L
lopussa
Vieras
tai mitä mä haluan. vaikka sanon suoraan.
alkuajat edettiin halipusimusihuumaa niinkun varmaan kaikki muutkin parit ja sit tässä viimeisen 4vuoden aikana pikkuhiljaa kaikki kosketukset ja hellyydenosoitukset on hävinnyt.
musta on tullut syyllistävä ämmä kun mies ei mun suorista puheista huolimatta tajua mitään, esim.OTA MUT NYT KAINALOON. joudun itse änkemään viereen ja asettelemaan sen kädet ympärilleni ja siinä onkin sit tosi kiva olla kun tuntuu et toinen toivois et olisin jossain ihan muualla.
esimerkki eiliseltä: taustalla pyöri big brother ja siellähän on se salapari nyt jotka ei saa muille paljastaa olevansa pariskunta... no, ne sai eilen "laatuaikaa" talossa kahden kesken hetkeksi ruokatilauksen varjolla. se mies otti sen naisen kainaloonsa, suukotti ja sanoi, että tätä mä oon kaivannu, kosketusta......
tokasin siinä mun miehelle, et sun suusta ei ikinä tulis mitään noin ihanaa vaikka oltais kolme vuotta tuolla talossa ja jouduttas esittään et ei olla pari, sulle se sopis paremmin kun hyvin.
mies sanoi et "sun kaa ei voi katsoa mitään tvstä kun sulta tulee aina tollasta kommenttia!" sanoin miehelle, et minkäköhän takia sitä kommenttia tulee?! oletko ajatellut?! mä olen kyllästynyt olemaan nobody, ilmaa, ei mitään.
kodinhoitopalvelut kyllä kelpaa puhtaine kalsareineen ja ruokineen, mutta MITÄÄN en saa takaisin. minä sanon AINA ensimmäisenä et rakastan sua / hyvää yötä / yms.
mä tiedän et mun tyyli sanoa tostakin asiasta oli syyllistävä, mutta mä olen niin turhautunut että mua oksettaa.
en mä halua koko ajan sanoa et nyt halaa mua, saisinko nyt pusun, ota kainaloon, ole mun kanssa ja ole mun lähellä.
mä pelkään et tää suhde kaatuu tähän, mä oon niin katkeroitunu ja kateellinen kaikille muille (joojoo, en tosiaan tiedä mitä siellä muiden parisuhteissa muhii, mutta silti!), oon niin väsynyt tähän et mä en saa mitään huomiota vaikka huudan miehelle et huomaa mut.
tähän ei taida olla ratkaisua...
alkuajat edettiin halipusimusihuumaa niinkun varmaan kaikki muutkin parit ja sit tässä viimeisen 4vuoden aikana pikkuhiljaa kaikki kosketukset ja hellyydenosoitukset on hävinnyt.
musta on tullut syyllistävä ämmä kun mies ei mun suorista puheista huolimatta tajua mitään, esim.OTA MUT NYT KAINALOON. joudun itse änkemään viereen ja asettelemaan sen kädet ympärilleni ja siinä onkin sit tosi kiva olla kun tuntuu et toinen toivois et olisin jossain ihan muualla.
esimerkki eiliseltä: taustalla pyöri big brother ja siellähän on se salapari nyt jotka ei saa muille paljastaa olevansa pariskunta... no, ne sai eilen "laatuaikaa" talossa kahden kesken hetkeksi ruokatilauksen varjolla. se mies otti sen naisen kainaloonsa, suukotti ja sanoi, että tätä mä oon kaivannu, kosketusta......
tokasin siinä mun miehelle, et sun suusta ei ikinä tulis mitään noin ihanaa vaikka oltais kolme vuotta tuolla talossa ja jouduttas esittään et ei olla pari, sulle se sopis paremmin kun hyvin.
mies sanoi et "sun kaa ei voi katsoa mitään tvstä kun sulta tulee aina tollasta kommenttia!" sanoin miehelle, et minkäköhän takia sitä kommenttia tulee?! oletko ajatellut?! mä olen kyllästynyt olemaan nobody, ilmaa, ei mitään.
kodinhoitopalvelut kyllä kelpaa puhtaine kalsareineen ja ruokineen, mutta MITÄÄN en saa takaisin. minä sanon AINA ensimmäisenä et rakastan sua / hyvää yötä / yms.
mä tiedän et mun tyyli sanoa tostakin asiasta oli syyllistävä, mutta mä olen niin turhautunut että mua oksettaa.
en mä halua koko ajan sanoa et nyt halaa mua, saisinko nyt pusun, ota kainaloon, ole mun kanssa ja ole mun lähellä.
mä pelkään et tää suhde kaatuu tähän, mä oon niin katkeroitunu ja kateellinen kaikille muille (joojoo, en tosiaan tiedä mitä siellä muiden parisuhteissa muhii, mutta silti!), oon niin väsynyt tähän et mä en saa mitään huomiota vaikka huudan miehelle et huomaa mut.
tähän ei taida olla ratkaisua...