mun elämä on yks iso PASKA...

[Just do it]

Muuta ihan ensin asenteesi. Jos olet jo pitkään uskotellut itsellesi että a) kaikki on paskaa b) mikään ei muutu vaikka miten yritän c) asioita on mahdotonkin muuttaa d) ei musta yeensäkään ole mihinkään ja kaikki olosuhteet on mua vastaan.... niin arvaappa mikä on lopputulos? A ivan, juuri se missä nyt olet. MIKÄÄN ei muutu paremmaksi jos et ensin USKO että se on mahdollista. Vaikka nyt tuntuisi miten mahdottomalta tehdä muutoksia, niin usko pois, asiat järjestyvät jos on PAKKO. Tällä hetkellä pidät pikkaisen enemmän tutusta paskasta elämästäsi kuin lähtisit radikaalisti muuttamaan sitä. Eikä mikään muutu. Mikä on surkeaa koska sinulla on ihan KAIKKI avaimet käsissäsi, ei kenenkään muun taskussa, SINÄ elät omaa elämääsi! Eikö ole muuten hurja ajatus? Voit tehdä mitä tahansa, oikeasti!

http://ajattelunammattilainen.fi/2009/11/02/miksi-positiivinen-ajattelu-kannattaa-aina/
http://www.sateenkaarisanomat.net/artikkelit/nro_24/vetovoiman_laki_pahkinankuoressa.html

 

[Kela]

Kela:

Työttömänä työnhakijana sinulla on erilaisia vaihtoehtoja parantaa työllistymismahdollisuuksiasi. Työllistymistä edistäviin palveluihin osallistumisesta sovitaan työllistymissuunnitelmassa työ- ja elinkeinotoimiston kanssa. Työllistymistä edistäviä palveluita ovat:
- työvoimapoliittinen aikuiskoulutus
- omaehtoinen opiskelu
- työkokeilu
- työelämävalmennus
- työharjoittelu
- työ- ja koulutuskokeilu
- maahanmuuttajan omaehtoinen opiskelu ja
- kuntouttava työtoiminta.

Kaikkien työllistymistä edistävien palveluiden ajalta maksetaan sitä työttömysetuutta, johon sinulla työttömänä ollessasi olisi oikeus (työmarkkinatuki, kotoutumistuki, peruspäiväraha tai ansiopäiväraha).
Lisäksi voit saada muutosturvalisää tai korotusosaa sekä ylläpitokorvausta.
Kun osallistut työvoimakoulutukseen tai opiskelet omaehtoisesti työttömänä, voit saada Kelasta ylläpitokorvausta koulutuksen aikaisiin matka- ja ylläpitokustannuksiin. Ylläpitokorvaus lisätään koulutusajalta maksettavaan peruspäivärahaan tai työmarkkinatukeen
Ylläpitokorvaus on 9 e/pv, ja sitä maksetaan enintään viideltä päivältä viikossa. Se on verotonta tuloa.

Tuo omaehtoinen opiskelu on siis sitä, johon sinulla varmasti on mahdollisuus. Nyt reippaasti työkkäriin kyselemään lisää aiheesta! Itsekin tiedän miten masentavaa on olla aina vain työttömänä lasten kanssa kotona, olivatpa lapset miten ihania ikinä.. Nyt uutta suuntaa elämälle.

 

[Tyätön Jarmo]

Ei kannata tehä mitään, haet sipsipussin ja katot telkkaria PEITON ALLA niin helpottaa

 

[ap.]

Kela:

Työttömänä työnhakijana sinulla on erilaisia vaihtoehtoja parantaa työllistymismahdollisuuksiasi. Työllistymistä edistäviin palveluihin osallistumisesta sovitaan työllistymissuunnitelmassa työ- ja elinkeinotoimiston kanssa. Työllistymistä edistäviä palveluita ovat:
- työvoimapoliittinen aikuiskoulutus
- omaehtoinen opiskelu
- työkokeilu
- työelämävalmennus
- työharjoittelu
- työ- ja koulutuskokeilu
- maahanmuuttajan omaehtoinen opiskelu ja
- kuntouttava työtoiminta.

Kaikkien työllistymistä edistävien palveluiden ajalta maksetaan sitä työttömysetuutta, johon sinulla työttömänä ollessasi olisi oikeus (työmarkkinatuki, kotoutumistuki, peruspäiväraha tai ansiopäiväraha).
Lisäksi voit saada muutosturvalisää tai korotusosaa sekä ylläpitokorvausta.
Kun osallistut työvoimakoulutukseen tai opiskelet omaehtoisesti työttömänä, voit saada Kelasta ylläpitokorvausta koulutuksen aikaisiin matka- ja ylläpitokustannuksiin. Ylläpitokorvaus lisätään koulutusajalta maksettavaan peruspäivärahaan tai työmarkkinatukeen
Ylläpitokorvaus on 9 e/pv, ja sitä maksetaan enintään viideltä päivältä viikossa. Se on verotonta tuloa.

Tuo omaehtoinen opiskelu on siis sitä, johon sinulla varmasti on mahdollisuus. Nyt reippaasti työkkäriin kyselemään lisää aiheesta! Itsekin tiedän miten masentavaa on olla aina vain työttömänä lasten kanssa kotona, olivatpa lapset miten ihania ikinä.. Nyt uutta suuntaa elämälle.

Juu mähän olen tällä hetkellä tuossa työelämävalmennuksessa joka suoritetaan työharjoittelun muodossa ja saan tuon 9e/pvä työmarkkinatuen lisäksi. Mutta meneekö se ihan tosissaan niin että mä voin vaikka ihan esimerkkinä opiskella parturi-kampaajaksi ja silti saada työmarkkinatukea+ sen kulukorvauksen? Kun mulla on sellainen käsitys että on olemassa joku tietty määrä mitä saa opiskella/suorittaa ettei työkkäri katso sua täyspäiväiseksi opiskelijaksi ja sillon katkee tuet.

 

[Suklaanougat]

Tästä saa nyt sen kuvan, että sä yksin elätät koko perhettä! Onhan miehelläsikin tuloja ja kyllä perheellinen opiskelija saa enemmän kuin 200e. Lisäksi saatte lapsilisät.

Jos parisuhde on huonossa jamassa, niin pitäskö asialle tehdä jotain? Niinkuin joku sanoi, niin hoitakaa asianne kuntoon ja jos miestä ei kiinnosta selvittää, niin paa luiskaan.

Yks vaihtoehto on tietenkin se, että et muuta mitään ja jatkat asioiden murehtimista kunnes olet vanha ja kaduttaa.

 

[ap.]

Tästä saa nyt sen kuvan, että sä yksin elätät koko perhettä! Onhan miehelläsikin tuloja ja kyllä perheellinen opiskelija saa enemmän kuin 200e. Lisäksi saatte lapsilisät.

Jos parisuhde on huonossa jamassa, niin pitäskö asialle tehdä jotain? Niinkuin joku sanoi, niin hoitakaa asianne kuntoon ja jos miestä ei kiinnosta selvittää, niin paa luiskaan.

Yks vaihtoehto on tietenkin se, että et muuta mitään ja jatkat asioiden murehtimista kunnes olet vanha ja kaduttaa.

Eikö se sitten ole jotenkin epäreilua jos miehen pitää elättää koko perhe??
Hoitaa se nytkin kaikki asumiskulut, tosin siitä syystä että talon miehen omaisuutta eikä me olla naimisissa. Eikä mies käsitä että mitä kaikki muitakin kuluja on olemassa kun asuminen. Esim ruokakulut. Lapset tarttee vaatteita, itsekin tarvitsen vaatteita. Ei mies niitä suostu maksamaan.

Mä olen joskus ollut opiskelija yh. tiedän minkälaista helvetillistä kituuttamista se on. ei koskaan ikinä enää en halua sellaista uudestaan.

Eriasia sitten jos sais opiskella työmarkkinatuella sillä jo tulis ihan ok toimeen.

 

["hhh"]

Mun mies oli paskatyössä paskalla palkalla. otti loparit ja lähti opiskelemaan. Minulla loppui työt juuri ja meillä on 2 lasta ja 2 autoa ja asuntolainaa. Itse haen koko ajan töitä ja hyvin pärjätään näillä rahoilla nyt. Sä taidat vaan haluta valittaa...

Miksi opiskelisin alaa joka ei kiinnosta? Mä tiedän sen että jos mulla ei ole kiinnostusta/motivaatiota tarpeeksi siitä ei tule mitään.

Kerroppa missä niitä työpaikkoja on? Mulle kelpaa ihan mikä vaan, ongelmahan on se etten minä kelpaa työnantajille.

Ja kuules itseasiassa olen parhaillaan työharjoittelussa työkkärin kautta ja aijon jatkaa sitä niin kauan kuin vaan saa. Mutta käsittääkseni siinäkin on vissiin joku raja kuika kauan saa olla harjoittelussa??

ei opintotuki ei riitä jos pitää elättää kaksi lastakin...

en voi kulkea muualle opiskelemaan kun ei ole autoa ja kukas ne bensakulut sitten maksaa siihen menis koko opintotuki
ja mitähän lapset tuumais kun yhtäkkiä äiti muuttaa pois..

jokaisesta ei ole yrittäjäksi.. pitää nääs olla joku hyvä ideakin...

 

["maami"]

Onko sinulla ap jo joku ammatti hankittuna? Saat kuulostamaan tilanteesi tosi surkealta, en vaan siedä yhtään nurisijoita.. joten ole kiltti ja vaihda asenteesi hieman positiivisemmaksi.

Jos parisuhteessa mättää jokin - puhu puolisosi kanssa.
Jos haluat opiskella - hae opiskelemaan, katso myös avoimien yliopistojen tarjontaa
Hae aktiivisesti töitä innostuneella ja iloisella mielellä!

 

[ap.]

En halua olla kitisijä.. Mutta olen jotenkin todella väsynyt. Olen muuttanut tänne uudelle paikkakunnalla vajaa vuosi sitten. Kärsin edelleenkin jonkin sortin "kulttuuri shokista".. En ole sopeutunut tänne maalle. Tunnen itseni myös hirveän yksinäiseksi. Mulla ja myös lapsilla on todella läheiset välit mun vanhempiin ja sisaruksiini ym sukulaisiini. On ollut todella vaikeaa olla erossa heistä. Yhtäkkiä kun en enää näekään heitä joka päivä. Lapsillekin se on ollut rankkaa. Etenkin esikoiselle jolla ei ole biologista isää elämässään läsnä joten hälle mun vanhemmat ovat todella tärkeitä. Esikoisella oli vaikeaa kun yhtäkkiä piti muuttaa ja samalla alkoi ekaluokka, havaittiin oppimisvaikeuksia ja siitä sitten vaihto pienluokalle. on vaan ollut hemmetin raskasta ja tukea en ole mieheltäni saanut sitten mitään.

Se mua tässä pelottaa että jos alan opiskelemaan mulla ei ole ketään täällä mun tukena.

juu tutkinto löytyy, olen merkonomi.

 

["vieras"]

Eikö se sitten ole jotenkin epäreilua jos miehen pitää elättää koko perhe??

Kai mies ymmärtää, että tilanne olisi väliaikainen, ja hänen täytyy hetkellisesti elättää perhe jotta sinä pääset kiinni työelämään ja voit osallistua täysipainoisesti perheen elättämiseen? Mä lähden hoitovapaan jälkeen todennäköisesti opiskelemaan sillä tavallisella opintotuella, johon en saa edes asumislisää minkälapsettomat opiskelijat saa, en ole oikeutettu opiskeluun työmarkkinatuella, eli saan sen n. 300 euroa opintotukea. Lisäksi voin nostaa opintolainaa, mutta se ei ole järkevää, jos vaan pärjätään ilman. Jos ei pärjätä, niin sitten toki nostan lainaa.

Mies ymmärtää, että vaihtoehdot on joko tukea mun opiskelua pari-kolme vuotta, jonka jälkeen pääsen hakemaan työpaikkoja alalta jolla työpaikkoja on pilvin pimein eli työllistymisen suhteen näyttää hyvältä, TAI kieltää mua opiskelemasta raha-asioihin vedoten, minkä seurauksena tulen olemaan työttömänä tai tekemään ilmaisia harjoitteluita, osa-päivätyötä paskalla palkalla jne. ties miten monta vuotta eteenpäin, ellen lopun ikääni. Siinäpä vaikea valinta...

 

[ap.]

Sitten on sekin hauska juttu että mua kiusattiin koulussa koko ylä-asteen ja koko sen 3v kauppiksessa. Jäänyt aikamoiset traumat kouluun menoa kohtaan. En tiedä olisko musta koulunpenkille. Siks olen ensisijaisesti yrittänyt tuota oppisopimus juttua. Varsinkin kun olen kuitenkin viihtynyt todella hyvin työharjoitteluissa.

 

[vieras #35]

Tuli mieleen, että mulla on aika samanlainen tilanne siinä mielessä, että muutin miehen perässä maalle, eikä mulla ole täällä ystäviä tai sukulaisia. Miehen sukulaisia taas asuu liiankin lähellä, joudun olemaan päivittäin tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka kohtelevat minua ikävästi. Mulle tänne muuttaminen oli aikamoinen shokki, olen katunut kun suostuin. Kouluaaikoina mua kiusattiin rankasti. Mä olen hakenut apuaja olen saanut keskusteluapua ja masennuslääkityksen, minkä takia jaksan olla toiveikas tulevaisuuden suhteen, jaksan suunnitella että miten saan elämääni parannettua.

 

["maami"]

En halua olla kitisijä.. Mutta olen jotenkin todella väsynyt. Olen muuttanut tänne uudelle paikkakunnalla vajaa vuosi sitten. Kärsin edelleenkin jonkin sortin "kulttuuri shokista".. En ole sopeutunut tänne maalle. Tunnen itseni myös hirveän yksinäiseksi. Mulla ja myös lapsilla on todella läheiset välit mun vanhempiin ja sisaruksiini ym sukulaisiini. On ollut todella vaikeaa olla erossa heistä. Yhtäkkiä kun en enää näekään heitä joka päivä. Lapsillekin se on ollut rankkaa. Etenkin esikoiselle jolla ei ole biologista isää elämässään läsnä joten hälle mun vanhemmat ovat todella tärkeitä. Esikoisella oli vaikeaa kun yhtäkkiä piti muuttaa ja samalla alkoi ekaluokka, havaittiin oppimisvaikeuksia ja siitä sitten vaihto pienluokalle. on vaan ollut hemmetin raskasta ja tukea en ole mieheltäni saanut sitten mitään.

Se mua tässä pelottaa että jos alan opiskelemaan mulla ei ole ketään täällä mun tukena.

juu tutkinto löytyy, olen merkonomi.

Löytyykö alaasi vastaavaa työtä paikkakunnalta? palkanlaskijan töitä, sihteerin töitä, tai vaikkapa kaupasta?tai pankista? Kannattaa kysyä.
Onko sinulla ystäviä, tuttavia paikkakunnalla? Hanki joku harrastus.
Oletko onnellinen suhteessa? rakastatko miestäsi?

Itsekin olin valmistuttuani 1,5kk työttömänä, opinnot sain päätökseen 2kk ennen papereiden saamista. Ja muistan hyvin kuinka stressaavaa aikaa toi oli että ei ollut töitä vaikka kuinka kyseli ja haki. Jälkikäteen olen miettinyt että olisi vain täytynyt osata nauttia tuosta 3,5kk ajasta, eikä vain stressata ja murehtia.

 

[ap.]

Tuli mieleen, että mulla on aika samanlainen tilanne siinä mielessä, että muutin miehen perässä maalle, eikä mulla ole täällä ystäviä tai sukulaisia. Miehen sukulaisia taas asuu liiankin lähellä, joudun olemaan päivittäin tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka kohtelevat minua ikävästi. Mulle tänne muuttaminen oli aikamoinen shokki, olen katunut kun suostuin. Kouluaaikoina mua kiusattiin rankasti. Mä olen hakenut apuaja olen saanut keskusteluapua ja masennuslääkityksen, minkä takia jaksan olla toiveikas tulevaisuuden suhteen, jaksan suunnitella että miten saan elämääni parannettua.

Minäkin olen moneen kertaan katunut tänne muuttoa. Parisuhdekin meni kerta heitolla aivan järkyttävän huonoon kuntoon muuton myötä. Miehen sukulaiset asuvat myös meidän lähellä ja suht usein heidän kanssaan joudun olemaan tekemisissä. Onneksi eivät nyt mua mitenkään hauku mutta ei niille uskalla esim lapsia jättää hoitoon kun ei ole perusasiatkaan hallussa. Ei käytetä turvavöitä, kypärää, pieni lapsi päästetään yksin ulos vaikka lähellä on vaarallista vesistöä jne.

Olen varmaan minäkin masentunut mutta kyllä mulla aina tulee niitä hetkiä kun saan toivoa ja alan suunnittelemaan asioita. Yleensä ne suunnitelmat sitten vaan epäonnistuu, kaikki vaan tuntuu niin mahdottomalta. Sekin rajoittaa aivan hemmetisti ettei ole autoa.

 

[ap.]

[QUOTE="maami";27414580]Löytyykö alaasi vastaavaa työtä paikkakunnalta? palkanlaskijan töitä, sihteerin töitä, tai vaikkapa kaupasta?tai pankista? Kannattaa kysyä.
Onko sinulla ystäviä, tuttavia paikkakunnalla? Hanki joku harrastus.
Oletko onnellinen suhteessa? rakastatko miestäsi?

Itsekin olin valmistuttuani 1,5kk työttömänä, opinnot sain päätökseen 2kk ennen papereiden saamista. Ja muistan hyvin kuinka stressaavaa aikaa toi oli että ei ollut töitä vaikka kuinka kyseli ja haki. Jälkikäteen olen miettinyt että olisi vain täytynyt osata nauttia tuosta 3,5kk ajasta, eikä vain stressata ja murehtia.[/QUOTE]

Ei löydy alani töitä paikkakunnalta. olen seurannut työpaikka ilmoituksia monessa eripaikassa. olen myös lähetellyt avoimia työhakemuksia.

Ei ole ystäviä. Ainostaan miehen sukulaisia jota suht huonosti tunnen.
En ole onnellinen kun asiat ovat siten miten ne nyt ovat. Rakastan kyllä miestäni sitä en tiedä rakastaako hän mua.

 

["Maami"]

Mutta jos siellä on kauppoja, niin kandee ehkä yrittää kysellä sieltä? ainakin ehkä kevääksi/kesäksi löytyy töitä kun on kesälomia työntekijöillä jne., jolloin tarvitsevat sijaisia.

 

["vieras"]

mä olin aikoinani samassa jamassa kun muutin tänne pikkukaupunkiin miehen perässä. No ehän siitä mitään tullut, mies oli lapsilleni tosi inhottava ja pikkuhiljaa alkoi se marina loisista kun löytänyt oikeita töitä vaan juuri noita työharjoitteluita. Ja kaupassakin olin harjoittelemassa kun opiskelin, siellä oli muutama työntekijä, harjoittelijoita oli jatkuvasti ja kesätöitä haki pilvin pimein porukkaa, nuoria ja aikuisia mut ei otettu ketään, ei tarvitse kun niitä harjoittelijoita tosiaankin saa noin vaan. Lähde pois, vielä kun voit ja muuta jonnekin muualle.

 

["jaa"]

Tervetuloa kerhoon

 

["Molleri"]

Eikö kannattais kuitenki laittaa avoimia hakemuksia paikkakunnan kauppoihin yms? Et sinä mitään saa, ellet itse ala tehdä asioille jotain

 

[ap.]

[QUOTE="Molleri";27415994]Eikö kannattais kuitenki laittaa avoimia hakemuksia paikkakunnan kauppoihin yms? Et sinä mitään saa, ellet itse ala tehdä asioille jotain [/QUOTE]

Ei ole tarkoitus olla epäystävällinen mutta haloo lukeeko kukaan mun vastauksia tai aloitusta ylipäätänsä?????? Sanoinhan mä jo että olen laittanut useita avoimia hakemuksia joka ikiseen paikkaan mihin niitä on vaan voinut laittaa. ne ei vaan ole poikineet mitään tulosta.

 

["Joku"]

opiskelen työttömyystuella just kokin tutkintoa..katso työkkärin sivulta lisää.Mutta käytännössä voit opiskella 2-vuota työkkärin rahoilla,jos sinulla ei ole työpaikkaa ja opiskelu parantaisi työnsaantiasi.Soita heti ma työkkäriin ja ala selvittelemään,sieltä ne tietää onnistuuko se sinun kohdalla=)

 

[Työkkärin tätsä]

Vaikka olisit laittanutkin useita avoimia hakemuksia, se ei tarkoita että nyt kannattaa antaa olla. Ehkä juuri sillä hetkellä kaupoilla yms. ei ole ollut tarvetta työvoimalle, mutta tilanne voi olla jo muuttunut. Sinun pitää osua lähettämään hakemus juuri oikealla hetkellä. Kannattaa myös miettiä ympäristökuntiin hakemista. Kenties voisit auton hankkia, jos saat työpaikan ja alkuun kitkuttaa bussilla hankaliakin välejä. Toisekseen hakemuksen tulee olla hyvä ja osuva. Onko hakemustasi lukenut ammattilainen esim. työkkärissä tällaisia kursseja on, joilla hakemuksen tekoa treenataan. Hakemus pitää myös muistaa räätälöidä juuri siihen paikkaan, johon haet- ei siis samaa joka ikiseen kauppaan. Tämä ON työlästä, mutta tuottaa parempaa tulosta kuin sama hakemus joka paikkaan-metodi. Ainakaan vanha konstisi ei ole tehonnut ja on siksi syytä koittaa jotain uutta. Kolmantena, veitkö hakemuksen henkilökohtaisesti? Tämä voi olla vähän noloa, mutta kannattaa uskoa, että sellaiset hakijat erottuvat edukseen. Ja erottuahan sinun pitää! Hakijoita on paljon ja jotain vikaa työnhakutaidoissasi saattaa tällä hetkellä olla koska olet tuossa tilanteessa.

Lisäksi olen todella muiden vastaajien kanssa samaa mieltä siinä, että tee jotain, siis muutos johonkin suuntaan. Kaikkea ei voi muuttaa kerralla, mutta aloita vaikka helpommasta. Joku muutos sinun tulee tehdä, koska tilanteesi vaivaa sinua, eikä kannata antaa asioiden vain pahentua. Helppoa ei tule olemaan, mutta hei, aina joku onnistuu

 

[Miili]

Luin vain kaksi ap:n kirjoitusta mutta annan niiden perusteella ohjeen:
Aloita asenteen korjaamisesta, asenne ratkaisee aina.

 

[ap.]

Mulla on huonot merkonomin paperit ja lähes olematon työkokemus. Niillä eväillä on hyvin vaikea saada aikaan hyvää työhakemusta. Mutta en ole ainoa tässä kunnassa/alueella joka painii työttömyyden kanssa. Näillä näkymin jatkan työharjoittelua vielä 3kk ja jos ei sen ajan sisällä ole tärpännyt työnhaussa alan selvittelemään opiskelu mahdollisuuksia. Siinäkin on miettimistä että mille alalle sitten ryhtyy...

 

[Työkkärin tätsä]

Työharjoittelu on kuitenkin lisää työkokemusta, joten se on sinulle pelkkää plussaa vaikkei taloudellisesti paras vaihtoehto. Uutta opiskelualaa miettiessä kannattaa mahdollisesti miettiä sitä, voisiko joku muu koulutus tukea jo olemassaolevaa koulutustasi, jolloin saisit paremman lähtökohdan kuin muut hakijat huolimatta aiemmista huonoista papereista. Jos paperit ovat huonot, ei arvosanoja ehkä kannata mainita hakemuksessa, mutta tuoda esiin vaikka soveltuvuutta/innostuneisuutta päästä töihin.

Kannattaa myös yrittää hankkia alakohtaista työkokemusta jo opiskeluaikana tässä uudessa koulutuksessa, vaikka vähänkin vain, eikä odotella valmistumista. Toki sitten kannttaa vakavissaan harkita hyvin työllistäviä aloja, kuten sosiaalipuolta, jos se itselle voisi soveltua.

Mutta hyvä, sinulla on suunnitelma. Lähde nyt toteuttamaan sitä parhaan kykysi mukaan tsemppimielellä. Eikö työharjoittelupaikkasi voisi työllistää sinua? Muista myös kertoa, että innokas jatkamaan siellä myös lomien tms. tuuraajana, jos juuri nyt ei ole tarvetta.