Mun mies ei kestä lapsiperhe-elämää.

["tii-"]

Onko mies ollut yhtään lasten kanssa kahdestaan? Sanot, että hänelle on vaikeaa olla lasten kanssa, ja että sinä et ole käynyt yhtään missään. Johtuisiko osaamattomuus siis vaan kokemuksen puutteesta?

Pikkulapsiaika on rankkaa ja väsymys saa pienet asiat tuntumaan suurilta. Keskustelkaa ja sinnitelkää esim. vuosi että lapset eivät (ehkä) ole niin väsyttävässä iässä. Sovitte yhdessä rahan käytöstä, mikä on tarpeellista ja mikä ei.

 

["aloittaja"]

Niin rahasta on aina ollut tiukkaa ekan lapsen syntymästä lähtien. Minä olen se säästäväisempi, eikä todella olla ostettu merkkivaatteita tms. kallista. Mutta mä olen sopeutunut siihen paremmin. Ja tosiaan lasten välissä oon käynyt töissä tekemässä keikkaa ja aion kohta aloittaa taas. Hieman hankalaa se on rahaa hankkia jos kotona lasten kanssa istuu. Mies ei kuitenkaa ole riemuissaan hoitamassa lapsia mun töiden ajan koska se vie hänen omaa aikaansa. No mihin ne rahat sitten kuluu, lainoihin, laskuihin ja syömisiin.. Bensakuluihin menee paljon miehen työmatkan takia. Hän siis haluaisi käyttää enemmän itseensä ja harrastukseen.

Jännä miten moni tarttui tähän raha-asiaan ja oletti mun käyttävän miehen rahat. Omat rahat molemmilla mut tietty yhteiset maksetaan puoliks.

 

["aloittaja"]

On ollut lyhyitä aikoja lasten kanssa mutta ei nauti siitä. Tarvii sen jälkeen omaa aikaa kun pää kuulemma räjähtää

 

[nnäin]

Tämä on totta. Yllätyin itsekin aikanaan aika tavalla siitä, kuinka totaalisen elämänmuutoksen lasten syntymä aiheutti. Meillä molemmat osallistuivat lasten hoitoon alusta asti, vaikka muistan ajatelleeni tuolloin, että vaimoltani homma näytti sujuvan huomattavasti paremmin kuin minulta. Hän on kertonut jälkeenpäin ajatelleensa täsmälleen samoin minusta...

Johtuiskohan siitä että naisilla on luonnostaan kova hoivavietti ja vauvakuume?

Aapeen tilanteeseen: Sikamainen mies, jätä hänet. Lapset joutuvat muuten kärsimään liikaa. Lapset vaistoavat ja näkevät kaiken.

 

[jaa meillä]

[QUOTE="noh";29486226]Vastuuta ja kovaa työtä harvemmin opetetaan pojille. Jopa koulussa heiltä vaaditaan vähemmän samaan arvosanaan. (tutkittu)[/QUOTE]

suoraan et naama kertoimen mukaan menee arvosanat.

 

[jälkiviisas]

Liian nuorena tullut isäksi, ainakin siltä kuulostaa. Jos olisin itse tullut äidiksi alta kolmekymppisenä, olisin ahdistunut huishiiteen siitä sitovuudesta. Onneksi älysin odottaa perheen perustamista siihen, että olen oikeasti kypsä asettumaan. Moni mies ei sitä vielä parikymppisenä ole, eivät naisetkaan.

 

[Älä yleistä]

Johtuiskohan siitä että naisilla on luonnostaan kova hoivavietti ja vauvakuume?

Joillakin, ehkä jopa useimmilla, mutta ei missään nimessä kaikilla. Ei kannata yleistää.

 

["aloittaja"]

Liian nuorena tullut isäksi, ainakin siltä kuulostaa. Jos olisin itse tullut äidiksi alta kolmekymppisenä, olisin ahdistunut huishiiteen siitä sitovuudesta. Onneksi älysin odottaa perheen perustamista siihen, että olen oikeasti kypsä asettumaan. Moni mies ei sitä vielä parikymppisenä ole, eivät naisetkaan.

Niin, no mun mies oli siis just täyttäny 30 kun esikoinen syntyi. Ja itse sitä halusi, ainakin silloin.

 

[M32]

On ihan mahdollista, ettei tilannetta voi korjata. Kaikki eivät vain pidä lapsiperhe-elämästä, vaikka mitä tekisi. Kaikenlaisia elämäntilanteita voi tietenkin oppia sietämään, mutta varsinkaan miehiä ei ole sosiaalistettu uhraamaan omaa onnellisuuttaan muiden vuoksi. Tämän takia aika moni lapsiperhe-elämään pettynyt mies päätyykin lähtemään suhteesta tai sabotoi sitä niin, että nainen lähtee. Kyse ei ole kypsymättömyydestä sinänsä vaan hunosta itsetuntemuksesta ja sen seurauksena tehdyistä huonoista valinnoista.

 

[Isämies]

On ihan mahdollista, ettei tilannetta voi korjata. Kaikki eivät vain pidä lapsiperhe-elämästä, vaikka mitä tekisi. Kaikenlaisia elämäntilanteita voi tietenkin oppia sietämään, mutta varsinkaan miehiä ei ole sosiaalistettu uhraamaan omaa onnellisuuttaan muiden vuoksi. Tämän takia aika moni lapsiperhe-elämään pettynyt mies päätyykin lähtemään suhteesta tai sabotoi sitä niin, että nainen lähtee. Kyse ei ole kypsymättömyydestä sinänsä vaan hunosta itsetuntemuksesta ja sen seurauksena tehdyistä huonoista valinnoista.

Ohoh! Aikamoista. Altruismi ei siis mielestäsi ole miehille ominaista, koska heitä ei ole sosiaalistettu siihen?

 

["vvieras"]

On ihan mahdollista, ettei tilannetta voi korjata. Kaikki eivät vain pidä lapsiperhe-elämästä, vaikka mitä tekisi. Kaikenlaisia elämäntilanteita voi tietenkin oppia sietämään, mutta varsinkaan miehiä ei ole sosiaalistettu uhraamaan omaa onnellisuuttaan muiden vuoksi. Tämän takia aika moni lapsiperhe-elämään pettynyt mies päätyykin lähtemään suhteesta tai sabotoi sitä niin, että nainen lähtee. Kyse ei ole kypsymättömyydestä sinänsä vaan hunosta itsetuntemuksesta ja sen seurauksena tehdyistä huonoista valinnoista.

Väität, että miehelle olisi aina tärkeintä vaan se oma onnellisuus? Naisella tuo ei kyllä ole ainakaan paikkansa pitävä. Haluan myös, että lapset ja mies ovat myös onnellisia. Joskus se kyllä unohtuu tietysti ja ajattelee välillä sitä omaa napaansa vaan. Eli mies ei sinusta kestä, jos ei ole koko aikaa onnellinen? Tuossa aikaisemmin joku sanoi, että mies ei kestänyt yhtään riitaa ja sanoi, että ahdistaa, haluaa eron. Onko oikeasti miehet noin itsekkäitä otuksia mielestäsi?

 

[M32]

Tyttöjen kasvatuksessa ja vertaisoppimisessa korostetaan usein sitä, miten tärkeää on ottaa muiden tarpeet huomioon, ja että joskus on tärkeää asettaa muiden tarpeet omiensa edelle. Tätähän se kuuluisa kiltteys kaiketi on. Poikien kasvatuksessa ei ole välttämättä tällaista painotusta. Poikien pitäisi olla itsenäisiä, rohkeita ja tietyllä tapaa aggressiivisia ennemmin kuin kilttejä.

Minusta on ilmeistä, että naiset asettavat miehiä paljon todennäköisemmin muiden onnellisuuden itsensä edelle, kun nämä kaksi asiaa ovat sovittamattomassa ristiriidassa. Arvelen tämän olevan seurausta ennemminkin sosiaalistamisesta kuin mistään myötäsyntyisestä ominaisuudesta.

 

["mie"]

Sinniä peliin - ei elämän ole aina tarkoitus olla ruusuja. Miehesi on aivopesun uhri - puhukaa ja jätä lapset välillä hänelle!Tee siitä normaalein asia että isäkin on lasten kanssa - äläkä sitte marmata jälkikäteen.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="mie";29487413]Sinniä peliin - ei elämän ole aina tarkoitus olla ruusuja. Miehesi on aivopesun uhri - puhukaa ja jätä lapset välillä hänelle!Tee siitä normaalein asia että isäkin on lasten kanssa - äläkä sitte marmata jälkikäteen.[/QUOTE]

Mä en haluakaan erota automaattisesti, vaan haluan yrittää. En ole luovuttamassa ainakaan vielä. Luitko viestiketjun läpi, kun kirjoitin töihin menosta jolloin lapset olisivat isän kanssa?
Miksi oletat että mä marmatan siitä jälkikäteen?

 

["aloittaja"]

Ollaan puhuttu erostakin pahimpien riitojen aikana. Mies on mm. sanonut ettei halua ottaa lapsia kuin esim. jokatoinen viikonloppu ja silloinkin vain toisen.. Tämä tosiaan siis riidan aikana jolloin ei ehkä tarkoita mitä sanoo. Mua myös harmittaa se, ettei mies nauti lapsista. Siis jos hän herää joku päivä siihen, että lapset ovat jo isoja eikä suhdetta ole luotu. Kun mainitsen asiasta esim. lapset kasvavat äkkiä, nauti nyt pienistä lapsistasi, vastaus on "ei vät kasva tarpeeksi nopeasti" tai "mitä nautittavaa tässä on"

 

["Vieras."]

[QUOTE="aloittaja";29487455]Ollaan puhuttu erostakin pahimpien riitojen aikana. Mies on mm. sanonut ettei halua ottaa lapsia kuin esim. jokatoinen viikonloppu ja silloinkin vain toisen.. Tämä tosiaan siis riidan aikana jolloin ei ehkä tarkoita mitä sanoo. Mua myös harmittaa se, ettei mies nauti lapsista. Siis jos hän herää joku päivä siihen, että lapset ovat jo isoja eikä suhdetta ole luotu. Kun mainitsen asiasta esim. lapset kasvavat äkkiä, nauti nyt pienistä lapsistasi, vastaus on "ei vät kasva tarpeeksi nopeasti" tai "mitä nautittavaa tässä on"[/QUOTE]

Jos on todella noin sanonut niin eiköhän toi juttu ole siinä.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras.";29487466]Jos on todella noin sanonut niin eiköhän toi juttu ole siinä.[/QUOTE]

Kyllä näin on sanonut, siis jos erotaan!

 

["vvieras"]

Tyttöjen kasvatuksessa ja vertaisoppimisessa korostetaan usein sitä, miten tärkeää on ottaa muiden tarpeet huomioon, ja että joskus on tärkeää asettaa muiden tarpeet omiensa edelle. Tätähän se kuuluisa kiltteys kaiketi on. Poikien kasvatuksessa ei ole välttämättä tällaista painotusta. Poikien pitäisi olla itsenäisiä, rohkeita ja tietyllä tapaa aggressiivisia ennemmin kuin kilttejä.

Minusta on ilmeistä, että naiset asettavat miehiä paljon todennäköisemmin muiden onnellisuuden itsensä edelle, kun nämä kaksi asiaa ovat sovittamattomassa ristiriidassa. Arvelen tämän olevan seurausta ennemminkin sosiaalistamisesta kuin mistään myötäsyntyisestä ominaisuudesta.

Ajatusmaailmasi kumpuaa jostain -80 luvulta ja tämä on kyllä ihan kasvatuskysymys. Ennen miehet ei saaneet itkeä, ei edes pienet pojat. Tämä näkyy edelleen esimerkiksi romanikulttuurissa. Riidat sovitaan tapellen miesten kesken, naisen on huolehdittava kaikesta. Omassa lapsuudessani (-90 luvulla) on kyllä kasvatettu tytöt ja pojat ihan samalla tavalla. Veljeni leikki barbeillakin kunnes itse tajusi, että sehän on tyttöjen lelu. Molemmat veljeni ovat oikeastaan hyvin lapsirakkaita eivätkä mitään aggressiivisia ihmisiä. Ja väittäisin, että äitini on vaan kasvattanut heidät hyvin ja niin kuten meidät tytöt. Samaa olen nähnyt myös muissa perheissä. Toki niitäkin on, jolla edelleen on se sika isä istumassa sohvalla kaljoineen ja opettaa, miten pojat ei itke ja pitää olla niin kovaa ja isoa miestä ja lapsena.

Ja voin muuten ymmärtää väärinkin, mitä tarkoitat, koska puhut niin epäselvää kieltä. En todellakaan tiedä, mitä tarkoittaa sosiaalistaminen tai myötäsyntynyn ominaisuus. Sosiaalistaminen tarkoittaa jotain kai siihen suuntaan, että ihminen elää kuten on opetettu sosiaalisessa kulttuurissa vai? Olet muuten selvä järkiihminen.

 

["vvieras"]

[QUOTE="aloittaja";29487455]Ollaan puhuttu erostakin pahimpien riitojen aikana. Mies on mm. sanonut ettei halua ottaa lapsia kuin esim. jokatoinen viikonloppu ja silloinkin vain toisen.. Tämä tosiaan siis riidan aikana jolloin ei ehkä tarkoita mitä sanoo. Mua myös harmittaa se, ettei mies nauti lapsista. Siis jos hän herää joku päivä siihen, että lapset ovat jo isoja eikä suhdetta ole luotu. Kun mainitsen asiasta esim. lapset kasvavat äkkiä, nauti nyt pienistä lapsistasi, vastaus on "ei vät kasva tarpeeksi nopeasti" tai "mitä nautittavaa tässä on"[/QUOTE]

Musta tässä tilanteessa ei ole muuta kun ero. Mies on tyypillinen luovuttaja sika, joka ei seiso sanojensa takana ja jaksa perhettään. Vaihtaa nuorempaan, kun tulee vähänkin tylsää tai väsyttävää.

 

[M32]

[QUOTE="vvieras";29487489]Ajatusmaailmasi kumpuaa jostain -80 luvulta ja tämä on kyllä ihan kasvatuskysymys.[/QUOTE]Ei tuo kommenttini koskenut sitä, miten asioiden minusta pitäisi olla, vaan sitä, miten ne ovat tai ovat tavanneet olla. Kahdeksankymmentäluvullahan nuo nykyiset kolmikymppiset (kuten aloittajan mies) on sitä paitsi kasvatettu.

 

[Isämies]

[QUOTE="vvieras";29487489]
Ja voin muuten ymmärtää väärinkin, mitä tarkoitat, koska puhut niin epäselvää kieltä. En todellakaan tiedä, mitä tarkoittaa sosiaalistaminen tai myötäsyntynyn ominaisuus. Sosiaalistaminen tarkoittaa jotain kai siihen suuntaan, että ihminen elää kuten on opetettu sosiaalisessa kulttuurissa vai? Olet muuten selvä järkiihminen.[/QUOTE]

Sosiaalistumisella viitataan siihen prosessiin, jossa lapsi oppii elämään ympäröivän yhteiskunnan normi- ja rooliodotusten puitteissa. Tämä prosessi on sinällään ihan samanlainen sekä tyttöjen että poikien kohdalla; prosessi kun viittaa ainoastaan muotoihin, ei sisältöihin. Yksi etenkin feministisen tutkimuksen kestoteema onkin sen pohtiminen, eroavatko nuo sisällöt toisistaan tyttöjen ja poikien kohdalla.

 

["vvieras"]

Ei tuo kommenttini koskenut sitä, miten asioiden minusta pitäisi olla, vaan sitä, miten ne ovat tai ovat tavanneet olla. Kahdeksankymmentäluvullahan nuo nykyiset kolmikymppiset (kuten aloittajan mies) on sitä paitsi kasvatettu.

Tekstisi mukaan tuo ajatusmaailma kasvatuksesta olisi mielestäsi edelleen voimassa, mutta voin toki ajatella väärin. Nykyään pyritään mahdollisimman sukupuolineutraaliin kasvatukseen ja mies saa itkeä jos itkettää ja näyttää niitä tunteita. On jopa huomattu, että myös naisista on tullut paljon väkvaltaisempia kuin ennen, mikä on tietysti huono juttu, mutta osoittaa jo vähän sitä, että naisen ei tarvitse olla pieni kotirouva, jota mies hakkaa, kun ei ole ruoka oikeaan aikaan.

 

[M32]

[QUOTE="vvieras";29487537]Nykyään pyritään mahdollisimman sukupuolineutraaliin kasvatukseen ja mies saa itkeä jos itkettää ja näyttää niitä tunteita.[/QUOTE]Sukupuolineutraali kasvatus on tosiaan esillä paljon useammin kuin 80-luvulla, mutta miten mahtaa olla käytännön laita? Kaikki lukemani tutkimukset ovat olleet sitä mieltä, että tyttöjen ja poikien kasvatuksessa on edelleen sukupuolirooleihin perustuvia eroja. Kasvatusasenteet muuttuvat todella hitaasti. Mieti vaikka sitä, kuinka moni suomalainen hyväksyy edelleen väkivallan käytön kasvatuksessa.

 

["vieraana"]

Oletko miettinyt että miten lastenhoitokuviot jne asiat järjestyvät paremmin jos eroatte? Ja miettinyt, voisiko niitä asoita muuttaa samalla tavoin jos ette eroa?

Lähinnä se että jos sitten menet töihin ja lapset hoitoon, niin olisiko mahdollista laittaa lapset hoitoon vaikka ette eroaisi?

Käytännön ratkaisuja lähtisin etsimään, että mitä voitte muuttaa jotta arki toimisi paremmin. Mä en tiedä onko sekään vaihtoehto että mies töidensä jälkeen hoitaa illat lapsia että sä käyt sitten välillä töissä. Se on aika rankkaa sekin.

 

[Isämies]

Kaikki lukemani tutkimukset ovat olleet sitä mieltä, että tyttöjen ja poikien kasvatuksessa on edelleen sukupuolirooleihin perustuvia eroja. Kasvatusasenteet muuttuvat todella hitaasti.

Tyttöjen ja poikien kasvatus on toki edelleen jossain määrin sukupuolittunutta (enkä ole ihan varma, voiko se täysin sukupuolineutraalia koskaan ollakaan), mutta erot eivät minun nähdäkseni ole sen suuntaisia, kuin mitä mainitsit aiemmin (ja johon kommentoin sillä altruismi-pointilla).