Z
zxc
Vieras
voi olla etten näe häntä koskaan.....
hän ja mummi kasvattivat minut kun vanhemmat olivat aina töissä. Kun olin n. 10v me muutettiin toiselle puolelle kaupunkia ja nähtiin ja paljon harvemmin. Siitä parin vuoden päästä muutettiin Suomeen, sen jälkeen näin heidät vain muutaman kerran vuodessa, soitettiin kyll melkein joka päivä.
Viimeiset ehkä 5v, aina kun lähdin heidän luota tai he lähtivät kotiin yritin painaa muistiin ne "viimeiset hetket", sillä en voinut ikinä olla varmaa että näen heidät vielä. Ja nyt kun isoisä on tehoosastolla(ihan yhtäkkiä) niin en edes muista mistä puhuttiin viimeks puhelimessä, tai sitä hetkeä kun viimeks nähtiin.
Tuntu tosi pahalta ajatella etten näe häntä enään koskaan, ihmistä joka rakasta mua yli kaiken ja joka on ollut hyvin tärkeä mun elämässä ja teki kaiken mun eteen. en oo vielä vakmis siihen. entäs mummi, miten hän pärjää sen jälkeen sielä yksin, ihn yksin?
ja kaiken lisääk meillä on varattu matka ens viikoks, pelkän että se tapahtu silloin kun mä oon poi kotoa. miten mä kestän sen?
en oo vielä kertakaan menettänyt rakkaan ihmisen, joten en voi edes kuvitella miltä se tuntu....
hän ja mummi kasvattivat minut kun vanhemmat olivat aina töissä. Kun olin n. 10v me muutettiin toiselle puolelle kaupunkia ja nähtiin ja paljon harvemmin. Siitä parin vuoden päästä muutettiin Suomeen, sen jälkeen näin heidät vain muutaman kerran vuodessa, soitettiin kyll melkein joka päivä.
Viimeiset ehkä 5v, aina kun lähdin heidän luota tai he lähtivät kotiin yritin painaa muistiin ne "viimeiset hetket", sillä en voinut ikinä olla varmaa että näen heidät vielä. Ja nyt kun isoisä on tehoosastolla(ihan yhtäkkiä) niin en edes muista mistä puhuttiin viimeks puhelimessä, tai sitä hetkeä kun viimeks nähtiin.
Tuntu tosi pahalta ajatella etten näe häntä enään koskaan, ihmistä joka rakasta mua yli kaiken ja joka on ollut hyvin tärkeä mun elämässä ja teki kaiken mun eteen. en oo vielä vakmis siihen. entäs mummi, miten hän pärjää sen jälkeen sielä yksin, ihn yksin?
ja kaiken lisääk meillä on varattu matka ens viikoks, pelkän että se tapahtu silloin kun mä oon poi kotoa. miten mä kestän sen?
en oo vielä kertakaan menettänyt rakkaan ihmisen, joten en voi edes kuvitella miltä se tuntu....
