Mun on pakko nyt ITKEÄ!!!

[Oinas85]

Tiedän, että tämä on aika tyhmää, mutta huolimatta siitä muhun sattuu todella paljon!

Synnytin kaksi viikkoa sitten ihanan esikoistyttäremme.
Minä ja mies olemme tietysti onnemme kukkuloilla, ylpeämpiä kuin mistään koskaan aiemmin. Kuinka paljon rakkautta voikaan ihmiseen mahtua?! Myös minun vanhempani ovat aivan ihastuneita ja rakastuneita tuohon uuteen tulokkaaseen.

Mutta sitten miehen vanhemmat... Eivät käyneet katsomassa vauvaa synnärillä! :'( Eikä liiemmin tässä synnytyksen jälkeisenä/kotiutumisen aikana aikana muutenkaan. :'( :'( Mulla on ihan jumalattoman kamala olo! Miksi meidän vauvamme ei kiinnosta heitä? Miksi he eivät ole käyneet katsomassa vauvaamme, miksi he eivät iloitse kanssamme???

Miehen veljellä on lapsi, joka on miehen vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi ja luonnollisesti heidän silmäteränsä. Tätä lasta he kävivät katsomassa muutamaankin otteeseen synnärillä, huolehtivat heistä todella paljon synnytyksen jälkeen, kyläilevät, pitävät yhteyttä jne. Mutta meitä eivät muista edes pikaisella käynnillä, vaikka olemme pyytäneet heitä kylään.

Oon ulissu tämän asian takia koko tämän päivän. Mitähän lie tulevaisuus tuo, surettaa jo etukäteen lapsemme puolesta tuleva, sitten kun hänkin asioista jotain ymmärtää.

 

[mamatsu]

:hug: :hug: :hug:

 

[Elämänlähde]

:hug: :hug: :hug:

 

[ananassi]

:hug: :hug:

 

[bdt]

Voisivatkohan olla esim. flunssassa tai muuten jompi kumpi kipeana eivatka uskalla tulla.
Alas nyt itke noin hassun asian takia luulen etta hormonit tekevat tepposensa sulle nyt.
Voihan se olla etta ovat ehka hosuneet toisen vauvan aikana ja saaneet vaikka siita lunta tupaan ja ottavat nyt varovaisemmin. Pienen vauvan elama on vasta alkuaskeleissa, kohta saat surra sita etta se vauva on murrosiassa eika tule moikkaamaan isovanhempiaan. Ota aikaa itsellesi ja vauvalle ja anna sita myos muille. Ja jos pitkaan itkettaa niin puhu asiasta neuvolassa. Onnea ja haleja, kaikki menee hyvin.

 

[---]

tää ei tällä hetkellä lohduta mut anna niiden olla! älä vaivaa päätäsi tyhmien ihmisten takia vaan nauti vauvastasi

sinun vanhempasi pitävät ja välittävät. Anna miehesi vanhempien olla omissa oloistaan eläkä välitä heistä yhtään..

meillä on sama juttu mutta sen takia en aio masentua. Turha niidenkään sit odottaa että lähetän kuvia tms..

 

[mekkis]

Tosi ikävä juttu.

Miten miehesi suhtautuu asiaan?

Muista, että sulla on nyt hormonit tositosi pinnassa ja pahentavat oloa.

 

[rasvie]

Tervetuloa kerhoon... Ite olin just tänään sukujuhlissa, joissa mun lasta syytetään kaikesta ja siskon ihana lapsi on aina viaton. Joulukin pitäisi viettää samassa seurassa ja alan olla sitä mieltä, että mieluummin yksin. En vain jaksa sitä, että vika on muka aina minun lapsessani...

Siskoni on puolijuoppo ja baarissa alituiseen ja tämän takia siskon lapsi on alvaarinsa (vähintään kerran vkossa yötä) vanhemmillani hoidossani ja sitä myöden tietenkin heille läheisempi ja rakkaampi. Oma lapseni on yökyläillyt isovanhemmilla viimeksi vuosia sitten... Onneksi on miehen vanhemmat, joille lapseni on ainut lapsenlapsi ja sieltä saa sitten rakkautta ja huomiota

 

[kaz]

:hug: :hug: :hug:
Itse pelkään tulevaisuudessa samaa meidän kohdalle :ashamed:

 

[Oinas85]

Tosi ikävä juttu.

Miten miehesi suhtautuu asiaan?

Muista, että sulla on nyt hormonit tositosi pinnassa ja pahentavat oloa.

Juu, tiedän että hormonit vaan pahentavat osaltaan tätä fiilistä ja tuntemuksia.

Mies on tietysti todella pahoillaan asiasta. Ja hyvin vihainen, ei hänkään osaa oikein käsitellä asiaa, koska emme ikinä arvanneet että tässä kävisi näin. Toki raskausaikana siihen oli jo viitteitä, kun meidän kuulumiset eivät (edelleenkään) kiinnostaneet, vauvasta ei puhuttu (toisin kuin miehen veljen lapsen kohdalla) jne., mutta emme arvanneet, että samanlainen tai ehkä pahempikin välinpitämättömyys jatkuisi vauvamme syntymisen jälkeen.

Ja tiedän myös, että on hölmöä verrata tilannetta miehen veljen lapsen syntymään, mutta kun ero on niin valtava. :'(

 

[Saiccu]

:hug:

Itselläni oli sama tilanne, mutta sillä erolla että mun äiti oli se jota ei kiinnostanut vauvamme. Ei sitä edelleenkään kiinnosta meidän lapset, eikä hän käy meillä kylässä koskaan. Ei hän ole mikään mummu, pelkkä itserakas ihminen joka ei tiedä mitä menetti.

Miehen äiti oli aivan ihana ja vastakohta omasta äidistäni. Harmi vain että hän kuoli viime keväänä.

 

[Ainomieli]

:hug:

 

[yks pullukka mamma]

Mun miehen äiti oli ihan samanlainen kun poika synty! Ei tullu synnärille eikä halunnut nähdä poikaa! Näki ekan kerran pojan kun oli ristiäiset ja ne pidettiin miehen äidin kotona koska meillä oli tilaa rajallisesti! Poika on nyt n. 2v 9kk!

Miehelläni on kaksi veljeä joista toisella on lapsia, kolme! Nämä lapset ovat "anopin" silmäterät!

Pystyn siis kuvittelemaan tilanteesi koska olen sen myös itse läpi käynyt! Muutimme paikkakuntaa kesällä, nyt ei tarvii miettiä tuleeko "anoppi" kylään vai ei! Ei tule! Välimatkaa on liikaa!

PALJON, PALJON, PALJON halauksia ja voimaa sulle! Olet ajatuksissani, kohtalotoverini!

 

[Oinas85]

Kiitos älyttömästi halauksistanne!!
Helpottaa todella paljon mun oloani.

 

[Istafra]

Jospa he haluavat antaa teidän tutustua uuteen perheenjäseneen rauhassa? Soita heille.

 

[Oinas85]

Jospa he haluavat antaa teidän tutustua uuteen perheenjäseneen rauhassa? Soita heille.

En millään voi uskoa mitään tällaista, vaikka mieleni tekisikin.

 

[surutara]

..ku eivät saaneet kyytiä meiltä. oli meidän syy kuulemma. miehen lapset ekasta avioliitosta kaikki kaikessa.

 

[..]

Menee hieman asian sivusta, mutta jos minä vielä joskus sellaisen ihmeen kuin vauvan saisin, mulle tuo olisi aivan sama. Jum***ta teidän huolianne!

terv. lapseton lapsettomuushoidoista

 

[Palstaviljelijä]

Omakohtaisia kokemuksia vastaavasta mulla ei ole, mutta toi tuntuu olevan yllättävän yleistä. Mistä mahtaa johtua, kurjaa se on!

 

[Istafra]

Jospa he haluavat antaa teidän tutustua uuteen perheenjäseneen rauhassa? Soita heille.

En millään voi uskoa mitään tällaista, vaikka mieleni tekisikin.

Pyydä heidät kylään, niin asia selviää?

 

[Oinas85]

Menee hieman asian sivusta, mutta jos minä vielä joskus sellaisen ihmeen kuin vauvan saisin, mulle tuo olisi aivan sama. Jum***ta teidän huolianne!

terv. lapseton lapsettomuushoidoista

Siitäkään huolimatta, että meillä Suomessakin on liikaa tahattomasti lapsettomia pareja, en ala suhteuttaa jokaista kyyneltäni ja pahaa oloani lapsettomien pariskuntien pahaan oloon.
Minulla on oikeus pahoittaa mieleni, vaikka sinä olisitkin lapseton.
Voimia sinullekin.

 

[Oinas85]

Jospa he haluavat antaa teidän tutustua uuteen perheenjäseneen rauhassa? Soita heille.

En millään voi uskoa mitään tällaista, vaikka mieleni tekisikin.

Pyydä heidät kylään, niin asia selviää?

Olemme pyytäneetkin, minä kerran ja mies muutamaan otteeseen. Siis tässä parin viikon sisään. Viimeisin vastaus oli, että "pitää nyt katsoa miten tässä ehtii..." Aivan niin kuin se siitä ehtimisestä olisikin kiinni. :'(

 

[Istafra]

Menee hieman asian sivusta, mutta jos minä vielä joskus sellaisen ihmeen kuin vauvan saisin, mulle tuo olisi aivan sama. Jum***ta teidän huolianne!

terv. lapseton lapsettomuushoidoista

Siitäkään huolimatta, että meillä Suomessakin on liikaa tahattomasti lapsettomia pareja, en ala suhteuttaa jokaista kyyneltäni ja pahaa oloani lapsettomien pariskuntien pahaan oloon.
Minulla on oikeus pahoittaa mieleni, vaikka sinä olisitkin lapseton.
Voimia sinullekin.

Totesitpa osuvasti.

 

[AnniHelena]

Tilanne voi vielä muuttua, anna asian nyt olla ja katsotte rauhassa. Lapsellasi on kuitenkin isovanhemmat sinun puoleltasi.

Tämä ei varmaan lohduta mutta on monia perheitä joiden lapsilla ei ole isovanhempia lainkaan kuvioissa, joko kuoleman, välien katkeamisen tai välimatkojen vuoksi... eli eikös teillä ole kohtuullisen hyvin asiat kuitenkin?

 

[Oinas85]

Tilanne voi vielä muuttua, anna asian nyt olla ja katsotte rauhassa. Lapsellasi on kuitenkin isovanhemmat sinun puoleltasi.

Tämä ei varmaan lohduta mutta on monia perheitä joiden lapsilla ei ole isovanhempia lainkaan kuvioissa, joko kuoleman, välien katkeamisen tai välimatkojen vuoksi... eli eikös teillä ole kohtuullisen hyvin asiat kuitenkin?

On toki, otan vaan asiat niin raskaasti.
Nyt osaa arvostaa entistä enemmän minun vanhempieni läsnäoloa ja välittämistä.