Mun elämä

[saman ongelman kanssa painiva]

Minä myös kirjoitin pari kertaa ap:n edelliseen ketjuun. Sama ongelma on täällä meilläkin ja edelleen ihmettelen, miksi alennun/suostun tällaiseen elämään. Miksei minulla ole voimia repiä itseäni irti tästä? Minulla on jo vaikeuksia jaksaa lasteni kanssa, olen jo nyt käytännössä yh vaikka mies täällä asuukin (olemme yhdessä). Pelkään, että erotessani olisin vielä enemmän yksin ja jaksaisin vielä huonommin lasten kanssa. Nythän voin esim. lähteä yksin lenkille halutessani tuulettaa päätäni. Miten sitten kun mies ei enää olisikaan käytettävissä? Tämä asia estää minua lähtemästä.

Hei!

Ja kiitos kun jaksoit vielä uudestaan vastata=)
Itse käyn myös kerran vkossa kävelyllä jos jaksan.
Usein jätän menemättä kun tuntuu,ettei sekään ole "sallittua"vaikka sanotaan "mee vaan".
Minä olen myös leikkinyt ajatuksella,että jäisin lasten kanssa.
Olisin varmasti helpottuneempi ja luulen että jaksaisin lasten kanssa paremmin kun ei olisi henkistä stressiä mistään aiemmin mainitsemistani asioista.

Montako lasta teillä on ja minkä ikäisiä?

Meillä on 3- ja 4-vuotiaat lapset.

 

[aavistus]

Mä olen meillä kokenu hyväks neuvottelupaikaks kävelylenkit.
Vaikeita asioita nostetaan "pöydälle", mut muitten ilmoilla ääni ei nouse, eli ei tule huudettua (kun ei halua kaikkien tietävän) ja saa asiallisia vastauksiakin.
Teillä tarttis vaan olla lapsenvahti siks aikaa, meil sen verran isommat lapset et voi jättää esim tunniks kahdestaan.

 

[ap]

miks ihmees tuohon tilanteeseen on pitäny vielä lisää lapsii hankkii?

Lapsillamme on iso ikäero ja siihen on syynsä.
Kyllä minä lapsista huolehdin ja rakastan täydellä sydämmelläni.
Minä kuitenkin uskon ihmisen hyvyyteen ja siihen,että voi muuttua...
Mutta ilmeisesti turhaan...

 

[ap]

Mä olen meillä kokenu hyväks neuvottelupaikaks kävelylenkit.
Vaikeita asioita nostetaan "pöydälle", mut muitten ilmoilla ääni ei nouse, eli ei tule huudettua (kun ei halua kaikkien tietävän) ja saa asiallisia vastauksiakin.
Teillä tarttis vaan olla lapsenvahti siks aikaa, meil sen verran isommat lapset et voi jättää esim tunniks kahdestaan.

Mies ei suostu lähtemään kävelylle,olen monta kertaa pyytänyt.
"Mä en kävele kun voin mennä autollakin"
Olemme saaneet hyviäkin keskusteluja aikaan silloin kun lapset nukkuu,mutta ne ei vaan miehen puolelta johda tekoihin--ikävä kyllä!

 

[ap]

Minä myös kirjoitin pari kertaa ap:n edelliseen ketjuun. Sama ongelma on täällä meilläkin ja edelleen ihmettelen, miksi alennun/suostun tällaiseen elämään. Miksei minulla ole voimia repiä itseäni irti tästä? Minulla on jo vaikeuksia jaksaa lasteni kanssa, olen jo nyt käytännössä yh vaikka mies täällä asuukin (olemme yhdessä). Pelkään, että erotessani olisin vielä enemmän yksin ja jaksaisin vielä huonommin lasten kanssa. Nythän voin esim. lähteä yksin lenkille halutessani tuulettaa päätäni. Miten sitten kun mies ei enää olisikaan käytettävissä? Tämä asia estää minua lähtemästä.

Hei!

Ja kiitos kun jaksoit vielä uudestaan vastata=)
Itse käyn myös kerran vkossa kävelyllä jos jaksan.
Usein jätän menemättä kun tuntuu,ettei sekään ole "sallittua"vaikka sanotaan "mee vaan".
Minä olen myös leikkinyt ajatuksella,että jäisin lasten kanssa.
Olisin varmasti helpottuneempi ja luulen että jaksaisin lasten kanssa paremmin kun ei olisi henkistä stressiä mistään aiemmin mainitsemistani asioista.

Montako lasta teillä on ja minkä ikäisiä?

Meillä on 3- ja 4-vuotiaat lapset.

Onko teillä ongelma "pelkästään"pelaaminen.
Oletko ajatellut,että voisit olla paljon pirteämpikin jos olisit lasten kanssa kolmisteen?
Ilman henkistä taakkaa mikä tulee ongelmista.

 

[mitä sinä ap toivot meidän sanovan?]

ehdotuksia on annettu, mutta tunnut ne kaikki "kumoavan". ME emme voi tehdä tilanteellesi mitään, SINUN on itsesi vain toimittava! Olet varmaan itse läheisriippuvainen ja sinun on siksi vaikea toimia ja tehdä jotain konkreettista asioiden parantamiseksi.

Tarvinnet ammattiauttajaa, jos et osaa nyt suhteesta itse lähteä. Koska kyllähän tuon pöllömpikin palstalainen tajuaa, ettei kukaan jaksa tai halua tuollaista perhe-elämää loppuikäänsä! Enkä sano tätä pahalla, toivon sinulle kaikkea hyvää jatkoon, mutta tunnut tarvitsevan jonkun joka antaisi mojovan potkun peruuksillesi.

 

[nainen]

Mä en kyllä miehelle antais mitään mahdollisuuksia enkä keskustelutuokioita enkä mitään. Sitähän ap on tehnyt jo pitkään, eikä mikään muutu. Mun ex oli ihan ap:n miehen kaltainen, joten ymmärrän oikein hyvin miten paljon se vituttaa kun mies ja lasten isä nukkuu iltaan saakka! Mä erosin, enkä ole hetkeäkään katunut. Vaikka mulla ei ole ollut eron jälkeen yhtään sen enempää vapaa-aikaa, niin se helpottaa huomattavasti kun ei ole sitä ärsykepesäkettä makaamassa sohvalla tai sängyssä tai kaljatölkin kanssa koneella. Ihan oikeasti.

Sullekin ap suosittelen ehdottomasti eroa. Tuo ei tuosta muutu, etkä sä ikinä tule olemaan onnellinen tuommoisessa suhteessa. Mieti lapsiasikin, hekään eivät ole onnellisia kun näkevät miten äidillä on paha olla. Jätä idiootti ukkos, sä olet todellakin ansainnut jotain paljon parempaa!

 

[catlady]

Kauhea mies!!

Jos ei hänen elämäntyyli hiukkaakaan muutu, niin parempi ettei elä perhe-elämää...
Jos on perhettä, pitää ottaa perheenjäsenet huomioon (ja miehesihän ajattelee vain itseään)... :|

Tsemppi-halit!!! ** :hug: **

 

[tsemppiä]

1. Ehdotat miehelle kahdenkeskistä viikonloppua, jolloin keskustelette asiasta puolueettomalla maaperällä ilman lapsia, esim. kylpyläviikonloppu.

2. Jos mies ei keskustelusta tokene = vähennä itsekkyyttää, ehdotat pariterapiaa perheasiainneuvottelukeskuksessa.

3. Jos mies ei vieläkään tokene, alat hankkia itsellesi kaupunginvuokra-asuntoa ja pistät asumuseron vireille.

Tai vaihtoehtoisesti jatkat kärsimyksiäsi ja itsetuntosi laskee entisestään.

Lapsi vapaaseen ei mahdollisuutta-ei tukiverkkoa
Pariterapiaa ehdotettu-ei suostu.
Itse olen käynyt neuvola psykologilla kun on ollut pakko jollekin puhua ahdistusta.

Okei. Sitten sun kannattaa erota. Mutta et taida olla siihen vielä valmis. Vielä muutaman vuoden kun asiaanne näillä palstoilla puit, niin voit olla kypsä. TAi sitten elät ääliön kanssa loppuelämäsi.

 

[vieras]

En ymmärtänyt, miksi olette vielä yhdessä. Uskotko, että vanhana kiikkustuolissa istuessasi katsot taaksepäin ja olet tyytyväinen elämääsi, jos jatkat näin?

 

[lai-ne]

olisin lähtenyt tuollaisesta suhteesta kuukauden jälkeen jos sellaiseen olisin eksynyt.

ihan järkyttävää! nyt heti lähdet, asuntoa hakemaan ja pois. mies ei tuosta muutu, takana KYMMENEN vuotta. huh!

anna lapsillesi normaali perhe-elämän malli äläkä jatka enää tuollaista päivääkään jossa lapset luulevat, että isä on joku kolmas paapottava lapsi joka ei osallistu mihinkään vaan leikkii tietokoneellaan ja juo kaljaa ja nukkuu. vain sinä olet vastuussa omasta elämästäsi. nyt pois sieltä ja heti!

 

[ap]

ehdotuksia on annettu, mutta tunnut ne kaikki "kumoavan". ME emme voi tehdä tilanteellesi mitään, SINUN on itsesi vain toimittava! Olet varmaan itse läheisriippuvainen ja sinun on siksi vaikea toimia ja tehdä jotain konkreettista asioiden parantamiseksi.

Tarvinnet ammattiauttajaa, jos et osaa nyt suhteesta itse lähteä. Koska kyllähän tuon pöllömpikin palstalainen tajuaa, ettei kukaan jaksa tai halua tuollaista perhe-elämää loppuikäänsä! Enkä sano tätä pahalla, toivon sinulle kaikkea hyvää jatkoon, mutta tunnut tarvitsevan jonkun joka antaisi mojovan potkun peruuksillesi.

Juu,tiedän että ehdotuksia on annettu ja kaikkea niitä on miltei kokeiltu tai sitten mies ei suostu.
En vaan ole luovuttaja tyyppiä,mutta nyt alkaa tuntua,että kaikki keinot on käytetty.

 

[ap]

En ymmärtänyt, miksi olette vielä yhdessä. Uskotko, että vanhana kiikkustuolissa istuessasi katsot taaksepäin ja olet tyytyväinen elämääsi, jos jatkat näin?

En usko eläväni niin pitkään..
Tai sitten jos elän niin olen hyvin katkera..

 

[argh]

Mua niin ärsyttää suunnattomasti ap:n kaltaiset naiset. Varmaan siksi, että itsekin olin joskus samanlainen ja vieläkin paskemmassa suhteessa kusipääukon kanssa kuin ap. Mutta noitakin piirteitä exässä oli. Mä kuitenkin tajusin tilanteeni ja sain repäistyä itseni irti, ja jälkikäteen voin vain todeta, että koskaan elämässäni en ole ollut onnellisempi kuin eron jälkeen.

Parempi että poistun tästä ketjusta, ennenkuin alan purkamaan ärtymystäni ap-kirjoittajaan. Ei se sun vikasi ole (tai no, oikeestaan pohjimmiltaan on, mutta on ukollaskin siihen osuutensa), että sä oot noin hemmetin sokea ja saamaton, mutta voisit sä edes yrittää taistella vastaan! Lopeta se alistuminen!

 

[saman ongelman kanssa painiva]

Meillä on 3- ja 4-vuotiaat lapset.

Onko teillä ongelma "pelkästään"pelaaminen.
Oletko ajatellut,että voisit olla paljon pirteämpikin jos olisit lasten kanssa kolmisteen?
Ilman henkistä taakkaa mikä tulee ongelmista.[/quote]

Vaikuttaa siltä että meillä on kaikki samat ongelmat kuin teilläkin. Ainakin kuvailemasti asiat tuntuvat niin tutuilta. Paitsi alkoholia ei kulu yhtä paljon, useita kertoja kuukaudessa kylläkin. Olen kuvitellut, että saattaisin olla pirteämpi yksin mutta luulen sen olevan toiveajattelua. Miten voisin olla pirteämpi, kun olisin totaalisen yksin, ilman mahdollisuutta pään tuulettamiseen? Vai vaikuttaako tuo henkinen taakka tosiaan niin paljon? Tätä ongelmaa jotenkin niin vähättelee aina, "ainakin ukko on kotona", "ainakaan se ei lyö tai käy vieraissa", "ainakin se on selvinpäin". Onhan se aina käytettävissä, tarvittaessa, muttei koskaan pyytämättä.

 

[noniin,]

ehdotuksia on annettu, mutta tunnut ne kaikki "kumoavan". ME emme voi tehdä tilanteellesi mitään, SINUN on itsesi vain toimittava! Olet varmaan itse läheisriippuvainen ja sinun on siksi vaikea toimia ja tehdä jotain konkreettista asioiden parantamiseksi.

Tarvinnet ammattiauttajaa, jos et osaa nyt suhteesta itse lähteä. Koska kyllähän tuon pöllömpikin palstalainen tajuaa, ettei kukaan jaksa tai halua tuollaista perhe-elämää loppuikäänsä! Enkä sano tätä pahalla, toivon sinulle kaikkea hyvää jatkoon, mutta tunnut tarvitsevan jonkun joka antaisi mojovan potkun peruuksillesi.

Juu,tiedän että ehdotuksia on annettu ja kaikkea niitä on miltei kokeiltu tai sitten mies ei suostu.
En vaan ole luovuttaja tyyppiä,mutta nyt alkaa tuntua,että kaikki keinot on käytetty.

eikö sitten olisi aika lähteä, kun kaikki keinot käytetty ja mikään ei auta??

 

[voi tsiisus]

En ymmärtänyt, miksi olette vielä yhdessä. Uskotko, että vanhana kiikkustuolissa istuessasi katsot taaksepäin ja olet tyytyväinen elämääsi, jos jatkat näin?

En usko eläväni niin pitkään..
Tai sitten jos elän niin olen hyvin katkera..

sääliäkö sitten kaipaat meiltä, vai mitä haluat? Nyt mulla alkaa tosissaan ärsyttää ja tuntua että sä oot ukkos ansainnut! Poistun ennen kuin sanon pahemmin..

 

[ap]

Meillä on 3- ja 4-vuotiaat lapset.

Onko teillä ongelma "pelkästään"pelaaminen.
Oletko ajatellut,että voisit olla paljon pirteämpikin jos olisit lasten kanssa kolmisteen?
Ilman henkistä taakkaa mikä tulee ongelmista.

Vaikuttaa siltä että meillä on kaikki samat ongelmat kuin teilläkin. Ainakin kuvailemasti asiat tuntuvat niin tutuilta. Paitsi alkoholia ei kulu yhtä paljon, useita kertoja kuukaudessa kylläkin. Olen kuvitellut, että saattaisin olla pirteämpi yksin mutta luulen sen olevan toiveajattelua. Miten voisin olla pirteämpi, kun olisin totaalisen yksin, ilman mahdollisuutta pään tuulettamiseen? Vai vaikuttaako tuo henkinen taakka tosiaan niin paljon? Tätä ongelmaa jotenkin niin vähättelee aina, "ainakin ukko on kotona", "ainakaan se ei lyö tai käy vieraissa", "ainakin se on selvinpäin". Onhan se aina käytettävissä, tarvittaessa, muttei koskaan pyytämättä.
[/quote]


Henkinen taakka voi olla todella RASKAS!
Oletko miettinyt,että sinulla olisi esimerkiksi mahdollisuus perhetyöntekijään jos eroatte ja sinulla ei tukiverkkoa.
Pääsisit hieman päätäsi tuulettamaan..
Ja nuo viimeiseksi mainitsemasi asiat mm.ei käy vieraissa,on kotona ym..
Minäkin tuudittauduin niihin joskus-en enää.
Ja oikeastaan nekin tuli mehen suusta "Eikö ole parempi,että oon himassa ja istun täs koneella"

Kuinka kauan teillä on tuollainen tilanne jatkunut?

 

[saman ongelman kanssa painiva]

Henkinen taakka voi olla todella RASKAS!
Oletko miettinyt,että sinulla olisi esimerkiksi mahdollisuus perhetyöntekijään jos eroatte ja sinulla ei tukiverkkoa.
Pääsisit hieman päätäsi tuulettamaan..
Ja nuo viimeiseksi mainitsemasi asiat mm.ei käy vieraissa,on kotona ym..
Minäkin tuudittauduin niihin joskus-en enää.
Ja oikeastaan nekin tuli mehen suusta "Eikö ole parempi,että oon himassa ja istun täs koneella"

Kuinka kauan teillä on tuollainen tilanne jatkunut?

Tällaisena tilanne on jatkunut n. 5 vuotta. Tilanne on nyt parempi kuin 4 vuotta sitten, mutta edelleen ollaan todella kaukana normaalista perhe-elämästä ja perheenisästä eikä tilanne tästä tunnu muuttuvan mihinkään. Minä olen myös kuullut tuon samaisen lauseen oman mieheni suusta. Tukiverkkoa minulla onneksi on. Tuntuu vaan niin "tyhmältä" sitä käyttää kun kerran on mies kotona. Ehkä olisi eri asia jos eroaisimme.

 

[ap]

Henkinen taakka voi olla todella RASKAS!
Oletko miettinyt,että sinulla olisi esimerkiksi mahdollisuus perhetyöntekijään jos eroatte ja sinulla ei tukiverkkoa.
Pääsisit hieman päätäsi tuulettamaan..
Ja nuo viimeiseksi mainitsemasi asiat mm.ei käy vieraissa,on kotona ym..
Minäkin tuudittauduin niihin joskus-en enää.
Ja oikeastaan nekin tuli mehen suusta "Eikö ole parempi,että oon himassa ja istun täs koneella"

Kuinka kauan teillä on tuollainen tilanne jatkunut?

Tällaisena tilanne on jatkunut n. 5 vuotta. Tilanne on nyt parempi kuin 4 vuotta sitten, mutta edelleen ollaan todella kaukana normaalista perhe-elämästä ja perheenisästä eikä tilanne tästä tunnu muuttuvan mihinkään. Minä olen myös kuullut tuon samaisen lauseen oman mieheni suusta. Tukiverkkoa minulla onneksi on. Tuntuu vaan niin "tyhmältä" sitä käyttää kun kerran on mies kotona. Ehkä olisi eri asia jos eroaisimme.

Meillä tilanne on kestänyt n.8-vuotta ja olihan merkit esillä jo ennen lapsia.
En vaan ymmärtänyt niitä kun molemmat käytiin töissä ja oltiin tosiaan lapsettomia niin sitä ei ns.samalla silmällä katsonut kun nyt toista katsoo.
Meilläkin mennyt välillä paremmin,siksi varmaan vielä yhdessä ollaan.
Hienoa,että sinulla on tukiverkkoa-käytä sitä jos siltä tuntuu!!

 

[äö]

ehdotuksia on annettu, mutta tunnut ne kaikki "kumoavan". ME emme voi tehdä tilanteellesi mitään, SINUN on itsesi vain toimittava! Olet varmaan itse läheisriippuvainen ja sinun on siksi vaikea toimia ja tehdä jotain konkreettista asioiden parantamiseksi.

Tarvinnet ammattiauttajaa, jos et osaa nyt suhteesta itse lähteä. Koska kyllähän tuon pöllömpikin palstalainen tajuaa, ettei kukaan jaksa tai halua tuollaista perhe-elämää loppuikäänsä! Enkä sano tätä pahalla, toivon sinulle kaikkea hyvää jatkoon, mutta tunnut tarvitsevan jonkun joka antaisi mojovan potkun peruuksillesi.

Juu,tiedän että ehdotuksia on annettu ja kaikkea niitä on miltei kokeiltu tai sitten mies ei suostu.
En vaan ole luovuttaja tyyppiä,mutta nyt alkaa tuntua,että kaikki keinot on käytetty.

Et ole luovuttajatyyppiä? Nimenomaan kun lukee, niin tulee tunne, että olet luovuttanut ja alistunut tilanteeseen ja annat polkea itsesi maanrakoon. Ei se ole luovuttamista ollenkaan, jos alat arvostaa itseäsi ja toteat, että sinua ei voi kohdella noin. Lähde nostelemaan sieltä. Ole voittaja.

 

[ap]

ehdotuksia on annettu, mutta tunnut ne kaikki "kumoavan". ME emme voi tehdä tilanteellesi mitään, SINUN on itsesi vain toimittava! Olet varmaan itse läheisriippuvainen ja sinun on siksi vaikea toimia ja tehdä jotain konkreettista asioiden parantamiseksi.

Tarvinnet ammattiauttajaa, jos et osaa nyt suhteesta itse lähteä. Koska kyllähän tuon pöllömpikin palstalainen tajuaa, ettei kukaan jaksa tai halua tuollaista perhe-elämää loppuikäänsä! Enkä sano tätä pahalla, toivon sinulle kaikkea hyvää jatkoon, mutta tunnut tarvitsevan jonkun joka antaisi mojovan potkun peruuksillesi.

Juu,tiedän että ehdotuksia on annettu ja kaikkea niitä on miltei kokeiltu tai sitten mies ei suostu.
En vaan ole luovuttaja tyyppiä,mutta nyt alkaa tuntua,että kaikki keinot on käytetty.

Et ole luovuttajatyyppiä? Nimenomaan kun lukee, niin tulee tunne, että olet luovuttanut ja alistunut tilanteeseen ja annat polkea itsesi maanrakoon. Ei se ole luovuttamista ollenkaan, jos alat arvostaa itseäsi ja toteat, että sinua ei voi kohdella noin. Lähde nostelemaan sieltä. Ole voittaja.

Kirjoitinkin jo aiemmin,että uskon kyllä ihmisen hyvyyteen ja kykyyn muuttua siksi varmaankin vielä yritän tässä liitossa.
Mutta eihän se taida riittää,että yksin yritän..

 

[...]

Kissa pöydälle! Ja älä anna vaihtoehtoja, onhan sen miehen valittava haluaako oikean vai virtuaaliperheen!

Minulla ei kuulemma ole oikeutta laittaa häntä valitsemaan esim pelaaminen-perhe.
Kerran sanoin,että mitäs jos pyytäisin valitsemaan..

No mutta sulla on oikeus valita haluatko elää miehen kanssa joka pelaa noin paljon. Vastaus taitaa olla ettet halua, joten sinuna tulostaisin nyt samantien kaupungin/kunnan sivuilta vuokra-asuntohakemukset ja täyttäisin ne valmiiksi. Ja jättäisin pöydälle lojumaan miehen huomattavaksi. Jos mies ne huomattuaan sanoo ettei halua erota, niin kerro sille että perhe ei toimi niin että yksi saa mennä ja tehdä niin paljon kuin haluaa ja yhden vastuulle jää perheen hoito. Jos ei ole tämänkään jälkeen valmis muuttamaan tapojaan niin sitten tiistaina viet sen asuntohakemuksen eteenpäin.

 

[ap]

Kissa pöydälle! Ja älä anna vaihtoehtoja, onhan sen miehen valittava haluaako oikean vai virtuaaliperheen!

Minulla ei kuulemma ole oikeutta laittaa häntä valitsemaan esim pelaaminen-perhe.
Kerran sanoin,että mitäs jos pyytäisin valitsemaan..

No mutta sulla on oikeus valita haluatko elää miehen kanssa joka pelaa noin paljon. Vastaus taitaa olla ettet halua, joten sinuna tulostaisin nyt samantien kaupungin/kunnan sivuilta vuokra-asuntohakemukset ja täyttäisin ne valmiiksi. Ja jättäisin pöydälle lojumaan miehen huomattavaksi. Jos mies ne huomattuaan sanoo ettei halua erota, niin kerro sille että perhe ei toimi niin että yksi saa mennä ja tehdä niin paljon kuin haluaa ja yhden vastuulle jää perheen hoito. Jos ei ole tämänkään jälkeen valmis muuttamaan tapojaan niin sitten tiistaina viet sen asuntohakemuksen eteenpäin.

Tiedän/ymmärrän kyllä,että minä päätän miten elän elämäni,siitä ei ole kyse.
Mieheni on joka kerta kun keskustelemme sanonut ettei halua erota.
En sitten tiedä mikä on lopulliset syyt miksei pysyvää muutosta tule.
Miehen itsekkyys,eikö rakasta vaikka niin sanoo,vetääkö vanhat tavat vaan niin puoleensa,vai kokeeko antavansa minulle "periksi"jos jotain muuttaisi

 

[minä vain]

Pakko kirjoittaa harmaana:
-Meillä mies on aina ollut itsekäs: kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä aina minä heräsin viemään heidät päiväkotiin klo 6, mies vaan käänsi kylkeä ja jatkoi nukkumista. Loukkaantui kun joskus vaadin, että hän vie lapset hoitoon. Selitys nukkumiselle: on tärkeää että hän saa nukkua, koska tekee raskasta työtä (niinpä niin ja joopajoo, minähän en tee raskasta työtä...)
-Kotitöihin ei osallistu: ei hänen tarvitse, eihän miesten tarvitse..On siivonnut kaksi kertaa tammikuun jälkeen (siis imuroinnut, ei muuta)
-työnteko ei kiinnosta, sohvalla rötköttäminen ja tv:n tuijotus on mukavampaa
-Minä teen kahta työtä, jotta saan laskut maksettua
-Mies käyttää holtittomasti rahaa, vaikka ei tienaa pennin jeniä. tilailee sitä ja tätä...
-ruokaa tekee vaan itselleen, jos lapset kysyvät mitä ruokaa, vastaus kuuluu: teen tätä itselleni, mutta tottakai minun tekemäni ruoka häviää jääkaapista, mutta siitäkin tulee valitusta: tälläistä...
-Ei tee lasten kanssa yhtään mitään eikä osallistu perheen elämään juuri ollenkaan. Ei lähde mihinkään mukaan, on tärkeämpää istua sohvalla ja tuijottaa telkkaa (surullista on se, etten enää moista vätystä haluakaan mukaan mihinkään...)
-hänelle tulisi järjestää vapaata aikaa, niin että lähden lasten kanssa jonnekin yökylään, minulle ei koskaan tälläistä aikaa järjestettä...
-EN enää luota, kunnioita enkä rakasta moista vätystä
-Seksiä ei ole ollut kohta vuoteen, saman ajan hän on nukkunut muualla kuin makkarissa
-Olen jo tuonut esille eron, jonka jälkeen syyttelyt jne alkoivat ja kaikki on minun syytäni. Annoin armonaikaa ja aikaa muuttua, mutta ei ole muuttanut tekemisissään yhtään mitään, joten päätökseni olen tehnyt. En katso enää moista tohvelisankaria, etsikööt uuden äidin, joka huolehtii, minä en enää jaksa. Lapsistani huolehdin, mutten jaksa aikuista vauvaa...

Että tällänen sepostus, sekavaa mutta totta