Mun mies ei kestä lapsiperhe-elämää.

["aloittaja"]

[QUOTE="vieraana";29487571]Oletko miettinyt että miten lastenhoitokuviot jne asiat järjestyvät paremmin jos eroatte? Ja miettinyt, voisiko niitä asoita muuttaa samalla tavoin jos ette eroa?

Lähinnä se että jos sitten menet töihin ja lapset hoitoon, niin olisiko mahdollista laittaa lapset hoitoon vaikka ette eroaisi?

Käytännön ratkaisuja lähtisin etsimään, että mitä voitte muuttaa jotta arki toimisi paremmin. Mä en tiedä onko sekään vaihtoehto että mies töidensä jälkeen hoitaa illat lapsia että sä käyt sitten välillä töissä. Se on aika rankkaa sekin.[/QUOTE]

Niin että pari iltaa viikossa omien lapsien kanssa on susta liikaa vaadittu töiden jälkeen vai? Eli minä olen kohtuuton jos mies saa harrastaa ja on omaa aikaa ja mä haluisin sitte vastapainoksi käydä töissä? Lapset on pieniä, joten päivähoitoon ei vielä ainakaan 6kk ole menossa enkä minä palaamassa töihin kokoaikaisesti.

 

[M32]

Oletko, Isämies, siis sitä mieltä, että naiset eivät laita miehiä todennäköisemmin muiden onnellisuuden omansa edelle, kun nämä kaksi asiaa ovat sovittamattomassa ristiriidassa? Naiset eivät esimerkiksi jää miehiä todennäköisemmin huonoon suhteeseen "lasten vuoksi"?

 

["vieras."]

Oletko, Isämies, siis sitä mieltä, että naiset eivät laita miehiä todennäköisemmin muiden onnellisuuden omansa edelle, kun nämä kaksi asiaa ovat sovittamattomassa ristiriidassa? Naiset eivät esimerkiksi jää miehiä todennäköisemmin huonoon suhteeseen "lasten vuoksi"?

En muuten ole koskaan kuullut yhdenkään miehen valittavan, että tuli uhranneeksi elämänsä vaimolleen ja lapsilleen. Sen sijaan tunnen naisia, jotka ovat valittaneet uhranneensa koko elämänsä miehelleen ja lapsilleen.

 

["vieraana"]

[QUOTE="aloittaja";29487593]Niin että pari iltaa viikossa omien lapsien kanssa on susta liikaa vaadittu töiden jälkeen vai? Eli minä olen kohtuuton jos mies saa harrastaa ja on omaa aikaa ja mä haluisin sitte vastapainoksi käydä töissä? Lapset on pieniä, joten päivähoitoon ei vielä ainakaan 6kk ole menossa enkä minä palaamassa töihin kokoaikaisesti.[/QUOTE]

Voi se olla se pari iltaa viikossa miehelle jo liikaa, jos työ on vaativaa. Sä et sitä ehkä käsitä, jos et töissä käy samaan aikaan kun lapset vaatii yöllä huomiota ja yöunet on huonot.

Mutta mä en ole sun miehesi, ja hänen kanssaan sun pitää nuo asiat keskustella. Että mikä on se ongelma, se että ei ole tarpeeksi rahaa, vai se että haluaisit käydä töissä. Älä oleta toisen puolesta hänen ajatuksiaan.

Terve mies selviää kyllä pari iltaa viikossa 6kk ja 2,5v:n kanssa mutta olisiko nuo ajat järkevämpää viettää perheen kanssa yhdessä on sitten eri asia.

 

["vvieras"]

[QUOTE="vieras.";29487615]En muuten ole koskaan kuullut yhdenkään miehen valittavan, että tuli uhranneeksi elämänsä vaimolleen ja lapsilleen. Sen sijaan tunnen naisia, jotka ovat valittaneet uhranneensa koko elämänsä miehelleen ja lapsilleen.[/QUOTE]

JOhtuiskohan siitä, ettei miehet puhu ja nainen puhuu. Tunnen erään pariskunnan joka erosi, koska mies jäi kiinni salasuhteesta. Vaimolleen selitti, miten hän on uhrannut koko elämänsä ja rahansa vaimoon ja lapsiin eikä ikinä saa käyttää itseensä. Siis ollut hiljaa koko suhteen ajan ja kun ero tulee niin syyttä vaimoa ja lapsia, miten ovat pilanneet hänen elämänsä. Jos ei osaa sanoa sille vaimolle, että nyt ei kyllä lähdetä sinne ulkomaille perheen kesken, niin on ihan oma vikansa, jos ei osaa sanoa. Se perhe siis teki paljon ja tuhlasi minkä ehti, mutta kyllä se mies oli siinä tuhlaamisessa yhtälailla mukana eikä mitään sanonut. En taas tosin tunne ketään naista, joka olisi sanonut samaa. Tunnen vaan naisia, joille lapset ovat tärkeimpiä elämässä. TUnnen myös miehiä, jotka ovat täysin lähteneet lastensa elämästä pois, mutta en ainuttakaan naista.

 

[Ciervo]

Inhottavaa, mutta ainoa mitä te liriin itsenne ajaneet naiset voitte tehdä, on työskennellä parisuhteen parantamiseksi (tämä tietysti vaatii molemmilta tahtoa ja tekoja) JA kasvattaa omat lapsenne paremmin.

Ainoa, mihin voitte varmuudella enää vaikuttaa on omat poikanne. Muistakaa se ja keskittykää (myös) heihin.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieraana";29487619]Voi se olla se pari iltaa viikossa miehelle jo liikaa, jos työ on vaativaa. Sä et sitä ehkä käsitä, jos et töissä käy samaan aikaan kun lapset vaatii yöllä huomiota ja yöunet on huonot.

Mutta mä en ole sun miehesi, ja hänen kanssaan sun pitää nuo asiat keskustella. Että mikä on se ongelma, se että ei ole tarpeeksi rahaa, vai se että haluaisit käydä töissä. Älä oleta toisen puolesta hänen ajatuksiaan.

Terve mies selviää kyllä pari iltaa viikossa 6kk ja 2,5v:n kanssa mutta olisiko nuo ajat järkevämpää viettää perheen kanssa yhdessä on sitten eri asia.[/QUOTE]

Mies nukkuu toisella puolella taloa, kun on menossa töihin joten lapset eivät vaikuta hänen yönukkumiseensa millään lailla. Jos jaksaa harrastaa töiden jälkeen ja viikonloppuna, luulisin olevan jaksamista myös lapsille. Ja yöheräämisistä minä tiedän kun olen sitä tehnyt nyt sen 2,5v

Luulet siis ettei ole keskusteltu? Mitä mä oletan, tiedän sen mitä mies on sanonut..

 

["Vieras."]

Oikeesti nyt se äijä keittiönpöydän ääreen ja keskustelette vakavasti ja päätätte tuleeko asioihin muutosta vai eroatteko. Ja muutoksella tarkoitan kaikkia osapuolia en vain miestä. Tossa hommassa menee kaikkien, myös lasten, elämä hukkaan!

 

[Isämies]

Oletko, Isämies, siis sitä mieltä, että naiset eivät laita miehiä todennäköisemmin muiden onnellisuuden omansa edelle, kun nämä kaksi asiaa ovat sovittamattomassa ristiriidassa? Naiset eivät esimerkiksi jää miehiä todennäköisemmin huonoon suhteeseen "lasten vuoksi"?

No mutta enhän minä noin sanonut/kirjoittanut. Ihan näin perstuntumalla olettaisin itsekin, että naiset todellakin voivat tuollaisessa tilanteessa "uhrata" oman elämänsä miehiä helpommin.

Mutta tässähän oli nyt kyse siitä, onko tällainen (oletettu) ero saatu aikaan kasvatuksen (s.o. sosiaalistamisen) kautta. Tähän suhtaudun kyllä vähintäänkin epäillen. Ainakin, ellei asiasta ole muuta näyttöä, kuin jonkun oma henk.koht. oletus.

Käsittääkseni esim. sotatilanteissa miehet ovat tässäkin maassa uhranneet sen oman elämänsä vielä tuota mainitsemaasi esimerkkiä paljon konkreettisemmin nimenomaan toisten edun vuoksi.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras.";29487676]Oikeesti nyt se äijä keittiönpöydän ääreen ja keskustelette vakavasti ja päätätte tuleeko asioihin muutosta vai eroatteko. Ja muutoksella tarkoitan kaikkia osapuolia en vain miestä. Tossa hommassa menee kaikkien, myös lasten, elämä hukkaan![/QUOTE]

Niin, on yritetty keskustella. Riita siinä saadaan aikaseksi vaan.

Joo, tiedän että varmasti on vikaa minussakin. Kiukuttelen kotitöiden jaosta usein koska koen sen epäreiluksi, että hoidan kodin ja lapset saamatta mitää siitä vastapalvelukseksi.

 

[M32]

Mutta tässähän oli nyt kyse siitä, onko tällainen (oletettu) ero saatu aikaan kasvatuksen (s.o. sosiaalistamisen) kautta. Tähän suhtaudun kyllä vähintäänkin epäillen.

Okei, varmistin vain. Mutta mistä sitten itse arvelet ilmiön johtuvan, ellei kasvatuksesta ja sosiaalistamisesta? Voisiko kyseessä olla jokin biologinen ero? En hirveästi lämpene näille evoluutiopsykologisille selityksille, mutta voihan perimmälläkin jokin rooli olla.

 

[Isämies]

Okei, varmistin vain. Mutta mistä sitten itse arvelet ilmiön johtuvan, ellei kasvatuksesta ja sosiaalistamisesta? Voisiko kyseessä olla jokin biologinen ero? En hirveästi lämpene näille evoluutiopsykologisille selityksille, mutta voihan perimmälläkin jokin rooli olla.

En lämpene itsekään sosiaalisten ilmiöiden biologispohjaisille selitysyrityksille ja siksi pidänkin koko ilmiötä jossain määrin kyseenalaisena. Eli "voep olla, mutta voep olla olemattannii". Kyse voi olla jonkinlaisesta perspektiiviharhasta; noihin ed. viestin esimerkkeihin liittyen, perhe-elämä lienee useimmille tutumpi konteksti kuin sota...

Tai sitten kyse voi olla jonkinlaisesta väestötasolla havaittavasta tilastollisesta erosta miesten ja naisten välillä siinä, miten sinällään myötäsyntyinen valmius tai alttius altruistiseen käytökseen konkretisoituu. Mutta kun yksilöiden väliset erot ovat joka tapauksessa suurempia kuin systemaattiset sukupuolten väliset erot, niin ilmiön selittäminen sukupuolella (tai niiden erilaisella kasvatuksella) on vähän laimeaa.

 

["Vieras."]

[QUOTE="aloittaja";29487696]Niin, on yritetty keskustella. Riita siinä saadaan aikaseksi vaan.

Joo, tiedän että varmasti on vikaa minussakin. Kiukuttelen kotitöiden jaosta usein koska koen sen epäreiluksi, että hoidan kodin ja lapset saamatta mitää siitä vastapalvelukseksi.[/QUOTE]

Olisiko teillä mahdollisuutta saada lapset yökylään ja lähteä itse viikonloppumatkalle esim jollekin mökille "etsimään parisuhde uudelleen" ja samalla keskustella et missä mennään ja miten edetään. Tarkoitan siis paikkaa "josta ei pääse pois" vaan on pakko puhua asiat halki...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras.";29487760]Olisiko teillä mahdollisuutta saada lapset yökylään ja lähteä itse viikonloppumatkalle esim jollekin mökille "etsimään parisuhde uudelleen" ja samalla keskustella et missä mennään ja miten edetään. Tarkoitan siis paikkaa "josta ei pääse pois" vaan on pakko puhua asiat halki...[/QUOTE]

Ei ainakaan vielä, nuorempi ei syö vielä soseita niin, että voisin häntä jättää "ilman tissiä". Muuten ajatus olisi loistava, ja vaikka nyt edes aluksi tehtäisiin jotain kahdestaan, vaikka käytäis elokuvissa ja syömässä..

 

["Vieras."]

[QUOTE="aloittaja";29487778]Ei ainakaan vielä, nuorempi ei syö vielä soseita niin, että voisin häntä jättää "ilman tissiä". Muuten ajatus olisi loistava, ja vaikka nyt edes aluksi tehtäisiin jotain kahdestaan, vaikka käytäis elokuvissa ja syömässä..[/QUOTE]

Juuri näin, koittakaa etsiä se kipinä joka teidät alunperin yhteen saattoi, jos sitä ei löydy on tilanne melkoisen toivoton...

Tsemppiä tulevaisuuteen, nyt pitää töihin

 

[älä eroa vielä]

jaksa vielä vähän aikaa. hanki apua itsellesi. hanki lastenhoitoapua. että pääse harrastuksiin, lenkille tms. ihan mihin vain ilman lapsia.
iltaisin voitte olla perheenä. mies vaikuttaa toivottomalta tapaukselta, anteeksi vain.
Hanki työ, opiskelu tms. edes osa-aikaisesti että saat jälleen omaa elämää, näyttää pahasti siltä että on sinä ja lapset sekä erikseen mies. vaikka pitäisi olla yhteen hiileen puhaltamista.

 

["aloittaja"]

jaksa vielä vähän aikaa. hanki apua itsellesi. hanki lastenhoitoapua. että pääse harrastuksiin, lenkille tms. ihan mihin vain ilman lapsia.
iltaisin voitte olla perheenä. mies vaikuttaa toivottomalta tapaukselta, anteeksi vain.
Hanki työ, opiskelu tms. edes osa-aikaisesti että saat jälleen omaa elämää, näyttää pahasti siltä että on sinä ja lapset sekä erikseen mies. vaikka pitäisi olla yhteen hiileen puhaltamista.

Ihana! Sinä et ainakaan lukenut koko ketjua

 

[niinpä..]

Meillä mies on ollut paljonkin lastenhoidossa mukana, ollaan tehty asioita myös yhdessä perheenä ja samoin ihan kahdestaan miehen kanssa. Mutta ei siihen mikään auta, kun mies ei kestä lapsia niin ei kestä. Ei vaan opi olemaan heidän kanssaan eikä keksi yhteistä tekemistä, vaikka lapset on poikia, 3- ja 5-vuotiaat. Tällä hetkellä mies on ihan psykiatrisessa sairaalassa hoidossa burn outin ja masennuksen vuoksi, kun on yrittänyt vähän liikaa. Ja pahalta tuntuu kun hän sanoo että ahdistaa ajatus kotiin tulosta kun lapset ovat siellä. Joten eipä meille tässä hirveästi vaihtoehtoja taida jäädä, jos mies ei kertakaikkiaan voi elää samassa kodissa lasten kanssa niin miehelle pitää löytää uusi koti...

 

["aloittaja"]

Meillä mies on ollut paljonkin lastenhoidossa mukana, ollaan tehty asioita myös yhdessä perheenä ja samoin ihan kahdestaan miehen kanssa. Mutta ei siihen mikään auta, kun mies ei kestä lapsia niin ei kestä. Ei vaan opi olemaan heidän kanssaan eikä keksi yhteistä tekemistä, vaikka lapset on poikia, 3- ja 5-vuotiaat. Tällä hetkellä mies on ihan psykiatrisessa sairaalassa hoidossa burn outin ja masennuksen vuoksi, kun on yrittänyt vähän liikaa. Ja pahalta tuntuu kun hän sanoo että ahdistaa ajatus kotiin tulosta kun lapset ovat siellä. Joten eipä meille tässä hirveästi vaihtoehtoja taida jäädä, jos mies ei kertakaikkiaan voi elää samassa kodissa lasten kanssa niin miehelle pitää löytää uusi koti...

Onko miehesi hoitojakso alussa? Jospa ajatukset muuttuvat hänellä kun hoito ja lepo alkaa vaikuttaa. Varmasti sinäkin voisit saada keskusteluapua tai yhdessä miehen kanssa. Kysy! Tsemppiä!

 

[M32]

Se, ettei pidä lapsiperhe-elämästä, yritetään näissä keskusteluissa poikkeuksetta selittää mielenterveyden ongelmilla. Aika harvoin otetaan esille, että syysuhde voi olla toisin päin: jos elää itselleen täysin vierasta elämää, todennäköisesti masentuu ja ahdistuu.

 

[niinpä...]

[QUOTE="aloittaja";29488046]
Onko miehesi hoitojakso alussa? Jospa ajatukset muuttuvat hänellä kun hoito ja lepo alkaa vaikuttaa. Varmasti sinäkin voisit saada keskusteluapua tai yhdessä miehen kanssa. Kysy! Tsemppiä![/QUOTE]

Kiitos tsempeistä ja tsemppiä omaankin tilanteeseesi! Hoitojakso alkaa olla lopuillaan, siksi häntä onkin alkanut ahdistaa kotiinpaluu. Mieluummin hän olisi sairaalan rauhassa kuin kotona lasten kanssa. Minun seurassani hän olisi mielellään, mutta lapsia ei kestä. Kyllä tämä meidän tilanne on siis jo aika selvä, vaihtoehtoja ei tosiaan oikein jää...

Mutta teillä on lapset vielä tosi pieniä, joten toivoa paremmasta on kunhan vauva-aika helpottaa! Kyllä se varmasti vielä hyväksi siitä muuttuu, tai jos ei muutu niin älä pelkää lähteä! Minusta parempi lähteä ajoissa kuin katsoa tilannetta liian pitkälle, ehkä meilläkin mies olisi selvinnyt ilman sairaalahoitoa jos olisimme aikaisemmin jo tehneet ratkaisumme.

 

["aloittaja"]

Kiitos tsempeistä ja tsemppiä omaankin tilanteeseesi! Hoitojakso alkaa olla lopuillaan, siksi häntä onkin alkanut ahdistaa kotiinpaluu. Mieluummin hän olisi sairaalan rauhassa kuin kotona lasten kanssa. Minun seurassani hän olisi mielellään, mutta lapsia ei kestä. Kyllä tämä meidän tilanne on siis jo aika selvä, vaihtoehtoja ei tosiaan oikein jää...

Mutta teillä on lapset vielä tosi pieniä, joten toivoa paremmasta on kunhan vauva-aika helpottaa! Kyllä se varmasti vielä hyväksi siitä muuttuu, tai jos ei muutu niin älä pelkää lähteä! Minusta parempi lähteä ajoissa kuin katsoa tilannetta liian pitkälle, ehkä meilläkin mies olisi selvinnyt ilman sairaalahoitoa jos olisimme aikaisemmin jo tehneet ratkaisumme.

Ikävä teidän tilanne tosiaan on

Minä niin vannoin ja päätin, etten omille lapsilleni halua samaa huonoa perhe-elämää joka itselläni oli. Omien vanhempieni olisi pitänyt erota jo hyvin paljon aiemmin kuin mitä erosivat. Mutta siltikin omat lapseni ja me olemme tässä tilanteessa joka muistuttaa omaa lapsuuden perhettäni.. :/

 

[Happygirl-91]

Jaahas, pitäisikö sinun keskustella vakavasti miehesi kanssa?

 

[ison perheen äiti]

Hmm, miksi kaksi noin peräkkäin, jos selvästi olet nähnyt/kokenut, että miestä ei kiinnosta lapsiperheen arki. Tämä minua aina hämmästyttää.

Entäs, annatko miehelle mahdollisuuden. Saako olla lasten kanssa keskenään (saiko jo vauva-aikana) ja saako tehdä jutut omalla tavalla vai tuleeko aina sanomista.

 

["aloittaja"]

Jaahas, pitäisikö sinun keskustella vakavasti miehesi kanssa?

Kuten jo kirjoitin, olemme keskustelleet asiasta. Siitä tulee riita..