V
vieras
Vieras
isä soitti ja kysyi haluanko vielä viimeisen kerran tulla mumua kattoon..
olin puoli yötä jo valvonut kun yöllä heräsin ja sen jälkeen ei uni tullut...siinäs itten hiljakseen pillittelin ettei lapset herää ja mietin mitä kaikea aamulla mummulle sanon ja ajattelin sen lempilaulunkin laulaa jos mummu haluaa sen kuunnella ja jos olis ääni kestänyt.aamuyöstä sitten nukahdin ja sillä välillä oli mummu kuollut!
kävin katsomassa terkkarin siunaushuoneessa , itku tuli!
kävin silittämässä hiuksia ja annoin suukon otsale.oli jo hiukan viileä ja vanhemmat sanoivat että nopeasti menee viileäksi kun oli ihan lämmin ollut vielä kun he olivat sinne tulleet!
nyt on olo kuin olis valvonu viikon putkeen.nukuin päikytkin mut en saanu heti unta ja sitten vauva heräs(mies lähti esikon kanssa viemään kaveria junalle...)ja piti ottaa sisälle syömään ja vaipan vaihtoon!
tuntuu kuin silmät olis ihan turvoksissa vaikei sitä kauheesti edes huomaa että oon vähän väliä tirskauttanu muutaman kyyneleen!
pahinta onkin että yhdessä hetkessä tunnen olevani ok ja seuraavassa hetkessä tulee kauhee itkun puuska!
yritän vielä itkeä mahdollisimman paljon niin ettei lapsen näe(joo tiedän ettei ne siihen kuole jos ne näkee itkua jne mut en halua et ne alkaa oleen surullisia kun eivät ymmärrä syytä!)
menin eilen vielä pojalle selvittään että mennään mummua kattoon sairaalaan koska mumulla on tosi paha pipi eikä enää tule terveeksi jne ja että mummu menee sitten taivaaseen.
eikö tuo sitten siellä sairaalan huoneessa sanonu eilen että :kohta mummu menee taivaaseen!
Eilen se tuntui vähän pahalta jos mummu kuuli sen mutta todenhan tuo sanoi. pian oli aika! ei tarvinnut mummun onneksi kivuista kärsiä hoitajien mukaan!
sori kun nyt tänne vuodattelen ajatuksiani mutta jos puhun jonku sukulaisen tai ystävän kans niin alan heti pillittää ja tässä kun vaan naputtelen niin ei tarvii silleen aatella vaan voin antaa tulla mitä mieleen juolahtaa ja kun ei saa ajatuksiin heti vastausta niin en ala tunteileenkaan...kyllä siihen on sitten myöhemmin aikaa kun on hautajaiset jne...siis päästää ne kaikki kyyneleet pihalle niin ettei mun tarvii tätä päivää kokonaan pillitellä!!
lähdetään miehen vanhemmille tänään että pojilla jotain menoo ja toimintaa kun ei huvita kävelylle lähtee...ja saan samalla muuta ajateltavaa!
olin puoli yötä jo valvonut kun yöllä heräsin ja sen jälkeen ei uni tullut...siinäs itten hiljakseen pillittelin ettei lapset herää ja mietin mitä kaikea aamulla mummulle sanon ja ajattelin sen lempilaulunkin laulaa jos mummu haluaa sen kuunnella ja jos olis ääni kestänyt.aamuyöstä sitten nukahdin ja sillä välillä oli mummu kuollut!
kävin katsomassa terkkarin siunaushuoneessa , itku tuli!
kävin silittämässä hiuksia ja annoin suukon otsale.oli jo hiukan viileä ja vanhemmat sanoivat että nopeasti menee viileäksi kun oli ihan lämmin ollut vielä kun he olivat sinne tulleet!
nyt on olo kuin olis valvonu viikon putkeen.nukuin päikytkin mut en saanu heti unta ja sitten vauva heräs(mies lähti esikon kanssa viemään kaveria junalle...)ja piti ottaa sisälle syömään ja vaipan vaihtoon!
tuntuu kuin silmät olis ihan turvoksissa vaikei sitä kauheesti edes huomaa että oon vähän väliä tirskauttanu muutaman kyyneleen!
pahinta onkin että yhdessä hetkessä tunnen olevani ok ja seuraavassa hetkessä tulee kauhee itkun puuska!
yritän vielä itkeä mahdollisimman paljon niin ettei lapsen näe(joo tiedän ettei ne siihen kuole jos ne näkee itkua jne mut en halua et ne alkaa oleen surullisia kun eivät ymmärrä syytä!)
menin eilen vielä pojalle selvittään että mennään mummua kattoon sairaalaan koska mumulla on tosi paha pipi eikä enää tule terveeksi jne ja että mummu menee sitten taivaaseen.
eikö tuo sitten siellä sairaalan huoneessa sanonu eilen että :kohta mummu menee taivaaseen!
Eilen se tuntui vähän pahalta jos mummu kuuli sen mutta todenhan tuo sanoi. pian oli aika! ei tarvinnut mummun onneksi kivuista kärsiä hoitajien mukaan!
sori kun nyt tänne vuodattelen ajatuksiani mutta jos puhun jonku sukulaisen tai ystävän kans niin alan heti pillittää ja tässä kun vaan naputtelen niin ei tarvii silleen aatella vaan voin antaa tulla mitä mieleen juolahtaa ja kun ei saa ajatuksiin heti vastausta niin en ala tunteileenkaan...kyllä siihen on sitten myöhemmin aikaa kun on hautajaiset jne...siis päästää ne kaikki kyyneleet pihalle niin ettei mun tarvii tätä päivää kokonaan pillitellä!!
lähdetään miehen vanhemmille tänään että pojilla jotain menoo ja toimintaa kun ei huvita kävelylle lähtee...ja saan samalla muuta ajateltavaa!
