L
Luuseri
Vieras
Turha avautua tilanteestani sen tarkemmin, tilanne on nyt tämä. Olen yksin jouluaattona, pienen lapseni kanssa. Siksi en voi mennä ihmisten ilmoille. Olen tottunut viettämään joulut yksin ja viihtynytkin. Nyt on vaan elämässä raskaita asioita, jotka painaa. Enkä ole selvinnyt niistä niin hyvin, kun olisin halunnut. Tunnen itseni häviäjäksi.
Toiset valittavat saamistaan lahjoista. Minä en tänä vuonnakaan saanut yhtään. Toivoisin, että joskus saisin joltain ihmiseltä jonkun paketin. En tiedä onko minua koskaan kukaan oikeastaan rakastanutkaan.
Olen niin loppu. En ole kärsinyt masennuksesta koskaan, mutta tämän hetkinen tilanne on masentanut ja oireeni osuisivat varmaan vaikeasti masentuneeseen. Saan kyllä ne ihan pakollisimmat asiat hoidettua, mutta en niitäkään niin energisenä kuin normaalisti. On vaikeaa hymyillä ja nauraa, kun tekisi mieli vaan itkeä enkä oikein jaksa enää itkeäkään.
Sen verran voin kertoa, että eroni yhteydessä talous hetkeksi romahti ja sain maksuhäiriömerkintöjä. On ollut nöyryyttävää, miten vaikea on saada vuokra-asuntoa merkintöjen vuoksi. Pitäisi olla suuria summia takuuvuokriin, että saisi muun kuin kaupungin asunnon. En väheksy ketään, mutta haluaisin pian pois kaupungin lähiöstä, en koe oloani turvalliseksi. Olen itse elänyt lapsuuteni alkoholistin lapsena ja tuntuu pahalta kun naapurustossa pyörii ihmisiä, joilla elämänhallinta ei ole ihan kunnossa. Ahdistaa, että minut on luokiteltu huonoksi ihmiseksi maksuhäiriömerkintöjen takia. Olen aina hoitanut kaiken tunnollisesti, mutta ero.. hetkeen ei ollut tarpeeksi rahaa. Ja hetki menee, että saan luottotiedot puhtaaksi. Siihen asti joudun kärsimään ja kohtaamaan halveksuntaa.
Ihmettelen, miten ahtaalle ihmistä tässä yhteiskunnassa vielä 2000-luvulla ajetaan, kun on yksinhuoltaja ja maksuhäiriömerkintäinen..
Minulla on hyvä lähipiiri ystävistä, mutta he ovat omien perheittensä kanssa nyt joulusta nauttimassa. Tietävät kyllä olotilani, tosin en ole ihan pahimpia masennushetkiäni kertonut. En halua olla rasite..
Yritän ajatella vuosien päähän, että sitten asiat sujuvat taas paremmin. Mutta se on juuri nyt niin raskasta, kun jokainen uusi päiväkin vie voimia.
En tiedä avautumiseni tarkoitusta.. ehkä mietin, onko täällä muita luusereita tai osaisiko joku sanoa jotain, mistä saisin voimaa jaksaa..
Odotan vain iltaa, että saan lapsen nukkumaan. Hän on niin pieni, ettei ole pahoillaan vaikka kodissa ei ole mitään merkkejä joulusta. Olen ne aina omaksi ilokseni laittanut, mutta nyt en vaan jaksanut. En jaksanut. Olen todella jaksamiseni rajoilla, eikä oikein ole keinoja miten joku voisi auttaa. Lottovoittokin on aika epätodennäköinen. Lähipiirissäni on hyvinkin varakkaita ihmisiä, mutta eipä se heidän tehtävänsä ole talouttani kohentaa, enkä ole lainoja kehdannut kysellä, sillä ehkäpä kukaan ei haluaisi lainata näin luuserille. Enkä oikein ole kertonutkaan, miten tiukkaa minulla oikeasti on taloudellisesti ollut.
Raha on vain rahaa, en minä sitä sen suuremmin kaipaa. Olisin vaan halunnut saada hyvän asunnon perheelleni, mutta usean kuukauden takuut on vaikea pienistä tuloista säästää, vaikka kävisi töissäkin. Ja virallisilta teiltä ei lainaa asumista varten mistään saa.
Ja ne muut raskaat asiat. On ihmisiä, jotka ovat minulle erosta katkeria ja ovat halunneet tuhota minut. Välillä tuntuu siltä, että ovat jopa onnistuneet elämäni pilaamaan. Ainakin tällä hetkellä. Haluaisin päästä takaisin tunteeseen, että nautin elämästä, eikä tarvitsisi pelätä mitä joku taas keksii. Liian kiltti ja luottavainen nuorempana olin, siitä nyt maksan, että en pahaa ole toisille itse tehnyt.
Toiset valittavat saamistaan lahjoista. Minä en tänä vuonnakaan saanut yhtään. Toivoisin, että joskus saisin joltain ihmiseltä jonkun paketin. En tiedä onko minua koskaan kukaan oikeastaan rakastanutkaan.
Olen niin loppu. En ole kärsinyt masennuksesta koskaan, mutta tämän hetkinen tilanne on masentanut ja oireeni osuisivat varmaan vaikeasti masentuneeseen. Saan kyllä ne ihan pakollisimmat asiat hoidettua, mutta en niitäkään niin energisenä kuin normaalisti. On vaikeaa hymyillä ja nauraa, kun tekisi mieli vaan itkeä enkä oikein jaksa enää itkeäkään.
Sen verran voin kertoa, että eroni yhteydessä talous hetkeksi romahti ja sain maksuhäiriömerkintöjä. On ollut nöyryyttävää, miten vaikea on saada vuokra-asuntoa merkintöjen vuoksi. Pitäisi olla suuria summia takuuvuokriin, että saisi muun kuin kaupungin asunnon. En väheksy ketään, mutta haluaisin pian pois kaupungin lähiöstä, en koe oloani turvalliseksi. Olen itse elänyt lapsuuteni alkoholistin lapsena ja tuntuu pahalta kun naapurustossa pyörii ihmisiä, joilla elämänhallinta ei ole ihan kunnossa. Ahdistaa, että minut on luokiteltu huonoksi ihmiseksi maksuhäiriömerkintöjen takia. Olen aina hoitanut kaiken tunnollisesti, mutta ero.. hetkeen ei ollut tarpeeksi rahaa. Ja hetki menee, että saan luottotiedot puhtaaksi. Siihen asti joudun kärsimään ja kohtaamaan halveksuntaa.
Ihmettelen, miten ahtaalle ihmistä tässä yhteiskunnassa vielä 2000-luvulla ajetaan, kun on yksinhuoltaja ja maksuhäiriömerkintäinen..
Minulla on hyvä lähipiiri ystävistä, mutta he ovat omien perheittensä kanssa nyt joulusta nauttimassa. Tietävät kyllä olotilani, tosin en ole ihan pahimpia masennushetkiäni kertonut. En halua olla rasite..
Yritän ajatella vuosien päähän, että sitten asiat sujuvat taas paremmin. Mutta se on juuri nyt niin raskasta, kun jokainen uusi päiväkin vie voimia.
En tiedä avautumiseni tarkoitusta.. ehkä mietin, onko täällä muita luusereita tai osaisiko joku sanoa jotain, mistä saisin voimaa jaksaa..
Odotan vain iltaa, että saan lapsen nukkumaan. Hän on niin pieni, ettei ole pahoillaan vaikka kodissa ei ole mitään merkkejä joulusta. Olen ne aina omaksi ilokseni laittanut, mutta nyt en vaan jaksanut. En jaksanut. Olen todella jaksamiseni rajoilla, eikä oikein ole keinoja miten joku voisi auttaa. Lottovoittokin on aika epätodennäköinen. Lähipiirissäni on hyvinkin varakkaita ihmisiä, mutta eipä se heidän tehtävänsä ole talouttani kohentaa, enkä ole lainoja kehdannut kysellä, sillä ehkäpä kukaan ei haluaisi lainata näin luuserille. Enkä oikein ole kertonutkaan, miten tiukkaa minulla oikeasti on taloudellisesti ollut.
Raha on vain rahaa, en minä sitä sen suuremmin kaipaa. Olisin vaan halunnut saada hyvän asunnon perheelleni, mutta usean kuukauden takuut on vaikea pienistä tuloista säästää, vaikka kävisi töissäkin. Ja virallisilta teiltä ei lainaa asumista varten mistään saa.
Ja ne muut raskaat asiat. On ihmisiä, jotka ovat minulle erosta katkeria ja ovat halunneet tuhota minut. Välillä tuntuu siltä, että ovat jopa onnistuneet elämäni pilaamaan. Ainakin tällä hetkellä. Haluaisin päästä takaisin tunteeseen, että nautin elämästä, eikä tarvitsisi pelätä mitä joku taas keksii. Liian kiltti ja luottavainen nuorempana olin, siitä nyt maksan, että en pahaa ole toisille itse tehnyt.