herkkuja ollut niin paljoa, mutta kun niitä oli. Mummo sai kovat uhkaukset ettei herkkuja ja lapsi jäi hänelle taas päiväksi hoitoon ja taas oli antanut sille herkkuja. Syy; no kun se tahtoi niin annoin keksejä, pullaa, jäätelöä jne. Tämän jälkeen todettiin mummolle, että oli viimeinen kerta kun lapsi jäi yksin hänelle ja näin mennyt nyt yli kaksi vuotta! Kummasti alkoi lapsen paino tasaantua. Mummoa näkee vain meidän seurassa ja nyt mummo yrittää silti tuputtaa kamalasti herkkuja meidän aikana, mutta kielto pitää. Siis saa yhden herkun, mutta jos käydään 3päivänä viikossa siellä niin ei saa kaikkina päivinä. Lapsen paino meni yli sen yläkäyrän ja syynä oli mummon herkut joita sai aina sairaalloiset määrät kun oli mummolassa poissa meidän silmistä.
 
[QUOTE="vieras";23246584]Joo, meillä oli ongelmia lapsen painonsuhteen ja neuvolassa oltiin puhumassa tästä ja päiväkodissa tiukka linja miten paljon saa antaa ruokaa. Lapsen paino vaan nousi ja nousi. Mummolassa oltiin sanottu ettei yhtään herkkuja kun painon pitää pysyä samassa kun ei löydy enää sopivia housuja lapselle. Mummo sanoi ettei herkkuja ole annettu YHTÄÄN! Paino vaan jatkoi nousemistaan ja sitten yllättäen selvisi mummon ja lapsen salaisuus! Kun lapsi oli mummolassa oli koko se aika aina herkkujen syöntiä eli samalla päiväreissulla mummolassa oli syönyt pullan tai kaksi, karkkeja, vanukkaita, perulastuja, suklaajuttuja eri muodoissa jne. Selvisi kun lapsi sanoi hänellä ja mummolla olevan salaisuuden enkä tietenkään kysynyt mikä se on vaan lapsi sitten kerran tunnusti tuon ja kun kysyin tarkemmin niin kertoi kaiken. Mummolle seuraavaksi puhuttelu ja sanoi ettei herkkuja ollut niin paljoa, mutta kun niitä oli. Mummo sai kovat uhkaukset ettei herkkuja ja lapsi jäi hänelle taas päiväksi hoitoon ja taas oli antanut sille herkkuja. Syy; no kun se tahtoi niin annoin keksejä, pullaa, jäätelöä jne. Tämän jälkeen todettiin mummolle, että oli viimeinen kerta kun lapsi jäi yksin hänelle ja näin mennyt nyt yli kaksi vuotta! Kummasti alkoi lapsen paino tasaantua. Mummoa näkee vain meidän seurassa ja nyt mummo yrittää silti tuputtaa kamalasti herkkuja meidän aikana, mutta kielto pitää. Siis saa yhden herkun, mutta jos käydään 3päivänä viikossa siellä niin ei saa kaikkina päivinä. Lapsen paino meni yli sen yläkäyrän ja syynä oli mummon herkut joita sai aina sairaalloiset määrät kun oli mummolassa poissa meidän silmistä.[/QUOTE]

Lisään vielä, että on mielestäni lapsen pahoinpitelyä ylisyöttää lasta herkuilla liian lihavaksi. Olen itse ylipainoinen, joten tiedän miten tärkeää on oikeasti olla normaalipainoinen.
 
Hmmn... no meillä on kanssa ollu mummolassa hiukan omat säännöt, esim. joskus me saatettiin vetää pikkusiskon kanssa varmaan 5 sellasta Ville Vallaton -puikkoa putkeen (kotona yleensä sai vaan yhden jätskin, eikä tosiaanka ihan joka päivä), eikä meidän esim. pitäny ikinä korjata ite lautasia yms. pois. Toki me kyllä sitte välillä myös esim. tiskattiin tai pestiin lattioita -välillä mummon käskystä ja välillä omasta tahdosta, mutta silti aina ns. "lapsen ehdoilla". Muutenki mummolassa on ollu eri jutut, koska he asuivat maalla. Mutta mitä ap:n tapaukseen tulee, niin en mä ainakaan muista mitään "järjestelmällistä kasvatusperiaatteiden ja sääntöjen rikkomista". Eli on meillä silti jonkunlaiset säännöt mummolassakin ollut (hammasrautoja käytettiin myöskin mummolassa, herkuilla ei aivan koko mahaa saanut täyttää, eli oikeaakin ruokaa piti syödä, jne.).

Mutta silti, kyllä me taaperoiän jälkeen (no siis ei varmaan ihan pienenä vielä sillain älynny, eikä me ehkä oltukaan siellä ihan niin paljoa yötä, mut kuitenki) alettiin hahmottamaan että mummolassa oli pikkusen eri jutut kun kotona ja hoidossa/koulussa. Mummola oli siis sellanen "hemmottelupaikka", missä oli vähän eri lelut kuin kotona ja eri leikitkin (eri ympäristö ja mummo ja pappa jakso kiinnostua ihan erilailla meidän esityksistä yms.). Eikä noi jutut mitään salaisuuksia olleet (huomautuksena nyt että me ei siis käyty mummolassa edes joka viikko, mutta he asuivat kuitenkin aika lähellä eli aika paljon siellä tuli oltua öitäkin).



Eli siis: musta on ihan ok että mummolassa on vähän eri säännöt ja että mummot ja papat hemmottelee, mutta sitä en mäkään sietäis että oikein järjestelmällisesti tunnutaan toimivan vastoin vanhempien tahtoa, ja ehkä jopa lapsen terveyttä (toi "vieraan" juttu), eli esim. just jos vanhemmat ei halua leikata lapsen hiuksia ja sen on monesti sanoneet, niin sitten mennään ja leikataan (tai ehkä sekin jos vaikka lapsen ei haluta ollenkaan syövän karkkia, niin mennään ja tarjotaan sitä paljon. Tämä ainakin tilanteessa jossa lasta nähdään vaikkapa viikoittan: kerran kahdessa vuodessa tuskin ketään tappaa).
 
Viimeksi muokattu:
Meillä sama tilanne. Lisäksi anoppini on itseoppinut psykologi ja omasta mielestään osaa hoitaa lapsia parhaiten. Jaksaa aina mainostaa, miten psykologia oli hänen lempiaineensa lukiossa ja kuinka on senkin jälkeen lukenut lukuisia lastenpsykologiaa käsitteleviä teoksia. Huoh. Itseasiassa hän aiheuttaa lapsille levottomuutta ja kärjistää uhmakohtaukset.

Vetää herneen nenään, mikäli lapset ovat minun vanhempieni luona eikä heillä. Kyselee marttyyriäänellä: "Ei sitten meille voinut tulla!?". Jos jollain olisi jotain valitettavaa tapaamisten jakamisesta, niin minun vanhemmillani. Ihanaa, että mummi on kiinnostunut viettämään lapsenlapsiensa kanssa aikaa, mutta eihän ne aina voi mummoloissa olla!

Lelliminen ja lepsuilu sinänsä on ok, mutta kuvailemasi kaltaisissa tilanteissa pelisäännöistä on pidettävä kiinni. Mieheni on sanonut äidilleen, tosin ehkä liian asiallisesti, sillä ei näytä menevän perille.

En jaksa eritellä tai kertoa tarkemmin, oikeastaan en pysty koska alkaa sappi niin kiehua! Jaksamista, samassa veneessä taidetaan olla. Jos sinulla on vinkata jotain aggressionpurkutapaa, otan vinkit ilolla vastaan ennen kuin räjähdän.
 
Mun mielestä ei voi vaatia, että joka asia hoidetaan lapsen vanhempien tavalla. Vaikeahan siinä on mummun hoitaa, kun joutuu koko ajan miettimään miten tämä pitää tehdä jne. Meillä on ollut aina mummolan säännöt ja kodin säännöt. Mä itse olen aika tarkka herkkujen syönnin suhteen, mummulassa saavat syödä herkkuja, jos mummu niitä antaa. En ota kaikkea niin vakavasti.

Eli annetaan ite tilaa mummuille olla lasten kanssa omalla tavallaan. Mutta teidän tapauksessa tietysti mummujenkin pitää tulla vastaan ehkä jossain asioissa. Toi hiusten leikkuu meni vähän yli. Mummujen tehtävä ei ole kasvattaa lapsia, se on vanhempien homma. Jos mummut toimii erilailla, se ei lasten kasvatukselta vie pohjaa. Lapset kyllä ymmärtää, että mummulassa on eri säännöt.
 
[QUOTE="ap";23245921]Niin sitä minäkin olen miettinyt, että eniten huolestuttaa se kategorinen "minähän teen miten haluan"-tyyli. Esim. mummo oli jo useasti huomauttanut, että pojan hiukset kyllä pitäisi leikata, että nehän häiritsee ihan leikkimistä (?!) ja minä olin joka kerta todennut että ei niistä mitään haittaa ole vaan ihan kivat ja tavallisetkin ja minä tykkään, kun kihartuvat niin somasti, eli päivänselvää oli että mummo teki tietoisesti vasten mun tahtoa ja oman mielensä mukaan. Ei ole mikään dementikko vaan ihan virkeä 60, vielä töissä.[/QUOTE]

No nappaa sinä puolestaan mummon tukasta pala pois. Sanot vaan, että hiukset häiritsee. Mummon kukat voisit myös kastella "älyttömän hyvällä uudella lannoitteella". Ja jos mummolla on koira, niin sekin varmaan tykkää syödä läjäpäin suklaata.

Yksinkertaisesti: sitä saa mitä tilaa.
 

Yhteistyössä