S
surusilmä
Vieras
luulin joskus löytäneeni elämäni miehen, hän kosikin, jäi kiinni pettämisestä(minä olin kyllä tuolloin melko typerä kun kaipasin muka niin kovasti omaa aikaa,ehkä siis ajoin hänet sillä toisen syliin,vaikka pettäjä tähän päivään asti väittää ettei pettänyt ja itse teki valinnan), päätin että paskat miehistä,ennenkin ilman selvitty,
jonkun ajan päästä tapasin nykyisen lapseni isän, jolle annoin numeroni aikanaan että pääsisin siitä eroon. se suhde kolahti ihan täysillä, en edes tiennyt sellaisista tunteista ja mies vaikutti iki-ihanalta, ja jossain vaiheessa sitten alettiin lasta(testit näytti negatiivista) suunnittelemaan ja oltiin onnellisia, sitten alkoi miehestä paljastua mielenkiintoisia puolia mm. peliriippuvuus joka tuntui ajavan lopulta kaiken muun edelle. sitten tuli ero, ja varmuuden vuoksi vielä tehty testi näyttikin plussaa,mies halusi takasin ja minä jattelin että kyllä lapsi muuttaa häntä edes senverran että jättää sen pelaamisen, muutettiin toiselle paikkakunnalle ja yksi päivä hän lähti maksaa vuokraa tullen takasin 2vrk kuluttua!! ja tili tyhjänä! (piti olla hetken pois ja maksaa oma puolikas vuokrasta). sit alkoi mennä kaikki muu minun edelle. sit petti lupaili ja jätti.(puhui kihlasormuksista naimisiin menosta yms)
siitä en edes meinannut henkisesti selvitä. sitten yli vuoden päästä siitä päästin erään miehen lähelleni (vaikkakin itkin vielä lapsen isän perään) tämä mies oli ollut tukenani koko ajan,silloinkin kun muut kaverit "hylkäsi" minut, tämä mies koetti samaan aikaan päästä sukulais tytön kanssa sänkyyn. se juttu loppui lyhyeen.
sitten taas yksinäisyyttä kunnes eräs ilta hyvin monen yhteen sattuman kautta tapasin miehen, joka oli alusta asti pojalleni todella ihana ja minulle. kunnes eräänä päivänä hän kertoi että sairastaa vaikeaa masennusta (ajattelin että kun syö lääkkeitä ja muuta niin kyllähän se siitä sitten on menossa parempaan suuntaan), juteltiin asiasta ja siitä kuinka hän on jo useamman vuoden ajatellut että haluaisi oman lapsen mutta ei ole löytänyt sopivcaa puolisoa ja nyt on löytänyt, voitte kuvitella kuinka sekaisin onnesta olin (luulin ettei kukaan huoli yh äippää ja että täjänkään asti kukaan ei ole oikeesti rakastanut) sitten hän kosi polvillaan minua(kysyi tulenko hänen vaimokseen),ajattelin että tämä mies on kyllä aidosti tosissaan ja vauvakin saa tulla ehkä jos on tullakseen,no vauvaa ei kuulunut mutta miehen käytös muuttui välinpitämättömäksi,ja sitten näin ensimmäisen ahdistuskohtauksen jumal..että oli pelottava kokemus kun toinensanoo pienen riidan päätteeksi että miettii juna aikatauluja(siis meni vessaan josta löysin hänet lattialta pelottavassa mielentilassa) sitten kertoi kärsivänsä ahdistuneisuus häiriöstä jonka aikana mieleen tulee ajatuksia kuolemasta!
minä siihen sitten että apua eihän tollasen kanssa voi mitän lasta "tehdä" , seuraavaksi ahdistunut olotila kesti 2vrk!! loppui rauhottavilla! sit taidettiin kerran rakastella kumin kanssa. muutin koetin kieltäytyä koska en halunnut vauvaa,ja sen jälkeen asiat vaan paheni. nyt pari päivää sitten tuo mies jätti meidät. ja mun kuukautisia ei kuulu! taitaa siis olla se vauva tulossa.
ei kenenkään elämä voi mennä näin!
jonkun ajan päästä tapasin nykyisen lapseni isän, jolle annoin numeroni aikanaan että pääsisin siitä eroon. se suhde kolahti ihan täysillä, en edes tiennyt sellaisista tunteista ja mies vaikutti iki-ihanalta, ja jossain vaiheessa sitten alettiin lasta(testit näytti negatiivista) suunnittelemaan ja oltiin onnellisia, sitten alkoi miehestä paljastua mielenkiintoisia puolia mm. peliriippuvuus joka tuntui ajavan lopulta kaiken muun edelle. sitten tuli ero, ja varmuuden vuoksi vielä tehty testi näyttikin plussaa,mies halusi takasin ja minä jattelin että kyllä lapsi muuttaa häntä edes senverran että jättää sen pelaamisen, muutettiin toiselle paikkakunnalle ja yksi päivä hän lähti maksaa vuokraa tullen takasin 2vrk kuluttua!! ja tili tyhjänä! (piti olla hetken pois ja maksaa oma puolikas vuokrasta). sit alkoi mennä kaikki muu minun edelle. sit petti lupaili ja jätti.(puhui kihlasormuksista naimisiin menosta yms)
siitä en edes meinannut henkisesti selvitä. sitten yli vuoden päästä siitä päästin erään miehen lähelleni (vaikkakin itkin vielä lapsen isän perään) tämä mies oli ollut tukenani koko ajan,silloinkin kun muut kaverit "hylkäsi" minut, tämä mies koetti samaan aikaan päästä sukulais tytön kanssa sänkyyn. se juttu loppui lyhyeen.
sitten taas yksinäisyyttä kunnes eräs ilta hyvin monen yhteen sattuman kautta tapasin miehen, joka oli alusta asti pojalleni todella ihana ja minulle. kunnes eräänä päivänä hän kertoi että sairastaa vaikeaa masennusta (ajattelin että kun syö lääkkeitä ja muuta niin kyllähän se siitä sitten on menossa parempaan suuntaan), juteltiin asiasta ja siitä kuinka hän on jo useamman vuoden ajatellut että haluaisi oman lapsen mutta ei ole löytänyt sopivcaa puolisoa ja nyt on löytänyt, voitte kuvitella kuinka sekaisin onnesta olin (luulin ettei kukaan huoli yh äippää ja että täjänkään asti kukaan ei ole oikeesti rakastanut) sitten hän kosi polvillaan minua(kysyi tulenko hänen vaimokseen),ajattelin että tämä mies on kyllä aidosti tosissaan ja vauvakin saa tulla ehkä jos on tullakseen,no vauvaa ei kuulunut mutta miehen käytös muuttui välinpitämättömäksi,ja sitten näin ensimmäisen ahdistuskohtauksen jumal..että oli pelottava kokemus kun toinensanoo pienen riidan päätteeksi että miettii juna aikatauluja(siis meni vessaan josta löysin hänet lattialta pelottavassa mielentilassa) sitten kertoi kärsivänsä ahdistuneisuus häiriöstä jonka aikana mieleen tulee ajatuksia kuolemasta!
minä siihen sitten että apua eihän tollasen kanssa voi mitän lasta "tehdä" , seuraavaksi ahdistunut olotila kesti 2vrk!! loppui rauhottavilla! sit taidettiin kerran rakastella kumin kanssa. muutin koetin kieltäytyä koska en halunnut vauvaa,ja sen jälkeen asiat vaan paheni. nyt pari päivää sitten tuo mies jätti meidät. ja mun kuukautisia ei kuulu! taitaa siis olla se vauva tulossa.
ei kenenkään elämä voi mennä näin!
