H
huono miniä
Vieras
mies on kiihkouskovaisesta suvusta. isänsä on pappi ja äitinsä kanttori, sisarukset hyvissä naimisissa uskovaisten puolisoidensa kanssa, suuret perheet ja korkeat koulutukset, heillä ei ole tvtä ja jokainen leivänmurenakin siunataan ja joka välissä rukoillaan, illat vietetään virsiä veisaten ja teepöydässä kirkkoasioista puhuen, kaikki on korkeastikouluttautuneita ja tuntuu et vähän astetta ylempänä muuta kansaa.
oikeesti mä en liiottele yhtään.
mä olen suvusta jossa varmaan 90% ei kuulu kirkkoon ja nekin jotka kuuluu on vanhoja ihmisiä. meidän suvussa kiroillaan, käytetään alkoholia ja ollaan aivan eri ääripäässä kun miehen suvussa, kaikki otetaan avosylin vastaan vaikka olis millanen ihminen..
mies sit otti TAAS puheeks et miksi mä en käy ikinä niiden porukoilla ja mä sanoin et mulla on siellä niin ulkopuolinen olo, mulle ei puhuta kun en oo käyny lukiota enkä löydä virsiä virsikirjasta, mua ei varsinaisesti paheksuta, mut selkeesti olisivat toivoneet pojalleen "parempaa". kaiken kruunaa mun avioton lapsi edellisestä liitosta.
no, ollaan oltu jo 6v yhdessä ja "anoppi ja appi" on jo nielleet sen, että mä en ehkä lähdekään heidän poikansa elämästä, mutta eipä mua kiinnosta siellä käydä.
mies sit vertaa et käyhän hänkin mun vanhemmilla yms, mutta musta vähän eri meininki et mun miestä halataan siellä, siltä kysellään kuulumiset, sitä ei jätetä ulkopuolelle ja sille on tehty selväks et siitä tykätään ja se käy siellä ilman muakin, voi vaikka marssia suoraan jääkaapille eikä mitään.
mä meen miehen vanhemmille niin ensin tervehditään virallisen jäykästi, sitten istutaan kahvipöytään ja alkaa n.15minuutin vaivaantunut hiljaisuus, kuuluu vaan kellon viisareiden raksahdukset ja lusikoiden äänet kun jokainen hämmentää kahviaan. sitten aletaan puhua "apen" päivästä miten saarnat meni ja millanen kolehti tuli. sitten puhutaan "anopin" päivästä millasia virsiä soitti ja lauloi ja miten sit kerran soittikin väärin, apuaaaaa.
sit kysytään mun mieheltä sen työkuvioita ja siinä se sitten olikin, mä olen ilmaa. meidän talonrakennusprojektiakin kysyttiin mun mieheltä et "no mites se SUN talos nyt sitten......."
oikeesti ihan kamalaa jäykkää tuskaa!!!!!!!
ja mitä meidän häistäkin tulis mitä "anoppi" nyt niin peräänkuuluttaa kun on tajunnu et musta ei pääse eroon, niin on meidän hankittava sit ainakin jumalan siunaus! mun suku keittää pontikkaa, laulaa karaokee, ramppaa auton takaluukulla, juhlii aamuun asti. miehen suku kahvittelee nutturat kireellä, rukoilee ja kiittää luojaa ja lähtee meneen.
mä en jaksa tätä, tää on ainoa asia mistä me riidellään!!!
miehen takia keikun kirkon jäsenenä vaikka mieli tekis erota tähän paikkaan.
oikeesti tää on ihan kamalaa.
oikeesti mä en liiottele yhtään.
mä olen suvusta jossa varmaan 90% ei kuulu kirkkoon ja nekin jotka kuuluu on vanhoja ihmisiä. meidän suvussa kiroillaan, käytetään alkoholia ja ollaan aivan eri ääripäässä kun miehen suvussa, kaikki otetaan avosylin vastaan vaikka olis millanen ihminen..
mies sit otti TAAS puheeks et miksi mä en käy ikinä niiden porukoilla ja mä sanoin et mulla on siellä niin ulkopuolinen olo, mulle ei puhuta kun en oo käyny lukiota enkä löydä virsiä virsikirjasta, mua ei varsinaisesti paheksuta, mut selkeesti olisivat toivoneet pojalleen "parempaa". kaiken kruunaa mun avioton lapsi edellisestä liitosta.
no, ollaan oltu jo 6v yhdessä ja "anoppi ja appi" on jo nielleet sen, että mä en ehkä lähdekään heidän poikansa elämästä, mutta eipä mua kiinnosta siellä käydä.
mies sit vertaa et käyhän hänkin mun vanhemmilla yms, mutta musta vähän eri meininki et mun miestä halataan siellä, siltä kysellään kuulumiset, sitä ei jätetä ulkopuolelle ja sille on tehty selväks et siitä tykätään ja se käy siellä ilman muakin, voi vaikka marssia suoraan jääkaapille eikä mitään.
mä meen miehen vanhemmille niin ensin tervehditään virallisen jäykästi, sitten istutaan kahvipöytään ja alkaa n.15minuutin vaivaantunut hiljaisuus, kuuluu vaan kellon viisareiden raksahdukset ja lusikoiden äänet kun jokainen hämmentää kahviaan. sitten aletaan puhua "apen" päivästä miten saarnat meni ja millanen kolehti tuli. sitten puhutaan "anopin" päivästä millasia virsiä soitti ja lauloi ja miten sit kerran soittikin väärin, apuaaaaa.
sit kysytään mun mieheltä sen työkuvioita ja siinä se sitten olikin, mä olen ilmaa. meidän talonrakennusprojektiakin kysyttiin mun mieheltä et "no mites se SUN talos nyt sitten......."
oikeesti ihan kamalaa jäykkää tuskaa!!!!!!!
ja mitä meidän häistäkin tulis mitä "anoppi" nyt niin peräänkuuluttaa kun on tajunnu et musta ei pääse eroon, niin on meidän hankittava sit ainakin jumalan siunaus! mun suku keittää pontikkaa, laulaa karaokee, ramppaa auton takaluukulla, juhlii aamuun asti. miehen suku kahvittelee nutturat kireellä, rukoilee ja kiittää luojaa ja lähtee meneen.
mä en jaksa tätä, tää on ainoa asia mistä me riidellään!!!
miehen takia keikun kirkon jäsenenä vaikka mieli tekis erota tähän paikkaan.
oikeesti tää on ihan kamalaa.
Ei muakaan kaikki sukujuhlat kiinnosta, mutta yritän kestää 