Mun elämä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
"Käykö miehesi töissä?
Minkä ikäisiä lapsia teillä on? "

mies käy töissä ja lapsien ikää en viitsi kertoa, liian tunnistettavaa :/
sen verran voin sanoa että meillä on kolme lasta joista vanhin jo yläasteella

 
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain :
Pakko kirjoittaa harmaana:
-Meillä mies on aina ollut itsekäs: kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä aina minä heräsin viemään heidät päiväkotiin klo 6, mies vaan käänsi kylkeä ja jatkoi nukkumista. Loukkaantui kun joskus vaadin, että hän vie lapset hoitoon. Selitys nukkumiselle: on tärkeää että hän saa nukkua, koska tekee raskasta työtä (niinpä niin ja joopajoo, minähän en tee raskasta työtä...)
-Kotitöihin ei osallistu: ei hänen tarvitse, eihän miesten tarvitse..On siivonnut kaksi kertaa tammikuun jälkeen (siis imuroinnut, ei muuta)
-työnteko ei kiinnosta, sohvalla rötköttäminen ja tv:n tuijotus on mukavampaa
-Minä teen kahta työtä, jotta saan laskut maksettua
-Mies käyttää holtittomasti rahaa, vaikka ei tienaa pennin jeniä. tilailee sitä ja tätä...
-ruokaa tekee vaan itselleen, jos lapset kysyvät mitä ruokaa, vastaus kuuluu: teen tätä itselleni, mutta tottakai minun tekemäni ruoka häviää jääkaapista, mutta siitäkin tulee valitusta: tälläistä...
-Ei tee lasten kanssa yhtään mitään eikä osallistu perheen elämään juuri ollenkaan. Ei lähde mihinkään mukaan, on tärkeämpää istua sohvalla ja tuijottaa telkkaa (surullista on se, etten enää moista vätystä haluakaan mukaan mihinkään...)
-hänelle tulisi järjestää vapaata aikaa, niin että lähden lasten kanssa jonnekin yökylään, minulle ei koskaan tälläistä aikaa järjestettä...
-EN enää luota, kunnioita enkä rakasta moista vätystä
-Seksiä ei ole ollut kohta vuoteen, saman ajan hän on nukkunut muualla kuin makkarissa
-Olen jo tuonut esille eron, jonka jälkeen syyttelyt jne alkoivat ja kaikki on minun syytäni. Annoin armonaikaa ja aikaa muuttua, mutta ei ole muuttanut tekemisissään yhtään mitään, joten päätökseni olen tehnyt. En katso enää moista tohvelisankaria, etsikööt uuden äidin, joka huolehtii, minä en enää jaksa. Lapsistani huolehdin, mutten jaksa aikuista vauvaa...

Että tällänen sepostus, sekavaa mutta totta

Lue viimeinen lause ap. Myöhemmin tämä kirjoittaja kertoi olevansa ugly mouse. En osaa näköjään lihavoida enkä lainata tekstejä kunnolla, sori. En tietty tiedä mitä on esim yv:nä sulle sanonut, että ehkä tiiät itse sitte paremmin. Mutta ei se silti SUN paskaa tilannetta muuta..
 
Naisten elämä on pelkkää kotista eikä kukaan mies sitä oikeasti jaksa ellei petä itseään. Itekin pelaan paljon ja istun koneella, juon kaljaa, ja annan vaimon siivota ym. Ruokaa kyllä teen ja käyn töissä mutta siinäpä se. Ei vaan kiinnosta panostaa suhteeseen koska kaikki omat harrastukset on paljon mukavampia! Eiköhän se ero meillekin joskus tuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pelaava ja kaljoitteleva ukko:
Naisten elämä on pelkkää kotista eikä kukaan mies sitä oikeasti jaksa ellei petä itseään. Itekin pelaan paljon ja istun koneella, juon kaljaa, ja annan vaimon siivota ym. Ruokaa kyllä teen ja käyn töissä mutta siinäpä se. Ei vaan kiinnosta panostaa suhteeseen koska kaikki omat harrastukset on paljon mukavampia! Eiköhän se ero meillekin joskus tuu.


Miksi olet sitten perustanut perheen???

 
Alkuperäinen kirjoittaja Luojan kiitos:
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain :
Pakko kirjoittaa harmaana:
-Meillä mies on aina ollut itsekäs: kun lapset olivat päiväkoti-ikäisiä aina minä heräsin viemään heidät päiväkotiin klo 6, mies vaan käänsi kylkeä ja jatkoi nukkumista. Loukkaantui kun joskus vaadin, että hän vie lapset hoitoon. Selitys nukkumiselle: on tärkeää että hän saa nukkua, koska tekee raskasta työtä (niinpä niin ja joopajoo, minähän en tee raskasta työtä...)
-Kotitöihin ei osallistu: ei hänen tarvitse, eihän miesten tarvitse..On siivonnut kaksi kertaa tammikuun jälkeen (siis imuroinnut, ei muuta)
-työnteko ei kiinnosta, sohvalla rötköttäminen ja tv:n tuijotus on mukavampaa
-Minä teen kahta työtä, jotta saan laskut maksettua
-Mies käyttää holtittomasti rahaa, vaikka ei tienaa pennin jeniä. tilailee sitä ja tätä...
-ruokaa tekee vaan itselleen, jos lapset kysyvät mitä ruokaa, vastaus kuuluu: teen tätä itselleni, mutta tottakai minun tekemäni ruoka häviää jääkaapista, mutta siitäkin tulee valitusta: tälläistä...
-Ei tee lasten kanssa yhtään mitään eikä osallistu perheen elämään juuri ollenkaan. Ei lähde mihinkään mukaan, on tärkeämpää istua sohvalla ja tuijottaa telkkaa (surullista on se, etten enää moista vätystä haluakaan mukaan mihinkään...)
-hänelle tulisi järjestää vapaata aikaa, niin että lähden lasten kanssa jonnekin yökylään, minulle ei koskaan tälläistä aikaa järjestettä...
-EN enää luota, kunnioita enkä rakasta moista vätystä
-Seksiä ei ole ollut kohta vuoteen, saman ajan hän on nukkunut muualla kuin makkarissa
-Olen jo tuonut esille eron, jonka jälkeen syyttelyt jne alkoivat ja kaikki on minun syytäni. Annoin armonaikaa ja aikaa muuttua, mutta ei ole muuttanut tekemisissään yhtään mitään, joten päätökseni olen tehnyt. En katso enää moista tohvelisankaria, etsikööt uuden äidin, joka huolehtii, minä en enää jaksa. Lapsistani huolehdin, mutten jaksa aikuista vauvaa...

Että tällänen sepostus, sekavaa mutta totta

Lue viimeinen lause ap. Myöhemmin tämä kirjoittaja kertoi olevansa ugly mouse. En osaa näköjään lihavoida enkä lainata tekstejä kunnolla, sori. En tietty tiedä mitä on esim yv:nä sulle sanonut, että ehkä tiiät itse sitte paremmin. Mutta ei se silti SUN paskaa tilannetta muuta..

Sori vaan mutta minä en ole ugly mouse. En ole tähän ketjuun kirjoittanut toista kertaa, kuin nyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:


Onko teillä ollut jo suhteen alusta tälläistä?
Meillä tilanne on pahentunut "vuosien varrella"
Ei ole enää "sama mies"kehen rakastuin.

Nämä on monesti selliaisa asioita, että kun niihin saa etäisyyttä, huomaa, että merkit on ollu lausta asti näkyvissä, mutta sitä vaan ei halunnut uskoa.
Mä eli alkoholistin kanssa 7 vuotta, ennen kun itse asloin uskoa, että se juo vaikka ei haluaisi. Ulospäin se ei näyttäny kovin poikkeavalta, viikonloppuisin juotiin, paljonkin, mutta kaikki joi.
Pikkuhiljaa se toki vuosien varrella paheni, mutta kun ensin, ensimmäisinä kuukausina ja jopa vuosina se näytti vähenevän parisuhteen myötä.
Riioouvuudem oli sitten kyse päihteistä tai peleistä muuttaa ihmistä pikkuhiljaa. On helppo huomata, että ihminen ei enää ole sama kuin ennen, mutta silti ei pysty kunnolla määritteöemään mikä on muuttunut. On oikeastaan kun eläisi kahden ihmisen kanssa. Aluksi se toinen oli vaan sellaisia välähdyksiä, joihin ei halunnut uskoa ja lopulta taas siitä aidosta ihmisestä on jäljellä vaan välähdyksiä, joissa yrittää pakonomaisesti riippua, vaikka riippuvuus on vienyt kumppanin täysin.


Mun elämästä,otin alkoriippuvaisen mieheksi koska en tajunnut merkkejä kun silloin kaikki nuoret joi joka viikonloppu,sit juominen väheni,tulin raskaaksi ja miehen juominen taas meni pahaksi.Nyt hänellä paha riippuvuus,töitä tekee mut kaikki vapaa-aika on uhrattu juomiselle.En oikeen edes tiedä miksi tässä olen,siksi ehkä että yritän saada häntä lopettamaan että meidän yhteinen elämä palaisi takasin.
 
Vähän aikaa kaikki meni hyvin ja taas mennään kohti kriisiä niin kun aina.
Pää on niin sekaisin ajatuksista ja tuntuu pahalta etten koe olevani toiselle se kaikkein tärkein..
 

Yhteistyössä