Mun herrrrrrrmot menee ton ekaluokkalaisen kanssa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

[ohukainen]

Taas, taas, TAAS yhtä tappelua koko aamu. Miten teijän muitten ykköset lähtee kouluun?

Suoraan sanottuna RAIVOSTUTTAA, ÄRSYTTÄÄ ja kaikkee mahollista. POJAN on vaan niin H E L V E T I N vaikee saada vaatteet päälle! Eikä se es välitä, vaikka tietää et on 5min kellojen soimiseen, kun istuu sohvalla kalsareillaan. Ja kun yritän hopuuttaa, ni se alkaa huutamaan: "äläääääää, mää en pysty pukemaan, ku sää hoputat" ja ku olen hiljaa ni mitää ei tapahdu. Illalla käy nukkumaan 8-9 aikaan ja vetää sikeitä n.10-11h, eli väsymyksestäkään ei voi olla kyse.
Ois niin mieli tehny pukee sille päälle ja näyttää että näin puetaan, mut helvetti ku mä saan pukee sen sitte parikymppisenäki, jos sille tielle lähen. Lahjonta ei tuo toivottua tulosta, kiristys ei kannata kun alkaa itkemään ja siinä meneeki sitte seuraava puol tuntia. Onko tää jo oikeesti niin toivoton tilanne?

 

[Eedla]

Ooksä varma et sielä koulus on kaikki ok? Meiän ekaluokkalainen (poika) teki syksyllä tollasta ja syyski paljastui koulukiusaaminen nyt asia on hoidettu, otin kuraattoriin yhteyttä jne(oon laittanu siitä ketjunki tänne) ja kiusaaminen on nyt ainakin näillä näkymin elettyä elämää ja poika lähtee mielellään kouluun.

 

[Marza1970]

itsellä myös ekaluokkalainen poika ja samanmoista kuule meilläkin. nyt ollut pakko ottaa nintendo ds pois aina silloin tällöin mutta eipä auta meilläkään mikään. ihan mahoton on ja piirrettyjä en anna esim katsella jos alkaa mennä ihan mahottomaksi. kaikkea on kokeiltu ....toivotonta kai tää on ja uskon ajan auttavan kuitenkin

 

[kissabussi]

Yleensä ihan hyvällä tuulella. Lapsi tahtoo, että illalla katsotaan vaatteet valmiiksi ja pukee melko vähällä hoputtamisella.. Joskus jää haaveilemaan ja pitää muistuttaa pukemisesta, tähän tosin auttaa se ettei aamulla tehdä mitään ylimääräistä: herättyään pukee heti ja tulee aamupalalle, pesut ja ulkovaatteet ylle ja kouluun. Jos telkkari olisi päällä tai jotain muuta ohjelmaa niin ei varmaan sujuisi ihan samalla vauhdilla/rutiinilla.

Mutta on meilläkin niitä aamuja kun tulee kauhea kiire ja kaikilla on pinna kireällä..

 

[Marza1970]

ai niin joo meillä siis mennään kyllä mielellään kouluun mutta se pukeminen viivästyy kun tuntuu ettei saa aikaiseksi mitenkään ja kiukkuaa sun muuta kiusaa pikkusiskoa siinä välissä jne
opettajan mukaan käyttäytyy kiltisti koulussa ja poika sanoo että on kavereita ja ei kiusata.En tiedä mikä laiskamatokausi nyt on meneillään meillä

 

[Eedla]

Mulle koulukuraattori sanoi sillon mun poikaa koskevassa palaverissa et jos ekaluokkalainen ei mee mielellään kouluun niin sillon on jossain jotain vikaa :O

 

[ohukainen]

itsellä myös ekaluokkalainen poika ja samanmoista kuule meilläkin. nyt ollut pakko ottaa nintendo ds pois aina silloin tällöin mutta eipä auta meilläkään mikään. ihan mahoton on ja piirrettyjä en anna esim katsella jos alkaa mennä ihan mahottomaksi. kaikkea on kokeiltu ....toivotonta kai tää on ja uskon ajan auttavan kuitenkin

No se tietenkin on helpottavaa kuulla, että muillakin tätä tapahtuu. Poika väittää ettei koulussa kiusata ja meillä käy sen kavereita. Koulussa pärjää hyvin, jopa opettaja kieltäytyi antamasta tukiopetusta. MUTTA kotona on patalaiska. Pukeminen, läksyt jne. on kuin myrkkyä!

 

[sama täällä]

Tutulta kuulostaa, niin tutulta. Paitsi että mulla eskarilainen tyttö. Tuo kommentti tosta hiljaa olemisestakin on kun suoraa tytön suusta. Meilläkin kokeiltu kaikki lahjontaa, kiristystä ja uhkailua myöten mutta mikään ei toimi. On vaan aina ollut äärettömän hidas pukija ja aina on ollu siirtymätilanteet sellaisia että niissä jostain syystä jumittaa. Vaikka oltais hoploppiin, uimahalliin tai sirkukseen lähdössä.

En valitettavasti osaa auttaa, mutta toivottavasti vähän lohduttaa että meitä on muitakin.

 

["vieras"]

Meidän ekaluokkalainen, luokkansa nuorin herää, katsoo piirrettyjä, menee syömään, pukee itse ja lähtee kouluun mukisematta. Oisko tosiaan koulussa jotain kiusaamista, jos noin vaikeaa lähtö?

Jos ei, niin ehkä kannattaisi opettaa lapselle oma-aloitteisuutta positiivisin keinoin. Se papatus ja hopi hopitus ei välttämättä ole paras keino saada lasta liikenteeseen.

 

[^^]

Meillä kans ton tokaluokkalaisen kans ihan kamalaa... Tänään jäikin sitten kotio, kun ei voi väkisin kouluun laittaa... Huutaa ja raivoo, että ei halua mennä kouluun, että on maha ja pää kipeä... (ja oikeesti siis ei ole)...

 

[ohukainen]

Tutulta kuulostaa, niin tutulta. Paitsi että mulla eskarilainen tyttö. Tuo kommentti tosta hiljaa olemisestakin on kun suoraa tytön suusta. Meilläkin kokeiltu kaikki lahjontaa, kiristystä ja uhkailua myöten mutta mikään ei toimi. On vaan aina ollut äärettömän hidas pukija ja aina on ollu siirtymätilanteet sellaisia että niissä jostain syystä jumittaa. Vaikka oltais hoploppiin, uimahalliin tai sirkukseen lähdössä.



En valitettavasti osaa auttaa, mutta toivottavasti vähän lohduttaa että meitä on muitakin.

Todella, ku mä oon miettiny, et missä menee se raja et on normaalia enää. Meillä on kans tuo ongelma, oltiin siis menossa kouluun tai johki kivaan paikkaan mitä on odotettu vaik kuinka kauan. Mutta tilanne tuntuu kärjistyvän kouluaamuihin kun sillon ei oo sitä aikaa odotella. Aamulla siis vaikka herätään kuinka aikaseen ni sama ongelma.

 

[Anatolia]

Mulla tyttö, tokalla luokalla. Ekalla luokalla (ja kakkosellakin) meni kyllä kouluun mielellään, mutta jossain vaiheessa pukemiseen tuntui menevän ikuisuus, samoin aamupalan (eli yksi viili tai jogurtti, tms ihan pientä) syömiseen. Kaikki tapahtui hi-taas-ti ja mun hermo ei ihan aina kestänyt :snotty:

Joku jo totesikin että papatus ja hopihopitus ei ole ehkä paras keino saada lasta liikkeelle. Allekirjoitan sen täysin...kun itse lopetin sen, ja annoin sen sijaan lapselle aikarajat johon mennessä pitää olla pukenut, siirtyä aamupalapöytään, olla aamupala syötynä, alkaa pukemaan ulkovaatteita & lähteä pysäkille niin johan alkoi sujumaan. Ei pieni (meillä joulukuun loppupuolella syntynyt eli koko ekan luokan syksyn oli vielä kuusivuotias) lapsi ehkä tajunnut mitä konkreettisesti tarkoittaa se, että puetaan ja syödään reippaasti. Laitoin siis kännykän piippaamaan: eka piippaus tarkoitti että pitää olla vaatteet puettuna, toka piippaus että aamupala pitää olla syötynä, jne. Nyt vielä kakkosellakin luuri piippaa pari kertaa: kun on aika herätä, ja kun on aika lähteä bussipysäkille.

Kavereilla on eka-tokaluokkalaisia poikia, ja jonkin tason vitkuttelu tuntuu olevan yleistä. Vastahakoisuus koulua kohtaan taas ei.

 

["vieras"]

Meillä menee mielellään kouluun, mutta pukeminen on vain niiiin hidasta. Jää omiin haaveisiiin ja ajatuksiin. Joskus sujuu ihan hyvin, mutta sitten tulee näitä niiiiin itaita aamuja.
Olen ajatellut, että jos oikein hitaaksi menee, niin saa myöhästyä koulusta. Ehkä sen jälkeen vauhti paranee.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

Mun ekaluokkalainen teki tuota samaa. Syyksi paljastui turhautuminen. Kokee ykkösluokan tehtävät liian helpoiksi. Nyt onkin saanut enemmän lisätehtäviä ja sovellettuja tehtäviä, osin myös 2. luokan tehtäviä. Tuolla lapsella on aivan ihana opettaja kun jaksaa ja ehtii huomioida luokan lapset yksilöinä ja antaa tarvittaessa vaikeampia matikan- ja suomen kielen tehtäviä.

 

[halipupu harmaana]

Onko tuollaista jatkunut jo kauan ap? Miten eskarissa meni? Mietin vaan, että johtuuko koulusta ja jostain muusta. Onko lapsella aamuisin tarpeeksi aikaa heräämisen ja kouluun lähtemisen välillä?

Meillä ekaluokkalainen pukee kyllä ihan reippaasti vatteet päälle yksinkin ollessaan, syö aamupalan ja lähtee kouluun.

 

[Marza1970]

meillä ei ainakaan auta paapominen lainkaan. vaikka mitä lahjois ja tekis mielin kielin niin aina tuo pukeminen on kauheaa ja äidin vika jos hanskat hukassa jne vaikka itse on laittanut esim patterille illalla kuivumaan.ihan mahoton vesseli.
jos sanoo vaikka nätisti että kulta etsitään hanskat yhdessä niin alkaa raivoomaan ja mikään ei mee oikein sittenkään.kyllä tuon kanssa pärjää ei se kestä ikuisuutta tää on vaan joku vaihe taas menossa
mutta kun meillä on tuo kiusaaminen siskoa kohtaan vielä lisänä niin kyllä meinaa olla aika finaalissa mammakin täällä mutta kyllä se on vaan jaksettava.kahden ei voi jättää minuutiksikaan nuita kun heti on sota pystyssä.siskon lelut poika ottaa ja leikkii mutta auta armias jos siskolla on pojan lelu niin se lähtee kun leppäkeihäs käsistä.
paljon keskustellaan asioista pojan kanssa ja sanookin aina että kyllä mä ymmärrän miltä siskosta tuntuu jos on tuhma..menee minuutti ja tuntuu olevan aika lyhyt muisti pojalla.en tiedä vaikka niitä laaytuaikojakin järkkää ihan vaan kahden pojan kanssa että saisi huomiota niin ei sekään auta.
onpas mulla taas vali vali jutut mutta kai kirjoittelen siksi että jos jollakin on moisia tilanteita niin tietää ettei tosiaan ole ainut vaan meitä on muitakin.
ja meillä mennään nukkumaan kouluaamuina klo 8 ja herää itse reippaana aamuisin kyllä ylös ettei tartte hoputella

 

[ohukainen]

on tätää jatkunu jo pidempään..niin kuin mainitsin jossain välissä ni tämä ongelma on myös sillon ku vaikka lähetää uimahalliin, tai mihin vaan, vaikka olis kuinka mielenkiintoinen juttu. Sama on läksyjen teossa. On tosi vaikeeta saaha se tekemään niitä, vaikka sitten kun alkaa tekemään niin on pojalle tosi helppoja eikä mee ku 2min. Sanoikin monesti että ei jaksa tehä läksyjä ku ne on niin helppoja. Aamulla varaan tunnin aikaa ja se riittäisi hyvin, jos ei pukemiseen menisi 45 minuuttia. eskari oli tosi mielenkiintoinen pojalle, mutta tää pukeminen on ollu aina tosi vaikeeta. pienempänä helposti annoin periks ja puin, mut nyt tuntuu ettei kyllä ihan viittis ekaluokkalaista pukea.

 

[neljäs_tulossa]

Heräilee itsekseen, pukee ja laittaa repun/liikuntavaatteet- ja varusteet valmiiksi, usein ehtii syömään aamupalankin ennen kuin itse herään n. 8:00. Lähtee omatoimisesti kouluun ajoissa, joskus muistutan katsomaan kelloa ja toisinaan laitan aamupalaa kaikille lapsille. On luokkansa nuorin hänkin mutta totta puhuakseni olisi ollut koulukypsä jo vuotta aiemmin.

Tällaisia vastauksia et tosin varmaan kaipaa. Onko kuitenkin varmasti koulussa kaikki hyvin? Ettei johdu siitä tuo aamuvaikeus. Kaverin lapsi ei lähde mielellään kouluun, ei osaa vielä lukea joten voi siksi tuntua vaikealta.

 

[ohukainen]

meillä ei ainakaan auta paapominen lainkaan. vaikka mitä lahjois ja tekis mielin kielin niin aina tuo pukeminen on kauheaa ja äidin vika jos hanskat hukassa jne vaikka itse on laittanut esim patterille illalla kuivumaan.ihan mahoton vesseli.
jos sanoo vaikka nätisti että kulta etsitään hanskat yhdessä niin alkaa raivoomaan ja mikään ei mee oikein sittenkään.kyllä tuon kanssa pärjää ei se kestä ikuisuutta tää on vaan joku vaihe taas menossa
mutta kun meillä on tuo kiusaaminen siskoa kohtaan vielä lisänä niin kyllä meinaa olla aika finaalissa mammakin täällä mutta kyllä se on vaan jaksettava.kahden ei voi jättää minuutiksikaan nuita kun heti on sota pystyssä.siskon lelut poika ottaa ja leikkii mutta auta armias jos siskolla on pojan lelu niin se lähtee kun leppäkeihäs käsistä.
paljon keskustellaan asioista pojan kanssa ja sanookin aina että kyllä mä ymmärrän miltä siskosta tuntuu jos on tuhma..menee minuutti ja tuntuu olevan aika lyhyt muisti pojalla.en tiedä vaikka niitä laaytuaikojakin järkkää ihan vaan kahden pojan kanssa että saisi huomiota niin ei sekään auta.
onpas mulla taas vali vali jutut mutta kai kirjoittelen siksi että jos jollakin on moisia tilanteita niin tietää ettei tosiaan ole ainut vaan meitä on muitakin.
ja meillä mennään nukkumaan kouluaamuina klo 8 ja herää itse reippaana aamuisin kyllä ylös ettei tartte hoputella

Joo, meilläkin omista tavaroista huolehtiminen on vieras käsite. Hanskat ja hattu jos ei heti löydy ni "äiti on piilottanu ne "... jne.. huoh..ehkä mä jaksan tätä sillä ajattelulla että poika joskus tuosta itsenäistyy ja tällänen "huolettomuus" jää pois.

 

[Moraalinvartija]

Meillä on auttanut vain äärimmäisen tiukka rutiini, ja se, että en anna mahdollisuutta touhuta muuta. On kyllä vieläkin välillä vähän takkuista, mutta nykyään yleensä ekana herättyään pukee päivävaatteet, ennen kuin tulee edes huoneestaan pois.
Motivointina on se, että jos tekee reippaasti aamutoimet, ehtii katsoa lastenohjelmia sen jälkeen. Muuten ei telkkari aukea. Ulkovaatteet ovat vielä vähän hankalat, seison vieressä käskyttämässä :/ Olen kerran heittänyt lapsen rappuun ja vaatteet perään :ashamed:, silloin paloi totaalisesti käämit. Oli se sieltä lähtenyt, kun kurkistin...
Läksyt tekee yksinkertaisesti siten, että mitään ei ole lupa tehdä ennen kuin läksyt on tehty. Nurisee välillä silti, mutta tekee kuitenkin.

Jospa ne joskus kasvaa :| ja jos ihan oikeasti mietin, syksyyn verrattuna edistystä on tapahtunut huimasti Joka lapsella on ne omat narut joista pitää vetää, ja niiden keksiminen on työlästä ja aikaavievää välillä. Joskus jossain muussa asiassa sain erittäin kilpailuhenkisen esikoisen skarppaamaan, kun otin joka kerran aikaa ja ne merkattiin taulukkoon

 

[sama täällä]

Todella, ku mä oon miettiny, et missä menee se raja et on normaalia enää. Meillä on kans tuo ongelma, oltiin siis menossa kouluun tai johki kivaan paikkaan mitä on odotettu vaik kuinka kauan. Mutta tilanne tuntuu kärjistyvän kouluaamuihin kun sillon ei oo sitä aikaa odotella. Aamulla siis vaikka herätään kuinka aikaseen ni sama ongelma.

Samaa olen itsekin miettinyt että pitäiskö alkaa kysellä neuvolasta tai muualta onko lapsessa oikeasti joku "vika". Mutta kun on aina ollut luonteeltaan tuollainen haaveilija. Myöskin on erittäin tarkka että vaatteet on aivan millilleen suorassa ja hihat sun muut kypärämyssyn reunat täysin symmetrisesti paikoillaan. Meillä ei myöskään varmasti kyse ole siitä etteikö lähtisi eskariin mielellää. Tykkää siitä ihan hirveästi. Me joudutaan tytön pukemisen takia heräämään klo 7 kun lähtö on vasta 8.20. Eikä siis muuta sen lisäksi tee aamulla kun syö, pesee hampaat ja laitetaan tukka kiinni.

Olen jotenkin ajatellut että kouluikään mennessä menee ohi mutta tämän ketjub luettuani en ole enää niin varma...

 

[sama täällä]

Niin ja mä olen kokeillut myös tuota ajan jaksottamista, eli että on tietty aika tehdä tietty asia mutta ei toimi. Jos en hoputa ja muistuta ei oikeasti tapahdu mitään vaan tyttö liukenee leikkimään tai härnäämään sisaruksia. Ja tyttö on siis jo vuoden päivät osannut kellon. Meillä on ollut munakello soimassa kun aika loppuu. Ei toimi ei.

 

["vieras"]

Mun tyttö (nyt jo yläkoululainen) teki tuota samaa kolmannelle luokalle asti...istui vaan sängyllä ja haaveili kun piti pukea tai syödä aamupalaa...välillä oli aamuja, että puin tytön, lusikoin puuron suuhun ja työnsin ovesta ulos! Mutta tadaa---sit kun tyttö meni neloselle ja minä aloitin työt, en ollutkaan enää kotona aamuisin ja kas kummaa, tyttö nousi reippaasti, puki, söi ja lähti kouluun, eikä myöhästyny kertaakaan!!
Eli kun ei oo kukaan paapomassa ja on pakko mennä, niin onnistuu! (näin siis meillä)

Eikä ollu mtn kiusaamista tms. koulussa