Mun on varmasti parempi luopua tuosta lapsesta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Todella väsynyt ja kyllästynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Meillä on aika lastenpsykiatrin polille 10.2. Jossa kuulemma tarkotus keskustella mun jaksamisesta ja lapsen tilanteesta.Sitä ennen on osastojakso neurologisella osastolla,jossa lapsen tapaa psykologi,puheterapeutti ja toimintaterapeutti.

Hyvä! Tästä se lähtee! Kerrot huolesi kaunistelematta. Ja luusisin että jos lapsesi saa jonkin diagnoosin lopulta se auttaa sinuakin suhtautumaan hänen käytökseensä levollisemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Välillä sitä toivoo, että ihmiset osais olla kiitollisia siitä mitä saavat... Mä antasin vaikka kuun taivaalta jos saisin mun lapsen henkiin jollain lailla. En sano, että elämä on helppoa jos lapsi on jollain lailla sairas, mutta miettisitte jos sitä lasta ei olis ollenkaan, miten kamalaa sekin olisi.

No mutta jos äidillä on masennusta, se vääristää aikalailla asioita ja saa pienetkin asiat vaikuttamaan ylipääsemättömän vaikeilta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hitto mikä ap:
Alkuperäinen kirjoittaja O:
Eihän lasta pois anneta jos ei ole juuri sellainen kuin olit toivonut!!

NIIIIIIIIINPÄ!!!!
Hei haloooo!!!!


No kun kyse ei ole mun toiveista tässä asiassa..En osaa hoitaa lastani ja piste

Joku kysyi hoidosta niin lapsi on 4-5h päivässä,itse kun en ole missään töissä,hoito aloitettiin puheenviivästymän vuoksi. Tällä hetkellä on sairas joten on kotona.
 
Jos diagnoosi löytyy niin lasta pystytään kyllä auttamaan ja pystytään auttamaan vaikka ei diagnoosia löytyisikään. Pitää vain löytää oikeat ihmiset ja valitettavasti se on niin, että vanhemman pitää olla aktiivinen näissä asioissa.
 
niin ja siksi siihen masennukseen on haettava apua... toi nyt oli vaan kommentti, jotenkin vaan tulee aina niin surulliseks kun ihmiset ei ymmärrä miten onnekkaita ne oikeesti on...
 
Kuulostaa IHAN mun 2,5-vuotiaalta ja pakko myöntää, että välillä tuntuu tuolta. Lähinnä siksi, että sitä tuntee olonsa maailman surkeimmaksi äidiksi :( Meidän lapsella on selvästi jotain pielessä, muttei kukaan tiedä, mikä... Meillä kakkonen alle vuoden ja hänen myötä huomannut, millainen jo vauvan "kuuluu" olla.

Jos olet niin uupunut, että tunnet noin suurimman osan ajasta, niin hae apua. Ehkä siitä olisi lapsellekin suurin apu, että äiti olisi kunnossa
 
Voisiko perheneuvolasta saada keskusteluapua? Kolmevuotias on vielä tosi pieni, niin ei ehkä voi tässä vaiheessa tietää, kuinka itsenäinen tai taitava hänestä tulee isompana.

Itse olen ollut masentunut ja uupunut pienen lapseni kanssa. Sain siihen apua, mutta toki se vie aikansa ennen kuin tuntee olevansa täysin kunnossa. Äidin jaksaminen ja mieliala vaikuttavat lapsen hyvinvointiin. Äitien kannattaisi pitää itsestään mahdollisimman hyvää huolta. Ja tarvittaessa hakea ammattilaisen apua. En puhu pelkästään sinun tilanteesta, vaan kaikkien väsyneiden äitien.
 

Yhteistyössä