Mun isä tekee kuulemma kuolemaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Emilyn
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kaksipiippuinen juttu.

Toisaalta olisi ehkä hyvä käydä puhumassa ne viimeiset sanat, jos yhtään tuntuu siltä, että sanottavaa löytyy. Voi tosiaan jäädä vaivaamaan myöhemmin, vaikka nyt tuntuu siltä, että ei välitä. Nyt tosiaan on se viimeinen mahdollisuus, ehkä se kuoleman lopullisuus ei ole vielä kolahtanut ja kun kolahtaa, voi olla paha paikka.

Toisaalta taas voi olla parempi olla menemättä, voi olla että tapaaminen pahentaa asioita. Jos isä käyttäytyisikin rakastavasti, pyytäisi anteeksi jne., voisi ap:lle olla kova paikka sekin. Saattaisi jäädä miettimään, pitikö vihaa yllä turhaan vuosikausia, miksei tehnytkään sovintoa silloin, kun ei vielä ollut myöhäistä. Voi siis ns. sekoittaa ajatukset, jotka nyt tuntuu niin selkeiltä.

Mikään pakko ei ole rakastaa, antaa anteeksi tai mennä hautajaisiin vain siksi, että ko. ihminen sattuu olemaan isä.

Mun miehen isä kuoli pari viikkoa sitten. Mies ei ollut väleissä isänsä kanssa vuosiin, ei esim. nähnyt kuin yhden lapsenlapsistaan, kun esikoinen oli vauva. Minä olen katkera ja mietin, kuinka suuri vaikutus miehen isällä on siihen, millainen mies esikoisestaan (mieheni) on kasvanut. Mieheni käy terapiassa ja siellä on lapsuudesta ja isästä puhuttu. Minä olin tyytyväinen, kun miehen isä kuoli. Mies taas ei tiennyt mitä ajatella, muttei kyllä näkyvästi surrut. Anopin äiti totesi miehelle, että oli se sentään sun isäs, kun mies sanoi, ettei oikein sure, kun ei ollut väleissäkään. Ei mennyt myöskään hautajaisiin. Kuolinilmoitukseen oli miehen setä laittanut myös **** (miehen nimi) perheineen, mikä ottaa päähän kyllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp-:
Kaksipiippuinen juttu.

Toisaalta olisi ehkä hyvä käydä puhumassa ne viimeiset sanat, jos yhtään tuntuu siltä, että sanottavaa löytyy. Voi tosiaan jäädä vaivaamaan myöhemmin, vaikka nyt tuntuu siltä, että ei välitä. Nyt tosiaan on se viimeinen mahdollisuus, ehkä se kuoleman lopullisuus ei ole vielä kolahtanut ja kun kolahtaa, voi olla paha paikka.

Toisaalta taas voi olla parempi olla menemättä, voi olla että tapaaminen pahentaa asioita. Jos isä käyttäytyisikin rakastavasti, pyytäisi anteeksi jne., voisi ap:lle olla kova paikka sekin. Saattaisi jäädä miettimään, pitikö vihaa yllä turhaan vuosikausia, miksei tehnytkään sovintoa silloin, kun ei vielä ollut myöhäistä. Voi siis ns. sekoittaa ajatukset, jotka nyt tuntuu niin selkeiltä.

Mikään pakko ei ole rakastaa, antaa anteeksi tai mennä hautajaisiin vain siksi, että ko. ihminen sattuu olemaan isä.

Mun miehen isä kuoli pari viikkoa sitten. Mies ei ollut väleissä isänsä kanssa vuosiin, ei esim. nähnyt kuin yhden lapsenlapsistaan, kun esikoinen oli vauva. Minä olen katkera ja mietin, kuinka suuri vaikutus miehen isällä on siihen, millainen mies esikoisestaan (mieheni) on kasvanut. Mieheni käy terapiassa ja siellä on lapsuudesta ja isästä puhuttu. Minä olin tyytyväinen, kun miehen isä kuoli. Mies taas ei tiennyt mitä ajatella, muttei kyllä näkyvästi surrut. Anopin äiti totesi miehelle, että oli se sentään sun isäs, kun mies sanoi, ettei oikein sure, kun ei ollut väleissäkään. Ei mennyt myöskään hautajaisiin. Kuolinilmoitukseen oli miehen setä laittanut myös **** (miehen nimi) perheineen, mikä ottaa päähän kyllä.

Tätähän minä olen yrittänyt sanoa, että isän teot vaikuttaa lapseen, mutta nämä idiootit palstalaiset vaan väittävät, että ei se niin ole ......luulevat olevansa fiksuja....kaikkea muuta...
 
Hei ei kai kukaan ole väittänytkään etteikö lapsuuden traumat vaikuttaisi ihmiseen? Totta hemmetissä vaikuttaa, ei edes voi olla vaikuttamatta.

Mutta sitä varten on olemassa terapiat ja vastaavat. Se, että käy hyvästelemässä traumojen aiheuttajan, ei paranna niitä traumoja.

Ja kaikkea ei edes välttämättä voi parantaa. Kyllä hemmetissä vuosien piina tekee niin syviä arpia ettei niistä välttämättä koskaan selviä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp-:
Kaksipiippuinen juttu.
Toisaalta....
Toisaalta taas....
Jos isä käyttäytyisikin rakastavasti, pyytäisi anteeksi jne., voisi ap:lle olla kova paikka sekin...

Mielestäni oikein hyvä, että kirjoitettiin ns. auki juuri tuollainenkin näkökulma. Jos aloittja harkitsee menemistä ja lopulta meneekin, on hyvä, että tuokin mahdollisuus on ainakin jotenkin tullut ajateltua edeltäkäsin.
 
Toisaalta ja toisaalta.

Toisaalta se isän näkeminen vielä kerran voi olla se TRAUMATATISOIVA tapaus, jos isän pitää vielä kerran saada se viimeinen vittuilu tai muuten vaan syyllistää. Tai mitäpä jos isä paskat nakkaa tyttärensä anteeksiannosta, eipä se ole tähänkään asti sitä kaivannut?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joo:
Toisaalta ja toisaalta.

Toisaalta se isän näkeminen vielä kerran voi olla se TRAUMATATISOIVA tapaus, jos isän pitää vielä kerran saada se viimeinen vittuilu tai muuten vaan syyllistää. Tai mitäpä jos isä paskat nakkaa tyttärensä anteeksiannosta, eipä se ole tähänkään asti sitä kaivannut?

No niinpä!! Onko tosiaan minkäänlaisia takeita siitä että tuo isä edes katuu tai ymmärtää tehneensä väärin? Pahimmillaan onnistuu vielä loukkaamaan tytärtään ja avaamaan kaikki vanhat haavat.

Meillä ainakin äiti on aivan uskomaton. Ei se ymmärrä yhtään miten hemmetin väärin ne on kohdelleet mua ja sisaruksiani. Siis oikeesti. Kerran ripitin sitä miten rikki olen kaikesta ja muuta. Se oli ekaa kertaa kun uskalsin asioista äidille puhua. Samaan aikaan kävin terapiassa vaikean masennuksen vuoksi ja tuo terapeutti käski mun katkaista välit kokonaan vanhempiini.

Sitä en tehnyt, mutta ajattelin että josko äiti edes pyytäis anteeks kun kertoisin miten paljon mua sattuu. No, äiti katsoi mua hetken ja totesi: "sä olet niin kovin herkkä". Ja sillä oli kuitattu kaikki. Mussa vika kun suurentelen asioita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Alkuperäinen kirjoittaja tt ei kirj:
Mutta ymmärrätkö, että sen vuoksi Emilyniä vihataan palstoilla ja kaikki ihmissuhteet menee pieleen, koska hän on kaltoin kohdeltu pienenä. Jos hän ymmärtäisi tämän yhteyden, niin asiat ehkä alkaisivat menemään paremmin.Eli lapsuuden traumat vaikuttavat vieläkin emilynissä ja hänen käytöksessään, tiedosti hän sitä tai sitten ei. Ilmeisesti ei.....


Minä ainakin yritän saada kyseisen henkilön ymmärtämään asian yhteyden, mutta eihän se onnistu...



:o :o :o Voi ristus mitä palstapsykologiaa....

Älä muuta viserrä! :o :o

 
Alkuperäinen kirjoittaja Vai että:
Alkuperäinen kirjoittaja asöld:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Alkuperäinen kirjoittaja tt ei kirj:
Ei parin palstarivin, vaan parin vuoden seurannan tuloksena.....



:o :o :o Ootko oikeesti noin yksinkertainen, että luulet ihmisen palstapersoonan ja irl-persoonan vastaavan 100% toisiaan??? :laugh: :laugh: :laugh:

Joopa joo, empä odottanutkaan sinun ymmärtävän, koska et ole edes ilmeisesti perehtynyt asiaan lainkaan. Se,että sinä et ymmärrä, ei tarkoita sitä, että muutkaan eivät ymmärrä...

Vai että oikein "perehtynyt asiaan". Voi äitee. Perehtynyt jonkun ihmisen nettikirjotuksiin niin että sulla pimahti päässä ja huomasit olevasi Sigmund Freud?

:D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turkilmas:
Alkuperäinen kirjoittaja Joo:
Toisaalta ja toisaalta.

Toisaalta se isän näkeminen vielä kerran voi olla se TRAUMATATISOIVA tapaus, jos isän pitää vielä kerran saada se viimeinen vittuilu tai muuten vaan syyllistää. Tai mitäpä jos isä paskat nakkaa tyttärensä anteeksiannosta, eipä se ole tähänkään asti sitä kaivannut?

No niinpä!! Onko tosiaan minkäänlaisia takeita siitä että tuo isä edes katuu tai ymmärtää tehneensä väärin? Pahimmillaan onnistuu vielä loukkaamaan tytärtään ja avaamaan kaikki vanhat haavat.

Meillä ainakin äiti on aivan uskomaton. Ei se ymmärrä yhtään miten hemmetin väärin ne on kohdelleet mua ja sisaruksiani. Siis oikeesti. Kerran ripitin sitä miten rikki olen kaikesta ja muuta. Se oli ekaa kertaa kun uskalsin asioista äidille puhua. Samaan aikaan kävin terapiassa vaikean masennuksen vuoksi ja tuo terapeutti käski mun katkaista välit kokonaan vanhempiini.

Sitä en tehnyt, mutta ajattelin että josko äiti edes pyytäis anteeks kun kertoisin miten paljon mua sattuu. No, äiti katsoi mua hetken ja totesi: "sä olet niin kovin herkkä". Ja sillä oli kuitattu kaikki. Mussa vika kun suurentelen asioita.

Mullekin sano terapeutti että mun on viisainta suojella itseäni menemättä ehdoin tahdoin lähelle ihmistä joka vaan satuttaa ja loukkaa mua. Että ei mulla oo mitään velvollisuutta koittaa väkisin korjata mitään mikä ei oo korjattavissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joo:
Toisaalta ja toisaalta.

Toisaalta se isän näkeminen vielä kerran voi olla se TRAUMATATISOIVA tapaus, jos isän pitää vielä kerran saada se viimeinen vittuilu tai muuten vaan syyllistää. Tai mitäpä jos isä paskat nakkaa tyttärensä anteeksiannosta, eipä se ole tähänkään asti sitä kaivannut?

Mun kaverin äiti teki noin: nakkasi ne viimeiset paskat niskaan.

Kyseessä oli tilanne, jossa kaverini vauvan saatuaan useamman sukulaisen pyynnöstä meni tapaamaan äitiään, koska tämä halusi nähdä lapsenlapsensa ennen kuolemaansa. Se on kuitenkin sun äiti ja lapsesi mummo, yms diipadaapaa.

Äiti oli ollut kännissä, kysynyt että onks sulla rahaa, ja kun kaverini sanoi että ei ole niin oli käskenyt painua vittuun. Lapsi oli vaunuissa, sitä ei edes vilkaissut, oli sanonut että ei mua sun pentus kiinnosta :|

Kaveri menee haudalle skoolaamaan, kun siitä ämmästä lähtee henki, ja ymmärrän täysin että miksi. Elossa se tosin on edelleen, taisi vakava sairauskin olla vaan valhetta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja terapian tarpeessa:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Alkuperäinen kirjoittaja terapian tarpeessa:
Alkuperäinen kirjoittaja pata akka:
Miks ihmeessä Emilynillä pitäis olla patoumia tai hän "turruttaisi" tunteensa isäänsä kohtaan?
Tuo välinpitämättömyys kuulostaa minusta lähinnä siltä että asia on niin pitkälle loppuun käsitelty, että tuo ihminen on tosiaan yhdentekevä Emilynille.

Ymmärrän täysin Emilyn sun tunteesi ja päätöksesi olla menemättä. :hug:

Ajattelin vaan, että kun Emilynin ihmissuhteet on menneet päin metsää, eli ex mies ja huoltajuuskiistat, sen jälkeinen mies, exän anoppi, oma isä, huono maine palstoilla, niin ehkä jos hän sovittaisi riitansa isänsä kanssa, se vaikuttaisi kaikkeen muuhun positiivisesti ja olisi ystävällinen myös sitten muille ihmisille, eikä siirtäisi näitä patoutumiaan toisiin, kuten nyt on selvästikin tehnyt.

Aina siis AINA on syy jossain muussa, kuin itse Emilynissä. Kuulostaa HIEMAN oudolta......

No huh huh :o :headwall:

Eli se, että mun ex-mies ei ole päässyt yli omasta katkeruudestaan ja että sen jälkeen tapailemani mies osoittautui sairaalloisen mustasukkaiseksi, niin ne kaikki johtuvatkin minusta ja mun huonosta isäsuhteestani. Siis et sä nyt voi olla tosissasi :o :laugh:

Kykenen kyllä näkemään omat virheeni tarpeen tullen. Näissä kahdella mainitussa tapauksessa niitä ei ole sattunut olemaan. Ex-mies oli aluksi eron jälkeen ekat viikot ok käytöksinen, lopullinen kilahdus sille tuli kun muutin avoliittoon ja kun hänelle itselleen kehittyi uusi suhde, päätti että inhoaa mua. Ja se mustasukkainen tapailemani mies taas sai kilareita vaikken käynyt edes missään ilman sitä.

Mut hei, se johtuu mun isäsuhteestani ja patoutumistani :xmas:

Mutta mistä se sitten johtuu, että karkoitat kaikki ihmiset ympäriltäsi pois?Ei kaikissa muissa voi olla aina vikaa, ja sinussa ei...

Mihin tämä perustuu jotta Emilyn karkoittaa kaikki ihmiset pois ympäriltään ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja terapian tarpeessa:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Alkuperäinen kirjoittaja terapian tarpeessa:
Alkuperäinen kirjoittaja pata akka:
Miks ihmeessä Emilynillä pitäis olla patoumia tai hän "turruttaisi" tunteensa isäänsä kohtaan?
Tuo välinpitämättömyys kuulostaa minusta lähinnä siltä että asia on niin pitkälle loppuun käsitelty, että tuo ihminen on tosiaan yhdentekevä Emilynille.

Ymmärrän täysin Emilyn sun tunteesi ja päätöksesi olla menemättä. :hug:

Ajattelin vaan, että kun Emilynin ihmissuhteet on menneet päin metsää, eli ex mies ja huoltajuuskiistat, sen jälkeinen mies, exän anoppi, oma isä, huono maine palstoilla, niin ehkä jos hän sovittaisi riitansa isänsä kanssa, se vaikuttaisi kaikkeen muuhun positiivisesti ja olisi ystävällinen myös sitten muille ihmisille, eikä siirtäisi näitä patoutumiaan toisiin, kuten nyt on selvästikin tehnyt.

Aina siis AINA on syy jossain muussa, kuin itse Emilynissä. Kuulostaa HIEMAN oudolta......

No huh huh :o :headwall:

Eli se, että mun ex-mies ei ole päässyt yli omasta katkeruudestaan ja että sen jälkeen tapailemani mies osoittautui sairaalloisen mustasukkaiseksi, niin ne kaikki johtuvatkin minusta ja mun huonosta isäsuhteestani. Siis et sä nyt voi olla tosissasi :o :laugh:

Kykenen kyllä näkemään omat virheeni tarpeen tullen. Näissä kahdella mainitussa tapauksessa niitä ei ole sattunut olemaan. Ex-mies oli aluksi eron jälkeen ekat viikot ok käytöksinen, lopullinen kilahdus sille tuli kun muutin avoliittoon ja kun hänelle itselleen kehittyi uusi suhde, päätti että inhoaa mua. Ja se mustasukkainen tapailemani mies taas sai kilareita vaikken käynyt edes missään ilman sitä.

Mut hei, se johtuu mun isäsuhteestani ja patoutumistani :xmas:

Mutta mistä se sitten johtuu, että karkoitat kaikki ihmiset ympäriltäsi pois?Ei kaikissa muissa voi olla aina vikaa, ja sinussa ei...

Eh, kaikki ihmiset - kaksi ex-miesystävää ja toisen äiti ja molemmat miehet minä itse jätin :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Alkuperäinen kirjoittaja tt ei kirj:
Mutta ymmärrätkö, että sen vuoksi Emilyniä vihataan palstoilla ja kaikki ihmissuhteet menee pieleen, koska hän on kaltoin kohdeltu pienenä. Jos hän ymmärtäisi tämän yhteyden, niin asiat ehkä alkaisivat menemään paremmin.Eli lapsuuden traumat vaikuttavat vieläkin emilynissä ja hänen käytöksessään, tiedosti hän sitä tai sitten ei. Ilmeisesti ei.....


Minä ainakin yritän saada kyseisen henkilön ymmärtämään asian yhteyden, mutta eihän se onnistu...



:o :o :o Voi ristus mitä palstapsykologiaa....

Tiedätkö, että joillakin palstalaisilla voi myös olla oikeasti psykologin ammatti ja täten ymmärtävät hieman enemmän sellaisia asioita, mitä tavalliset palstalaiset eivät ymmärrä...tavallisten tallaajien on tällöin vähän turhaa mennä ammatilaiselle selittämään mitään, kun eivät tajua.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja terapian tarpeessa:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Alkuperäinen kirjoittaja tt ei kirj:
Mutta ymmärrätkö, että sen vuoksi Emilyniä vihataan palstoilla ja kaikki ihmissuhteet menee pieleen, koska hän on kaltoin kohdeltu pienenä. Jos hän ymmärtäisi tämän yhteyden, niin asiat ehkä alkaisivat menemään paremmin.Eli lapsuuden traumat vaikuttavat vieläkin emilynissä ja hänen käytöksessään, tiedosti hän sitä tai sitten ei. Ilmeisesti ei.....


Minä ainakin yritän saada kyseisen henkilön ymmärtämään asian yhteyden, mutta eihän se onnistu...



:o :o :o Voi ristus mitä palstapsykologiaa....

Tiedätkö, että joillakin palstalaisilla voi myös olla oikeasti psykologin ammatti ja täten ymmärtävät hieman enemmän sellaisia asioita, mitä tavalliset palstalaiset eivät ymmärrä...tavallisten tallaajien on tällöin vähän turhaa mennä ammatilaiselle selittämään mitään, kun eivät tajua.....

Ammattilaisen tunnistaa siitä, että se ei lähde esittämään diagnoosia nettiviesteilyn perusteella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp-:
Kaksipiippuinen juttu.

Toisaalta olisi ehkä hyvä käydä puhumassa ne viimeiset sanat, jos yhtään tuntuu siltä, että sanottavaa löytyy. Voi tosiaan jäädä vaivaamaan myöhemmin, vaikka nyt tuntuu siltä, että ei välitä. Nyt tosiaan on se viimeinen mahdollisuus, ehkä se kuoleman lopullisuus ei ole vielä kolahtanut ja kun kolahtaa, voi olla paha paikka.

Toisaalta taas voi olla parempi olla menemättä, voi olla että tapaaminen pahentaa asioita. Jos isä käyttäytyisikin rakastavasti, pyytäisi anteeksi jne., voisi ap:lle olla kova paikka sekin. Saattaisi jäädä miettimään, pitikö vihaa yllä turhaan vuosikausia, miksei tehnytkään sovintoa silloin, kun ei vielä ollut myöhäistä. Voi siis ns. sekoittaa ajatukset, jotka nyt tuntuu niin selkeiltä.

Mikään pakko ei ole rakastaa, antaa anteeksi tai mennä hautajaisiin vain siksi, että ko. ihminen sattuu olemaan isä.

Mun miehen isä kuoli pari viikkoa sitten. Mies ei ollut väleissä isänsä kanssa vuosiin, ei esim. nähnyt kuin yhden lapsenlapsistaan, kun esikoinen oli vauva. Minä olen katkera ja mietin, kuinka suuri vaikutus miehen isällä on siihen, millainen mies esikoisestaan (mieheni) on kasvanut. Mieheni käy terapiassa ja siellä on lapsuudesta ja isästä puhuttu. Minä olin tyytyväinen, kun miehen isä kuoli. Mies taas ei tiennyt mitä ajatella, muttei kyllä näkyvästi surrut. Anopin äiti totesi miehelle, että oli se sentään sun isäs, kun mies sanoi, ettei oikein sure, kun ei ollut väleissäkään. Ei mennyt myöskään hautajaisiin. Kuolinilmoitukseen oli miehen setä laittanut myös **** (miehen nimi) perheineen, mikä ottaa päähän kyllä.

Näitä ajatuksia peesaillen. Jos tilanne olisi tuo mitä Emilyn on tässä (näiden viimevuosien aikana) kuvaillut niin en menisi tuollaista isää tapaamaan ja tuskin hautajaisiinkaan. Omat hyvästit voisin käydä myöhemmin jättämässä haudalla.
 

Yhteistyössä