Kaksipiippuinen juttu.
Toisaalta olisi ehkä hyvä käydä puhumassa ne viimeiset sanat, jos yhtään tuntuu siltä, että sanottavaa löytyy. Voi tosiaan jäädä vaivaamaan myöhemmin, vaikka nyt tuntuu siltä, että ei välitä. Nyt tosiaan on se viimeinen mahdollisuus, ehkä se kuoleman lopullisuus ei ole vielä kolahtanut ja kun kolahtaa, voi olla paha paikka.
Toisaalta taas voi olla parempi olla menemättä, voi olla että tapaaminen pahentaa asioita. Jos isä käyttäytyisikin rakastavasti, pyytäisi anteeksi jne., voisi ap:lle olla kova paikka sekin. Saattaisi jäädä miettimään, pitikö vihaa yllä turhaan vuosikausia, miksei tehnytkään sovintoa silloin, kun ei vielä ollut myöhäistä. Voi siis ns. sekoittaa ajatukset, jotka nyt tuntuu niin selkeiltä.
Mikään pakko ei ole rakastaa, antaa anteeksi tai mennä hautajaisiin vain siksi, että ko. ihminen sattuu olemaan isä.
Mun miehen isä kuoli pari viikkoa sitten. Mies ei ollut väleissä isänsä kanssa vuosiin, ei esim. nähnyt kuin yhden lapsenlapsistaan, kun esikoinen oli vauva. Minä olen katkera ja mietin, kuinka suuri vaikutus miehen isällä on siihen, millainen mies esikoisestaan (mieheni) on kasvanut. Mieheni käy terapiassa ja siellä on lapsuudesta ja isästä puhuttu. Minä olin tyytyväinen, kun miehen isä kuoli. Mies taas ei tiennyt mitä ajatella, muttei kyllä näkyvästi surrut. Anopin äiti totesi miehelle, että oli se sentään sun isäs, kun mies sanoi, ettei oikein sure, kun ei ollut väleissäkään. Ei mennyt myöskään hautajaisiin. Kuolinilmoitukseen oli miehen setä laittanut myös **** (miehen nimi) perheineen, mikä ottaa päähän kyllä.
Toisaalta olisi ehkä hyvä käydä puhumassa ne viimeiset sanat, jos yhtään tuntuu siltä, että sanottavaa löytyy. Voi tosiaan jäädä vaivaamaan myöhemmin, vaikka nyt tuntuu siltä, että ei välitä. Nyt tosiaan on se viimeinen mahdollisuus, ehkä se kuoleman lopullisuus ei ole vielä kolahtanut ja kun kolahtaa, voi olla paha paikka.
Toisaalta taas voi olla parempi olla menemättä, voi olla että tapaaminen pahentaa asioita. Jos isä käyttäytyisikin rakastavasti, pyytäisi anteeksi jne., voisi ap:lle olla kova paikka sekin. Saattaisi jäädä miettimään, pitikö vihaa yllä turhaan vuosikausia, miksei tehnytkään sovintoa silloin, kun ei vielä ollut myöhäistä. Voi siis ns. sekoittaa ajatukset, jotka nyt tuntuu niin selkeiltä.
Mikään pakko ei ole rakastaa, antaa anteeksi tai mennä hautajaisiin vain siksi, että ko. ihminen sattuu olemaan isä.
Mun miehen isä kuoli pari viikkoa sitten. Mies ei ollut väleissä isänsä kanssa vuosiin, ei esim. nähnyt kuin yhden lapsenlapsistaan, kun esikoinen oli vauva. Minä olen katkera ja mietin, kuinka suuri vaikutus miehen isällä on siihen, millainen mies esikoisestaan (mieheni) on kasvanut. Mieheni käy terapiassa ja siellä on lapsuudesta ja isästä puhuttu. Minä olin tyytyväinen, kun miehen isä kuoli. Mies taas ei tiennyt mitä ajatella, muttei kyllä näkyvästi surrut. Anopin äiti totesi miehelle, että oli se sentään sun isäs, kun mies sanoi, ettei oikein sure, kun ei ollut väleissäkään. Ei mennyt myöskään hautajaisiin. Kuolinilmoitukseen oli miehen setä laittanut myös **** (miehen nimi) perheineen, mikä ottaa päähän kyllä.