Mun lapsi on ruvennut pelkäämään pimeetä :/

26.12.2007
933
0
16
Kyseessä on siis 5v poika ja nyt varmaan parin kuukauden ajan sillä on pitänyt olla valot päällä, kun se on mennyt nukkumaan koska pelkää ja nyt kun olin äsken suihkussa, niin se tuli äkkiä sinne vessaan koska ei usklatanut olla yksin olkkarissa kerta ulkona on pimeetä :/ Kyllä se ennen on uskaltanut yksin olla sen aikaa, kun olen käynyt suihkussa ja sitten se selitti mulle melkein itku kurkussa tuolla vessassa, että pelkää kun ulkona on pimeetä ja sitten se vielä selitti että "siitä tuntuu kun naapurit olis zombeja". Noi zombitkin on ihan ihme juttu ja kun ei se mun mielestä edes tiedä mitä zombit on ja sitten se oli kuulemma nähny niistä zombeista joskus pahaa untakin. Tuntuu vaan ikävälle, kun toisesta äskön huomasi miten se pelkää :(
 
Meidän 4,5v on nyt myös alkanut pelätä pimeetä, kai se liittyy tohon ikävaiheeseen. Esikoisella oli myös jossain vaiheessa pienenä tuo pimeänpelko, ja pelkäsi "ihmisiä mitkä kävelee seinien läpi". Ei mitään hajua mistä oli noita juttuja päähänsä saanut...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkukultasiipi:
Alkuperäinen kirjoittaja 4n äiti:
Tarkastasin, mitä lapsi katsoo telkkarista tai pelaa. Sieltä ne hyvin usein ne syyt löytyy :/

Ei se kyllä telkkarista mitään "pahoja" katso eikä se kyllä mun mielestä mitään ihmeellisempiä pelejäkään pelaa.

Niin, mut ku ei ne aina aikusen silmin tunnukaan pahoilta ja silti lapsi mielessään kehitelee niistä vaikka mitä. Mä en antas katsoo yksin mitään vähään aikaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kinuski:
Meidän 4,5v on nyt myös alkanut pelätä pimeetä, kai se liittyy tohon ikävaiheeseen. Esikoisella oli myös jossain vaiheessa pienenä tuo pimeänpelko, ja pelkäsi "ihmisiä mitkä kävelee seinien läpi". Ei mitään hajua mistä oli noita juttuja päähänsä saanut...

Mä näin 3-4 vuotiaana mustia hahmoja jotka kävelivät seinien läpi.
 
Lauantaisin tulee klo 9:00 YLE TV2 Hillitön hotelli, jossa seikkailee zombeja... meidän 5 v. on välillä katsonut sarjaa, mutta parina viime kertan meno on ollut sen verran jännää että ei ole katsottu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kinuski:
Meidän 4,5v on nyt myös alkanut pelätä pimeetä, kai se liittyy tohon ikävaiheeseen. Esikoisella oli myös jossain vaiheessa pienenä tuo pimeänpelko, ja pelkäsi "ihmisiä mitkä kävelee seinien läpi". Ei mitään hajua mistä oli noita juttuja päähänsä saanut...

Mä näin 3-4 vuotiaana mustia hahmoja jotka kävelivät seinien läpi.

No hui :o
Kerroitko sä kellekkään? Loppuiko se jossain vaiheessa?
 
Mitä sitä ikävänä pitämään, jos lapsi osoittaa, että mielikuvitus on avartunut, niinkuin ikään kuuluu. Ei pidä mennä liikaa mukaan toisen tunteisiin, sitten sitä alkaa reagoida ikään kuin toinen olisi rikki, jos se kokee mitään muita kuin kukkaissisältöisiä asioita.
 
Toiset lapsetkin opettaa pelkäämään. Meillä vajaa 5v. ei pelännyt mitään ohjelmia, mörköjä, pimeää, eikä kummituksia ennenkuin naapurin lapsi kertoili että niitä pitää pelätä. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:
Mitä sitä ikävänä pitämään, jos lapsi osoittaa, että mielikuvitus on avartunut, niinkuin ikään kuuluu. Ei pidä mennä liikaa mukaan toisen tunteisiin, sitten sitä alkaa reagoida ikään kuin toinen olisi rikki, jos se kokee mitään muita kuin kukkaissisältöisiä asioita.

Onhan se kiva, että mielikuvitusta on mutta toinen kun itku kurkussa pelkää, niin ei se kyllä äidistä kovin kivalta tunnu :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkukultasiipi:
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:
Mitä sitä ikävänä pitämään, jos lapsi osoittaa, että mielikuvitus on avartunut, niinkuin ikään kuuluu. Ei pidä mennä liikaa mukaan toisen tunteisiin, sitten sitä alkaa reagoida ikään kuin toinen olisi rikki, jos se kokee mitään muita kuin kukkaissisältöisiä asioita.

Onhan se kiva, että mielikuvitusta on mutta toinen kun itku kurkussa pelkää, niin ei se kyllä äidistä kovin kivalta tunnu :/

Ei sen silti saisi liian pahaltakaan tuntua. Myötätunto ja empatia ei ole sama asia, kuin hukkuminen toisen tunteisiin. Silloin alkuperäinen tuntija alkaa kokea, ettei omiin tunteisiin ollutkaan varaa, kun pitää ottaa äitikin huomioon.

En nyt meinaa, että olisit tällainen tapaus. Tykkään vaan ,että äitien ois hyvä puhua tästä asiasta noin teoreettisemminkin, ettei turhaan ihannoitaisi ylitunteellisuutta. Lapsen tukeminen onnistuu parhaiten niin, että omat tunteet pidetään riittävästi kurissa. Että lapsi saa sellaisen vakaumuksen, että tunteet eivät ole elämää suurempi juttu eikä niihin tarvitse kompastua eikä niitä tarvi pelätä.
 

Yhteistyössä