Mun elämä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain :
Pakko kirjoittaa harmaana:
-Meillä mies on aina ollut itsekäs: kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä aina minä heräsin viemään heidät päiväkotiin klo 6, mies vaan käänsi kylkeä ja jatkoi nukkumista. Loukkaantui kun joskus vaadin, että hän vie lapset hoitoon. Selitys nukkumiselle: on tärkeää että hän saa nukkua, koska tekee raskasta työtä (niinpä niin ja joopajoo, minähän en tee raskasta työtä...)
-Kotitöihin ei osallistu: ei hänen tarvitse, eihän miesten tarvitse..On siivonnut kaksi kertaa tammikuun jälkeen (siis imuroinnut, ei muuta)
-työnteko ei kiinnosta, sohvalla rötköttäminen ja tv:n tuijotus on mukavampaa
-Minä teen kahta työtä, jotta saan laskut maksettua
-Mies käyttää holtittomasti rahaa, vaikka ei tienaa pennin jeniä. tilailee sitä ja tätä...
-ruokaa tekee vaan itselleen, jos lapset kysyvät mitä ruokaa, vastaus kuuluu: teen tätä itselleni, mutta tottakai minun tekemäni ruoka häviää jääkaapista, mutta siitäkin tulee valitusta: tälläistä...
-Ei tee lasten kanssa yhtään mitään eikä osallistu perheen elämään juuri ollenkaan. Ei lähde mihinkään mukaan, on tärkeämpää istua sohvalla ja tuijottaa telkkaa (surullista on se, etten enää moista vätystä haluakaan mukaan mihinkään...)
-hänelle tulisi järjestää vapaata aikaa, niin että lähden lasten kanssa jonnekin yökylään, minulle ei koskaan tälläistä aikaa järjestettä...
-EN enää luota, kunnioita enkä rakasta moista vätystä
-Seksiä ei ole ollut kohta vuoteen, saman ajan hän on nukkunut muualla kuin makkarissa
-Olen jo tuonut esille eron, jonka jälkeen syyttelyt jne alkoivat ja kaikki on minun syytäni. Annoin armonaikaa ja aikaa muuttua, mutta ei ole muuttanut tekemisissään yhtään mitään, joten päätökseni olen tehnyt. En katso enää moista tohvelisankaria, etsikööt uuden äidin, joka huolehtii, minä en enää jaksa. Lapsistani huolehdin, mutten jaksa aikuista vauvaa...

Että tällänen sepostus, sekavaa mutta totta


Meillä myös mies käyttää tätä "raskas työ"lausetta.
Itselläni myös raskas työ ja siksi en halua vielä palatakaan kun tiedän etten jaksa ja kuopuksemme on niin pieni etten halua häntä vieraan hoitoon pitkiksi päiviksi.


 
Alkuperäinen kirjoittaja Ugly Mouse:
Eli minä olen tuo "saman ongelman kanssa painiva". Rekisteröidyin, koska ajattelin että olisi kiva vaihtaa ajatuksia myös yv:llä, joten ap voit kirjoittaa minulle jos haluat. Toki muutkin jos haluavat.


Loistavaa!!!!
Mulla on myös nikki mutten halua sillä kirjoitella tälläisistä asioista julkisesti.
Laittelen sulle kohta yv:tä =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ugly Mouse:
Eli minä olen tuo "saman ongelman kanssa painiva". Rekisteröidyin, koska ajattelin että olisi kiva vaihtaa ajatuksia myös yv:llä, joten ap voit kirjoittaa minulle jos haluat. Toki muutkin jos haluavat.



Laitoin sulle yv:tä =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ugly Mouse:
Eli minä olen tuo "saman ongelman kanssa painiva". Rekisteröidyin, koska ajattelin että olisi kiva vaihtaa ajatuksia myös yv:llä, joten ap voit kirjoittaa minulle jos haluat. Toki muutkin jos haluavat.

joku tekee asioille jotain! Kunpa ap:kin älyäisi. Ei kai teilläkään ap ole enää kyse siitä haluaako mies erota, vaan siitä, haluatko sinä vieläkin ukkoas katsoa ja katkeroitua..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Luojan kiitos:
Alkuperäinen kirjoittaja Ugly Mouse:
Eli minä olen tuo "saman ongelman kanssa painiva". Rekisteröidyin, koska ajattelin että olisi kiva vaihtaa ajatuksia myös yv:llä, joten ap voit kirjoittaa minulle jos haluat. Toki muutkin jos haluavat.

joku tekee asioille jotain! Kunpa ap:kin älyäisi. Ei kai teilläkään ap ole enää kyse siitä haluaako mies erota, vaan siitä, haluatko sinä vieläkin ukkoas katsoa ja katkeroitua..


Nyt en ihan käsitä"joku tekee asioille jotakin"

 
On tämä arki lasten kanssa sen verran rankkaa, että itse en ainakaan katselisi noin itsekästä oliota. kyllä se rakkaus katoaa jos elämä on liian raskasta, eikä toinen tuo mitään suhteeseen. ei se silloin rakasta jos ei yritä yhtään. ei halua osallistua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja saman ongelman kanssa painiva:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Henkinen taakka voi olla todella RASKAS!
Oletko miettinyt,että sinulla olisi esimerkiksi mahdollisuus perhetyöntekijään jos eroatte ja sinulla ei tukiverkkoa.
Pääsisit hieman päätäsi tuulettamaan..
Ja nuo viimeiseksi mainitsemasi asiat mm.ei käy vieraissa,on kotona ym..
Minäkin tuudittauduin niihin joskus-en enää.
Ja oikeastaan nekin tuli mehen suusta "Eikö ole parempi,että oon himassa ja istun täs koneella"

Kuinka kauan teillä on tuollainen tilanne jatkunut?

Tällaisena tilanne on jatkunut n. 5 vuotta. Tilanne on nyt parempi kuin 4 vuotta sitten, mutta edelleen ollaan todella kaukana normaalista perhe-elämästä ja perheenisästä eikä tilanne tästä tunnu muuttuvan mihinkään. Minä olen myös kuullut tuon samaisen lauseen oman mieheni suusta. Tukiverkkoa minulla onneksi on. Tuntuu vaan niin "tyhmältä" sitä käyttää kun kerran on mies kotona. Ehkä olisi eri asia jos eroaisimme.


Meillä tilanne on kestänyt n.8-vuotta ja olihan merkit esillä jo ennen lapsia.
En vaan ymmärtänyt niitä kun molemmat käytiin töissä ja oltiin tosiaan lapsettomia niin sitä ei ns.samalla silmällä katsonut kun nyt toista katsoo.
Meilläkin mennyt välillä paremmin,siksi varmaan vielä yhdessä ollaan.
Hienoa,että sinulla on tukiverkkoa-käytä sitä jos siltä tuntuu!!

lapsettomana ruoanlaittoa ja kotitöitä on niin vähän, että ne ovat vaan harrastus ja ilo. ei välttämättä huomaa että toinen ei tee mitään eikä sillä ole edes mitään merkiytystä kun sitä kotityötä on niin vähän.

jopa yhden lapsen kanssa ei välttämättä huomaa, kuka tekee mitäkin, jos toinen on edes joskus lapsen kanssa että saa tehdä rauhassa hommia. mutta jo 2 lapsen kanssa tilanne kärjstyy. molemmat lapset haluavat ja vaativat joskus huomiota ja sillioin, lisäksi kotityöt lisääntyvät dramaattisesti.

eniten avioeroja tulee toisen lapsen jälkeen. kotityöt ja lastenhoito muuttuvat työksi tässä vaiheessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Rakastan,mutta taidan rakastaa sellaista mitä ei ole olemassakaan...=(
Niimpä...Olet aivan oikeassa. Pahinta tilanteessa on, että mitä pitempään annat sen jatkua, sitä pahemmin hukkaat itsesi mielikuvitusmaailmaan ja todellisuuen tajusi alkaa hämärtyä.
Tilalle on nykyään nimi, läheisriippuvuus, mutta paras aiheesta kirjoitettu kirja on kirjoitettu ennen termin läheisriippuvuus keksimistä. Wayne W. Dyerin Hyväksy itsesi, uskalla elää kertoo siitä, miten tuosta jumista voi päästä irti.
Myös Irene Kristerin kirjat, varsinkin Tule lähelle, mene pois -rakkaus ja riippuvuus parisuhteessa on hyviä ja auttaa ymmärtämään, miten tuohon jumiin on päätynyt.
 
Tuli mieleen viisaus, joka kerran sai minut tekemään kipeän ratkaisun ja myöhemmin näkemään että tein oikein:
"uskaltaa - se on jalansijan menettämistä hetkeksi. Ollauskaltamatta - se on itsensä menettämistä."
Toivon voimia sinulle, joissain tilanteissa ero on oikea ratkaisu. Mieshän vie elämänilon sinun ja lasten elämästä omilla valinnoillaan, ja mikäli ei suostu niitä kyseenalaistamaan, niin sitten päätät annatko tilanteen jatkua vai teetkö omat ratkaisusi. Joku ketjussa pohti että onko yksin lasten kanssa vielä raskaampaa. Oma kokemukseni oli, että ei ollut. Vapauttava fiilis oli, ja elämä taas maistui hyvältä. Ja noilla hoito-ym järjestelyillä on tapana ratketa tavalla tai toisella. Voimia :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viinipyräle:
Tuli mieleen viisaus, joka kerran sai minut tekemään kipeän ratkaisun ja myöhemmin näkemään että tein oikein:
"uskaltaa - se on jalansijan menettämistä hetkeksi. Ollauskaltamatta - se on itsensä menettämistä."
Toivon voimia sinulle, joissain tilanteissa ero on oikea ratkaisu. Mieshän vie elämänilon sinun ja lasten elämästä omilla valinnoillaan, ja mikäli ei suostu niitä kyseenalaistamaan, niin sitten päätät annatko tilanteen jatkua vai teetkö omat ratkaisusi. Joku ketjussa pohti että onko yksin lasten kanssa vielä raskaampaa. Oma kokemukseni oli, että ei ollut. Vapauttava fiilis oli, ja elämä taas maistui hyvältä. Ja noilla hoito-ym järjestelyillä on tapana ratketa tavalla tai toisella. Voimia :flower:


Kiitos vastauksestasi =)


 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Erossa sulla olis luultavasti 4 viikonloppuaamua kuukaudessa, jolloin saisit nukkua pidempään. Virallisena yksinhuoltajana olisit myös oikeutettu yksinhuoltajille kuuluviin etuihin.

Miksi muuten olette yhdessä? Seksinkö vuoksi? Mites se sujuu?


Seksi on nykyään harvoin ehkä 1 kuussa.
Se ei ole mulle mikään syy olla yhdessä.
Ei ole enää haluja toista kohtaan kun arki on mitä on.
Rakastan,mutta taidan rakastaa sellaista mitä ei ole olemassakaan...=(

voi ei, kuulostaa niin tutulta :(
 
mulla on ihan samaa ongelmaa ollut viimeiset 4 vuotta, mies pelaa kaiket yöt ja juo olutta aina kun vaan hiukankin vapaata
mä myös rakastan mutta en tota miestä vaan sitä millainen haluisin sen olevan
 
Alkuperäinen kirjoittaja itku:
mulla on ihan samaa ongelmaa ollut viimeiset 4 vuotta, mies pelaa kaiket yöt ja juo olutta aina kun vaan hiukankin vapaata
mä myös rakastan mutta en tota miestä vaan sitä millainen haluisin sen olevan


Onko teillä ollut jo suhteen alusta tälläistä?
Meillä tilanne on pahentunut "vuosien varrella"
Ei ole enää "sama mies"kehen rakastuin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja saman ongelman kanssa painiva:
Minä myös kirjoitin pari kertaa ap:n edelliseen ketjuun. Sama ongelma on täällä meilläkin ja edelleen ihmettelen, miksi alennun/suostun tällaiseen elämään. Miksei minulla ole voimia repiä itseäni irti tästä? Minulla on jo vaikeuksia jaksaa lasteni kanssa, olen jo nyt käytännössä yh vaikka mies täällä asuukin (olemme yhdessä). Pelkään, että erotessani olisin vielä enemmän yksin ja jaksaisin vielä huonommin lasten kanssa. Nythän voin esim. lähteä yksin lenkille halutessani tuulettaa päätäni. Miten sitten kun mies ei enää olisikaan käytettävissä? Tämä asia estää minua lähtemästä.


Hei!

Ja kiitos kun jaksoit vielä uudestaan vastata=)
Itse käyn myös kerran vkossa kävelyllä jos jaksan.
Usein jätän menemättä kun tuntuu,ettei sekään ole "sallittua"vaikka sanotaan "mee vaan".
Minä olen myös leikkinyt ajatuksella,että jäisin lasten kanssa.
Olisin varmasti helpottuneempi ja luulen että jaksaisin lasten kanssa paremmin kun ei olisi henkistä stressiä mistään aiemmin mainitsemistani asioista.

Montako lasta teillä on ja minkä ikäisiä?

Usein jätän menemättä kun tuntuu,ettei sekään ole "sallittua"vaikka sanotaan "mee vaan".
-> Välillä tuntuu että sussa on marttyrin vikaa.. Otappas ittiäs niskasta kiinni ja opettele olemaan itsekkäämpi. Koita elää myös itselles vaikka miehes on tollanen pässi. Jos hän kuitenkin selviää lasten kanssa sun ollessa poissa, niin lähdet vaan tuulettumaan ja sillä siisti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:


Onko teillä ollut jo suhteen alusta tälläistä?
Meillä tilanne on pahentunut "vuosien varrella"
Ei ole enää "sama mies"kehen rakastuin.

Nämä on monesti selliaisa asioita, että kun niihin saa etäisyyttä, huomaa, että merkit on ollu lausta asti näkyvissä, mutta sitä vaan ei halunnut uskoa.
Mä eli alkoholistin kanssa 7 vuotta, ennen kun itse asloin uskoa, että se juo vaikka ei haluaisi. Ulospäin se ei näyttäny kovin poikkeavalta, viikonloppuisin juotiin, paljonkin, mutta kaikki joi.
Pikkuhiljaa se toki vuosien varrella paheni, mutta kun ensin, ensimmäisinä kuukausina ja jopa vuosina se näytti vähenevän parisuhteen myötä.
Riioouvuudem oli sitten kyse päihteistä tai peleistä muuttaa ihmistä pikkuhiljaa. On helppo huomata, että ihminen ei enää ole sama kuin ennen, mutta silti ei pysty kunnolla määritteöemään mikä on muuttunut. On oikeastaan kun eläisi kahden ihmisen kanssa. Aluksi se toinen oli vaan sellaisia välähdyksiä, joihin ei halunnut uskoa ja lopulta taas siitä aidosta ihmisestä on jäljellä vaan välähdyksiä, joissa yrittää pakonomaisesti riippua, vaikka riippuvuus on vienyt kumppanin täysin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin:

Usein jätän menemättä kun tuntuu,ettei sekään ole "sallittua"vaikka sanotaan "mee vaan".
-> Välillä tuntuu että sussa on marttyrin vikaa.. Otappas ittiäs niskasta kiinni ja opettele olemaan itsekkäämpi. Koita elää myös itselles vaikka miehes on tollanen pässi. Jos hän kuitenkin selviää lasten kanssa sun ollessa poissa, niin lähdet vaan tuulettumaan ja sillä siisti.

Tuohon kiteytyy läheisriippuvuus; jos en tiedä oletan ja arvaan. Ja vaikka se sanoo "mee vaan" oletan ja arvaan, ettei se oikeasti tarkoita sitä.
Lisäksi tuohon oletukseen on peruste; usein näissä suhteissa kumppanin järki sanoo, että toki toinen pitää päästää, mutta tunne taistelee vastaan ja kotiin tullessa kumppanilta tulee esim. joku (piilo)vittumainen mustasukkaisuuteen viittaava kommentti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja näin:

Usein jätän menemättä kun tuntuu,ettei sekään ole "sallittua"vaikka sanotaan "mee vaan".
-> Välillä tuntuu että sussa on marttyrin vikaa.. Otappas ittiäs niskasta kiinni ja opettele olemaan itsekkäämpi. Koita elää myös itselles vaikka miehes on tollanen pässi. Jos hän kuitenkin selviää lasten kanssa sun ollessa poissa, niin lähdet vaan tuulettumaan ja sillä siisti.

Tuohon kiteytyy läheisriippuvuus; jos en tiedä oletan ja arvaan. Ja vaikka se sanoo "mee vaan" oletan ja arvaan, ettei se oikeasti tarkoita sitä.
Lisäksi tuohon oletukseen on peruste; usein näissä suhteissa kumppanin järki sanoo, että toki toinen pitää päästää, mutta tunne taistelee vastaan ja kotiin tullessa kumppanilta tulee esim. joku (piilo)vittumainen mustasukkaisuuteen viittaava kommentti.


Ei tarkoita.
Kävin viime vuonna iltaisin töissäkin,jotta rahallisesti kantaisin enemmän kortta kekoon.
Lopetin sen kuitenkin siitä syystä,että oli henkisesti liian raskasta(miehen takia)
Ja olenkin hyvinkin itsenäinen ihminen en vaan halua jättää lapsia niinkin kireenä olevan ihmisen kanssa kotiin niin liikun sitten mielummin lasten kanssa.
mies liikkuu ihan vaan ilmoittamalla ja nykyään olen tyytyväinen mm.tyyöpäivien ajan kun olen lasten kanssa päineen.
Ei tarvitse stressata..

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja itku:
mulla on ihan samaa ongelmaa ollut viimeiset 4 vuotta, mies pelaa kaiket yöt ja juo olutta aina kun vaan hiukankin vapaata
mä myös rakastan mutta en tota miestä vaan sitä millainen haluisin sen olevan


Onko teillä ollut jo suhteen alusta tälläistä?
Meillä tilanne on pahentunut "vuosien varrella"
Ei ole enää "sama mies"kehen rakastuin.

ei ole ihan alusta asti pelannut eikä juonutkaan noin paljon
juominen vaan lisääntyy ja "omaa aikaa" pitää saada siellä yöllö kun lapset metelöivät päivisin niin on niin mukavaa olla yksin yöllä hereillä yksin öisin ja siinä samalla sitten juoda olutta känniin asti
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Luojan kiitos:
Alkuperäinen kirjoittaja Ugly Mouse:
Eli minä olen tuo "saman ongelman kanssa painiva". Rekisteröidyin, koska ajattelin että olisi kiva vaihtaa ajatuksia myös yv:llä, joten ap voit kirjoittaa minulle jos haluat. Toki muutkin jos haluavat.

joku tekee asioille jotain! Kunpa ap:kin älyäisi. Ei kai teilläkään ap ole enää kyse siitä haluaako mies erota, vaan siitä, haluatko sinä vieläkin ukkoas katsoa ja katkeroitua..


Nyt en ihan käsitä"joku tekee asioille jotakin"

ugly mousehan kertoi, että hän on tehnyt päätöksensä ja jättää/on jättänyt ukkonsa, eikö olisi sinullakin alkaa ap sanoista ja mietteistä TEKOIHIN? Ja ihan ystävyydellä kysyn, varmasti parempi elämä odottaa sinua!
 
Alkuperäinen kirjoittaja itku:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja itku:
mulla on ihan samaa ongelmaa ollut viimeiset 4 vuotta, mies pelaa kaiket yöt ja juo olutta aina kun vaan hiukankin vapaata
mä myös rakastan mutta en tota miestä vaan sitä millainen haluisin sen olevan


Onko teillä ollut jo suhteen alusta tälläistä?
Meillä tilanne on pahentunut "vuosien varrella"
Ei ole enää "sama mies"kehen rakastuin.

ei ole ihan alusta asti pelannut eikä juonutkaan noin paljon
juominen vaan lisääntyy ja "omaa aikaa" pitää saada siellä yöllö kun lapset metelöivät päivisin niin on niin mukavaa olla yksin yöllä hereillä yksin öisin ja siinä samalla sitten juoda olutta känniin asti


Käykö miehesi töissä?
Minkä ikäisiä lapsia teillä on?

 
Alkuperäinen kirjoittaja luojan kiitos:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Luojan kiitos:
Alkuperäinen kirjoittaja Ugly Mouse:
Eli minä olen tuo "saman ongelman kanssa painiva". Rekisteröidyin, koska ajattelin että olisi kiva vaihtaa ajatuksia myös yv:llä, joten ap voit kirjoittaa minulle jos haluat. Toki muutkin jos haluavat.

joku tekee asioille jotain! Kunpa ap:kin älyäisi. Ei kai teilläkään ap ole enää kyse siitä haluaako mies erota, vaan siitä, haluatko sinä vieläkin ukkoas katsoa ja katkeroitua..


Nyt en ihan käsitä"joku tekee asioille jotakin"

ugly mousehan kertoi, että hän on tehnyt päätöksensä ja jättää/on jättänyt ukkonsa, eikö olisi sinullakin alkaa ap sanoista ja mietteistä TEKOIHIN? Ja ihan ystävyydellä kysyn, varmasti parempi elämä odottaa sinua!


Missä hän niin sanoo...
Ja ihan on viime hetken tietoa ettei ole päättänyt suuntaan eikä toiseen..

 

Yhteistyössä